Sail Fast Team päätti kilpailukautensa

Katso lisää kuvia täältä

Sail Fast Teamin osalta kilpailukausi päättyi Mustfinnö-kisaan. Kilpailu purjehdittiin ihanteellisissa olosuhteissa tuulen ollessa 4-6 m/s lännen suunnalta, kääntyen päivän edetessä luoteeseen. Mukaan oli uskaltautunut 13 venekuntaa ja tällä kertaa LYS 1:n luokkajako alkoi 1,11:sta ja näin ollen myös me kilpailimme poikkeuksellisesti ns. isossa LYS-luokassa. Ennakkoon aika haastavaa, koska viivalla oli mukana tämän vuoden SM-voittaja (Baltic Offshore), Dat wor et.

Meidän luokassamme lähti kahdeksan venekuntaa. Lähtö tapahtui hieman avoimeen tuuleen ja tärkeää oli saada hyvä lähtö vapaista tuulista. Lähellä lippua oli ahdasta ja protestiakin jo huudeltiin, mutta hyvin selvisimme ja ylitimme lähtölinjan oikea-aikaisesti aivan lipun vierestä. Vauhdikasta ajoa ensimmäiselle merkille. Tärkeintä oli säilyttää optimaalinen suunta ja venevauhti. Luokkamme veneistä Dat wor et ja Marimii 2 käänsivät ennen meitä. Me saavuimme merkille samaan aikaan pienemmän luokan Avance 245:n kanssa, joten siihen nähden ensimmäinen veto oli hyvä. Merkin jälkeen jiippasimme ja leikkasimme hieman korkeutta. Epäröimme hieman spinnun nostoa, mutta takanamme tulleen Xanthen spinnun noustessa, nousi se myös meillä, vaikka tuuli olikin melko sivusta. Spinnun lasku onnistui hyvin, vaikka hetken näytti hieman haasteelliselta spinnun päästessä veteen. Seuraavaksi tiukkaa luovia, mutta nyt venevauhti ei ollut ihan kohdallaan. Kippari taisi tarkkailla liian intensiivisesti edellemme päässeen Xanthen luovikulmaa.

Seuraava spinnuosuus meni virheittä, mutta se viimeinen vauhti jäi kadoksiin, vaikkakin hetkittäin saavutimme edellemme päässyttä Xanthea. Uudella kierroksella luovikin tuntui toimivan paremmin, kun keskityimme omaan ajoon. Spinnuajo sujui toistamiseen virheittä, mutta vauhdista puuttui se jokin. Viimeiseltä merkiltä edellämme ajaneista ainakin Dat wor et ja Xanthe ajoivat spinnulla maaliin, mutta totesimme heillä olevan hetkittäin vaikeuksia, joten oli selvää, että meidän ei kannattanut yrittää puhtaalla lenssispinnullamme. Näin siis merkillä spinnu alas ja vauhdikkaasti maaliin. Takanamme tulevista Exkani yritti spinnulla siinä kuitenkaan onnistumatta ja he selkeästi jäivät meille. Tasainen suoritus antoi sijaluvuksi 5/8.

Ennen toista lähtöä oli miehistöllä hetki aika tankata ja sitten taas keskittyneenä radalle. Tuuli oli nyt kääntynyt selkeästi luoteeseen ja lähtö olikin avotuuleen. Lähtömme onnistui toistamiseen hyvin ja spinnu taisi nousta meillä ensimmäisenä. Alapuolellemme jäänyt Banner 28 pääsi kuitenkin vähän yllättämään kipparin sen noustessa yläpuolellemme ja niinpä olimme hetkittäin melko sotkuisissa tuulissa. Ennen merkkiä oli aika ahdasta meidän, Exkanin ja Dat wor etin ollessa lähes rinnakkain ja Xanthen tullessa heti takaa. Meillä oli kuitenkin oikeus merkkitilaan ja pidimme tästä tiukasti kiinni. Hetkittäin kuitenkin vaikutti, että kosketuksilta ei vältytä, mutta kaikki kipparit osasivat asiansa ja merkistä selvittiin kunnialla. Luovi sujui virheittä ja tällä kertaa pysyimme lähes Xanthenkin vauhdissa. Exkani teki myös hienoa suoritusta ja se luovi lähes samaan tahtia kanssamme. Saatuamme spinnun ylös saavutimme selkeästi edellämme olevaa Xanthea ja hetken tuntui jo siltä, että pääsemme ohi. Xanthessa oltiin kuitenkin hereillä ja he tekivät oman ratkaisunsa kiertämällä Kurjenkarin eri puolelta kuin muut. Heidän ratkaisunsa tuntui toimivan ja ero meihin kasvoi. Porokarin merkin jälkeen jiippi ja reilusti leikaten viimeiselle merkille. Leikkasimme selkeästi enemmän kuin muut, mutta tämän seurauksena saimme jiipin jälkeen spinnun pysymään koko ajan vedossa ja ajoimme vauhdilla maaliin. Tällä kertaa emme vielä olleet valmiita Xanthen lyömisen, mutta ero pienenee. Tasaista esitystämme kuvaa hyvin myös toisen lähdön viides sijamme. Viikonlopun osalta tuloslista muodostui odotetuksi, mutta listalta kannattaa poimia Exkanin vahva esitys.

Kippari kiittää miehistöä kuluneesta kaudesta.

Viittakarin kokonaiskilpailun voitto ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa

Kokonaiskilpailun voittajan vauhdikasta spinnuajoa

Jalan Jalan jäi taakse mutta ei riittävästi...

Keskittyneenä

Kauden viimeinen Viittakari Cup purjehdittiin navakassa, mutta melko tasaisessa lounaistuulessa. S/Y Meriharakan kannalta tilanne oli haastava, sillä täydellinen oma suorituskaan ei nostaisi meitä kokonaiskilpailun voittoon, vaan oman onnistumisen lisäksi sijoitusten pitäisi mennä sopivasti ristiin.

No, me lähdimme siis riskillä hakemaan voittoa, vaikka kovanpuoleinen tuuli kyllä ennakkoon ajatellen suosi hai- ja h-veneitä. Ennen lähtöä meillä oli jo melkoista ”hässäkkää” hakiessamme oikeaa purjevaihtoehtoa keulaan. Reippaasta tuulesta huolimatta valitsimme keulaan 2-genoan ajatuksella ottaa isosta tarvittaessa riittävästi painetta pois.

Lähtölinja oli tällä kertaa hyvin selkeä ja pyrimme lähtemään styyralla mahdollisimman läheltä lippua. Reippaassa tuulessa lähestyimme linjaa vauhdilla ja yritimme sopivasti ”jarrutella”, mutta ajoimme itsemme hieman hankalaan rakoon ja hai vene pääsi nostattamaan meitä ja niinhän siinä kävi, että meille tuli täpärä varaslähtö, vaikkakin lippu nousi pienellä viiveellä. Sanontahan kuuluu, että ratakisassa joka seitsemäs lähtö kuuluu olla varaslähtö, jos haluaa onnistua lähdössä. No välttämättä sitä ei olisi juuri tähän kohtaan kaivattu…

Nöyrästi kuitenkin hyväksyimme tilanteen ja suoritimme rangaistuskierroksen vaikka olimmekin huomioineet tuomariveneessä olevan Ilona Tuulikin ”miehistöä” ja lähdimme fliitin perään. Ilmeisesti ei muidenkaan lähtö ollut ihan nappiin mennyt, sillä edellemme päässyt fliitti ei ollut kaukana. Ylämerkille tultaessa olimme jo saavuttaneet fliitin ja olimme kisassa mukana.
Haasteena kylläkin se, että olimme koko ryhmään nähden paaran halsilla ja siten siis väistämisvelvollisia. Kun kippari vielä ajoi ylämerkille täysin nurkkaan, oli hässäkkä valmis, mitä vielä edesauttoi jumiin jäänyt skuutti. Merkin jälkeen leikkasimme reilusti ennen jiippiä ja spinnu nostettiin vasta jiipin jälkeen. Reippaassa tuulessa oli hieman haasteellista saada vene vakautettua. ”Heijaaminen” olikin hetkittäin aika hurjaa. Pekan varmoilla komennoilla ja skuuttaamisella homma kuitenkin pysyi hanskassa, vaikka kipparin näkökulmasta homma ei ollutkaan ihan hallinnassa.

