Lähtövoitto kauden viimeisessä kilpailussa

Upea sateenkaari

Hengataan

Paljussa

Sail Fast Team on perinteisesti päättänyt kilpailukautensa Mustfinnö Raceen ja niin myös tänä vuonna. Kilpailu ajettiin kahtena lyhyehkönä lähtönä Pohjois-Airistolla, lähtöjen ollessa meille tutun Viittakarin edustalta. Tuuliennusteet lupailivat kilpailun ajaksi kevyttä etelän puoleista tuulta. Toisaalta itäisellä taivaalla oli hyvinkin tummia pilviä, joten tuulen ennustaminen tulisi olemaan vaikeaa. Ajoimme moottorilla lähelle lähtöaluetta, jossa sitten nostimme ison ja keulaan vedimme hyvin palvelleen 1- genoan. Tällä kertaa trimmit tuntuivat löytyvän helposti, ja niinpä lähdimme pyörimään lähtöalueelle.

Tälle kaudelle tyypilliseen tapaan lähtö meni taas osittain poskelleen, ja kevyessä tuulessa ylitimme lähtölinjan lähes minuutin myöhässä. Onneksemme myös moni kanssakilpailijamme tyri lähdön, ja näin huolimatta heikosta lähdöstämme kisa oli vielä tuloksien näkökulmasta täysin auki. Ylämerkillä Merenna käänsi ensimmäisenä, meidän tullessa merkille toisena hieman ennen isomman luokan Dat wor et’iä. Merkin jälkeen, miehistöömme tähän kisaan vahvistukseksi saatu kovan tason avomeripurjehtija, Jukka toimi innokkaasti ”pianossa” vetäen ylägaijan piukkaan ennen kuin keulagasti oli ehtinyt kiinnittää sen puomiin. Gaija karkasi mastolle. Ripeästi uusi pianistimme kuitenkin paikkasi virheensä kiiveten epäröimättä keulagastin avustamana mastoon noutamaan gaijan. Kipparilta ja Sail Fast Teamin vanhemman ikäluokan miehistöltä tämä olisi jäänyt tekemättä. Suorituksesta ylpeä kippari lupasikin tästä upeasta toiminnasta ylimääräisen konjakin kisan jälkeen. Sitten spinnu ripeästi ylös, ja homma taas hanskaan. Spinnun noston yhteydessä Dat wor et ohitti meidät lähes kosketusetäisyydeltä. Onneksemme Merennassa oli myös töpeksitty ihan huolella; spinnu oli nostettu väärästä kulmasta ylös. Näin ollen me olimme nyt luokkamme keulilla.

Tuulessa oli selkeästi aukkoja, ja hetkittäin alempana oleva Merenna näytti kulkevan todella kovaa. Luotimme kuitenkin itseemme, ja vauhtimme ainakin Dat wor etiin verrattuna oli kohdallaan. Uhkaavasti myös näytti siltä, että osa takanamme tulevista oli löytänyt hyvän vauhdin. Ennen alamerkkiä meidän oli jiipattava kahdesti tullaksemme merkille siten, että saisimme genoan tyylikkäästi ylös ennen merkkiä. Jiipit menivät kohdilleen, ja käänsimme merkillä heti Dat wor et’in jälkeen. Nyt vain tiukkaa luovia takaisin ylämerkille pitäen venevauhti kohdallaan. Pyrimme selkeästi omaan purjehdukseen kipparin ajaessa tarkasti lankojen mukaan. Takaa tulevista ainakin Milou näytti tulevan hyvää vauhtia. Viimeinen lähestymisvenda merkille meni kerrankin nappiin, ja saimme ajaa vauhdilla merkille. Ennen merkin kiertoa isomman luokan Garfield ehti sisäpuolellemme, ja meidän oli annettava heille merkillä tilaa. Merkillä syntyi kuitenkin tiukka tilanne, kun toinen isomman luokan vene, Moondance, ajoi törkeästi paaralla merkille, ja huuteli ilman oikeuksia tilaa. Yhteentörmäyksen välttämiseksi meidän oli tehtävä väistöliike. Huutelimme protestia kuitenkaan sitä jättämättä.

Viimeinen veto maaliin olikin sitten tylsähköä ajelua hieman auki olevassa tuulessa, miehistön trimmatessa aktiivisesti purjeita. Aktiivisen ajon seurauksena ajoimme yllätykseksemme samaa vauhtia isomman luokan Moondancen kanssa. Liekö merkillä ollut tiukka tilanne herpaannuttanut kilpakumppanin keskittymisen? Maalilinjan ylitimme luokkamme ensimmäisenä, mutta maalipaukkua emme saaneet. Tuomariston ruuti taisi olla kastunut sateessa…

Ennen uutta lähtöä panostimme miehistön henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen ollaksemme valmiina kauden viimeisen lähtöön, joka oli myös viimeinen tilaisuus ottaa puutuva lähtövoitto kaudelle 2010. Ennen lähtöä tuuli hiipui, ja kääntyi itään. Edessä olikin yhtäkkiä spinnulähtö. Lähtö oli tasainen, mutta Daniela ja Merenna pääsivät hieman irti muusta fliitistä. Pian kuitenkin myös me löysimme tuulenhenkäykset ja pääsimme Danielan ohi. Merenna oli päässyt yllättävästi karkuun.

Lähes tyynessä yritimme pitää veneen liikkeessä, ja hetken näytti siltä, että tuuli nousisi takaa, jolloin takanamme tulevat selkeästi hyötyisivät. Daniela tuntui hakevan omia linjoja leikaten muista poiketen huomattavasti. Merkille tullessamme olimme hieman epävarmoja, pääsemmekö jiipin turvin ajamaan oikeaa kurssia Rajakarin ohi. Jiippi meni kuitenkin tyylikkäästi, ja kun Merenna vielä sopivasti mokasi omansa, olimme lähes tasoissa heidän kanssaan. Spinnulla ei kuitenkaan pystynyt ajamaan oikeaa kurssia, joten otimme spinnun alas ja nostimme genoan ylös. Nyt vain keskittymään tarkkaan ajoon ja venevauhdin pitämiseen.

