maanantai 20. syyskuuta 2010

Lähtövoitto kauden viimeisessä kilpailussa

Upea sateenkaari
Hengataan

Paljussa

Sail Fast Team on perinteisesti päättänyt kilpailukautensa Mustfinnö Raceen ja niin myös tänä vuonna. Kilpailu ajettiin kahtena lyhyehkönä lähtönä Pohjois-Airistolla, lähtöjen ollessa meille tutun Viittakarin edustalta. Tuuliennusteet lupailivat kilpailun ajaksi kevyttä etelän puoleista tuulta. Toisaalta itäisellä taivaalla oli hyvinkin tummia pilviä, joten tuulen ennustaminen tulisi olemaan vaikeaa. Ajoimme moottorilla lähelle lähtöaluetta, jossa sitten nostimme ison ja keulaan vedimme hyvin palvelleen 1- genoan. Tällä kertaa trimmit tuntuivat löytyvän helposti, ja niinpä lähdimme pyörimään lähtöalueelle.

Tälle kaudelle tyypilliseen tapaan lähtö meni taas osittain poskelleen, ja kevyessä tuulessa ylitimme lähtölinjan lähes minuutin myöhässä. Onneksemme myös moni kanssakilpailijamme tyri lähdön, ja näin huolimatta heikosta lähdöstämme kisa oli vielä tuloksien näkökulmasta täysin auki. Ylämerkillä Merenna käänsi ensimmäisenä, meidän tullessa merkille toisena hieman ennen isomman luokan Dat wor et’iä. Merkin jälkeen, miehistöömme tähän kisaan vahvistukseksi saatu kovan tason avomeripurjehtija, Jukka toimi innokkaasti ”pianossa” vetäen ylägaijan piukkaan ennen kuin keulagasti oli ehtinyt kiinnittää sen puomiin. Gaija karkasi mastolle. Ripeästi uusi pianistimme kuitenkin paikkasi virheensä kiiveten epäröimättä keulagastin avustamana mastoon noutamaan gaijan. Kipparilta ja Sail Fast Teamin vanhemman ikäluokan miehistöltä tämä olisi jäänyt tekemättä. Suorituksesta ylpeä kippari lupasikin tästä upeasta toiminnasta ylimääräisen konjakin kisan jälkeen. Sitten spinnu ripeästi ylös, ja homma taas hanskaan. Spinnun noston yhteydessä Dat wor et ohitti meidät lähes kosketusetäisyydeltä. Onneksemme Merennassa oli myös töpeksitty ihan huolella; spinnu oli nostettu väärästä kulmasta ylös. Näin ollen me olimme nyt luokkamme keulilla.

Tuulessa oli selkeästi aukkoja, ja hetkittäin alempana oleva Merenna näytti kulkevan todella kovaa. Luotimme kuitenkin itseemme, ja vauhtimme ainakin Dat wor etiin verrattuna oli kohdallaan. Uhkaavasti myös näytti siltä, että osa takanamme tulevista oli löytänyt hyvän vauhdin. Ennen alamerkkiä meidän oli jiipattava kahdesti tullaksemme merkille siten, että saisimme genoan tyylikkäästi ylös ennen merkkiä. Jiipit menivät kohdilleen, ja käänsimme merkillä heti Dat wor et’in jälkeen. Nyt vain tiukkaa luovia takaisin ylämerkille pitäen venevauhti kohdallaan. Pyrimme selkeästi omaan purjehdukseen kipparin ajaessa tarkasti lankojen mukaan. Takaa tulevista ainakin Milou näytti tulevan hyvää vauhtia. Viimeinen lähestymisvenda merkille meni kerrankin nappiin, ja saimme ajaa vauhdilla merkille. Ennen merkin kiertoa isomman luokan Garfield ehti sisäpuolellemme, ja meidän oli annettava heille merkillä tilaa. Merkillä syntyi kuitenkin tiukka tilanne, kun toinen isomman luokan vene, Moondance, ajoi törkeästi paaralla merkille, ja huuteli ilman oikeuksia tilaa. Yhteentörmäyksen välttämiseksi meidän oli tehtävä väistöliike. Huutelimme protestia kuitenkaan sitä jättämättä.