Alamerkkiä lähestyessämme päätimme laskea spinnun hyvissä ajoin välttääksemme alamerkin hässäkän. Tämä oli hyvä valinta, sillä näin pääsimme lähestymään merkkiä hieman loivemmassa kulmassa ja niinpä kuittasimmekin heti merkillä FE 83:n ja hetkeä myöhemmin hai-veneen. Luovi ylämerkille sujui virheittä ja päätimme jälleen leikata ennen jiippiä ja samalla saimme tyylikkäästi väistettyä ”tuttua kaveriamme”, Naantaliin matkaavaa laivaa. Jiipin jälkeen spinnu ylös ja vauhdikasta ajoa maaliin. Edellisen kierroksen ”heijauksista” huolestuneina spinnumme oli varovaisesti yliskuutattu, mikä tuskin kylläkään hidasti vauhtiamme. Maalin tulimme täpärästi luokkamme toisena veneenä varaslähdöstä ja ensimmäisen kierroksen ylämerkin hässäkästä huolimatta. Jotain olemme varmasti oppineet, sillä nyt vene tuntui kulkevan myös reippaan tuulen luovilla ja ilman varaslähtöä tuloslista olisi voinut olla toisenlainen.

Tasaisen kauden jälkeen sijoituimme kokonaiskilpailussa hienosti kolmanneksi. Mahdollisuudet olivat parempaankin, mutta vielä tällä kertaa rahkeemme eivät riittäneet korkeammalle. Paljon voidaan spekuloida eri venetyppien ominaisuuksia ja sitä kautta mahdollisuuksista menestyä. Sail Fast Teamille tärkeintä on tehdä hyvä ja onnistunut suoritus ja katsoa mihin se riittää, mutta silti on myönnettävä, että voittaminen on kivaa. Pitäisikö vaihtaa venettä vai harjoitella lisää…

Viittakari Cupin kokonaiskilpailun voitto ratkeaa vasta viimeisessä osakilpailussa

Kauden toiseksi viimeinen Viittakari Cup purjehdittiin mitä hienoimmassa loppukesän säässä. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi 6m/s lounaasta. Kaikkiaan mukaan oli lähtenyt 16 venekuntaa, joista 10 kilpaili pienemmässä LYS-luokassa.

Tällaisessa lyhyessä ”ratakilpailussa” lähdön tärkeys korostuu ja niinpä jälleen kerran pyrimme optimaaliseen lähtöön, mutta pieleen meni. Yritimme ”roikkua” lähellä lähtölinjaa, kun järkevämpää olisi ollut lähestyä lähtölinjaa vauhdilla. Niinpä vaikka olimme lähes oikea-aikaisesti viivalla, jäimme koko fleetin alapuolelle ja välttääksemme toisten veneiden pakkituulen, jouduimme heti tekemään vendan. Paaran halssi kulki vauhdilla, mutta seuraavalla styyran halssilla tuntui olevan käsijarru päällä. Ylämerkkiä lähestyimme heti Exkanin ja Ilona Tuulikin perässä. Itse asiassa olimme lähes tasoissa Ilona Tuulikin kanssa, mutta ennen viimeistä paaran heittoa merkkiä lähestyi spinnulla kilpailun ulkopuolinen partiolippukunnan vene, jota jouduimme väistämään ja hävisimme useamman veneen mitan. Lopputuloksia analysoidessa menetimme tähän väistöön ainakin yhden sijaluvun.

Kuten aiemminkin tällä kaudella spinnuajo sujui jälleen mallikkaasti, vaikka olisimme vauhdin kasvattamiseksi kaivanneet hieman reippaampia tuulenpuuskia. Pääsimme kuitenkin Ilona Tuulikin ohi ja juuri ennen alamerkkiä ohitimme myös Exkanin. Spinnun laskimme ”riittävän” ajoissa ja näin viimeiset metrit ennen merkin kiertoa olivat melko tuskaisia ja Ilona Tuulikkikin pääsi aivan meidän ja Exkanin perään. Luoviosuus sujui ongelmitta, mutta emme vaan saaneet venevauhtia täysin kohdalleen ja niinpä jälleen ylämerkille päästyämme Exkani ja Ilona Tuulikki olivat täpärästi edellämme. Viimeisen lenssiosuuden ajoimme kuitenkin sen verran vauhdilla, että olimme luokkamme ykkösenä maalissa tietäen kuitenkin, että ainakin Exakani ja Ilona Tuulikki olivat tasoituksissa edellämme. No, ehtipä sinne pari muutakin venettä, kun epäonnistuneen lähdön ja ensimmäisen ylämerkin väistöjen jälkeen sijaluvuksemme muodostui 5/10. Katso tarkemmat tulokset täältä.
Kokonaiskilpailun voitosta tullaan käymään tiukka kilpailu viimeisessä kisassa. Tällä hetkellä vahvimmin voitossa on kiinni Ilona Tuulikki mutta ainakin teoriassa myös meillä on mahdollisuus nousta kokonaiskilpailun voittoon…

Viittakari Cup käynnistyi lomakauden jälkeen

Kuten tekstistä selviää kippari ei ollut kisassa täysin hereillä;-)

S/Y Meriharakka oli jälleen mukana Viittakari Cupin jatkuessa lomakauden jälkeen. Kauniin kesäillan innostamana mukaan oli uskaltautunut 11 venettä. Valtaosa veneistä kisaili pienemmässä luokassa ja isommassa luokassa oli mukana vain kaksi venekuntaa. Herää taas kysymys, onko tälle luokkajaolle tarvetta.

Kesätauon aikana S/Y Meriharakan purjevarustusta oli uudistettu uudella isolla (Dyneema Gatorback S 130 TX) ja miehistö sekä kippari odottivat innolla, miten se toimisi kilpailutilanteessa. Reippaanpuoleisessa etelätuulessa valitsimme keulaan 2-genoan ja haimme perussäädöt kohdalle ennen starttia. Lähtölinja oli jälleen kerran melko suora ja lyhyt, mikä teki lähdöstä haasteellisen. Päätimme ottaa styyran lähdön ja ajoimme useamman kerran ennen starttia linjalle varmistaaksemme oikea-aikaisen lähdön.

Kippari oli kuitenkin vielä hieman kesälomalla ja kenties edellisten starttien ”läheltä piti” -tilanteet johtivat liialliseen varovaisuuteen ja niinpä myöhästyimme selkeästi startista. Heti linjan jälkeen FE 83 heitti hieman törkeästikin eteemme ja jouduimme tosi sotkuisiin tuuliin. Tämän vuoksi päätimme heittää heti vendan ja ajaa paaran halssia. Tuulen ollessa puuskainen ja ”reikäinen ” ajotuntuman löytäminen oli hankalaa. Hetkittäin venevauhti oli kohdallaan, mutta pääsääntöisesti aikamoista hapuilua. Kenties myös lähdön epäonnistuminen kaiversi ainakin kipparin mieltä ja keskittymistä. Lisää ”vettä myllyyn” heitti Dat wor et tultuaan ohi jo ensimmäisellä kryssiosuudella.

Ylämerkillä spinnu nousi ripeästi ja ajoimme vahvasti kohti alamerkkiä saavuttaen luovilla karkuun päässyttä h-vene Lassua ja Jalan Jalania. Itse asiassa saavutimme jopa Dat wor et'iä. Ennen merkkiä tuuli hetkellisesti kuitenkin laantui ja laskettuamme spinnun hieman liian aikaisin menetimme asemiamme. Toinen luovi olikin sitten jälleen kerran aika tuskaista, emmekä saaneet venevauhtia kohdalleen. Ylämerkille tulimme luokkamme veneistä kolmantena, mutta viimeinen veto meni sen verran pieleen skuuttipisteen säätököyden päästyä irtoamaan, että jouduimme ottamaan vielä pienen korjaavan, jolloin h-vene Ariel pääsi sisäpuolelta ohi. Saimme kuitenkin spinnun nopeasti vetoon ja karistettua Arielin kannoiltamme. Jälleen saavutimme edellemme ehtineitä, mutta ero takana tuleviin kasvoi piinaavan hitaasti. Maaliin saavuimme luokkamme kolmantena, mutta mittaluvun mukaan meidän olisi pitänyt olla selkeästi ykkösenä maalissa.

Sijoitus tasapaksun esityksen jälkeen oli 8/9. Tarkemmat tulokset löydät täältä.
Maaliintulon jälkeen kippari koki miellyttävän yllätyksen, kun miehistön jäsenet halusivat juhlistaa kipparin vuosipäivää lasillisella kuohuviiniä. Kippari kiittää!!!

S/Y Meriharakka saaristoeskaaderilla

Lisää kuvia täällä...