Merkin kierto ja genoan nosto sujuivat siis tyylikkäästi. Tuulen viritessä olimme nopeasi irtaantuneet karkuteille muusta fliitistä yhdessä Merennan ja Dat wor et’in kanssa. Seuraavalla merkillä käänsimmekin luokkamme kärjessä, Merennan ollessa jo useamman veneen mitan jäljessä. Merkin jälkeen spinnu ylös, vaikkakin kulma oli tosi pieni, mutta kevyessä tuulessa pystyimme ajamaan puhtaalla lenssispinnullamme melko ylös. Tuulen hieman voimistuessa jouduimme pudottamaan kurssia, ja oli aika ottaa spinnu alas. Täysin oikea ajoitus, sillä vauhtimme nousi, ja nyt saimme ajaa suoraan merkille. Viimeinen veto maaliin meni yhdellä tiukalla halssilla.

Maalilinjan ylitimme fanfaarien soidessa. Nyt oli tuomariston ruutikin jo kuivunut, ja saimme ”paukun”. Merenna ylitti maalilinjan toisena, mutta muut luokkamme veneet olivat kyllä niin kaukana, että niistä ei ollut uhkaa. Nopeasti kellotimme aikaeromme Merennaan ja olimme varovaisen optimistisia lähtövoitosta.

Kisan jälkeen oli aika rentoutua. Suunnistimme kipparin kotiin, missä meitä odotti lämmin sauna ja palju sekä maittava illallinen. Saunan jälkeen vilkaisu nettiin: päivän tuloksena oli se tältä kaudelta puuttunut lähtövoitto ja yhteistuloksissa toinen sija. Aamulla radalle lähtiessä asetimme tavoitteeksi lähtövoiton eli herää kysymys, olimmeko turhan vaatimattomia tavoitteenasettelussa. ;-)

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää kausi. Jäi sopivasti nälkää ensi kautta silmällä pitäen. Ensi kausi on tosin vielä täysin auki niin miehistön kokoonpanon kuin veneenkin suhteen, mutta kilpakumppaneille tiedoksi: täältä tullaan vielä!

Kipparilta alokasmainen "moka" kauden viimeisen Viittakari Cupin lähdössä

Kauden viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin kevyessä, 2-3 m/s SW tuulessa. Purjevalinnat olivat siis selkeät: 1-genoa keulaan ja säädöt kohdalleen. ;-) Mukaan oli ilmaantunut mukavasti veneitä, joten lähdössä oli tyypilliseen tapaan ahdasta. Mielestämme meillä oli hieno suunnitelma, jota kippari ei kuitenkaan täysin noudattanut. Lähestyimme lähtölinjan poijunpuoleista päätä lähtölinjan suuntaisesti ja niinhän siinä kävi, että Ariel nostatti meidät tyylikkäästi. Jouduimme heittämään ympäri ja lähtemään uudelleen fliitin hänniltä. Lieneekö syynä tällä kaudelle kokonaan väliin jääneet 606-purjehdukset, mutta rehellisesti on todettava, että lähtömme ovat tällä kaudella olleet todella huonoja. Tuskin kilpailun voitto kuitenkaan tähän ratkesi, mutta annettua tasoitusta on vaikea kuroa umpeen, ja ainakin henkistä puolta tällainen nöyryytys koettelee.

Toisaalta nyt pääsimme kyllä purjehtimaan vapaissa tuulissa ja saimme keskittyä oman venevauhtimme ylläpitämiseen. Luovi toimikin hienosti, ja olimme ylämerkillä neljäntenä heti Merennan, Jalan Jalanin ja Ilona Tuulikin perässä. Kevyen kelin spinnuajo on yleensä ollut meidän vahvaa osaamistamme, mutta nyt emme saaneet vauhtia täysin kohdalleen. Hieman luimme myös tuulensuunnan muutoksia väärin. Alamerkillä olimme kuitenkin jo toisena, vaikkakin selkeästi Merennan takana. Jalan Jalan oli myös tullut kovaa ja käänsi aivan perässämme, samoin kuin isomman luokan Dat wor et. Onneksemme jalan Jalan jäi meidän ”pakkeihimme”, ja heittivät pois alta. Nyt oli taas luovivauhti kohdallaan, ja tarkalla ajolla saavutimme Merennaa. Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana…

Viimeisen spinnuosuuden alussa Jalan Jalan meinasi väkisin tunkea ohi, mutta hieman heitä nostattamalla ja ajamalla nopeamman venevauhdin turvin alemmas, saimme heidät karistettua ja pääsimme vapaisiin tuuliin. Tuulessa oli selkeitä aukkoja, ja hetkittäin saavutimme Merennaa, mutta loppulegin jiipeistä huolimatta emme päässeet niin lähelle, että olisimme saaneet heitä häirittyä. Maalinjan ylitti jälleen ensimmäisenä isomman luokan Dat wor et. Täytyy olla tylsää olla aina ensimmäisenä maalissa. ;-)

Takaa tulleista Jalan Jalan ja Ilona Tuulikki vielä ohittivat meidät tasoitetussa ajassa. Näin käteen jäi tällä kertaa neljäs sija. Kuten olen aiemminkin ottanut kantaa, on tuuliolosuhteilla kenties vähän liian suuri merkitys loppusijoituksia jaettaessa. Kevyessä kelissä h- ja haiveneet löytyvät takaatamme, kun taas kovassa kelissä ovat useimmiten edellämme. Jotta mielenkiinto Viittakari Cupiin säilyisi, soisi mielellään näkevänsä lähtölinjalla enemmän Artinan tyyppisiä matkaveneitä…

Kausi on ollut tasaisen keskinkertainen, jota kuvaa hyvin kokonaissijoituksemme 8/18. Tosin aktiivisesti mukana olleista kuuluimme tuloksien valossa "sarjaan ym" ;-) Haluan kuitenkin itseni ja miehistöni puolesta kiittää kilpakumppaneitamme ja eritoten järjestäjiä, jotka ovat jaksaneet/viitsineet uhrata iltoja, ja näin mahdollistaneet meille tämän hauskanpidon.

