Sail Fast Team jatkaa kilpailujaan uuden kipparin johdolla Elan 37 s/y Feex veneellä, joka purjehdittiin pääsiäisenä Saksasta Suomeen. Tästä on juttu tulossa lähiaikoina....
Samalla tämän sivuston luonne muuttuu ja jatkossa saat kenties lukea enemmän Sail Fast Teamin entisen kipparin loma- ja matkapurjehduksista.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Pirkan hiihto 2011
Purjehduskautta odotellessani olen hoitanut fyysistä kuntoani hiihtämällä. Harjoitteluni tavoitteena oli selvitä kunnialla vuosittain maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina hiihdettävästä 90 km:n mittaisesta Pirkan hiihdosta, joka hiihdetään Niinisalosta Tampereelle. Aiemmin olen kyseiseen koitokseen osallistunut viisi kertaa pyöräilyurani aikana, mutta edellisestä hiihdostani oli kulunut aikaa jo lähes 20 vuotta.
Hyvä talvi antoi upeat lähtökohdat hiihtoharjoittelulle, jonka aloitinkin jo hyvissä ajoin syksyllä hakemalla ensi tuntumaa hiihtämiseen Paimion hiihtoputkesta. Hiihtokilometrien karttuessa alkoi myös tavoitteet koventua. Jos ensin tavoitteena oli selvitä urakasta kunnialla läpi, aloin talven edetessä asettamaan itselleni aikatavoitteita. Ensin puhuin 7 tunnin aloituksesta, mutta hyvät harjoitukset loivat uskoa, ja niinpä lopullisen tavoitteeni kiinnitin 6,5 tuntiin.
Helmikuun toisen viikon vietin Levillä tarkoituksenani tehdä muutama ylipitkä harjoitus, mutta kovat pakkaset hieman kiusasivat ja hiihtolenkit jäivät yhtä lukuun ottamatta vain kahden tunnin mittaisiksi. Tämä loi hieman epävarmuuden tunnetta tulevaan pitkään koitokseen, vaikka talven harjoittelu kokonaisuutena oli sujunut hienosti. Viimeisen kahden viikon aikana en enää uskaltautunut ylipitkiä harjoituksia tehdä, vaan keskityin lähinnä herkistelyyn ja hiihtokunnon ylläpitämiseen sekä kävin pariin otteeseen hierojalla. Viimeistä edellisellä viikolla testasin hieman vauhtikestävyyttä. Olo tuntui hyvältä, mutta sitten viikkoa ennen hiihdetty reilun kolmen tunnin hiihto sujui huonosti ja lisäsi epävarmuuden tunnettani. Epävarmuutta lisäsi vielä perhepiiriin iskenyt flunssa-aalto. Hiihtoa edeltävänä keskiviikkona vedin vielä reipasvauhtisen harjoituksen, joka sujui hienosti ja kasvatti luottamustani. Seuraavana päivänä puolestaan olo tuntui taas takkuiselta, joten hiihdin vain kevyesti tunnin verran. Koitosta edeltävänä aamuna kävin testaamassa suksia ja kroppa tuntui todella väsyneeltä. Alkoi jo tuntua, että kaikki ei olisi kunnossa.
Kilpailun startti tapahtui Niinisalon varuskunta-alueelta klo 7.00, minne matkasin hiihtokavereideni kanssa yhteiskuljetuksella, joka lähti Turusta aamuyöllä klo 3.30. Perillä Niinisalossa olimme kuuden aikoihin ja sitten viimeiset wc-käynnit ja kisa-asu päälle. Lähtöpaikalle siirryimme kaverini kanssa hyvissä ajoin ennen starttia. Olin saanut järjestäjien kanssa sovittua itselleni ns. 1-ryhmän lähtönumeron vanhojen ”meriittieni” perusteella, joten lähdöstä tulisi kiivastahtinen. Muutamat kaverini ottivat lähtöpaikan aivan lähtövaatteen alta, mutta minulla oli sen verran kunnioitusta kilpakumppaneitani kohtaan, että peruutin muutaman rivin ja taisin lähteä viidennestä rivistä. Lähtölaukauksen jälkeen alkoi hillitön tasatyöntö ja selkeästi mentiin oman vauhtini ylärajoilla. Muutaman kilometrin jälkeen tilanne rauhoittui ja jokainen alkoi löytää paikkansa.
Ensimmäinen pieni mäki oli vastassa viiden kilometrin työntämisen jälkeen ja siinä sain jo ensiviitteitä suksieni pidon puutteesta. Vielä kuitenkin yritin itselleni uskotella, että lumen koostumus varmasti muuttuu ja suksi alkaa pitää. Jämille (hiihdetty 18 km) saavuimme arvioitua nopeammin. Olimme tavoitelleet 55 min alitusta, mutta aikaa Jämille kulutimme vain 53 min. Jämin jälkeisissä nousuissa pelkoni pidon puutteesta konkretisoitui ja jouduin Jämin nousutkin työntämään tasatyöntöä. Ennen Vatulaan (33 km) saapumista on yksi jyrkempi nousu, jonka alla päätin lisätä pitoa säästääkseni käsivoimiani. Kaverini hyvällä avustuksella saimme voitelun suoritettua ripeästi. Voitelu kyllä kannatti, vaikka samalla putosimme hyvästä letkasta. Pidon myötä hiihdosta tuli rennompaa ja tilanne rauhoittui.
Vatulan jälkeen kaverillani oli aavistuksen vahvempi olo ja hän ohitti letkan, jonka olimme saavuttaneet. Itse jäin letkaan ja matka jatkui tiukkaa tasatyöntöä. Juuri ennen puolimatkaa aivan yllättäen alkoi tiukan työntämisen seurauksena vatsalihakset krampata ja putosin letkasta. Puolimatkan paalun ohitin ajassa 2.43 mikä oli huomattavasti alle tavoitteeni eli 3 tunnin. Kyröskoskelle päästyäni oli pito taas häipynyt ja päätin toistamiseen lisätä pitoa ennen mäkiosuuden alkua. Pirkan perinteisiin kuuluu kilometrin kävely-/juoksuosuus Kyröskoskella, jonka suoritin kevyesti hölkäten, mutta muutama kovakuntoisempi kyllä juoksi ohi. Juoksuosuuden jälkeen alkoi sitten ensimmäiset mäet ja nyt oli kyllä kiva hiihtää, kun suksissa oli pito ja taas saavutin edellä olevia.
Lintuharjun nousujen jälkeen iski jälleen krampit vatsaan, kun ei geelit ja kuntojuomat oikein menneet alas. Hetki rennommin auttoi ja muutama vuorohiihtoveto ja taas matka jatkui tasatyönnöin. Ennen Rokkakosken nousua lisäsin vielä kertaalleen pitoa ja mäet nousivatkin hyvin ja tunsin olevani hyvissä voimissa. Pentimaalle päästyäni aloin uskoa 6 tunnin alitukseen, vaikka krampit tekivätkin kiusaa. Geelin lisäksi join pari mukillista vettä, mutta geelin nauttiminen teki taas kuvottavan olon ja itse asiassa kaduin heti geelin ottamista. Julkujärven huoltoasemalla 9 km ennen maalia en uskaltanut enää nauttia kuin vettä. Nyt oltiin kuitenkin jo niin lähellä maalia, että kyllä tästä selvittäisiin, vaikka vain sisulla. Viimeiset kilometrit työntelin pääasiassa tasatyöntöä muutamaa haarakäyntinousua lukuun ottamatta. Maalilinjan ylitin sinällään hyvävoimaisena ajassa 5.54.15, mikä oikeutti omassa sarjassani sijalle 45/492.