Pe 19.6.2009 Satava – Svinö (19,1 mpk)
Alkukauden kilpailurupeaman jälkeen S/Y Meriharakan ”kilpapurjeet” oli kannettu varastoon, sillä nyt oli aika osallistua Turun Pursiseuran järjestämälle saaristoeskaaderille Ahvenanmaan ympäri, miehistönä Kasper 8 v, Lotta 6 v, Mari ja Eero. Matkaan lähdettiin juhannusaattona pilvisessä säässä kohti Svinötä ja keskikesän juhlaa, kunhan ensin kaikki tarpeellinen oli saatu sijoiteltua veneen syövereihin. Perillä Svinössä vietimme juhannusjuhlaa perinteisin menoin: juhlaliputus, juhannussauna, kokko, maukasta ruokaa, riittävästi juomaa ja iloista seuraa.

La 20.6.2009 Svinö – Lamman (27,5 mpk)
Tarkoituksenamme oli viettää juhannusta sunnuntaihin asti Svinössä, sillä eskaaderin oli määrä alkaa täältä sunnuntaina. Juhannuspäivän iltapäivänä kuitenkin totesimme ikäväksemme eskaaderia varten täyttämämme jääkaapin toimimattomuuden, mikä muutti suunnitelmiamme. Eskaaderia ajatellen jääkaappi oli nimittäin saatava kuntoon ja koska muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme korjaajan seuraavaksi aamuksi Kittuisiin, päätimme jo juhannuspäivän iltana irrottaa köydet ja suunnata kohti merikarhusatama Lammania ollaksemme lähempänä Kittuista huoltomiehen saapuessa. Jotain positiivista tässä ikävässä takaiskussa sentään oli, sillä kippari pääsi nyt nauttimaan upeasta purjehdusillasta siirtyessämme Lammaniin.

Su 21.6.2009 Lamman – Kittuis – Haplot (1,2 mpk)
Aamupäivällä paikallinen huoltomies ja kippari sitten yhteistuumin totesivat jääkaapin ohjainreleen saaneen merivettä Pyytinkarin paluukilpailussa, minkä seurauksena piirilevy oli vaurioitunut. Oli siis hankittava uusi ohjausrele. Vaihtoehtoinamme oli joko lähteä hakemaan tätä Turusta tai tilata varaosa Kittuisiin. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se mahdollistaisi vielä osallistumisemme eskaaderille. Huoltomies lupasi tilata varaosan maanantaiksi Kittuisiin ja me palasimme Lammania vastapäätä olevaan merikarhusaareen Haplotiin. Päivän aikana muu eskaaderijoukko oli siirtynyt kovassa sumussa Tjärulotaan S/Y Meriharakan pysyessä tukevasti kiinni Haplotin laiturissa. Pidimme kuitenkin tiiviisti yhteyttä eskaaderin vetäjään, S/Y Auraan, informoiden tilanteestamme ja korjauksen edistymisestä.

Ma 22.6.2009 Haplot – Kittuis – Korpoström – Kittuis – Sottunga (45,9 mpk)
Maanantaiaamun muutamien puhelujen jälkeen uskoimme uuden varaosan saapuvan Kittuisiin yhteysaluksella puolen päivän aikaan. Pettymyksemme oli kuitenkin suuri, kun varaosa ei tullutkaan. Matkahuoltoon soittaessamme selvisi, ettei varaosa ollutkaan ehtinyt aamun linja-autoon, vaan tulisi vasta illalla. Jääkaapin oltua lämpimänä jo muutaman päivän, jouduimme luopumaan osasta jääkaapin sisältöä. Niinpä päätimme nauttia aurinkoisesta ilmasta merellä ja käydä täyttämässä muonavarastomme Korpoströmissä varaosaa odotellessamme, vaikkakin S/Y Petteri oli osoittanut erinomaista eskaaderihenkeä luvatessaan hankkia meille välttämättömimmät ruokatarvikkeet. Matkalla Korpoströmiin kohtasimme muut eskaaderilaiset: S/Y Auran, S/Y Petterin, S/Y Jennan ja S/Y Prospectorin, jotka olivat jo matkalla Tjärulotasta Sottungaan. Takaisin Kittuisissa olimme hyvissä ajoin ennen yhteysaluksen saapumista. Hieman jännitti tulisiko varaosa illankaan linja-autossa, mutta onneksemme se kuitenkin tuli ja asennus sujui joutuisasti. Niinpä nostimme juhlallisesti eskaaderiviirin, irrotimme köydet Kittuisista ja suuntasimme kohti Sottungaa. Ylitimme tyynen Kihdin auringon laskiessa moottorilla ajaen ja kiinnityimme muiden eskaaderiveneiden viereen puolen yön aikoihin.

Ti 23.6.2009 Sottunga – Kastelholm (28,4 mpk)
Aamu valkeni aurinkoisena eskaaderijoukon irrottaessa köydet ja jatkaessa matkaa kohti Kastelholmaa. Matkan aikana useassa eskaaderiveneessä nousi värikäs purje, ja matka eteni helteisessä säässä kohti seuraavaa määränpäätämme. Tällä osuudella S/Y Meriharakan kippari joutui sopeutumaan perhemiehistön arkeen, kun hyvässä sivutuulessa purjeet oli laskettava ja annattava miehistölle ruokailurauha. Hernekeitto kun ei kuulemma pysy lautasella veneen kallistuessa ja tämäkös kipparia harmitti. Helteisen purjehduspäivän jälkeen eskaaderijoukko saunoi ja vietti rauhallisen illan Kastelholman satamassa.

Ke 24.6.2009 Kastelholm – Maarianhamina (11,8 mpk)
Aamulla tutustuimme koko eskaaderikunnan voimin Kastelholman linnaan ja retken jälkeen nautimme lounaan ennen köysien irrottamista ja siirtymistä kohti Maarianhaminan itäsatamaa. Reippaassa myötätuulessa S/Y Meriharakka ajoi lomapurjehtijoiden tapaan ”virsikirjaa” ja spinnu pidettiin vielä toistaiseksi visusti pussissa. Osa eskaaderiryhmästä purjehti pelkällä keulapurjeella ja niinpä me etenimme sen verran muita nopeammin, että ehdimme juuri sopivasti Lemströmin kanavan sillan avaukseen muun ryhmän joutuessa odottamaan tunnin ajan seuraavaa avausta. Kesän tässä vaiheessa Maarianhaminan satamassa ei ollut vielä tungosta ja vapaa paikka löytyikin helpolla. Muun eskaaderiporukan saapuessa pyrimme opastamaan heidät hyville paikoille. S/Y Prospectorilla oli kuitenkin ison kokonsa (Hanse 400) vuoksi pieniä haasteita löytää reippaassa tuulessa suojaisaa paikkaa, mutta loppujen lopuksi kaikille kuitenkin löytyi hyvät ja turvalliset paikat. Illalla S/Y Auran kippari kutsui koko porukan terassille tarjotakseen synttärijuomat. :-)

To 25.6.2009 Maarianhamina
Torstaipäivä kului aurinkoisella Lilla Holmenin uimarannalla lasten nauttiessa vesileikeistä. Iltapäivällä pyykkäsimme, shoppailimme Maarianhaminan putiikeissa ja pulahdimme vielä hotelli Arkipelagin uima-altaan vilvoittavaan veteen. Illalla eskaaderiporukka vahvistettuna S/Y Zanon ja S/Y Acquarellen miehistöllä kokoontui yhteiselle illalliselle.

Pe 26.6.2009 Maarianhamina – Käringsund (35,0 mpk)
Perjantaina pääsimme taas itse asiaan ja saimme purjehtia upeassa säässä kohti Käringsundia. Tosin alkumatkan jouduimme ajamaan moottorilla. Spinnujen sitten noustessa tuuli tyyntyi ja kääntyi hetken kuluttua niin, että pääsimmekin luovimaan. Vaikka kyseessä oli lomapurjehdus ja perhe-eskaaderi, oli S/Y Meriharakan kipparin itsetunto koetuksella S/Y Petterin näyttäessä peräpeiliään luovilla. Rantaan koko eskaaderiporukka kuitenkin saapui lähes samanaikaisesti lukuun ottamatta S/Y Prospectoria, joka oli matkan aikana turvautunut enenevässä määrin moottorin apuun. Kaikille löytyi suojaiset paikat, vaikkakin meidän rantautuessamme eräs ruotsalaisvenekunta oli meidän kanssamme ensin hieman erimieltä valitsemastamme paikasta, mutta määrätietoisuutemme palkittiin ja saimme hyvän paikan S/Y Auran vierestä. Onnistuneen rantautumisen jälkeen joimme jo perinteeksi muodostuneet ”rantautumismaljat” yhdessä S/Y Auran Sallan ja Teron kanssa.