Venevauhti kateissa kauden toiseksi viimeisessä Viittakari Cupissa

Kauden toiseksi viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin hienossa loppukesän säässä ja sateeltakin vältyttiin, vaikka irrottaessamme köydet laiturista näkyi taivaanrannalla uhkaavia pilviä. Perustuuli puhalteli 5 m/s lounaasta, mutta hetkittäin tuuli kävi mittarimme mukaan kyllä yli 7 m/s. Keulaan laitoimmekin tällä kertaa 1-genoan, joka perustuulessa toimi erinomaisesti, mutta kovimmissa puuskissa vene tuntui kulkevan liian kallellaan, ja vauhti jäi kateisiin.

Tällä kertaa kilpailun järjestäjät onnistuivat ratavalinnassa, ja turhilta laivaväylän ylityksiltä vältyttiin. Lähtölinja oli tehty melko lyhyeksi, mikä omalta osaltaan teki pienemmän luokan 13 veneen lähdön haasteelliseksi. Lähtöhetkellä kuuluikin huutoja venekuntien vaatiessa oikeuksiaan. Protesteilta ja törmäilyiltä onneksi kuitenkin vältyttiin. Meidän ajatuksenamme oli ajaa vauhdilla lähtölinjan yli poijun puoleisesta päästä, mutta hieman ahdasta tuli, koska myös kanssakilpailijoillamme oli samansuuntaisia ajatuksia. Lähtömme ei ollut huono, mutta jäimme pahasti Jalan Jalanin pakkituuliin, minkä vuoksi heitimme nopeasti vendan päästäksemme vapaisiin tuuliin. Puuskaisesta tuulesta johtuen vene tuntui vaikealta ajaa, ja se viimeisin vauhti uupui. Ylämerkille ehtivät ensimmäisinä Merenna ja takaa hurjaa vauhtia tullut isomman luokan kova menijä Dat wor et vierellään Ariel, meidän ehtiessämme merkille neljäntenä.

Spinnu nousi ripeästi, ja saimme ajaa suoraan merkille ilman jiippiä, kuten ilmeisesti kaikki muutkin venekunnat tekivät. Venevauhtimme turvin ja aktiivisella spinnun trimmauksella saavutimme nopeasti Arielin eikä Merennakaan kaukana ollut. Ennen merkkiä miehistön keskuudessa heräsi keskustelu, missä vaiheessa spinnu lasketaan ja nostetaan genoa, koska ilman jiippiä genoan nostaminen oikealle puolelle ei onnistuisi. Ajatuksenamme oli lennättää spinnua ilman puomia, kunnes kippari teki viime käden päätöksen jiipistä, joka oli virhe. Hetken päästä spinnu olikin ”tyylikkäästi” etustaagin ympärillä… Saimme kuitenkin spinnun alas ja genoan ylös, mutta merkille tulomme ei ulkopuolisen silmin katsottuna varmastikaan ollut purjehduksen oppikirjasta.

Sähläyksemme seurauksena Merenna sai lisättyä etumatkaansa, ja Arielkin pyyhkäisi ohitsemme. Isomman luokan Favola tuli merkille samaan aikaan, mutta he kiersivät merkin sen verran kaukaa, että saimme rauhassa kiertää merkin ja nollata tilanteen. Luovi oli yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kierroksella, ja ylämerkillä olimme Merennan perässä, mutta kuitenkin selkeästi ennen Arielia. Jatkoa ajatellen kipparin pitäisi varmasti enemmän keskittyä ajamiseen ja siftien lukemiseen. Nyt mennään liikaa mutu-periaatteella.

Spinnupätkä maaliin oli taas vauhdikas, ja saavutimme Merennaa, vaikka se luokkamme ensimmäisenä maalilinjan ylittikin. Me ylitimme maalinjan toisena hyvin tietoisina siitä, että useimmat takanamme tulevista venekunnista sijoittuisivat lopputuloksissa tasoitetussa ajassa meidän edellemme. Sijaluvuksemme tuli 8/13, mikä sinällään suoritukseen nähden on tyydyttävä, mutta mikä tärkeintä, meillä kaikilla oli taas kerran mukava ilta. Koska sitä täydellistä onnistumista ei vieläkään tullut, jäi myös jossittelulle edelleen tilaa. ;-)

Sail Fast Teamilla ehjä suoritus Viittakari Cupissa

Sail Fast Team palasi kesälomatauolta ollen mukana, kun kauden kuudes Viittakari Cup purjehdittiin 6-8m/s itätuulessa. Tuulta oli hieman liikaa, jotta keulaan olisi voitu laittaa täysikokoinen 1-genoa. Ennen starttia tuulimittarimme näytti puuskissa jopa yli 10 m/s, keskituulen ollessa kuitenkin huomattavasti alhaisempi. Päädyimme 2-genoaan. Ennen kesälomaa hankittu uusi rodkick mahdollisti nyt isopurjeen tehokkaamman säädön, ja perussäädöt löytyivätkin helposti ennen starttia. Niinpä käänsimme keulan positiivisella mielellä kohti starttilinjaa.

Kuluvan kauden aikana olemme lähes poikkeuksetta epäonnistuneet startissa eikä tämänkertaisestakaan lähdöstä kehuja voi antaa. Keskivertolähdön seurauksena lähdimme joukon keskivaiheilla. Alkuun ajaminen oli hankalaa ja venevauhti täysin hukassa. Lyhyessä ratakisassa lähdön merkitys korostuu, ja näin ollen lähdön taktiikkaan ja ajamiseen on tulevaisuudessa panostettava.

Ensimmäisen vendan jälkeen pääsimme vapaisiin tuuliin, ja hyvän venevauhtimme turvin aloimme nostaa itseämme fliitin keulille. Ensimmäisellä ylämerkillä olimme kolmantena heti Jalan Jalanin jälkeen, kun kärjessä käänsi hienosti purjehtiva h-vene Ariel. Merkin jälkeen tuuli oli ensin hieman sivusta, minkä vuoksi odotimme hetken ennen spinnun nostoa. Pian spinnun nostettuamme ohitimme Jalan Jalanin, samalla saavuttaen vauhdikkaasti Arielia. Ennen alamerkkiä ohitimmekin myös Arielin, ja olimme kärjessä.