Viimeinen veto maaliin olikin sitten tylsähköä ajelua hieman auki olevassa tuulessa, miehistön trimmatessa aktiivisesti purjeita. Aktiivisen ajon seurauksena ajoimme yllätykseksemme samaa vauhtia isomman luokan Moondancen kanssa. Liekö merkillä ollut tiukka tilanne herpaannuttanut kilpakumppanin keskittymisen? Maalilinjan ylitimme luokkamme ensimmäisenä, mutta maalipaukkua emme saaneet. Tuomariston ruuti taisi olla kastunut sateessa…

Ennen uutta lähtöä panostimme miehistön henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen ollaksemme valmiina kauden viimeisen lähtöön, joka oli myös viimeinen tilaisuus ottaa puutuva lähtövoitto kaudelle 2010. Ennen lähtöä tuuli hiipui, ja kääntyi itään. Edessä olikin yhtäkkiä spinnulähtö. Lähtö oli tasainen, mutta Daniela ja Merenna pääsivät hieman irti muusta fliitistä. Pian kuitenkin myös me löysimme tuulenhenkäykset ja pääsimme Danielan ohi. Merenna oli päässyt yllättävästi karkuun.

Lähes tyynessä yritimme pitää veneen liikkeessä, ja hetken näytti siltä, että tuuli nousisi takaa, jolloin takanamme tulevat selkeästi hyötyisivät. Daniela tuntui hakevan omia linjoja leikaten muista poiketen huomattavasti. Merkille tullessamme olimme hieman epävarmoja, pääsemmekö jiipin turvin ajamaan oikeaa kurssia Rajakarin ohi. Jiippi meni kuitenkin tyylikkäästi, ja kun Merenna vielä sopivasti mokasi omansa, olimme lähes tasoissa heidän kanssaan. Spinnulla ei kuitenkaan pystynyt ajamaan oikeaa kurssia, joten otimme spinnun alas ja nostimme genoan ylös. Nyt vain keskittymään tarkkaan ajoon ja venevauhdin pitämiseen.

Merkin kierto ja genoan nosto sujuivat siis tyylikkäästi. Tuulen viritessä olimme nopeasi irtaantuneet karkuteille muusta fliitistä yhdessä Merennan ja Dat wor et’in kanssa. Seuraavalla merkillä käänsimmekin luokkamme kärjessä, Merennan ollessa jo useamman veneen mitan jäljessä. Merkin jälkeen spinnu ylös, vaikkakin kulma oli tosi pieni, mutta kevyessä tuulessa pystyimme ajamaan puhtaalla lenssispinnullamme melko ylös. Tuulen hieman voimistuessa jouduimme pudottamaan kurssia, ja oli aika ottaa spinnu alas. Täysin oikea ajoitus, sillä vauhtimme nousi, ja nyt saimme ajaa suoraan merkille. Viimeinen veto maaliin meni yhdellä tiukalla halssilla.

Maalilinjan ylitimme fanfaarien soidessa. Nyt oli tuomariston ruutikin jo kuivunut, ja saimme ”paukun”. Merenna ylitti maalilinjan toisena, mutta muut luokkamme veneet olivat kyllä niin kaukana, että niistä ei ollut uhkaa. Nopeasti kellotimme aikaeromme Merennaan ja olimme varovaisen optimistisia lähtövoitosta.

Kisan jälkeen oli aika rentoutua. Suunnistimme kipparin kotiin, missä meitä odotti lämmin sauna ja palju sekä maittava illallinen. Saunan jälkeen vilkaisu nettiin: päivän tuloksena oli se tältä kaudelta puuttunut lähtövoitto ja yhteistuloksissa toinen sija. Aamulla radalle lähtiessä asetimme tavoitteeksi lähtövoiton eli herää kysymys, olimmeko turhan vaatimattomia tavoitteenasettelussa. ;-)

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää kausi. Jäi sopivasti nälkää ensi kautta silmällä pitäen. Ensi kausi on tosin vielä täysin auki niin miehistön kokoonpanon kuin veneenkin suhteen, mutta kilpakumppaneille tiedoksi: täältä tullaan vielä!