La 27.6.2009 Käringsund
Lauantaipäivä kului Käringsundissa miehistön kerätessä voimia tulevia legejä varten. ”Muonituksen” riittävyyden eskaaderiporukka varmisti osallistumalla Eckerö Linjenin risteilylle Grisslehamniin. Eskaaderiporukan hyvää yhteishenkeä kuvastaa hyvin se, että kaikki osallistuivat risteilylle ja toisiamme auttaen varmistimme, että kaikkien ostokset saatiin kannettua veneisiin asti.

Su 28.6.2009 Käringsund – ”Paratiisisaari” (29,5 mpk)
Sunnuntaiaamu valkeni jo totuttuun tapaan aurinkoisena ja helteisenä ja niinpä suuntasimme jälleen merelle. S/Y Meriharakassa nousi purjeet heti satamasta ulos päästyämme muun ryhmän turvautuessa moottorin voimaan. Tunnin luovin jälkeen tilanne kyllä vaikutti melko toivottomalta, kun satama edelleen näkyi takanamme. Mutta nythän oli loma eikä meillä ollut kiirettä seuraavaan kohteeseen. Melko pian tuuli kuitenkin voimistui sen verran, että matkamme eteni helteisessä säässä vauhdikkaasti. Purjeet laskimmekin vasta lähestyessämme Ahvenanmaan pohjoispuolella illan kohdettamme ”Paratiisisaarta”. Vaikka muu joukko oli tehnyt koko päivän matkaa moottorilla, eivät he olleet olleet kovinkaan paljon ennen meitä perillä. Valitsemamme kohde oli upea ja rauhallinen. Illalla vietimme lettukestejä ”Paratiisisaaren” kalliolla Sallan paistaessa koko eskaaderiväelle lettuja.

Ma 29.6.2009 ”Paratiisisaari” – Bärö (33,2 mpk)
Maanantaina malttamattomimmat venekunnat (lue lapsettomat) lähtivät ennen muita kohti Bärötä. Tässä vaiheessa eskaaderia lapset olivat jo tutustuneet paremmin toisiinsa ja niinpä he vaihtoivatkin ahkerasti veneestä toiseen. Tämän päivän etapille saimme vahvistukseksi Aaronin S/Y Auran miehistöstä.
Irrotimme köydet samanaikaisesti S/Y Auran ja S/Y Prospectorin kanssa. Saatuamme purjeet ylös purjehdimme peräkkäin, kunnes tuulen kääntyessä S/Y Prospectorissa nousi genaakkeri ja niinpä spinnu kaivettiin myös meillä esille ja viriteltiin vetoon. Tuuli oli kevyt ja vaihteleva ja ohittelimme vuorotellen toisiamme S/Y Auran tullessa myös vahvasti takanamme. Onneksi tuuli sentään hieman nousi ja matka alkoi edetä vauhdikkaammin. Tuulen voimistuessa S/Y Auran oli pienempänä veneenä annettava periksi ja S/Y Prospectorkin joutui genaakkerillaan leikkaamaan sen verran, että saimme pidettyä heidät takanamme. Upean purjehduspäivän jälkeen rantauduimme Bärön vanhalle merivartioasemalle, missä jälleen kerran nautimme upean yhteisen illallisen. Lapsille järjestettiin vielä illan päätteeksi vanhempien näkökulmasta kenties hieman liiankin jännittävä retki käytöstä poistettuun merivartioston torniin.

Ti 30.6.2009 Bärö – Lappo – Marholmsören (20,3 mpk)
Tiistaiaamuna köydet irrotettiin jo aikaisin aamulla ja keula suunnattiin kohti Lappoota, missä meillä olisi mahdollisuus täydentää tyhjäksi käynyttä jääkaappia. Alkuun tuuli oli aivan vastainen ja etenimme kaikki moottorin voimin. S/Y Meriharakassa tämä kuitenkin tuotti sen verran tuskaa, että melko pian oli purjeet kuitenkin nostettava. Tuuli oli kevyt ja vastainen sekä väylä kapea, joten hetkeksi oli annettava periksi ja käynnistettävä moottori, kunnes taas tovin kuluttua saimme nostaa purjeet uudelleen ja matka jatkui purjein Lappooseen asti. Lappoossa kävimme pikaisesti kaupassa ja nautimme jätskit. Ennen matkan jatkumista ja köysien irrottamista saimme jälleen miehistövahvistusta, Auran S/Y Aurasta ja Aaronin S/Y Prospectorista. Lappoosta suuntasimme illaksi Turun Pursiseuran saareen Marholmsöreniin, jossa vietimme tämän upean saaristoeskaaderin päätösjuhlaa kuohuviinin ja hyvän musiikin kera.

Ke 1.7.2009 Marholmsören – Pyytinkari – Satava (31,9 mpk)
Keskiviikkoaamuna tunnelmat olivat hieman haikeat eskaaderin nyt päättyessä ja venekuntien suunnatessa kukin tahoilleen. Meidän osaltamme matka jatkui Pyytinkarin kautta Satavaan ja näin upea kierros Ahvenanmaan ympäri oli osaltamme päättynyt. Maileja S/Y Meriharakalle kertyi eskaaderista kaikkiaan 283,8. S/Y Meriharakka miehistöineen kiittää muita eskaaderille osallistuneita ja erityisesti eskaaderin järjestäjiä Teroa ja Sallaa upeasta purjehdustapahtumasta.

Pyytinkari 2009

Lisää kuvia täältä

Tämän vuoden Pyytinkarin kilpailu oli jälleen kerran vähätuulinen, joten viime vuoden nopean kisan jälkeen veneet kärsivät tällä kertaa enemmän tai vähemmän pläkästä ja hyvällä onnella oli astetta isompi vaikutus kuin viime vuonna. Tuloksien valossa voidaan selkeästi todeta, että pienemmät veneet hyötyivät aikaisesta starttiajasta näiden valloittaessa yhteistuloksien kärkipaikat.
Itse olimme ennakkoon arvelleet päävastustajiemme löytyvän kolmikosta Ilona Tuulikki, Exkani ja Xanthe ja näistä etukäteen arvelimme kovimmaksi vastukseksi Xanthen. Tulokset kuitenkin osoittivat, että Pyytin kisassa kaikki on mahdollista ja Xanthekin lyötävissä.

Lähtömme oli klo 18.53 samanaikaisesti mm. Xanthen ja Ligaturan (Svan 37) kanssa. Lähtömme onnistui hyvin ja lähdimme luovimaan tasapäisesti Airiston itäreunaa kanssakilpailijoidemme kanssa. Heti Airistolla Lattomatalan kohdalla tuuli alkoi tyyntyä. Edellämme olevat veneet ajoivat matalan itäpuolelta meidän lähtiessämme kiertämään lännen puolelta. Ratkaisumme osoittautui oikeaksi, sillä ennen Orhisaarta ohitimme ensimmäiset h-veneet ja mm. Hai 2000:n. Taakse jäi myös viime vuoden kova kilpakumppanimme Ligatura. Orhisaaren jälkeen tuuli nousi hetkeksi ja etenimme vauhdilla kohti Insinööri Petterssonia, kunnes tuuli sitten tyyntyi lähes kokonaan Innamon kohdalla ja ryhmä alkoi kerääntyä kasaan. Tuulen kadottua ja illan kylmetessä harmittavaisesti havaitsimme mm. Exkanin ja Ilona Tuulikin, samoin kuin hyvin aloittaneen Xanthenkin, etenevän pläkän toisella puolella. Onneksi täydellistä pläkää ei kestänyt kovinkaan pitkään ja pääsimme etenemään hämärän laskeutuessa ja kylmyyden yrittäessä saada otteen miehistöstä. Mikähän saa purjehtijan vuodesta toiseen lähtemään mukaan tähän kilpailuun…

Hitaasti, mutta määrätietoisesti purjehdimme eteenpäin. Toki kryssiminen lähes tyynessä oli melkoista tuskaa ja vauhdin kerääminen käännöksien jälkeen tuskallisen hidasta. Jälkikäteen spekuloiden olisi kenties kannattanut ajaa riskillä hieman pidempiä luoveja eikä liikaa seurata väreitä veden pinnalla.