Merkillä otimme ensin spinnun alas, minkä jälkeen jiippasimme, ja sitten nopeasti 2-genoa ylös. Upea suoritus koko miehistöltä. Seuraavalle merkille tuuli oli auki, ja pyrimme vain optimaaliseen venevauhtiin. Takanamme tulevista Ariel tuli hienosti tämänkin osuuden spinnun kanssa, meidän ja muiden pitäessä spinnut kannella. Seuraavalta merkiltä taas tiukkaa luovia ylämerkille. Nyt suurimman haasteen muodostivat laivat, koska jouduimme jälleen ylittämään laivaväylän. Omalta osaltamme ylitys sujui ongelmitta, mutta jotkin kilpakumppaneistamme saivat kyllä torvifanfaaria. Tällä kryssillä isomman luokan Dat wor et meni vääjäämättä ohitsemme, mutta toisaalta me kyllä kasvatimme tasaisesti eroa oman luokkamme takanamme tuleviin tiedostaen tosin, että ainakin Ariel oli aivan liian lähellä.

Seuraava spinnuosuus meni hienosti yhdellä jiipillä, vaikkakin alamerkillä kääntäessämme olimme selkeästi jääneet lisää Dat wor et’ille eikä ero Arieliinkaan tuntunut kasvavan. Viimeinen kryssiosuus toimi hyvin, vaikka viimeiset siftit luimme hieman väärin, ja kääntö meni vähän pitkäksi. Merkin jälkeen enää lyhyt spinnuosuus maaliin, jossa merkittäviä eroja ei juuri enää syntynyt. Maalinjan ennen meitä ylitti ainoastaan ison luokan kova menijä, Dat wor et. Me siis ylitimme maalilinjan toisena, selkeällä erolla luokkamme muihin veneisiin. Tasoitusten jälkeen suorituksemme riitti kuitenkin vain kuudenteen sijaan 12 veneen fliitissä. Voittoon olisi tarvittu yli 4 minuuttia nopeampi suoritus ja kolmas sijakin olisi edellyttänyt 3 minuutin parannusta. Vaikea ymmärtää, mistä nuo tarvittavat minuutit saisi puristettua. Todettakoon kuitenkin, että isossa luokassa olisi tasoitettu aikamme riittänyt toiseen sijaan. Pitäisiköhän vaihtaa luokkaa… ;-)

Tulokset täällä

Pyytinkari 2010

Lisää kuvia voit katsella täältä

Pyytinkarin tämän vuoden kilpailu purjehdittiin kovassa tuulessa, joten tälle kisalle tyypillistä auringonlaskun jälkeistä ”pläkää” ei koettu – päinvastoin. Ennakkoon ajatellen kovatuulinen kilpailu ei välttämättä suosi s/y Meriharakkaa, mutta Sail Fast Team lähti hakemaan tasapainoista suoritusta rennolla asenteella. Tänä vuonna veneet oli jaettu neljään eri luokkaan tasapuolisemman kilpailun aikaansaamiseksi. Meriharakka kilpaili kymmenen muun venekunnan kanssa LYS 3:ssa.

Ennen starttia tuuli puhalteli kaakosta 10-14 m/s. Airiston luoviin varustauduimme 3-genoalla ja yhdellä reivillä tiedostaen, ettei kilpailu vielä Airistolla ratkea, mutta onnistunut kryssi antaisi henkisesti voimia yön koitoksiin. Ilmeisesti sitkeä harjoittelumme oli tuottanut tulosta, sillä heti startista saimme purjeisiin erinomaiset säädöt, ja venettä oli helppo ajaa. Venevauhtimme oli kohdallaan, ja kun luovikulmakin oli hyvä, niin edellä lähteneiden kilpakumppaniemme peräpeilit lähestyivät vauhdilla. Itse asiassa saavutimme Tiiraa ja Merennaa lukuun ottamatta luokkamme muut veneet ennen Orhisaaren ohitusta. Kilpailu oli siis käynnistynyt osaltamme erinomaisesti. Ennen Innamoa tuuli rauhoittui ollen 7-8m/s, joten päätimme vaihtaa keulaan 2-genoan. Vaihto sujui ripeästi, vaikkakin skuuttia jouduttiin hieman korjailemaan, koska se oli vahingossa mennyt kaidevaijerin väärältä puolelta.

2-genoan tuoman lisävauhdin myötä saavutimme tasaisesti Merennaa ja Kaitkiven kohdalla sitten saavutimme heidät. Ilmeisesti Merennassa valmistauduttiin hetkeksi spinnun nostoon, mutta häiritsimme heitä sen verran, että he luopuivat ajatuksesta. Pian tämän jälkeen pääsimmekin nousemaan Merennan yläpuolella ja ohitimme heidät. Tuuli oli melko reikäinen ja haimme kannelle jo 1-genoan, mutta 7 m/s puuskat pitivät isomman keulapurjeen vielä kannella paketissa.

Pippäran kohdalla kurssimme kääntyi länteen, ja edellämme alkoi nousta spinnuja. Nopeasti myös Meriharakassa nousi spinnu, ja Fiskö ohitettiin jo puolenyön aikaan. Vauhtimme oli ollut todella hyvä. Fiskön jälkeen jiippasimme liian nopeasti ja kurssimme oli kohti kivikkoa. Uuteen jiippiin valmistautuessamme roolit olivat hieman sekaisin ja vene heijasi alkaneessa aallokossa melko levottomasti. Niinpä vahinkojen välttämiseksi jiipin sijaan kippari antoi käskyn ottaa spinnu alas. Spinnu siis alas, tilanteen ”nollaus” ja miehistön tankkaus. Aiemmin ohittamamme Merenna jatkoi vielä spinnulla ja pääsivät näin ohitsemme. Hetkeä myöhemmin myös Merennassa laskettiin spinnu. (Maalissa kuulimme, että myös heillä oli ollut vaikeuksia veneen heijaamisen kanssa.)