Hiihtourheiluun kuuluu spekulointi välineistä, mutta hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että paremmalla suksella ajasta olisi lähtenyt 10-15 min ja jos vielä tankkaus olisi onnistunut eikä kramppeja olisi tullut, olisi kenties 5,5 tuntia ollut alitettavissa. Kaikesta huolimatta voin olla tyytyväinen suoritukseeni, sillä alittuihan tavoitteeni selkeästi ja jopa maagisena pitämäni 6 tunnin raja.
Aika paljon on tuo perinteisen hiihto 20 vuodessa muuttunut. Vuorohiihdon sijaan matka taittuu tällaisissa pitkän matkan hiihdoissa pääsääntöisesti tasatyönnöin. Itsekin taisin työntää 80 % koko matkasta.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Lähtövoitto kauden viimeisessä kilpailussa
Upea sateenkaari
Hengataan
Paljussa
Sail Fast Team on perinteisesti päättänyt kilpailukautensa Mustfinnö Raceen ja niin myös tänä vuonna. Kilpailu ajettiin kahtena lyhyehkönä lähtönä Pohjois-Airistolla, lähtöjen ollessa meille tutun Viittakarin edustalta. Tuuliennusteet lupailivat kilpailun ajaksi kevyttä etelän puoleista tuulta. Toisaalta itäisellä taivaalla oli hyvinkin tummia pilviä, joten tuulen ennustaminen tulisi olemaan vaikeaa. Ajoimme moottorilla lähelle lähtöaluetta, jossa sitten nostimme ison ja keulaan vedimme hyvin palvelleen 1- genoan. Tällä kertaa trimmit tuntuivat löytyvän helposti, ja niinpä lähdimme pyörimään lähtöalueelle.
Tälle kaudelle tyypilliseen tapaan lähtö meni taas osittain poskelleen, ja kevyessä tuulessa ylitimme lähtölinjan lähes minuutin myöhässä. Onneksemme myös moni kanssakilpailijamme tyri lähdön, ja näin huolimatta heikosta lähdöstämme kisa oli vielä tuloksien näkökulmasta täysin auki. Ylämerkillä Merenna käänsi ensimmäisenä, meidän tullessa merkille toisena hieman ennen isomman luokan Dat wor et’iä. Merkin jälkeen, miehistöömme tähän kisaan vahvistukseksi saatu kovan tason avomeripurjehtija, Jukka toimi innokkaasti ”pianossa” vetäen ylägaijan piukkaan ennen kuin keulagasti oli ehtinyt kiinnittää sen puomiin. Gaija karkasi mastolle. Ripeästi uusi pianistimme kuitenkin paikkasi virheensä kiiveten epäröimättä keulagastin avustamana mastoon noutamaan gaijan. Kipparilta ja Sail Fast Teamin vanhemman ikäluokan miehistöltä tämä olisi jäänyt tekemättä. Suorituksesta ylpeä kippari lupasikin tästä upeasta toiminnasta ylimääräisen konjakin kisan jälkeen. Sitten spinnu ripeästi ylös, ja homma taas hanskaan. Spinnun noston yhteydessä Dat wor et ohitti meidät lähes kosketusetäisyydeltä. Onneksemme Merennassa oli myös töpeksitty ihan huolella; spinnu oli nostettu väärästä kulmasta ylös. Näin ollen me olimme nyt luokkamme keulilla.
Tuulessa oli selkeästi aukkoja, ja hetkittäin alempana oleva Merenna näytti kulkevan todella kovaa. Luotimme kuitenkin itseemme, ja vauhtimme ainakin Dat wor etiin verrattuna oli kohdallaan. Uhkaavasti myös näytti siltä, että osa takanamme tulevista oli löytänyt hyvän vauhdin. Ennen alamerkkiä meidän oli jiipattava kahdesti tullaksemme merkille siten, että saisimme genoan tyylikkäästi ylös ennen merkkiä. Jiipit menivät kohdilleen, ja käänsimme merkillä heti Dat wor et’in jälkeen. Nyt vain tiukkaa luovia takaisin ylämerkille pitäen venevauhti kohdallaan. Pyrimme selkeästi omaan purjehdukseen kipparin ajaessa tarkasti lankojen mukaan. Takaa tulevista ainakin Milou näytti tulevan hyvää vauhtia. Viimeinen lähestymisvenda merkille meni kerrankin nappiin, ja saimme ajaa vauhdilla merkille. Ennen merkin kiertoa isomman luokan Garfield ehti sisäpuolellemme, ja meidän oli annettava heille merkillä tilaa. Merkillä syntyi kuitenkin tiukka tilanne, kun toinen isomman luokan vene, Moondance, ajoi törkeästi paaralla merkille, ja huuteli ilman oikeuksia tilaa. Yhteentörmäyksen välttämiseksi meidän oli tehtävä väistöliike. Huutelimme protestia kuitenkaan sitä jättämättä.
Viimeinen veto maaliin olikin sitten tylsähköä ajelua hieman auki olevassa tuulessa, miehistön trimmatessa aktiivisesti purjeita. Aktiivisen ajon seurauksena ajoimme yllätykseksemme samaa vauhtia isomman luokan Moondancen kanssa. Liekö merkillä ollut tiukka tilanne herpaannuttanut kilpakumppanin keskittymisen? Maalilinjan ylitimme luokkamme ensimmäisenä, mutta maalipaukkua emme saaneet. Tuomariston ruuti taisi olla kastunut sateessa…
Ennen uutta lähtöä panostimme miehistön henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen ollaksemme valmiina kauden viimeisen lähtöön, joka oli myös viimeinen tilaisuus ottaa puutuva lähtövoitto kaudelle 2010. Ennen lähtöä tuuli hiipui, ja kääntyi itään. Edessä olikin yhtäkkiä spinnulähtö. Lähtö oli tasainen, mutta Daniela ja Merenna pääsivät hieman irti muusta fliitistä. Pian kuitenkin myös me löysimme tuulenhenkäykset ja pääsimme Danielan ohi. Merenna oli päässyt yllättävästi karkuun.
Lähes tyynessä yritimme pitää veneen liikkeessä, ja hetken näytti siltä, että tuuli nousisi takaa, jolloin takanamme tulevat selkeästi hyötyisivät. Daniela tuntui hakevan omia linjoja leikaten muista poiketen huomattavasti. Merkille tullessamme olimme hieman epävarmoja, pääsemmekö jiipin turvin ajamaan oikeaa kurssia Rajakarin ohi. Jiippi meni kuitenkin tyylikkäästi, ja kun Merenna vielä sopivasti mokasi omansa, olimme lähes tasoissa heidän kanssaan. Spinnulla ei kuitenkaan pystynyt ajamaan oikeaa kurssia, joten otimme spinnun alas ja nostimme genoan ylös. Nyt vain keskittymään tarkkaan ajoon ja venevauhdin pitämiseen.