torstai 9. syyskuuta 2010

Kipparilta alokasmainen "moka" kauden viimeisen Viittakari Cupin lähdössä

Kauden viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin kevyessä, 2-3 m/s SW tuulessa. Purjevalinnat olivat siis selkeät: 1-genoa keulaan ja säädöt kohdalleen. ;-) Mukaan oli ilmaantunut mukavasti veneitä, joten lähdössä oli tyypilliseen tapaan ahdasta. Mielestämme meillä oli hieno suunnitelma, jota kippari ei kuitenkaan täysin noudattanut. Lähestyimme lähtölinjan poijunpuoleista päätä lähtölinjan suuntaisesti ja niinhän siinä kävi, että Ariel nostatti meidät tyylikkäästi. Jouduimme heittämään ympäri ja lähtemään uudelleen fliitin hänniltä. Lieneekö syynä tällä kaudelle kokonaan väliin jääneet 606-purjehdukset, mutta rehellisesti on todettava, että lähtömme ovat tällä kaudella olleet todella huonoja. Tuskin kilpailun voitto kuitenkaan tähän ratkesi, mutta annettua tasoitusta on vaikea kuroa umpeen, ja ainakin henkistä puolta tällainen nöyryytys koettelee.

Toisaalta nyt pääsimme kyllä purjehtimaan vapaissa tuulissa ja saimme keskittyä oman venevauhtimme ylläpitämiseen. Luovi toimikin hienosti, ja olimme ylämerkillä neljäntenä heti Merennan, Jalan Jalanin ja Ilona Tuulikin perässä. Kevyen kelin spinnuajo on yleensä ollut meidän vahvaa osaamistamme, mutta nyt emme saaneet vauhtia täysin kohdalleen. Hieman luimme myös tuulensuunnan muutoksia väärin. Alamerkillä olimme kuitenkin jo toisena, vaikkakin selkeästi Merennan takana. Jalan Jalan oli myös tullut kovaa ja käänsi aivan perässämme, samoin kuin isomman luokan Dat wor et. Onneksemme jalan Jalan jäi meidän ”pakkeihimme”, ja heittivät pois alta. Nyt oli taas luovivauhti kohdallaan, ja tarkalla ajolla saavutimme Merennaa. Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana…

Viimeisen spinnuosuuden alussa Jalan Jalan meinasi väkisin tunkea ohi, mutta hieman heitä nostattamalla ja ajamalla nopeamman venevauhdin turvin alemmas, saimme heidät karistettua ja pääsimme vapaisiin tuuliin. Tuulessa oli selkeitä aukkoja, ja hetkittäin saavutimme Merennaa, mutta loppulegin jiipeistä huolimatta emme päässeet niin lähelle, että olisimme saaneet heitä häirittyä. Maalinjan ylitti jälleen ensimmäisenä isomman luokan Dat wor et. Täytyy olla tylsää olla aina ensimmäisenä maalissa. ;-)

Takaa tulleista Jalan Jalan ja Ilona Tuulikki vielä ohittivat meidät tasoitetussa ajassa. Näin käteen jäi tällä kertaa neljäs sija. Kuten olen aiemminkin ottanut kantaa, on tuuliolosuhteilla kenties vähän liian suuri merkitys loppusijoituksia jaettaessa. Kevyessä kelissä h- ja haiveneet löytyvät takaatamme, kun taas kovassa kelissä ovat useimmiten edellämme. Jotta mielenkiinto Viittakari Cupiin säilyisi, soisi mielellään näkevänsä lähtölinjalla enemmän Artinan tyyppisiä matkaveneitä…

Kausi on ollut tasaisen keskinkertainen, jota kuvaa hyvin kokonaissijoituksemme 8/18. Tosin aktiivisesti mukana olleista kuuluimme tuloksien valossa "sarjaan ym" ;-) Haluan kuitenkin itseni ja miehistöni puolesta kiittää kilpakumppaneitamme ja eritoten järjestäjiä, jotka ovat jaksaneet/viitsineet uhrata iltoja, ja näin mahdollistaneet meille tämän hauskanpidon.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Venevauhti kateissa kauden toiseksi viimeisessä Viittakari Cupissa

Kauden toiseksi viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin hienossa loppukesän säässä ja sateeltakin vältyttiin, vaikka irrottaessamme köydet laiturista näkyi taivaanrannalla uhkaavia pilviä. Perustuuli puhalteli 5 m/s lounaasta, mutta hetkittäin tuuli kävi mittarimme mukaan kyllä yli 7 m/s. Keulaan laitoimmekin tällä kertaa 1-genoan, joka perustuulessa toimi erinomaisesti, mutta kovimmissa puuskissa vene tuntui kulkevan liian kallellaan, ja vauhti jäi kateisiin.