Snöbådanin jälkeen spinnu uudelleen ylös ja vauhdikasta ajoa Kihtiä ylös. Torsholmakobbenin jälkeen meidät ohitti vauhdikkaasti partiovene Theia vetäen perässään mahtavat peräaallot, jotka herättivät hieman ”nukuksissa” olleen kipparin.
Spinnu laskettiin Kihdin pohjoisosassa ja taas olimme tasoissa Merennan kanssa, mutta Tiiraa emme olleet nähneet. Tuuli oli nyt tyyntynyt ollen 5 m/s. Laitoimme keulaan 1-genoan. Tämä toimikin hyvin ja Merenna jäi nopeasti taaksemme. Me kryssimme pohjoispuolen reunaa, mikä oli selkeästi virheellinen valinta. Merenna valitsi toisen laidan ja sai huomattavasti paremmat tuulet ja pääsi jälleen ohitsemme. Tarkalla ajolla saimme kuitenkin heihin hieman eroa ennen Isoleton kääntömerkkiä. Tuuli kuitenkin yltyi uudelleen ja 1-genoamme alkoi olla selkeästi liikaa. Valitettavasti emme olleet riittävän hereillä, vaan ajoimme aivan liian kallellaan ja venevauhti oli kateissa. Niinpä Merenna saavutti meidät ja meni ohi. Valmistauduimme taas purjeen vaihtoon, ja nyt keulaan laitettiin 2-genoa. (Jälkikäteen ajateltuna kenties 3-genoa olisi ollut parempi vaihtoehto 10 m/s tuuleen.) Tietty aktiivisuus puuttui, ja kesti todella pitkään ennen venevauhdin löytymistä. Merenna meni menojaan, ja koska emme olleet Tiiraa nähneet oli meidän tyydyttävä varmistamaan kolmas sija. Viimeinen spinnuajo Kuiva Kalsaarelta maaliin sujui virheittä, ainoana huolena tuulen hiipuminen. Maalilinjan ylitimme vauhdikkaan kilpailun jälkeen aamulla klo 9.14.17. Näin meiltä siis kului tähän 81 mpk:n kierrokseen 14 h 16 min 17 s, ja aikamme riitti luokassamme kunniakkaaseen kolmanteen sijaan. Vauhdikkaan purjehduksen seurauksena venekunnilla jäi hyvin aikaa rentoutumiseen sekä kokemusten vaihtoon yön koitoksista.


Paluukilpailu

Paluukilpailun aamu valkeni aurinkoisena, mikä loi positiivisen ilmapiirin myös Sail Fast Teamin jäseniin. Tarkkaan tutkittiin päivän tuuliennusteita, jotka lupailivat tuulta 6 m/s etelästä. Hieman arvuuttelimme, lähdemmekö matkaan 1- vai 2-genoalla, mutta koska laskimme tiukkaa luovia olevan vain Taipaluksesta alas tuulen muuten ollessa meille sopivasti auki, päätimme laittaa keulaan 1-genoan.

Osa kilpakumppaneistamme lähti matkaan spinnulla, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Merenna mm. taisteli aikansa spinnun kanssa, ja saavutimme Merennaa heidän broachatessaan tai joutuessaan ajamaan turhan alas. Harmiksemme he kuitenkin luopuivat spinnusta melko nopeasti. Oma venevauhtimme oli kohdallaan ja saavutimme tasaisesti edellämme lähteneitä. Loukeenkarien kohdalla saavutimme Comfortina 32:n ja välttääksemme heidän pakkituulensa, teimme vendan. Tämän vendan ajoimme kenties hieman turhan pitkälle, sillä vasemmassa reunassa tuuli oli selkeästi parempi. Tällä kertaa tuulien haltija oli meidän puolellamme, sillä ennakkoon meitä huolestuttaneen tiukan kryssin ajaksi tuuli tyyntyi ollen vain 4-5m/s, ja näin ollen 1-genoamme toimi erinomaisesti.

Hepokarin koillispuolella olevan pohjoisviitan kierron jälkeen osassa veneistä nousi jälleen spinnu. Tuuli oli kuitenkin aivan sivusta ja voimistunut taas, ollen nyt 6-8 m/s. Emme siis lähteneet edes yrittämään nostaa meidän puhdasta lenssispinnuamme. Keskityimme virheettömään ajoon ja pyrimme pitämään venevauhdin kohdallaan. Muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia spinnun kanssa ja mm. Marthan (1/4 tonnari) spinnu lensi kaukana sivulla miehistön yrittäessä saada sitä ehjänä alas.

Takaamme tuli isomman luokan veneistä spinnulla ohi ennen Orhisaarta Dat wor et ja Mizar. Dat wor et meni menojaan, mutta nostettuamme spinnun Orhisaareen kohdalla ohitimme Mizarin uudelleen. Spinnuajo sujui 6-8 m/s etelätuulessa vauhdikkaasti ja ylitimme maalilinjan virheettömän purjehduksen jälkeen luokkamme kolmantena veneenä. Huomionarvoista on, että kaikki luokat huomioiden olimme tasoitetussa ajassa viidenneksi nopein vene. Tämän onnistumisen jälkeen on hienoa aloittaa kesäloma ja nauttia ihan vaan matkapurjehduksesta. Kippari haluaakin kiittää Sail Fast Teamin jäseniä sitoutumisestaan ja aktiivisuudestastaan alkukauden aikana. S/y Meriharakka nähdään taas lähtöviivalla kesälomien jälkeen.

Kauden 5. VC jäi Sail Fast Teamilta purjehtimatta

Kipparin ja miehistön jäsenten kiireiden vuoksi kauden 5. Viittakari Cupin osakilpailu jäi Sail Fast Teamilta purjehtimatta. Keskittyminen Pyytinkarille on kuitenkin käynnistynyt. Sail Fast Team lähteekin tulevan viikonlopun koitokseen nöyränä mutta nälkäisenä. VC:n kokonaiskilpailussa s/y Meriharakka on tällä hetkellä, heikosti sujuneen ratapurjehduksen ja väliin jääneen osakilpailun seurauksena, pudonnut jo sijaluvulle 7.

VC:n ratakilpailu purjehdittu

Viittakari Cupiin kuuluva ratakilpailu purjehdittiin kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina aurinkoisessa säässä, tuulen puheltaessa puuskaisesti etelästä 5-9m/s. Mukana oli 15 venekuntaa, joista 4 isommassa LYS 1-luokassa. Veneiden määrä alkaa siis vakiintua. Toki enemmänkin veneitä radalle kyllä sopisi. Itse ainakin toivoisimme viivalle mukaan lisää samankaltaisia ”matkaveneitä”. Tämänhetkisen fleetin maaliintulojärjestykseen tuntuu vaikuttavan vallitsevat tuuliolosuhteet merkittävästi, ja vene venettä vastaan kamppailuja ei oikein tahdo syntyä. Eli kaikki vaan rohkeasti mukaan kokemaan VC:n tunnelma.