Kittuisten kohdalla onnistuimme sopivasti ylittämään laivaväylän ennen laivojen tuloa ja niinpä olimme laivoihin nähden vähäisen tuulen oikealla puolella. Tässä vaiheessa kipparille tuli uni silmään, mutta onneksi ruoriin tarttuivat levänneet kädet ja kippari pystyi huoletta keräämään voimia aamun koitoksiin. Jatkoimme sinnikästä luovimista Fisköseen asti, jossa tuuli hieman aukesi ja saimme ajaa pitkän vedon seuraavalla kääntömerkille. (Tällä pitkällä halssilla meidät ohitti kipparin ”unelma” Finngulf 331.) Ennen merkkiä kurssimme kuitenkin laski sen verran, että jouduimme ottamaan yhden pienen ”korjaavan” ennen ylösajoa Kihdillä. Kihdillä keskityimme lähinnä venevauhdin ylläpitämiseen, kunnes edessämme nousi pari spinnua. Niinpä mekin nostimme spinnun ja osalle miehistöstä tuli kiire aamupalan viimeistelyssä.

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä spinnulla kurssimme laski niin rajusti, että päätimme ottaa sen melko ripeästi alas ja jatkaa genoalla. FG 331 ajoi sitkeästi huomattavasti alempaa kurssia spinnulla laskien sen hieman ennen Bådania hetkeksi ja nostivat tyylikkäästi merkille. Ilmeisesti ko. veneessä luettiin tarkkaan polarisaatiotaulukkoa. Me emme taulukkoa tulkinneet, mutta oli selvää, että ainakin meidän osaltamme kurssi olisi laskenut liiaksi, joten ratkaisumme ajaa genolla oli oikea.

Bådanin jälkeen nostimme spinnun tyylikkäästi ylös ja ajoimme tasavertaisesti mm. Bestinan kanssa. Ennen Laupusta takaa lähestyi X-37 ja sen ohittaessa meitä keskityimme ehkä hieman liikaa heihin ja unohdimme oman ajamisemme. Yhdellä jiipillä ajoimme kuitenkin tyylikkäästi seuraavalle merkille, jossa kurssi muuttui ja muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia saada spinnua pysymään vedossa ja osa jopa laski spinnun. Me päätimme kuitenkin rohkeasti ajaa spinnulla ja tästä tulikin kisan vauhdikkain muutaman mailin pätkä. Pakinaisten kohdalla päätimme edellä ajavistamme poiketen ajaa Pakinaisten reunaa. Valintamme oli onnistunut ja saimme kasvatettua eroa takanamme tuleviin. Muutama ripeä jiippi ennen Kuiva Kalsaaren jälkeistä itäviittaa ja sitten vielä viimeiset luovit maaliin. Tuloksien valossa kisamme ei ehkä aivan täyttänyt ennakko-odotuksiamme, mutta kokonaisuutena suorituksemme oli hyvä. Niin ja tulipahan ainakin luovittua;-)



Paluukilpailun aamu valkeni sateisena ja kovatuulisena. Herätys oli vauhdikas, sillä voimakkaan itätuulen noustessa veneiden ankkurit alkoivat pettää. Niinpä myös me siirsimme veneen ripeästi lännen puolelle ennen aamupalan nauttimista. Iso osa veneistä näytti pelästyneen myräkkää ja suuntaavan suoraan kohti kotisatamia. Kieltämättä tämä kävi myös kipparin mielessä, kun tiedossa oli kovatuulinen kryssikisa. Keulaan valitsimme kolmos genoan ja isoon otimme yhden reivin. Sitten lähtölinjalle. Roikuimme lähtölinjan styyran puoleisessa päässä mutta arviomme ajan lähtölinjalle väärin ja myöhästyimme selkeästi. Tähän ei kyllä kisa ratkennut. Tuuli oli melko puuskaista ja teimmekin muutaman ”tyylikkään” broachin, jotka samalla hidastivat etenemistämme. Taipaluksen jälkeinen tiukka veto alas Iso-Kuusiselle oli osaltamme todella surkea ja mm. Ligatura karkasi selkeästi. Jostain syystä kuitenkin huonollakin vedolla saavutimme Ilona Tuulikin ja pääsimme jopa ohi ennen pohjoisviitan kiertoa. Pohjoisviitan jälkeen tuuli oli hetkittäin todella kova ja puuskainen ja venettä oli vaikea pitää kurssissa. Liekö tässä syy, että kippari yritti tutustua lähemmin seuraavaan eteläviittaan ;-). Melko pian otimme isoon toisen reivin, mikä tuntui hyvältä ratkaisulta, sillä nyt vene kulki tasaisemmin ja pysyimme paremmin fliitin mukana. Ilona Tuulikki jäi meille tässä vaiheessa selkeästi mutta muut kovimmista kilpakumppaneistamme olivat jo kaukana edessä.

Orhisaaren jälkeen otimme isosta reivit pois ja ajoimme vauhdilla kohti maalia tuulen ollessa edelleen puuskainen. Ajoittain paine peräsimessä kasvoi liiaksi ja toisaalta välillä keulaan olisi tarvittu lisää neliöitä. Maaliin saavuimme joukon hännillä kylminä ja märkinä, mutta kuitenkin jälleen yhtä kokemusta rikkaampina. Kuten useasti olen todennut, on S/Y Meriharakan kovan tuulen kryssi hakusessa ja tähän osa-alueeseen lienee syytä nyt toden teolla syventyä. No, uusi isopurje on jo tilattu ja vakavasti on harkittava ison levankikiskon ja -vaunun vaihtamista. Toisaalta uskon, että perussäädöillä on vielä paljon tehtävissä. Onneksi kilpailuihin tulee nyt kesälomatauko ja välillä saa purjehdusta vähän ” harrastaakin”.
Tarkemmat tulokset Turun Pursiseuran sivuilla.

P.S Jutun julkaisu viivästyi koska heti kilpailun jälkeen kippari lähti työmatkalle Norjaan ja palattuaan matkalta S/Y Meriharakka osallistui perhemiehistöllä Turun Pursiseuran saaristoeskaaderille Ahvenanmaan ympäri.

Sail Fast Teamilla vahva esitys Viittakari Cupissa

Lisää kuvia täällä

Sunnuntaina purjehdittiin kaksi Viittakari Cupiin kuuluvaa ratakilpailua Pohjois-Airistolla. Kuten usein alkukesästä, Airisto oli lähes tuuleton ja heti alkuun nousi AP-lippu osoituksena lähdön siirtymisestä. Tällä kertaa kilpailijat eivät joutuneet kärsimään kylmyydestä, sillä puolilta päivin elohopeamittari oli kohonnut jo lähes kolmeenkymmeneen.

Odottaminen palkittiin ja kevyt tuuli nousi etelän suunnalta tunnin odottelun jälkeen, ollen kilpailun aikana 1-3 m/s. Kevyessä tuulessa lähdettäessä on tärkeää, että venevauhti on kohdallaan heti lähdön tapahduttua ja siihen siis mekin pyrimme. Luokkalipun noustua haimme aktiivisesti oikeaa lähtöpaikkaa. Hieman ennen lähtöä isommassa luokassa kisaava Xantippa ”heitti” pienen kierroksen lähtöalueella aiheuttaen pientä hämmennystä luokkamme lähtöön. Lähtömme onnistui kuitenkin erinomaisesti ja saimme heti johtopaikan ja näin mahdollisuuden tehdä omia ratkaisuja tarvitsematta kärsiä kilpakumppaniemme ”pakkituulista”. Selkeän styyralähdön myötä ajoimme radan vasenta reunaa ylämerkille, kuten näyttivät tekevän myös kilpailijamme alempana ja taaempana. Tiukinta kisaa kävimme Ilona Tuulikin kanssa, mutta ainakin meidän mielestämme he ajoivat ensimmäisen styyran halssin liian pitkälle meidän heittäessä vendan huomattavasti aiemmin. Merkillä spinnu nousi vauhdikkaasti ja ajoimme ongelmitta yhdellä jiipillä suoraan alamerkille. Toiselle kierrokselle lähdettäessä olimmekin sitten jo reilusti kilpailijoitamme edellä ja kryssimme tehokkaasti radan vasenta reunaa ylämerkille. Heti merkin jälkeen spinnu nousi tyylikkäästi, vaikkakin skuutti pääsi noston yhteydessä irtoamaan. Onneksi tuuli oli kevyt ja tämä saatiin nopeasti korjattua. Alamerkille tulimme samaan aikaan isomman luokan Dat wor etin kanssa ja kipparin ajolinjan herpaantumisen seurauksena jäimme merkin jälkeen hetkeksi heidän pakkituuleensa. No, sijoitukseemme tämä ei vaikuttanut, sillä voittomarginaalimme oli reilu.