Merkin kierto ja genoan nosto sujuivat siis tyylikkäästi. Tuulen viritessä olimme nopeasi irtaantuneet karkuteille muusta fliitistä yhdessä Merennan ja Dat wor et’in kanssa. Seuraavalla merkillä käänsimmekin luokkamme kärjessä, Merennan ollessa jo useamman veneen mitan jäljessä. Merkin jälkeen spinnu ylös, vaikkakin kulma oli tosi pieni, mutta kevyessä tuulessa pystyimme ajamaan puhtaalla lenssispinnullamme melko ylös. Tuulen hieman voimistuessa jouduimme pudottamaan kurssia, ja oli aika ottaa spinnu alas. Täysin oikea ajoitus, sillä vauhtimme nousi, ja nyt saimme ajaa suoraan merkille. Viimeinen veto maaliin meni yhdellä tiukalla halssilla.
Maalilinjan ylitimme fanfaarien soidessa. Nyt oli tuomariston ruutikin jo kuivunut, ja saimme ”paukun”. Merenna ylitti maalilinjan toisena, mutta muut luokkamme veneet olivat kyllä niin kaukana, että niistä ei ollut uhkaa. Nopeasti kellotimme aikaeromme Merennaan ja olimme varovaisen optimistisia lähtövoitosta.
Kisan jälkeen oli aika rentoutua. Suunnistimme kipparin kotiin, missä meitä odotti lämmin sauna ja palju sekä maittava illallinen. Saunan jälkeen vilkaisu nettiin: päivän tuloksena oli se tältä kaudelta puuttunut lähtövoitto ja yhteistuloksissa toinen sija. Aamulla radalle lähtiessä asetimme tavoitteeksi lähtövoiton eli herää kysymys, olimmeko turhan vaatimattomia tavoitteenasettelussa. ;-)
Näihin tunnelmiin on hyvä päättää kausi. Jäi sopivasti nälkää ensi kautta silmällä pitäen. Ensi kausi on tosin vielä täysin auki niin miehistön kokoonpanon kuin veneenkin suhteen, mutta kilpakumppaneille tiedoksi: täältä tullaan vielä!
torstai 9. syyskuuta 2010
Kipparilta alokasmainen "moka" kauden viimeisen Viittakari Cupin lähdössä
Kauden viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin kevyessä, 2-3 m/s SW tuulessa. Purjevalinnat olivat siis selkeät: 1-genoa keulaan ja säädöt kohdalleen. ;-) Mukaan oli ilmaantunut mukavasti veneitä, joten lähdössä oli tyypilliseen tapaan ahdasta. Mielestämme meillä oli hieno suunnitelma, jota kippari ei kuitenkaan täysin noudattanut. Lähestyimme lähtölinjan poijunpuoleista päätä lähtölinjan suuntaisesti ja niinhän siinä kävi, että Ariel nostatti meidät tyylikkäästi. Jouduimme heittämään ympäri ja lähtemään uudelleen fliitin hänniltä. Lieneekö syynä tällä kaudelle kokonaan väliin jääneet 606-purjehdukset, mutta rehellisesti on todettava, että lähtömme ovat tällä kaudella olleet todella huonoja. Tuskin kilpailun voitto kuitenkaan tähän ratkesi, mutta annettua tasoitusta on vaikea kuroa umpeen, ja ainakin henkistä puolta tällainen nöyryytys koettelee.
Toisaalta nyt pääsimme kyllä purjehtimaan vapaissa tuulissa ja saimme keskittyä oman venevauhtimme ylläpitämiseen. Luovi toimikin hienosti, ja olimme ylämerkillä neljäntenä heti Merennan, Jalan Jalanin ja Ilona Tuulikin perässä. Kevyen kelin spinnuajo on yleensä ollut meidän vahvaa osaamistamme, mutta nyt emme saaneet vauhtia täysin kohdalleen. Hieman luimme myös tuulensuunnan muutoksia väärin. Alamerkillä olimme kuitenkin jo toisena, vaikkakin selkeästi Merennan takana. Jalan Jalan oli myös tullut kovaa ja käänsi aivan perässämme, samoin kuin isomman luokan Dat wor et. Onneksemme jalan Jalan jäi meidän ”pakkeihimme”, ja heittivät pois alta. Nyt oli taas luovivauhti kohdallaan, ja tarkalla ajolla saavutimme Merennaa. Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana…
Viimeisen spinnuosuuden alussa Jalan Jalan meinasi väkisin tunkea ohi, mutta hieman heitä nostattamalla ja ajamalla nopeamman venevauhdin turvin alemmas, saimme heidät karistettua ja pääsimme vapaisiin tuuliin. Tuulessa oli selkeitä aukkoja, ja hetkittäin saavutimme Merennaa, mutta loppulegin jiipeistä huolimatta emme päässeet niin lähelle, että olisimme saaneet heitä häirittyä. Maalinjan ylitti jälleen ensimmäisenä isomman luokan Dat wor et. Täytyy olla tylsää olla aina ensimmäisenä maalissa. ;-)
Takaa tulleista Jalan Jalan ja Ilona Tuulikki vielä ohittivat meidät tasoitetussa ajassa. Näin käteen jäi tällä kertaa neljäs sija. Kuten olen aiemminkin ottanut kantaa, on tuuliolosuhteilla kenties vähän liian suuri merkitys loppusijoituksia jaettaessa. Kevyessä kelissä h- ja haiveneet löytyvät takaatamme, kun taas kovassa kelissä ovat useimmiten edellämme. Jotta mielenkiinto Viittakari Cupiin säilyisi, soisi mielellään näkevänsä lähtölinjalla enemmän Artinan tyyppisiä matkaveneitä…
Kausi on ollut tasaisen keskinkertainen, jota kuvaa hyvin kokonaissijoituksemme 8/18. Tosin aktiivisesti mukana olleista kuuluimme tuloksien valossa "sarjaan ym" ;-) Haluan kuitenkin itseni ja miehistöni puolesta kiittää kilpakumppaneitamme ja eritoten järjestäjiä, jotka ovat jaksaneet/viitsineet uhrata iltoja, ja näin mahdollistaneet meille tämän hauskanpidon.