Puuskainen tuuli asetti omat haasteensa purjevalintaan, mutta selvää oli, että 1-genoa olisi meille vallitsevassa tuulessa liikaa, ja niinpä keulaan nostettiin 2-genoa. Kyseinen purje on leikattu siten, että se on rullattavissa ja näin alaosastaan hieman tehoton, koska rullalaite ei ole kanteen upotettuna. Ennen lähtöä yritimme kyllä kiinnittää purjeen alakulman kannen tasolle, mutta tällöin emme saaneet takaliikkiä riittävästi kiristettyä. Niinpä oivasta ajatuksestamme oli luovuttava.

Lähtötaktiikkamme oli selkeä: vauhdilla styyralla ja aivan tuomariveneen vierestä. Omasta mielestämme olimme oikein sijoittautuneina, mutta ilmeisesti useamman veneen samanaikainen lähestyminen hieman sekoitti tuulta, emmekä saaneet venevauhtia kohdalleen. Niinpä olimme selkeästi myöhässä, vaikkakin oikealla puolella fleettiä.

Puuskaisessa tuulessa venevauhdin löytäminen oli haasteellista ja epäonnistunut lähtökin painoi takaraivossa. Ylämerkillä taisimme kääntää ryhmämme keskivaiheilla ilman suurempia haasteita, joihin muutamat takanamme joutuivat. Ainakin Ilona Tuulikki ja Logathrix olivat selkeästi vaikeuksissa. Merkin jälkeen spinnu ylös ja melko nopeasti jiippi edessä. Jiipin kanssa meillä oli vaikeuksia ja jossain vaiheessa vene jo heijasi ihan kiitettävästi. Tähän ei kuitenkaan kulunut merkittävästi aikaa, ja jiipin jälkeen saimmekin ajaa rauhassa alamerkille. Spinnun lasku ja alamerkin kierto sujuivat mallikkaasti ja saimme pidettyä sisäpuolen paikan. Kannen siivoamisen jälkeen heitimme vendan, mutta toinen skuutti oli jäänyt spinnupuomin alle, joten oli pakko heittää takaisin ja selvittää skuutti. No, sattuu kait näitä virheitä muillekin…

Luovivauhti oli edelleen hieman hakusessa, ja säädimme keulan skuuttipistettä pariin otteeseen yrittäessämme hakea parasta vauhtia ja trimmiä. Ylämerkin jälkeen ajoimme hetken leikaten ilman spinnua ja nostimme spinnun vasta jiipin jälkeen. Voi tuntua tyhmältä, mutta uskon, että ainakin meidän puhtaalla lenssispinnulla tämä oli selkeästi paras ratkaisu. Maalilinjan ylitimme luokkamme neljäntenä, joten jo ennen tasoituksien laskemista oli selvää, että tässä lähdössä ei menestystä tullut.

Ennen toista lähtöä tuuli tuntui ainakin puuskissa yltyvän ja päätimmekin ainakin harjoitusmielessä vaihtaa keulaan 3-genoan paremman luovikulman toivossa. Päätös vaihdosta syntyi viime hetkellä ja tämän seurauksena myöhästyimme hieman lähdöstä. Voidaan siis ainakin todeta, että lähtöjä lienee syytä harjoitella lisää. 30 sekunnin viivästymistä on vaikea kuroa purjehtimalla kiinni.

3-genoa toimi puuskissa erinomaisesti, mutta tuulen ollessa lähempänä 6m/s olisi voimaa kaivattu selkeästi enemmän. Taktisesti luovi meni hyvin ja saimme ajaa omaa ajoamme. Merkin jälkeen sama ajatus kuin ensimmäisen lähdön toisella kierroksella eli spinnun nosto vasta jiipin jälkeen. Lensillä tuuli tuntui taas hieman tyyntyvän. Niinpä vaihdoimme lenssin aikana keulaan taas 2-genoan. Miehistö toimi hienosti, ja kaikki oli ennen alamerkkiä valmista. Seuraavalle luoville siis taas 2-genoan voimin. Viimeinen luovi ja lenssi menivät virheittä, ja vaikka purjehduksemme perusasiat olivat kohdallaan, jäi menestyksemme ratakilpailujen osalta vaatimattomaksi. Tulokset löydät täältä

Positiivista oli, että yhteistyö miehistön kesken kehittyy lähtö lähdöltä, ja koko porukalla on hauskaa, vaikkakin kipparin kovan tason kilpailuvietti joutuu kyllä melkoiselle koetukselle kun onnistuminen antaa odotuttaa…

Tiukkaa taistoa kauden toisessa VC:ssa

Kauden toinen Viittakari Cup ajettiin aurinkoisessa alkukesän illassa, tuulen puhaltaessa NW-NE suunnalta 2-7m/s. Radalla oli kaikkiaan 15 venekuntaa nauttimassa kilpapurjehduksen tunnelmasta.

S/y Meriharakan isopurjeen säädöt ovat alkukeväällä olleet hieman hukassa, mutta ennen starttia taisi tähänkin löytyä selitys. Isopurjeen etualakulman sakkeli oli talven aikana vaihtunut liian lyhyeen, ja näin ollen isopurjetta ei saatu nostettua merkkiin asti. Tämän seurauksena takaliikki ei sulkenut, vaikka ison skuuttia kiristettiin jo niin, että puomi taipui. Ennen starttia siis vaihdoimme tähän toisen sakkelin ja heti homma parani.