Maaliin tulomme jälkeen tuuli jälleen tyyntyi, josta luokkamme pienimmät veneet kärsivät selkeästi. Meille pitkittynyt tauko antoi aikaa kahvinkeittoon ja eväiden syömiseen. Taisipa siinä helteessä myös olut maistua. ;-)

Ennen toista lähtöä järjestäjät käänsivät hieman rataa siirtämällä ylämerkkiä. Samalla tehtiin päätös, että kevyen tuulen vuoksi purjehditaan vain yksi kierros. Ennen lähtöä kipparilla oli edellisen lähdön onnistumisen pohjalta itseluottamus kohdallaan ja ajoimme hieman ”törkeästi” Jalan Jalanin eteen, mutta onneksemme protestilippu jäi nousematta. Taas saimme siis hyvän lähdön ja mm. Exkani ja Ariel jäivät huonoon asemaan meihin nähden ja he tekivätkin melko nopeasti vendan. Tässä taisikin olla aika pitkälti ratkaisu heihin nähden, sillä edelleen vasen reuna oli huomattavasti edullisempi. Me ajoimme tasapäisesti Ilona Tuulikin kanssa, meidän nousukulmamme ollessa hieman parempi. Jälleen he ajoivat styyralla meitä pidemmälle, mutta tällä kertaa meidän paaran vetomme oli surkea. Emme saaneet keulapurjetta toimimaan ja niinpä ylämerkillä olimme lähes samanaikaisesti Ilona Tuulikin kanssa. Spinnun nosto sujui jälleen ongelmitta ja tuulen ollessa kevyt leikkasimme reilusti ennen jiippiä. Ilona Tuulikki leikkasi meitäkin enemmän ja se lähestyi vauhdilla. Etenkin kun jäimme vielä hieman huonoon tuulirakoon isomman luokan Xantippan ohittaessa meidät. Ennen alamerkkiä tuuli tyyntyi lähes kokonaan ja vaivoin saimme spinnun pysymään ylhäällä. Merkin jälkeen saimme kuitenkin sen verran tuulta, että pääsimme kunniakkaasti maalilinjan yli. Ilona Tuulikki oli niin lähellä, että uskoimme sen korjaavan voiton tästä lähdöstä, mutta heidän epäonnekseen Dat wor et tuli heidän kanssaan samaan aikaan merkille ja häiritsi sen verran, että saimme toisestakin lähdöstä täpärän voiton.

Tulokset osoittavat jälleen kerran, kuinka paljon tuuliolosuhteet vaikuttavat LYS-luokkien tulokseen. Toiset pärjääjät kovemmassa kelissä ja päinvastoin. Niin vai olisikohan menestymisemme takana tällä kertaa ollut mukaan lähtenyt naispuolinen Sail Fast Teamin jäsen. ;-)

Tällä hetkellä S/Y Meriharakka lienee kokonaiskilpailun johdossa, mutta tulevan viikon osakilpailu jää väliin kipparin nauttiessa kesäteatteritarjonnasta. Näin ollen S/Y Meriharakka nähdään tositoimissa seuraavan kerran Pyytinkarin kisoissa

Tiukkoja tilanteita kauden kolmannessa Viittakari Cupissa

Kauden kolmas Viittakari Cup purjehdittiin 6-8 m/s etelätuulessa, joten keulaan valitsimme 2-genoan. Ennen starttia Airiston ylle ilmaantui tummia pilviä, jotka enteilivät haasteellista tuulta ja kosteaa keliä. Lähtöä edeltäneet olosuhteet yllättivät ainakin kipparin ja osan miehistöstä, jotka olivat vaatetuksen osalta varautuneet lämpimämpään keliin. No, onneksi veneestä löytyi lämmintä päälle laitettavaa.

Kilpailun lähtö sisälsi dramatiikka vähän liiankin kanssa. Olimme lähtemässä paaralla, koska styyran halssi oli nousun kannalta huomattavasti epäedullisempi. Ennen lähtölinjaa arvioimme ehtivämme styyran halssia lähestyvän Arielin edestä, mutta venevauhtimme ei riittänytkään ja niinpä ajoimme pahasti Arielin eteen. Arielissa oltiin kuitenkin hereillä ja he tekivät tyylikkään väistöliikkeen välttäen törmäyksen. Välttääksemme protestin aloimme heti tehdä sakkokierrosta. Samanaikaisesti Jalan Jalan ajoi eteemme ja olimme lähellä kolaroida heidän kanssaan, mutta tältäkin törmäykseltä onneksi vältyttiin, vaikka keulakaiteemme taisikin kevyesti hipaista heidän puomiaan. Samanaikaisesti tuli yleinen takaisinkutsu, jonka syyksi myöhemmin selvisi useamman veneen varaslähtö. Edessä oli siis uusintalähtö.

Valitsimme edelleen paaran lähdön, mutta tällä kertaa emme halunneet ottaa turhia riskejä ja pyrimme ajamaan vapaissa tuulissa luottaen venevauhtimme riittävän hitaimpien karistamiseen. Lähestyessämme lähtölinjaa paaralla, styyran halssia tuli Hai-vene, jota päätimme väistää edellisestä lähtöyrityksestä oppineina peränpuolelta. Exkani ei ilmeisesti huomannut Hai-venettä ja niinpä se ajoi itsensä pahasti tämän eteen. Hai-veneen kippari ei ehtinyt tehdä väistöliikettä vaan ajoi suoraan Exkanin kyljestä sisään. Törmäyksen jälkeen Exkani leikkasi edestämme pyrkien ajamaan altamme pois. Taisimme myös me olla tiukasta tilanteesta hieman hämillämme, sillä vei hetken ennen kuin saimme kryssisäädöt kohdalleen ja nostatettua veneen heidän yläpuolelleen oikealle kurssille.

Kaikesta hässäkästä huolimatta saimme vähintäänkin tyydyttävän lähdön ja pääsimme ajamaan vapaissa tuulissa. Säädöt tuntuivat olevan kohdallaan, mutta vauhtia emme saaneet riittävästi, sillä ainakin lukujen valossa hitaampi Katariina tuli kanssamme lähes samaa vauhtia. Kryssiosuuden puolivälissä vaikutti, että kurssi alkoi laskea ja heitimme vendan. Katariina päätyi samaan ratkaisuun Ilona Tuulikin jatkaessa paaralla. Ylämerkille tultaessa olimme saaneet Katariinan jäämään selkeästi taaksemme. Sen sijaan Ilona Tuulikki käänsi merkillä aavistuksen ennen meitä. Merkin jälkeen tuuli oli hieman puuskainen, joten spinnun nostossa päätimme tarkkailla muita. Nopeasti kuitenkin päätimme sen nostaa ja ajoimmekin reipasta vauhtia lähes suoraan merkille. Alamerkillä ensimmäisenä käänsi Ilona Tuulikki ja heti heidän peräänsä isomman luokan Dat wor et ja me siis kolmantena. Merkin jälkeen jäimme hieman huonoon tuulirakoon edellä ajavien taakse ja niinpä heitimme melko nopeasti vendan vapaisiin tuuliin. Toinen kryssi onnistui meiltä sen verran paremmin, että pääsimme kääntämään ennen Ilona Tuulikkia. Tuuli oli merkin jälkeen puuskainen ja voimakas. Dat wor etillä näytti olevan pieniä vaikeuksia spinnun kanssa, minkä vuoksi päätimme olla nostamatta omaamme. Takanamme tullut Ilona Tuulikki sen sijaan nosti spinnun heti, mutta heillä oli vaikeuksia saada sitä pysymään vedossa, eivätkä he saavuttaneet meitä. Tuulen tyyntyessä spinnuja alkoi nousta muillakin, joten myös Meriharakka tuli lopun matkaa spinnulla. Maalissa olimme luokkamme ensimmäisenä samalla tiedostaen, että pienemmän mittaluvun veneet olivat liian lähellä.