Tällä kertaa kilpailun järjestäjät onnistuivat ratavalinnassa, ja turhilta laivaväylän ylityksiltä vältyttiin. Lähtölinja oli tehty melko lyhyeksi, mikä omalta osaltaan teki pienemmän luokan 13 veneen lähdön haasteelliseksi. Lähtöhetkellä kuuluikin huutoja venekuntien vaatiessa oikeuksiaan. Protesteilta ja törmäilyiltä onneksi kuitenkin vältyttiin. Meidän ajatuksenamme oli ajaa vauhdilla lähtölinjan yli poijun puoleisesta päästä, mutta hieman ahdasta tuli, koska myös kanssakilpailijoillamme oli samansuuntaisia ajatuksia. Lähtömme ei ollut huono, mutta jäimme pahasti Jalan Jalanin pakkituuliin, minkä vuoksi heitimme nopeasti vendan päästäksemme vapaisiin tuuliin. Puuskaisesta tuulesta johtuen vene tuntui vaikealta ajaa, ja se viimeisin vauhti uupui. Ylämerkille ehtivät ensimmäisinä Merenna ja takaa hurjaa vauhtia tullut isomman luokan kova menijä Dat wor et vierellään Ariel, meidän ehtiessämme merkille neljäntenä.

Spinnu nousi ripeästi, ja saimme ajaa suoraan merkille ilman jiippiä, kuten ilmeisesti kaikki muutkin venekunnat tekivät. Venevauhtimme turvin ja aktiivisella spinnun trimmauksella saavutimme nopeasti Arielin eikä Merennakaan kaukana ollut. Ennen merkkiä miehistön keskuudessa heräsi keskustelu, missä vaiheessa spinnu lasketaan ja nostetaan genoa, koska ilman jiippiä genoan nostaminen oikealle puolelle ei onnistuisi. Ajatuksenamme oli lennättää spinnua ilman puomia, kunnes kippari teki viime käden päätöksen jiipistä, joka oli virhe. Hetken päästä spinnu olikin ”tyylikkäästi” etustaagin ympärillä… Saimme kuitenkin spinnun alas ja genoan ylös, mutta merkille tulomme ei ulkopuolisen silmin katsottuna varmastikaan ollut purjehduksen oppikirjasta.

Sähläyksemme seurauksena Merenna sai lisättyä etumatkaansa, ja Arielkin pyyhkäisi ohitsemme. Isomman luokan Favola tuli merkille samaan aikaan, mutta he kiersivät merkin sen verran kaukaa, että saimme rauhassa kiertää merkin ja nollata tilanteen. Luovi oli yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kierroksella, ja ylämerkillä olimme Merennan perässä, mutta kuitenkin selkeästi ennen Arielia. Jatkoa ajatellen kipparin pitäisi varmasti enemmän keskittyä ajamiseen ja siftien lukemiseen. Nyt mennään liikaa mutu-periaatteella.

Spinnupätkä maaliin oli taas vauhdikas, ja saavutimme Merennaa, vaikka se luokkamme ensimmäisenä maalilinjan ylittikin. Me ylitimme maalinjan toisena hyvin tietoisina siitä, että useimmat takanamme tulevista venekunnista sijoittuisivat lopputuloksissa tasoitetussa ajassa meidän edellemme. Sijaluvuksemme tuli 8/13, mikä sinällään suoritukseen nähden on tyydyttävä, mutta mikä tärkeintä, meillä kaikilla oli taas kerran mukava ilta. Koska sitä täydellistä onnistumista ei vieläkään tullut, jäi myös jossittelulle edelleen tilaa. ;-)