Kilpailunjärjestäjät rakensivat radan myötätuulilähdöllä. Päätimme lähestyä linjaa styyran halssilla 1-genoalla, spinnu valmiina nostoon heti linjalla. Taktiikkamme purikin hyvin ja ylitimme lähtölinjan ensimmäisenä, vaikka mekin myöhästyimme muutaman sekunnin. Spinnu nousi linjan jälkeen ripeästi, mutta emme saaneet sitä heti hyvään vetoon. Kenties liikaa tarkkailimme takanamme tulevien spinnua sen sijaan, että olisimme keskittyneet omaan ajoon. Ilona Tuulikki tulikin takaa reippaasti, ja selkeän arviointivirheen seurauksena he pääsivät ohittamaan meidät. Tuuli oli puuskaista ja siftaili melko paljon puhaltaen välillä jo sivusta. Näin ollen jiippejä ei syntynyt, ja pääsimme laskemaan hyvää vauhtia merkille. Jouduimme kuitenkin antamaan merkkitilaa Merennalle, ExKanille ja Jalan Jalanille, mutta toisaalta onnistuimme jarruttelemaan sen verran, että pääsimme heidän sisäpuolelleen.

Merkin jälkeen olikin sitten tiukka tilanne, kun Jalan Jalan oli lähellä tulla kylkeen, mutta tästäkin selvittiin hienosti ja nopeasti pääsimme ajamaan omaa ajoamme. Ajoimme ainakin alkuun hieman turhan ylös, mutta venevauhti oli kuitenkin sen verran kohdillaan, että käänsimme ensimmäisenä merkillä lähes samaan aikaan Merennan kanssa. Merkin jälkeen spinnu laitettiin valmiiksi, mutta tuuli oli kääntynyt 45 astetta ja selkeästi koventunut, joten meidän puhdas lenssispinnu sai pysyä pussissa. Osa takana tulevistamme yritti sinnikkäästi ajaa spinnulla, mutta kaikilla Dat wor etiä lukuun ottamatta tuntui olevan suuria vaikeuksia, ja he joutuivat ajamaan liian alas. Dat wor et ajoi tyylikkäästi litteällä sivutuulispinnulla ja käänsi ensimmäisenä merkillä. Me käänsimme selkeästi luokkamme ykkösenä Dat wor etin perässä, saamaan aikaan isomman luokan Ridas 31:n kanssa. Ridas pääsi merkillä sisäpuolelle, ja tästä kehkeytyi melko tiukka tilanne, kun me ensin nostatimme heitä ja sitten vastaan alkoi tulla perässä tulevia venekuntia. Teimme kyllä tilaa, mutta Ridas ajoi rohkeasti kahden vastaantulevan veneen välistä.

Loppu olikin sitten vain tarkkaa ajoa miehistön keskittyessä venevauhdin ylläpitoon.

Tuulen äkillinen muuttuminen muutti kilpailun luonnetta, ja purjehdittu aika jäi huomattavasti tavoiteajasta. Niinpä myös tulosluettelo muodostui tiukaksi. Tosin Hai-veneistä nopeampi Haitar oli omaa luokkaansa.

s/y Meriharakka mukana Kihti Two Star -kilpailussa

Turun Pursiseuran aktiivinen kilpapurjehdusjaosto pyrkii löytämään uusia tuulia Turun alueen kilpapurjehdustoimintaan ja järjesti Kihti Two Star -kilpailun köliveneille, joissa on 2-hengen miehistö. Mukaan oli ilmoittautunut 13 venekuntaa, joista lähtölinjalle koleana lauantaiaamuna ilmaantui 11. Näistä isompaan LYS 1 -luokkaan kolme venekuntaa ja loput kahdeksan pienempään luokkaan.

Tuuli oli etelästä, ja päiväksi oli luvattu kovenevaa tuulta ja vesisadetta. Lähtö tapahtui Kuuvan edestä. Ilmeisesti aikaisen aamun vuoksi olimme vielä vähän nukuksissa ja myöhästyimme hieman startista. Toisaalta toisin kuin ratakisassa, ei matkakisassa lähdöllä ole niin suurta merkitystä lopputulokseen. Tärkeintä on, että pääsee ajamaan omaa venevauhtiaan vapaissa tuulissa. No, kenties henkiselle puolelle lähdön pienellä viivästymisellä oli hienoinen merkitys.

Lähdön jälkeen tuuli oli puuskainen ja voimakkuudeltaan 6-8m/s. Puuskissa keulaan valitsemamme 2-genoa toimi mainiosti, mutta tuulen ollessa lähellä 6m/s kaipasimme peräsimeen enemmän painetta. Airiston motellin pohjoispuolella saimme vastaamme ensimmäiset sadepilvet ja pilvirintaman jälkeen tuuli tyyntyi. Vaihdoimme keulaan 1-genoan. Vaihdossa kului aikaa, koska s/y Meriharakassa ei ole kahta toimivaa nostinta tahi toisia skuutteja. No, ainakin kansipojalle (Eero) tuli lämmin ja kävihän se hyvästä harjoituksesta. 1-genoa toimi hyvin ja olimme taas kisassa mukana, kunnes tuuli nousi uudelleen Askgrundin kohdalla. Pärjäsimme kuitenkin isommalla keulalla hyvin Pensariin asti, kunnes sitten Gullgronan aukolla tuuli jälleen yltyi, ollen puuskissa jo yli 10m/s. Niinpä ennen Trollholmenia keulagasti pääsi jälleen harjoittelemaan purjeen vaihtoa. Kovenevassa tuulessa vaihto oli jo huomattavasti haasteellisempaa kuin tyyntyvässä tuulessa suoritettu edellinen vaihto. Tästäkin kuitenkin selvittiin, mutta aikaa siihen tuhrautui ja viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, ettei s/y Meriharakka miehistönään Juha & Eero taistele kärkisijoista tässä kisassa.

Ajo seuraavalle kääntömerkille Västra ja Östra Dömmaskärille oli tiukkaa vastaista kovenevassa tuulessa, ja nyt oli jo aallokkokin noussut niin, että hetkittäin vauhtimme pysähtyi hakatessamme vasta-aallokkoon. Vaikka otimme isosta paineen pois, vene oli aivan liian kallellaan ja niinpä oli aika ottaa isoon yksi reivi.
Ajoimme samaa vauhtia pienemmän mittaluvun omaavan J30:n kanssa, mikä kävi kyllä luonnon päälle - etenkin kun takaa meitä vielä saavutti huomattavasti pienemmällä mittaluvulla ajava pikkuluokan voittaja Solaia. Käännön jälkeen ajoimme vauhdikasta slööriä kohti maalia ja yllätykseksemme myös J30 kulki samaa vauhtia. Trutbådarnan jälkeen olisi ollut jopa mahdollisuus ajaa mailin verran spinnulla, mutta tässä vaiheessa sillä ei olisi enää saavuttanut muuta kuin hieman arvostusta kanssakilpailijoidemme silmissä ja niinpä annoimme sen olla pussissa.