Toisaalta nyt pääsimme kyllä purjehtimaan vapaissa tuulissa ja saimme keskittyä oman venevauhtimme ylläpitämiseen. Luovi toimikin hienosti, ja olimme ylämerkillä neljäntenä heti Merennan, Jalan Jalanin ja Ilona Tuulikin perässä. Kevyen kelin spinnuajo on yleensä ollut meidän vahvaa osaamistamme, mutta nyt emme saaneet vauhtia täysin kohdalleen. Hieman luimme myös tuulensuunnan muutoksia väärin. Alamerkillä olimme kuitenkin jo toisena, vaikkakin selkeästi Merennan takana. Jalan Jalan oli myös tullut kovaa ja käänsi aivan perässämme, samoin kuin isomman luokan Dat wor et. Onneksemme jalan Jalan jäi meidän ”pakkeihimme”, ja heittivät pois alta. Nyt oli taas luovivauhti kohdallaan, ja tarkalla ajolla saavutimme Merennaa. Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana…
Viimeisen spinnuosuuden alussa Jalan Jalan meinasi väkisin tunkea ohi, mutta hieman heitä nostattamalla ja ajamalla nopeamman venevauhdin turvin alemmas, saimme heidät karistettua ja pääsimme vapaisiin tuuliin. Tuulessa oli selkeitä aukkoja, ja hetkittäin saavutimme Merennaa, mutta loppulegin jiipeistä huolimatta emme päässeet niin lähelle, että olisimme saaneet heitä häirittyä. Maalinjan ylitti jälleen ensimmäisenä isomman luokan Dat wor et. Täytyy olla tylsää olla aina ensimmäisenä maalissa. ;-)
Takaa tulleista Jalan Jalan ja Ilona Tuulikki vielä ohittivat meidät tasoitetussa ajassa. Näin käteen jäi tällä kertaa neljäs sija. Kuten olen aiemminkin ottanut kantaa, on tuuliolosuhteilla kenties vähän liian suuri merkitys loppusijoituksia jaettaessa. Kevyessä kelissä h- ja haiveneet löytyvät takaatamme, kun taas kovassa kelissä ovat useimmiten edellämme. Jotta mielenkiinto Viittakari Cupiin säilyisi, soisi mielellään näkevänsä lähtölinjalla enemmän Artinan tyyppisiä matkaveneitä…
Kausi on ollut tasaisen keskinkertainen, jota kuvaa hyvin kokonaissijoituksemme 8/18. Tosin aktiivisesti mukana olleista kuuluimme tuloksien valossa "sarjaan ym" ;-) Haluan kuitenkin itseni ja miehistöni puolesta kiittää kilpakumppaneitamme ja eritoten järjestäjiä, jotka ovat jaksaneet/viitsineet uhrata iltoja, ja näin mahdollistaneet meille tämän hauskanpidon.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Venevauhti kateissa kauden toiseksi viimeisessä Viittakari Cupissa
Kauden toiseksi viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin hienossa loppukesän säässä ja sateeltakin vältyttiin, vaikka irrottaessamme köydet laiturista näkyi taivaanrannalla uhkaavia pilviä. Perustuuli puhalteli 5 m/s lounaasta, mutta hetkittäin tuuli kävi mittarimme mukaan kyllä yli 7 m/s. Keulaan laitoimmekin tällä kertaa 1-genoan, joka perustuulessa toimi erinomaisesti, mutta kovimmissa puuskissa vene tuntui kulkevan liian kallellaan, ja vauhti jäi kateisiin.
Tällä kertaa kilpailun järjestäjät onnistuivat ratavalinnassa, ja turhilta laivaväylän ylityksiltä vältyttiin. Lähtölinja oli tehty melko lyhyeksi, mikä omalta osaltaan teki pienemmän luokan 13 veneen lähdön haasteelliseksi. Lähtöhetkellä kuuluikin huutoja venekuntien vaatiessa oikeuksiaan. Protesteilta ja törmäilyiltä onneksi kuitenkin vältyttiin. Meidän ajatuksenamme oli ajaa vauhdilla lähtölinjan yli poijun puoleisesta päästä, mutta hieman ahdasta tuli, koska myös kanssakilpailijoillamme oli samansuuntaisia ajatuksia. Lähtömme ei ollut huono, mutta jäimme pahasti Jalan Jalanin pakkituuliin, minkä vuoksi heitimme nopeasti vendan päästäksemme vapaisiin tuuliin. Puuskaisesta tuulesta johtuen vene tuntui vaikealta ajaa, ja se viimeisin vauhti uupui. Ylämerkille ehtivät ensimmäisinä Merenna ja takaa hurjaa vauhtia tullut isomman luokan kova menijä Dat wor et vierellään Ariel, meidän ehtiessämme merkille neljäntenä.
Spinnu nousi ripeästi, ja saimme ajaa suoraan merkille ilman jiippiä, kuten ilmeisesti kaikki muutkin venekunnat tekivät. Venevauhtimme turvin ja aktiivisella spinnun trimmauksella saavutimme nopeasti Arielin eikä Merennakaan kaukana ollut. Ennen merkkiä miehistön keskuudessa heräsi keskustelu, missä vaiheessa spinnu lasketaan ja nostetaan genoa, koska ilman jiippiä genoan nostaminen oikealle puolelle ei onnistuisi. Ajatuksenamme oli lennättää spinnua ilman puomia, kunnes kippari teki viime käden päätöksen jiipistä, joka oli virhe. Hetken päästä spinnu olikin ”tyylikkäästi” etustaagin ympärillä… Saimme kuitenkin spinnun alas ja genoan ylös, mutta merkille tulomme ei ulkopuolisen silmin katsottuna varmastikaan ollut purjehduksen oppikirjasta.
Sähläyksemme seurauksena Merenna sai lisättyä etumatkaansa, ja Arielkin pyyhkäisi ohitsemme. Isomman luokan Favola tuli merkille samaan aikaan, mutta he kiersivät merkin sen verran kaukaa, että saimme rauhassa kiertää merkin ja nollata tilanteen. Luovi oli yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kierroksella, ja ylämerkillä olimme Merennan perässä, mutta kuitenkin selkeästi ennen Arielia. Jatkoa ajatellen kipparin pitäisi varmasti enemmän keskittyä ajamiseen ja siftien lukemiseen. Nyt mennään liikaa mutu-periaatteella.
Spinnupätkä maaliin oli taas vauhdikas, ja saavutimme Merennaa, vaikka se luokkamme ensimmäisenä maalilinjan ylittikin. Me ylitimme maalinjan toisena hyvin tietoisina siitä, että useimmat takanamme tulevista venekunnista sijoittuisivat lopputuloksissa tasoitetussa ajassa meidän edellemme. Sijaluvuksemme tuli 8/13, mikä sinällään suoritukseen nähden on tyydyttävä, mutta mikä tärkeintä, meillä kaikilla oli taas kerran mukava ilta. Koska sitä täydellistä onnistumista ei vieläkään tullut, jäi myös jossittelulle edelleen tilaa. ;-)
Tällä kertaa kilpailun järjestäjät onnistuivat ratavalinnassa, ja turhilta laivaväylän ylityksiltä vältyttiin. Lähtölinja oli tehty melko lyhyeksi, mikä omalta osaltaan teki pienemmän luokan 13 veneen lähdön haasteelliseksi. Lähtöhetkellä kuuluikin huutoja venekuntien vaatiessa oikeuksiaan. Protesteilta ja törmäilyiltä onneksi kuitenkin vältyttiin. Meidän ajatuksenamme oli ajaa vauhdilla lähtölinjan yli poijun puoleisesta päästä, mutta hieman ahdasta tuli, koska myös kanssakilpailijoillamme oli samansuuntaisia ajatuksia. Lähtömme ei ollut huono, mutta jäimme pahasti Jalan Jalanin pakkituuliin, minkä vuoksi heitimme nopeasti vendan päästäksemme vapaisiin tuuliin. Puuskaisesta tuulesta johtuen vene tuntui vaikealta ajaa, ja se viimeisin vauhti uupui. Ylämerkille ehtivät ensimmäisinä Merenna ja takaa hurjaa vauhtia tullut isomman luokan kova menijä Dat wor et vierellään Ariel, meidän ehtiessämme merkille neljäntenä.