Purjehduksellisesti teimme hyvän suorituksen ja mikä tärkeintä, kaikilla oli hauskaa ja nautimme kisasta. Tuloksellisesti kisa meni hieman alakanttiin ja ainoaksi spekuloitavaksi asiaksi jäi viimeisen osuuden spinnun nosto, mutta tuskin ripeämpi toiminta olisi sijalukuamme pykälää enempää parantanut. Muut olivat tällä kertaa voittamattomia.
Tulokset täältä

Kauden toinen Viittakari Cup toi voiton Sail Fast Teamille

Onnistuminen irrottaa hymyn ;-)

Kauden toinen Viittakari Cup purjehdittiin kevyessä lännen puoleisessa tuulessa. Lähtölinjalle oli uskaltautunut 11 venekuntaa. Lähtömme ei ollut aivan täydellinen, mutta siitä huolimatta saimme ”piikkipaikan” Exkanin ollessa aivan tuntumassamme. Tiukalla ajollamme saimme kuitenkin pakotettua heidät alapuolellemme, Ilona Tuulikin ollessa vielä alempana. H-vene ja Exkani pyrkivät hakemaan suotuisia tuulia Kuuvan rantaviivan tuntumasta ja vaikutti, että ainakin ensimmäinen halssi oli heille hieman suotuisampi.

Paaralla tullessamme olimme väistämisvelvollisia ja näin heitimme vendan H-veneen ja Exkanin eteen, Exkanin ollessa kuitenkin selkeästi takanamme. Melko nopeasti H-vene heitti uuden päästäkseen vapaisiin tuuliin. Vaikutti silti, että koko fliitti meitä lukuun ottamatta pyrki hakemaan suotuisia tuulia rannan tuntumasta meidän hakeutuessa ainoana veneenä selkeästi eri suuntaan. Taktiikkamme kannatti ja saimme hyvät siftit ja selkeän eron muuhun fliittiin. Merkillä spinnu nousi ripeästi ja laskettelimme vauhdikkaasti alamerkkiä kohti. Kevyessä tuulessa jouduimme vauhdin ylläpitämiseksi hieman leikkaamaan, mutta yhdellä jiipillä pääsimme merkille. Spinnun lasku tapahtui kenties hieman liian aikaisin, mutta toisaalta näin kansimiehille jäi aikaa kannen siivoamiseen ennen luoviosuutta.

Toisen luoviosuuden saimme purjehtia ilman kilpakumppanien häirintää ja keskittyä venevauhdin ylläpitämiseen sekä siftien tarkkaan lukemiseen. Lähestyessämme ylämerkkiä saimme jälleen hyvät siftit, joiden turvin nousimme vahvasti merkille. Merkille saapuessamme kansimiehille ei jäänyt ylimääräistä aikaa spinnun valmisteluun, mutta ripeän toiminnan ansioista spinnu nousi taas heti merkillä. Lenssin puolivälissä tuuli alkoi hiipua ja vauhdin varmistamiseksi leikkasimme hieman enemmän. Jiipin jälkeen saimmekin sitten lasketella vauhdilla ensimmäisenä veneenä maalilinjan yli. Hyvä me!!!

Tulokset TPS:n sivuilla

Sail Fast Team avasi kilpailukauden

Meillä oli styyra;-)

Sail Fast Team avasi tiistaina kilpailukautensa ja samalla tiimin uudet jäsenet saivat tulikasteensa.

Kauden avauskilpailu purjehdittiin todella haastavien tuulien vallitessa. Valmistautuessamme lähtöön ja hakiessamme purjesäätöjä kohdalleen tuulen voimakkuus ja suunta vaihtelivat voimakkaasti. Tuuliennuste oli luvannut navakkaa 8-10 m/s tuulta pohjoisluoteesta, mutta juuri ennen lähtöä saapuneet pilvet tekivät tilanteesta todella haasteellisen. Niinpä lähtö sitten tapahtuikin spinnulla täysin tyynessä. Koko fliitti oli näin sopivasti keskellä laivaväylää odottamassa tuulenvireitä ja ainakin osa fliitistä kärsi laivasta. Vieressämme olleista Hai-vene Chris joutui jopa turvautumaan moottoriin päästäkseen alta pois.

Saavuttaessamme Kuuvannokan tuuli kuitenkin nousi ja laskimme spinnun ja luovimme reippaassa tuulessa ylämerkille. H-veneessä oltiin hyvin hereillä ja se sai ensimmäisenä veneenä hyvät tuulet ja näytti jo heti alussa menevän menojaan meidän jäädessä taistelemaan Hai-veneiden kanssa. Reipas puuskainen tuuli suosi tällä kertaa Hai-veneitä ja meidän keulaan valitsemamme 2-genoa oli kovimmissa puuskissa hieman liikaa. Vene oli hankalasti ohjattavissa ja se kallistui liiaksi miehistön aktiivisesta laidalla olosta huolimatta. Tässä tuulessa emme pystyneet taistelemaan tasapäisesti Hai-veneiden kanssa ja niinpä käänsimme neljäntenä ylämerkillä.

Spinnun nostossa olimme vielä hieman talviunilla, mutta spinnulla pääsimme kuitenkin Hai-veneen ohi, kunnes hieman ennen alamerkkiä reippaassa puuskassa ”broachasimme” tyylikkäästi niin, että osa miehistöstä sai tuntuman keväisen meriveden kylmyyteen. Nopeasti saimme kuitenkin veneen palautettua oikealle kurssille ilman haavereita ja jatkoimme alamerkille. Tässä vaiheessa takaa lähtenyt kilpailun nopein vene, Dat Wor Et, saavutti meidät ja ajoi heti merkin jälkeen vääjäämättä ohi. Masentavaa, kun toisille kaikki on niin helppoa. ;-)

Merkillä tuuli oli reipasta ja luovilla vene ei tahtonut pysyä pystyssä. Lisäksi suunnan pitäminen puuskaisessa tuulessa oli hankalaa. Hai-veneet näyttivät taas vahvuutensa luovittaessa navakassa tuulessa ja viime kauden tiukimpiin kilpakumppaneihimme lukeutuva Exkani myös saavutti meitä jonkin verran. Selkeästikin reippaan tuulen kryssissämme on kehitettävää, kun vain tietäisi mitä…

Ennen ylämerkille saapumistamme tuuli jälleen laantui hieman ja saimme pidettyä venevauhdinkin kohdallaan. Tällä kertaa spinnun nosto sujui todella tyylikkäästi ja saimme keskittyä vauhdin ylläpitämiseen. Heti meidän jälkeen merkin kiertäneen Favolan spinnun nosto kesti huomattavasti pidempään, mutta heidän saatuaan spinnun ylös saavuttivat he vääjäämättä meidät. Teimme saman tien jiipin ja suuntasimme suoraan merkille heidän ottaessaan spinnun alas ja niinpä saimme heihin pienen eron.

Hyvällä spinnuajolla saavutimme myös Hai-veneet. Heti merkin jälkeen Haitar yritti päästä yläpuolellemme siinä kuitenkaan onnistumatta. Takaa tuli vielä vauhdikkaasti Favola yrittäen ohitusta, mutta hyvä ajomme johti siihen, että heidän oli tehtävä yksi ylimääräinen venda päästäkseen pois meidän ”pakkituulista”. Loppumatkan maaliin saimmekin sitten keskittyä oman vauhtimme ylläpitämiseen.

Maalissa olimme oman luokkamme veneistä toisena, mutta korjatussa ajassa putosimme sijaluvulle 4/7. Kokonaisuutena suorituksemme oli hyvä eikä täysin virheetönkään purjehdus olisi nostanut meitä vallitsevissa olosuhteissa taistelemaan tasapäisesti sijoituksista Hai-veneiden kanssa. Kilpailu sijoista neljä eteenpäin oli todella tiukka, mutta tällä kertaa me olimme tiukan sekuntitaiston onnettaria, sillä viidenneksi sijoittunut Exkani hävisi meille vain 16 sekuntia ja luokan viimeinenkin vain 29 sekuntia. Joskus siis aktiivinen ajo loppuun asti palkitaan.

Tämä kausi toi uutuutena Viittakari Cupiin luokkajaon LYS1/LYS2. Tämän tarpeellisuudesta voidaan olla eri mieltä, mutta omasta mielestäni muutos latisti kilpailun tunnelmaa. Lähdön kannalta ratkaisu on varmasti perusteltu, mutta tämän tason viikkokilpailuissa ei ole mielestäni veneiden vähyyden vuoksi perusteltua tehdä luokkajakoa. Lopulliset tulokset löydät Turun Pursiseuran kotisivuilta.