Lopputuloksena päivän puurtamisesta oli sijaluku 7/8, joten sijoituksen näkökulmasta tästä ei jäänyt jälkipolville paljoakaan kerrottavaa.

Mukavassa seurassa vietetyn illan ja nukutun yön jälkeen mieli oli jo valoisampi ja katse suunnattu tuleviin koitoksiin.
Kilpailunjärjestäjille kiitokset järjestelyistä ja tarjoilusta Svinössä.

Vaihtoehtoisista radoista olivat kilpailunjärjestäjät valinneet radan nro 1

Sail Fast Teamin kilpailukausi avattu

Kauden ensimmäinen Viittakari Cup purjehdittiin lämpimässä alkukesän säässä tuulen ollessa 3-4m/s NW. Tällä kaudella kilpailun lähdöt on siirretty Kuuvan kärkeen, mikä mahdollistaa turvallisen ja tasapuolisen lähtölinjan asettamisen ja samalla vältytään turhalta laivaväylän ylitykseltä. (Tosin tälläkin kertaa jokin venekunta sai Viking Linen kipparin innostumaan äänimerkin antamiseen kilpailun tuoksinassa.)
Kevään ensimmäisen osakilpailun lähtölinjalle oli uskaltautunut mukaan 10 venekuntaa, joista 8 venekuntaa kilpaili pienemmässä LYS 2-luokassa. Isomman luokan tilanne näyttää melko haastavalta, sillä lähtölinjalle ei tunnu riittävän veneitä kunnon kilpailun aikaansaamiseksi.
Tähän kauteen lähdimme jälleen kerran rennolla asenteella pyrkien hyödyntämään Viittakari Cupia hyvänä harjoituksena kauden pääkilpailua, Pyyrinkaria silmällä pitäen. Roolijakomme on pysynyt samana, mutta varmistaaksemme aktiivisen ajamisen Pyytinkarilla, on kipparin lisäksi myös muiden haettava tuntumaa ajamiseen ja näin ollen avauskisassa ratin takana oli Kjell. Kuitenkin niin, että lähdön ajoi kippari itse.
Saavuimme kisa-alueelle hyvissä ajoin, jotta saimme testattua spinnun ja haettua purjeisiin perussäädöt paikoilleen ennen varsinaista kisaa. Lähtöalueella tuuli oli kevyt ja jonkin verran ”reikäinen”, tuomariveneen puoleisen pään ollessa selkeästi tuulisempi. Lähtö ei mennyt tällä kertaa nappiin. Olimme selvästi myöhässä, ja mikä pahinta, jäimme fleetin alapuolelle. Huonon lähdön jälkeen teimme seuraavan mokan ajaessamme itsemme Dolcen alapuolelle. Näin tilanne johti siihen, että meidän oli pyydettävä tilaa välttääksemme pohjakosketuksen. Ylämerkillä käänsi ensimmäisenä Merenna meidän kääntäessä neljäntenä. Spinnu nousi rivakasti, ja nopeasti saavutimme edellämme olleen Jalan Jalanin ja Dolcen. Meranna kulki spinnulla yllättävän kovaa ja se käänsi selkeästi ykkösenä meidän tullessa alamerkille tasapäisesti Dolcen kanssa. Seuraava luovi oli perusajoa, mutta paras vauhti oli vielä kateissa. Toinen spinnuajo sujui sen verran vauhdikkaasti, että pääsimme kääntämään toisena. Spinnun lasku ei onnistunut täydellisesti ja niinpä heti merkin jälkeen Dolce pääsi ohitsemme. Tämän seurauksena meidän oli heitettävä venda päästäksemme vapaisiin tuuliin. Luokkamme kolme ensimmäistä venettä ylittivät maalilinjan 37 sekunnin sisällä järjestyksessä Dolce, Merenna ja Meriharakka. Lähdön epäonnistumista lukuun ottamatta suorituksemme oli kohtuullinen ja tästä on hyvä jatkaa parempien sijalukujen metsästämistä.
Tasoituksen jälkeen kauden ensimmäinen suorituksemme riitti tiukassa taistossa 3/8 sijaan. Katso tulokset täältä.

S/Y Meriharakka taas iskussa

S/Y Meriharakka laskettiin kylmän ja pitkän talven jälkeen vesille perjantaina 23.4.2010 ja saman tien saatiin myös masto paikoilleen. Seuraava päivä kuluikin sitten maston tarkemmassa virittelyssä ja köysien sekä purjeiden asennuksessa. Aikaa vievää puuhaa, muiden tavaroiden paikalleen asettelusta puhumattakaan.

Viikonlopun aktiivisen puurtamisen jälkeen kaikki kuitenkin saatiin suurin piirtein paikoilleen.
Varsinainen koepurjehdus suoritettiin seuraavana viikonloppuna 10 m/s NW tuulessa. Purjehduksellisesti kaikki tuntui toimivan hyvin, vaikka ilmeisesti kylmän sään vaikutuksesta kippari olikin vielä hieman talvitunnelmissa ja otti yhden märän broachin Orhisaaren lähistöllä. No, onneksi vain kipparin jalat kastuivat. ;-)

Paluumatkalla huomasimme autopilotin toiminnassa häiriöitä, mutta kyseinen vika saatiin hoidettua kuntoon NavSystemsin ammattimaisella avustuksella. Samalla järjestelmä päivitettiin gyrokompassilla.

Sail Fast Team on talvehtinut vähintäänkin hyvin ja miehistön fyysinen kunto on kohdallaan.
S/Y Meriharakka avaa siis kilpailukautensa tiistaina 18.5. ilmaantumalla nöyränä, mutta nälkäisenä Viittakari Cupin lähtölinjalle.

Vanhaan totuttuun tapaan voit seurata tiimimme edesottamuksia kauden aikana tällä sivustolla.