Spinnu nousi ripeästi, ja saimme ajaa suoraan merkille ilman jiippiä, kuten ilmeisesti kaikki muutkin venekunnat tekivät. Venevauhtimme turvin ja aktiivisella spinnun trimmauksella saavutimme nopeasti Arielin eikä Merennakaan kaukana ollut. Ennen merkkiä miehistön keskuudessa heräsi keskustelu, missä vaiheessa spinnu lasketaan ja nostetaan genoa, koska ilman jiippiä genoan nostaminen oikealle puolelle ei onnistuisi. Ajatuksenamme oli lennättää spinnua ilman puomia, kunnes kippari teki viime käden päätöksen jiipistä, joka oli virhe. Hetken päästä spinnu olikin ”tyylikkäästi” etustaagin ympärillä… Saimme kuitenkin spinnun alas ja genoan ylös, mutta merkille tulomme ei ulkopuolisen silmin katsottuna varmastikaan ollut purjehduksen oppikirjasta.
Sähläyksemme seurauksena Merenna sai lisättyä etumatkaansa, ja Arielkin pyyhkäisi ohitsemme. Isomman luokan Favola tuli merkille samaan aikaan, mutta he kiersivät merkin sen verran kaukaa, että saimme rauhassa kiertää merkin ja nollata tilanteen. Luovi oli yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kierroksella, ja ylämerkillä olimme Merennan perässä, mutta kuitenkin selkeästi ennen Arielia. Jatkoa ajatellen kipparin pitäisi varmasti enemmän keskittyä ajamiseen ja siftien lukemiseen. Nyt mennään liikaa mutu-periaatteella.
Spinnupätkä maaliin oli taas vauhdikas, ja saavutimme Merennaa, vaikka se luokkamme ensimmäisenä maalilinjan ylittikin. Me ylitimme maalinjan toisena hyvin tietoisina siitä, että useimmat takanamme tulevista venekunnista sijoittuisivat lopputuloksissa tasoitetussa ajassa meidän edellemme. Sijaluvuksemme tuli 8/13, mikä sinällään suoritukseen nähden on tyydyttävä, mutta mikä tärkeintä, meillä kaikilla oli taas kerran mukava ilta. Koska sitä täydellistä onnistumista ei vieläkään tullut, jäi myös jossittelulle edelleen tilaa. ;-)
perjantai 20. elokuuta 2010
Sail Fast Teamilla ehjä suoritus Viittakari Cupissa
Sail Fast Team palasi kesälomatauolta ollen mukana, kun kauden kuudes Viittakari Cup purjehdittiin 6-8m/s itätuulessa. Tuulta oli hieman liikaa, jotta keulaan olisi voitu laittaa täysikokoinen 1-genoa. Ennen starttia tuulimittarimme näytti puuskissa jopa yli 10 m/s, keskituulen ollessa kuitenkin huomattavasti alhaisempi. Päädyimme 2-genoaan. Ennen kesälomaa hankittu uusi rodkick mahdollisti nyt isopurjeen tehokkaamman säädön, ja perussäädöt löytyivätkin helposti ennen starttia. Niinpä käänsimme keulan positiivisella mielellä kohti starttilinjaa.
Kuluvan kauden aikana olemme lähes poikkeuksetta epäonnistuneet startissa eikä tämänkertaisestakaan lähdöstä kehuja voi antaa. Keskivertolähdön seurauksena lähdimme joukon keskivaiheilla. Alkuun ajaminen oli hankalaa ja venevauhti täysin hukassa. Lyhyessä ratakisassa lähdön merkitys korostuu, ja näin ollen lähdön taktiikkaan ja ajamiseen on tulevaisuudessa panostettava.
Ensimmäisen vendan jälkeen pääsimme vapaisiin tuuliin, ja hyvän venevauhtimme turvin aloimme nostaa itseämme fliitin keulille. Ensimmäisellä ylämerkillä olimme kolmantena heti Jalan Jalanin jälkeen, kun kärjessä käänsi hienosti purjehtiva h-vene Ariel. Merkin jälkeen tuuli oli ensin hieman sivusta, minkä vuoksi odotimme hetken ennen spinnun nostoa. Pian spinnun nostettuamme ohitimme Jalan Jalanin, samalla saavuttaen vauhdikkaasti Arielia. Ennen alamerkkiä ohitimmekin myös Arielin, ja olimme kärjessä.
Merkillä otimme ensin spinnun alas, minkä jälkeen jiippasimme, ja sitten nopeasti 2-genoa ylös. Upea suoritus koko miehistöltä. Seuraavalle merkille tuuli oli auki, ja pyrimme vain optimaaliseen venevauhtiin. Takanamme tulevista Ariel tuli hienosti tämänkin osuuden spinnun kanssa, meidän ja muiden pitäessä spinnut kannella. Seuraavalta merkiltä taas tiukkaa luovia ylämerkille. Nyt suurimman haasteen muodostivat laivat, koska jouduimme jälleen ylittämään laivaväylän. Omalta osaltamme ylitys sujui ongelmitta, mutta jotkin kilpakumppaneistamme saivat kyllä torvifanfaaria. Tällä kryssillä isomman luokan Dat wor et meni vääjäämättä ohitsemme, mutta toisaalta me kyllä kasvatimme tasaisesti eroa oman luokkamme takanamme tuleviin tiedostaen tosin, että ainakin Ariel oli aivan liian lähellä.
Seuraava spinnuosuus meni hienosti yhdellä jiipillä, vaikkakin alamerkillä kääntäessämme olimme selkeästi jääneet lisää Dat wor et’ille eikä ero Arieliinkaan tuntunut kasvavan. Viimeinen kryssiosuus toimi hyvin, vaikka viimeiset siftit luimme hieman väärin, ja kääntö meni vähän pitkäksi. Merkin jälkeen enää lyhyt spinnuosuus maaliin, jossa merkittäviä eroja ei juuri enää syntynyt. Maalinjan ennen meitä ylitti ainoastaan ison luokan kova menijä, Dat wor et. Me siis ylitimme maalilinjan toisena, selkeällä erolla luokkamme muihin veneisiin. Tasoitusten jälkeen suorituksemme riitti kuitenkin vain kuudenteen sijaan 12 veneen fliitissä. Voittoon olisi tarvittu yli 4 minuuttia nopeampi suoritus ja kolmas sijakin olisi edellyttänyt 3 minuutin parannusta. Vaikea ymmärtää, mistä nuo tarvittavat minuutit saisi puristettua. Todettakoon kuitenkin, että isossa luokassa olisi tasoitettu aikamme riittänyt toiseen sijaan. Pitäisiköhän vaihtaa luokkaa… ;-)
Tulokset täällä
Kuluvan kauden aikana olemme lähes poikkeuksetta epäonnistuneet startissa eikä tämänkertaisestakaan lähdöstä kehuja voi antaa. Keskivertolähdön seurauksena lähdimme joukon keskivaiheilla. Alkuun ajaminen oli hankalaa ja venevauhti täysin hukassa. Lyhyessä ratakisassa lähdön merkitys korostuu, ja näin ollen lähdön taktiikkaan ja ajamiseen on tulevaisuudessa panostettava.