S/Y Meriharakan purjehduskausi on avattu

Tällä kaudelle vene sai uuden sisustusilmeen veneen patjojen uusimisen myötä. Patjat tilattiin pitkän pohdinnan jälkeen turkulaisesta alan erikoisliikkeestä Venetexistä. Patjat valmistuivat hyvissä ajoin keväällä, mutta viimeistely ja toimitus veneelle tapahtui vasta viikolla 17. Hieman etukäteen ”jännitti”, miten uusi vaaleampi sisustus sopii, mutta ainakin omasta mielestäni valinta oli onnistunut. Koristetyynyillä ja muilla sisustuselementeillä sisustukseen saadaan varmasti sopivasti lisäväriä ja lämpöä.

Viime lauantaina oli vielä edessä makeavesitankin huuhtelu kloridilla ja sitten köydet irti. Kauden ensimmäinen purjehdus kuitenkin viivästyi hieman, kun makeavesitankin huuhtelun yhteydessä huomasin lämminvesivaraajan vuotavan. Ilmeisesti syyshuollossa oli varaajaan jäänyt vettä ja talven pakkaset olivat aikaansaaneet tuhoja. No, tulipa ainakin veneen ”pilssi ” huolellisesti desinfioitua kloridilla.

Köydet irti illan jo lähestyessä ja keula kohti Turun Pursiseuran Svinön tukikohtaa, jonne rantauduin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Kausi on siis nyt myös purjehduksellisesti avattu ja S/Y Meriharakka miehistöineen on valmiina kauden koitoksiin.

S/Y Meriharakka vesille

Tämän vuoden pääsiäisen vietin perheeni kanssa Nokian kylpylässä ja näin veneen kevätkunnostukseen päästiin käsiksi vasta maanantaina, toisena pääsiäispäivänä. Olin kuitenkin ajoittanut muutaman lomapäivän pääsiäisen jatkoksi ja niinpä Meriharakan kyljet kiilsivät auringonpaisteessa, kun se laskettiin vesille torstaina 16.4. Kevätkunnostusta helpotti todella merkittävästi jälleen kerran syksyllä tehty huolellinen pesu ja vahaus.

Tulevaa purjehduskautta silmällä pitäen veneeseen on tehty lähinnä asumismukavuuteen vaikuttavia päivityksiä uusimalla veneen patjat ja korjaamalla jääkaapin kannen saranat. Talven aikana korjattiin myös edellisenä kesänä pienen kolhun saanut keulakaide sekä tiivistettiin rustinrauta, jonka kautta viime kaudella muutamana runsassateisena päivänä pääsi vettä vaatekaappiin. Rikauksen yhteydessä havaitsin ison skuutin puomin puoleisen silmukan popniittien olevan irti ja niinpä vaihdoin uudet niitit ja samalla uusin myös ”kikkitaljan” vastaavan silmukan niitit. Kunhan purjeet vielä saadaan paikoilleen, on S/Y Meriharakka valmiina tulevan kauden koitoksin.

Tulevana kautena tulemme koko perheen voimin osallistumaan Turun Pursiseuran järjestämään saaristoeskaaderiin Ahvenanmaan ympäri, mutta muilta osin lomasuunnitelmat ovat vielä avoinna.

Sail Fast Team tulee myös tänä kesänä olemaan tuttu näky Turun alueen kilpapurjehdustapahtumissa. Tarkoituksenamme on osallistua ainakin aktiivisesti Viittakari Cupiin ja Pyytinkarin kisoihin ja kenties muihinkin Turun alueen ranking-kilpailuihin.
Tulevalle kaudelle emme ole asettaneet menestymisen paineita, mutta talven aikana kippari ja muutamat miehistön jäsenistä ovat osallistuneet sääntöseminaariin ja aluetuomarikurssille varmistaaksemme riittävän sääntötuntemuksen kilpailuja ajatellen.

Miehistöön on tulossa uusia kasvoja ja toivottavasti sen myötä myös uutta tietämystä. Vaikka tulemmekin osallistumaan kilpailuihin ajatuksella "hauskaa täytyy olla", on tarkoituksenamme ottaa hieman ammattimaisempi ote. Olkoon tästä vaikka osoituksena miehistön roolijakokaavio, joka toivottavasti selkeyttää rooleja ja siivittää S/Y Meriharakan parempiin loppusijoituksiin. Tiimimme ensimmäinen taktiikkakokous tullaan pitämään kilpapurjehdusillan yhteydessä 29.4.

Purjehduskausi 2009 lähestyy

Helmikuussa vuosittain järjestettävät Helsingin Kansainväliset Venemessut on maamme ylivoimaisesti laajin ja samalla tärkein katselmus tulevan kauden tarjonnasta. Tänäkin vuonna esillä on yli 600 venettä, moottoreita, trailereita, elektroniikkaa, navigointilaitteita, veneilytarvikkeita ja -varusteita sekä monenlaista veteen liittyvää harrastusta. Kaikille löytyy siis varmasti mielenkiintoista katsottavaa. Samalla messut on selkeä merkki siitä, että tuleva veneilykausi alkaa olla lähellä, ja kenties ensimmäiset veneet laitetaan veteen jo ensi kuussa. Venealan pitkään jatkunut kasvu taittui viime vuonna, vaikkakin veneala vielä esittää varsin komeita lukuja. Luulisi, että maailmantalouden tilanne vaikeuttaisi ainakin isojen veneiden myyntiä kuluvan vuoden aikana. Messuilla kuitenkin huomasi, että veneala uskoo vahvasti myös tulevaisuuteen, ja näin ollen myös messuihin on panostettu. Messujen kallein vene on Sunseeker 52 Predator, ja ainakin kyseistä venettä kauppaava yritys uskoo myös tämän hintaluokan veneen menevän kaupaksi, itse asiassa jo messujen aikana.

Oma mielenkiintoni messuilla kohdistui ensiesittelyssä olleeseen Finngulf 331:een. 331 on ”päivitetty” versio 33:sta, jota on valmistettu jo 100 kpl. Messuilla oleva 331 oli tämän sarjan ensimmäinen vene ja herätti kiinnostusta minun lisäkseni muissakin messuvieraissa. Suurimpana erona vanhaan 33:een on avoin peräosa, joka selkeästi edustaa nykypäivän sporttisempaa trendiä. 331:ssä on myös ”venytetty” kipparin tilaa 12 cm, mikä on erinomainen asia, sillä ainakin minun näkökulmastani 33:n ratin ja penkin välinen tila on ahdas. Kannen layout on myös uudistunut, kun kuomua varten on tehty ura, missä se on siististi pois tieltä alhaalla ollessa. Myös kannen heloitukseen on panostettu ja mm. vinssit ovat astetta isommat. Sisustuksen osalta ei muutoksia ole tehty, ellei muutokseksi lueta sitä, että teakin saamisen vaikeutumisen myötä sisustus on korvattu mahongilla. Työn jälki ja viimeistely on laadukasta, ja jos aiemmin on tehtaalla ollut laatuongelmia, ei sitä ainakaan viimeistelyssä nyt ole havaittavissa. Tilauskantaa kysellessäni sain vastaukseksi, että uutta mallia on valmistettu jo kuusi kappaletta, joista kolme menee vientiin ja loput kolme jää kotimaahan. Nopealla tilauksella voisi kuulemma vielä varmistaa veneen saamisen tulevalle kaudelle. Kiinnostus kyllä heräili, mutta lienee kuitenkin syytä harkita hetki ennen tilaussopimuksen allekirjoitusta. ;-)

Mitä sitten saisin vaihtamalla 20 vuotta vanhan Artina 33:n uuteen 331:n… Ainakin saisin toimivamman avotilan ja paremmat purjehdusominaisuudet. Artinan iso keulapurje kun asettaa omat haasteensa yksinpurjehdukseen ja pienimmille miehistön jäsenille. Toisaalta selkeästi nopeampi vene, jonka LYS-luku on 1.24, on huomattavasti haasteellisempi vene purjehtia omaan mittalukuunsa nähden. Sisätilojen osalta selkeät plussat löytyvät pentteristä ja tilavammasta wc:stä. Toisaalta tekemäni investoinnit ja muutokset nykyiseen veneeseeni ovat tehneet Artinasta hyvinkin ”käteen sopivan” ja kysymys kuuluukin, että olenko valmis maksamaan 100.000 € edellä mainituista ominaisuuksista...

Vastaukseni taitaa olla, että en ja niinpä S/Y Meriharakka tullaan tulevanakin kautena näkemään Turun alueen kilpailuissa, ja näin pääsen perheineni nauttimaan myöskin S/Y Meriharakan uusituista patjoista.