Ensimmäisen vendan jälkeen pääsimme vapaisiin tuuliin, ja hyvän venevauhtimme turvin aloimme nostaa itseämme fliitin keulille. Ensimmäisellä ylämerkillä olimme kolmantena heti Jalan Jalanin jälkeen, kun kärjessä käänsi hienosti purjehtiva h-vene Ariel. Merkin jälkeen tuuli oli ensin hieman sivusta, minkä vuoksi odotimme hetken ennen spinnun nostoa. Pian spinnun nostettuamme ohitimme Jalan Jalanin, samalla saavuttaen vauhdikkaasti Arielia. Ennen alamerkkiä ohitimmekin myös Arielin, ja olimme kärjessä.
Merkillä otimme ensin spinnun alas, minkä jälkeen jiippasimme, ja sitten nopeasti 2-genoa ylös. Upea suoritus koko miehistöltä. Seuraavalle merkille tuuli oli auki, ja pyrimme vain optimaaliseen venevauhtiin. Takanamme tulevista Ariel tuli hienosti tämänkin osuuden spinnun kanssa, meidän ja muiden pitäessä spinnut kannella. Seuraavalta merkiltä taas tiukkaa luovia ylämerkille. Nyt suurimman haasteen muodostivat laivat, koska jouduimme jälleen ylittämään laivaväylän. Omalta osaltamme ylitys sujui ongelmitta, mutta jotkin kilpakumppaneistamme saivat kyllä torvifanfaaria. Tällä kryssillä isomman luokan Dat wor et meni vääjäämättä ohitsemme, mutta toisaalta me kyllä kasvatimme tasaisesti eroa oman luokkamme takanamme tuleviin tiedostaen tosin, että ainakin Ariel oli aivan liian lähellä.
Seuraava spinnuosuus meni hienosti yhdellä jiipillä, vaikkakin alamerkillä kääntäessämme olimme selkeästi jääneet lisää Dat wor et’ille eikä ero Arieliinkaan tuntunut kasvavan. Viimeinen kryssiosuus toimi hyvin, vaikka viimeiset siftit luimme hieman väärin, ja kääntö meni vähän pitkäksi. Merkin jälkeen enää lyhyt spinnuosuus maaliin, jossa merkittäviä eroja ei juuri enää syntynyt. Maalinjan ennen meitä ylitti ainoastaan ison luokan kova menijä, Dat wor et. Me siis ylitimme maalilinjan toisena, selkeällä erolla luokkamme muihin veneisiin. Tasoitusten jälkeen suorituksemme riitti kuitenkin vain kuudenteen sijaan 12 veneen fliitissä. Voittoon olisi tarvittu yli 4 minuuttia nopeampi suoritus ja kolmas sijakin olisi edellyttänyt 3 minuutin parannusta. Vaikea ymmärtää, mistä nuo tarvittavat minuutit saisi puristettua. Todettakoon kuitenkin, että isossa luokassa olisi tasoitettu aikamme riittänyt toiseen sijaan. Pitäisiköhän vaihtaa luokkaa… ;-)
Tulokset täällä
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Pyytinkari 2010
Lisää kuvia voit katsella täältä
Pyytinkarin tämän vuoden kilpailu purjehdittiin kovassa tuulessa, joten tälle kisalle tyypillistä auringonlaskun jälkeistä ”pläkää” ei koettu – päinvastoin. Ennakkoon ajatellen kovatuulinen kilpailu ei välttämättä suosi s/y Meriharakkaa, mutta Sail Fast Team lähti hakemaan tasapainoista suoritusta rennolla asenteella. Tänä vuonna veneet oli jaettu neljään eri luokkaan tasapuolisemman kilpailun aikaansaamiseksi. Meriharakka kilpaili kymmenen muun venekunnan kanssa LYS 3:ssa.
Ennen starttia tuuli puhalteli kaakosta 10-14 m/s. Airiston luoviin varustauduimme 3-genoalla ja yhdellä reivillä tiedostaen, ettei kilpailu vielä Airistolla ratkea, mutta onnistunut kryssi antaisi henkisesti voimia yön koitoksiin. Ilmeisesti sitkeä harjoittelumme oli tuottanut tulosta, sillä heti startista saimme purjeisiin erinomaiset säädöt, ja venettä oli helppo ajaa. Venevauhtimme oli kohdallaan, ja kun luovikulmakin oli hyvä, niin edellä lähteneiden kilpakumppaniemme peräpeilit lähestyivät vauhdilla. Itse asiassa saavutimme Tiiraa ja Merennaa lukuun ottamatta luokkamme muut veneet ennen Orhisaaren ohitusta. Kilpailu oli siis käynnistynyt osaltamme erinomaisesti. Ennen Innamoa tuuli rauhoittui ollen 7-8m/s, joten päätimme vaihtaa keulaan 2-genoan. Vaihto sujui ripeästi, vaikkakin skuuttia jouduttiin hieman korjailemaan, koska se oli vahingossa mennyt kaidevaijerin väärältä puolelta.
2-genoan tuoman lisävauhdin myötä saavutimme tasaisesti Merennaa ja Kaitkiven kohdalla sitten saavutimme heidät. Ilmeisesti Merennassa valmistauduttiin hetkeksi spinnun nostoon, mutta häiritsimme heitä sen verran, että he luopuivat ajatuksesta. Pian tämän jälkeen pääsimmekin nousemaan Merennan yläpuolella ja ohitimme heidät. Tuuli oli melko reikäinen ja haimme kannelle jo 1-genoan, mutta 7 m/s puuskat pitivät isomman keulapurjeen vielä kannella paketissa.
Pippäran kohdalla kurssimme kääntyi länteen, ja edellämme alkoi nousta spinnuja. Nopeasti myös Meriharakassa nousi spinnu, ja Fiskö ohitettiin jo puolenyön aikaan. Vauhtimme oli ollut todella hyvä. Fiskön jälkeen jiippasimme liian nopeasti ja kurssimme oli kohti kivikkoa. Uuteen jiippiin valmistautuessamme roolit olivat hieman sekaisin ja vene heijasi alkaneessa aallokossa melko levottomasti. Niinpä vahinkojen välttämiseksi jiipin sijaan kippari antoi käskyn ottaa spinnu alas. Spinnu siis alas, tilanteen ”nollaus” ja miehistön tankkaus. Aiemmin ohittamamme Merenna jatkoi vielä spinnulla ja pääsivät näin ohitsemme. Hetkeä myöhemmin myös Merennassa laskettiin spinnu. (Maalissa kuulimme, että myös heillä oli ollut vaikeuksia veneen heijaamisen kanssa.)
Snöbådanin jälkeen spinnu uudelleen ylös ja vauhdikasta ajoa Kihtiä ylös. Torsholmakobbenin jälkeen meidät ohitti vauhdikkaasti partiovene Theia vetäen perässään mahtavat peräaallot, jotka herättivät hieman ”nukuksissa” olleen kipparin.
Spinnu laskettiin Kihdin pohjoisosassa ja taas olimme tasoissa Merennan kanssa, mutta Tiiraa emme olleet nähneet. Tuuli oli nyt tyyntynyt ollen 5 m/s. Laitoimme keulaan 1-genoan. Tämä toimikin hyvin ja Merenna jäi nopeasti taaksemme. Me kryssimme pohjoispuolen reunaa, mikä oli selkeästi virheellinen valinta. Merenna valitsi toisen laidan ja sai huomattavasti paremmat tuulet ja pääsi jälleen ohitsemme. Tarkalla ajolla saimme kuitenkin heihin hieman eroa ennen Isoleton kääntömerkkiä. Tuuli kuitenkin yltyi uudelleen ja 1-genoamme alkoi olla selkeästi liikaa. Valitettavasti emme olleet riittävän hereillä, vaan ajoimme aivan liian kallellaan ja venevauhti oli kateissa. Niinpä Merenna saavutti meidät ja meni ohi. Valmistauduimme taas purjeen vaihtoon, ja nyt keulaan laitettiin 2-genoa. (Jälkikäteen ajateltuna kenties 3-genoa olisi ollut parempi vaihtoehto 10 m/s tuuleen.) Tietty aktiivisuus puuttui, ja kesti todella pitkään ennen venevauhdin löytymistä. Merenna meni menojaan, ja koska emme olleet Tiiraa nähneet oli meidän tyydyttävä varmistamaan kolmas sija. Viimeinen spinnuajo Kuiva Kalsaarelta maaliin sujui virheittä, ainoana huolena tuulen hiipuminen. Maalilinjan ylitimme vauhdikkaan kilpailun jälkeen aamulla klo 9.14.17. Näin meiltä siis kului tähän 81 mpk:n kierrokseen 14 h 16 min 17 s, ja aikamme riitti luokassamme kunniakkaaseen kolmanteen sijaan. Vauhdikkaan purjehduksen seurauksena venekunnilla jäi hyvin aikaa rentoutumiseen sekä kokemusten vaihtoon yön koitoksista.
Paluukilpailu
Paluukilpailun aamu valkeni aurinkoisena, mikä loi positiivisen ilmapiirin myös Sail Fast Teamin jäseniin. Tarkkaan tutkittiin päivän tuuliennusteita, jotka lupailivat tuulta 6 m/s etelästä. Hieman arvuuttelimme, lähdemmekö matkaan 1- vai 2-genoalla, mutta koska laskimme tiukkaa luovia olevan vain Taipaluksesta alas tuulen muuten ollessa meille sopivasti auki, päätimme laittaa keulaan 1-genoan.
Osa kilpakumppaneistamme lähti matkaan spinnulla, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Merenna mm. taisteli aikansa spinnun kanssa, ja saavutimme Merennaa heidän broachatessaan tai joutuessaan ajamaan turhan alas. Harmiksemme he kuitenkin luopuivat spinnusta melko nopeasti. Oma venevauhtimme oli kohdallaan ja saavutimme tasaisesti edellämme lähteneitä. Loukeenkarien kohdalla saavutimme Comfortina 32:n ja välttääksemme heidän pakkituulensa, teimme vendan. Tämän vendan ajoimme kenties hieman turhan pitkälle, sillä vasemmassa reunassa tuuli oli selkeästi parempi. Tällä kertaa tuulien haltija oli meidän puolellamme, sillä ennakkoon meitä huolestuttaneen tiukan kryssin ajaksi tuuli tyyntyi ollen vain 4-5m/s, ja näin ollen 1-genoamme toimi erinomaisesti.
Hepokarin koillispuolella olevan pohjoisviitan kierron jälkeen osassa veneistä nousi jälleen spinnu. Tuuli oli kuitenkin aivan sivusta ja voimistunut taas, ollen nyt 6-8 m/s. Emme siis lähteneet edes yrittämään nostaa meidän puhdasta lenssispinnuamme. Keskityimme virheettömään ajoon ja pyrimme pitämään venevauhdin kohdallaan. Muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia spinnun kanssa ja mm. Marthan (1/4 tonnari) spinnu lensi kaukana sivulla miehistön yrittäessä saada sitä ehjänä alas.
Takaamme tuli isomman luokan veneistä spinnulla ohi ennen Orhisaarta Dat wor et ja Mizar. Dat wor et meni menojaan, mutta nostettuamme spinnun Orhisaareen kohdalla ohitimme Mizarin uudelleen. Spinnuajo sujui 6-8 m/s etelätuulessa vauhdikkaasti ja ylitimme maalilinjan virheettömän purjehduksen jälkeen luokkamme kolmantena veneenä. Huomionarvoista on, että kaikki luokat huomioiden olimme tasoitetussa ajassa viidenneksi nopein vene. Tämän onnistumisen jälkeen on hienoa aloittaa kesäloma ja nauttia ihan vaan matkapurjehduksesta. Kippari haluaakin kiittää Sail Fast Teamin jäseniä sitoutumisestaan ja aktiivisuudestastaan alkukauden aikana. S/y Meriharakka nähdään taas lähtöviivalla kesälomien jälkeen.
Ennen starttia tuuli puhalteli kaakosta 10-14 m/s. Airiston luoviin varustauduimme 3-genoalla ja yhdellä reivillä tiedostaen, ettei kilpailu vielä Airistolla ratkea, mutta onnistunut kryssi antaisi henkisesti voimia yön koitoksiin. Ilmeisesti sitkeä harjoittelumme oli tuottanut tulosta, sillä heti startista saimme purjeisiin erinomaiset säädöt, ja venettä oli helppo ajaa. Venevauhtimme oli kohdallaan, ja kun luovikulmakin oli hyvä, niin edellä lähteneiden kilpakumppaniemme peräpeilit lähestyivät vauhdilla. Itse asiassa saavutimme Tiiraa ja Merennaa lukuun ottamatta luokkamme muut veneet ennen Orhisaaren ohitusta. Kilpailu oli siis käynnistynyt osaltamme erinomaisesti. Ennen Innamoa tuuli rauhoittui ollen 7-8m/s, joten päätimme vaihtaa keulaan 2-genoan. Vaihto sujui ripeästi, vaikkakin skuuttia jouduttiin hieman korjailemaan, koska se oli vahingossa mennyt kaidevaijerin väärältä puolelta.
2-genoan tuoman lisävauhdin myötä saavutimme tasaisesti Merennaa ja Kaitkiven kohdalla sitten saavutimme heidät. Ilmeisesti Merennassa valmistauduttiin hetkeksi spinnun nostoon, mutta häiritsimme heitä sen verran, että he luopuivat ajatuksesta. Pian tämän jälkeen pääsimmekin nousemaan Merennan yläpuolella ja ohitimme heidät. Tuuli oli melko reikäinen ja haimme kannelle jo 1-genoan, mutta 7 m/s puuskat pitivät isomman keulapurjeen vielä kannella paketissa.
Pippäran kohdalla kurssimme kääntyi länteen, ja edellämme alkoi nousta spinnuja. Nopeasti myös Meriharakassa nousi spinnu, ja Fiskö ohitettiin jo puolenyön aikaan. Vauhtimme oli ollut todella hyvä. Fiskön jälkeen jiippasimme liian nopeasti ja kurssimme oli kohti kivikkoa. Uuteen jiippiin valmistautuessamme roolit olivat hieman sekaisin ja vene heijasi alkaneessa aallokossa melko levottomasti. Niinpä vahinkojen välttämiseksi jiipin sijaan kippari antoi käskyn ottaa spinnu alas. Spinnu siis alas, tilanteen ”nollaus” ja miehistön tankkaus. Aiemmin ohittamamme Merenna jatkoi vielä spinnulla ja pääsivät näin ohitsemme. Hetkeä myöhemmin myös Merennassa laskettiin spinnu. (Maalissa kuulimme, että myös heillä oli ollut vaikeuksia veneen heijaamisen kanssa.)
Snöbådanin jälkeen spinnu uudelleen ylös ja vauhdikasta ajoa Kihtiä ylös. Torsholmakobbenin jälkeen meidät ohitti vauhdikkaasti partiovene Theia vetäen perässään mahtavat peräaallot, jotka herättivät hieman ”nukuksissa” olleen kipparin.
Spinnu laskettiin Kihdin pohjoisosassa ja taas olimme tasoissa Merennan kanssa, mutta Tiiraa emme olleet nähneet. Tuuli oli nyt tyyntynyt ollen 5 m/s. Laitoimme keulaan 1-genoan. Tämä toimikin hyvin ja Merenna jäi nopeasti taaksemme. Me kryssimme pohjoispuolen reunaa, mikä oli selkeästi virheellinen valinta. Merenna valitsi toisen laidan ja sai huomattavasti paremmat tuulet ja pääsi jälleen ohitsemme. Tarkalla ajolla saimme kuitenkin heihin hieman eroa ennen Isoleton kääntömerkkiä. Tuuli kuitenkin yltyi uudelleen ja 1-genoamme alkoi olla selkeästi liikaa. Valitettavasti emme olleet riittävän hereillä, vaan ajoimme aivan liian kallellaan ja venevauhti oli kateissa. Niinpä Merenna saavutti meidät ja meni ohi. Valmistauduimme taas purjeen vaihtoon, ja nyt keulaan laitettiin 2-genoa. (Jälkikäteen ajateltuna kenties 3-genoa olisi ollut parempi vaihtoehto 10 m/s tuuleen.) Tietty aktiivisuus puuttui, ja kesti todella pitkään ennen venevauhdin löytymistä. Merenna meni menojaan, ja koska emme olleet Tiiraa nähneet oli meidän tyydyttävä varmistamaan kolmas sija. Viimeinen spinnuajo Kuiva Kalsaarelta maaliin sujui virheittä, ainoana huolena tuulen hiipuminen. Maalilinjan ylitimme vauhdikkaan kilpailun jälkeen aamulla klo 9.14.17. Näin meiltä siis kului tähän 81 mpk:n kierrokseen 14 h 16 min 17 s, ja aikamme riitti luokassamme kunniakkaaseen kolmanteen sijaan. Vauhdikkaan purjehduksen seurauksena venekunnilla jäi hyvin aikaa rentoutumiseen sekä kokemusten vaihtoon yön koitoksista.
Paluukilpailu
Paluukilpailun aamu valkeni aurinkoisena, mikä loi positiivisen ilmapiirin myös Sail Fast Teamin jäseniin. Tarkkaan tutkittiin päivän tuuliennusteita, jotka lupailivat tuulta 6 m/s etelästä. Hieman arvuuttelimme, lähdemmekö matkaan 1- vai 2-genoalla, mutta koska laskimme tiukkaa luovia olevan vain Taipaluksesta alas tuulen muuten ollessa meille sopivasti auki, päätimme laittaa keulaan 1-genoan.
Osa kilpakumppaneistamme lähti matkaan spinnulla, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Merenna mm. taisteli aikansa spinnun kanssa, ja saavutimme Merennaa heidän broachatessaan tai joutuessaan ajamaan turhan alas. Harmiksemme he kuitenkin luopuivat spinnusta melko nopeasti. Oma venevauhtimme oli kohdallaan ja saavutimme tasaisesti edellämme lähteneitä. Loukeenkarien kohdalla saavutimme Comfortina 32:n ja välttääksemme heidän pakkituulensa, teimme vendan. Tämän vendan ajoimme kenties hieman turhan pitkälle, sillä vasemmassa reunassa tuuli oli selkeästi parempi. Tällä kertaa tuulien haltija oli meidän puolellamme, sillä ennakkoon meitä huolestuttaneen tiukan kryssin ajaksi tuuli tyyntyi ollen vain 4-5m/s, ja näin ollen 1-genoamme toimi erinomaisesti.
Hepokarin koillispuolella olevan pohjoisviitan kierron jälkeen osassa veneistä nousi jälleen spinnu. Tuuli oli kuitenkin aivan sivusta ja voimistunut taas, ollen nyt 6-8 m/s. Emme siis lähteneet edes yrittämään nostaa meidän puhdasta lenssispinnuamme. Keskityimme virheettömään ajoon ja pyrimme pitämään venevauhdin kohdallaan. Muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia spinnun kanssa ja mm. Marthan (1/4 tonnari) spinnu lensi kaukana sivulla miehistön yrittäessä saada sitä ehjänä alas.
Takaamme tuli isomman luokan veneistä spinnulla ohi ennen Orhisaarta Dat wor et ja Mizar. Dat wor et meni menojaan, mutta nostettuamme spinnun Orhisaareen kohdalla ohitimme Mizarin uudelleen. Spinnuajo sujui 6-8 m/s etelätuulessa vauhdikkaasti ja ylitimme maalilinjan virheettömän purjehduksen jälkeen luokkamme kolmantena veneenä. Huomionarvoista on, että kaikki luokat huomioiden olimme tasoitetussa ajassa viidenneksi nopein vene. Tämän onnistumisen jälkeen on hienoa aloittaa kesäloma ja nauttia ihan vaan matkapurjehduksesta. Kippari haluaakin kiittää Sail Fast Teamin jäseniä sitoutumisestaan ja aktiivisuudestastaan alkukauden aikana. S/y Meriharakka nähdään taas lähtöviivalla kesälomien jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)