Pyytinkari 2010

Lisää kuvia voit katsella täältä

Pyytinkarin tämän vuoden kilpailu purjehdittiin kovassa tuulessa, joten tälle kisalle tyypillistä auringonlaskun jälkeistä ”pläkää” ei koettu – päinvastoin. Ennakkoon ajatellen kovatuulinen kilpailu ei välttämättä suosi s/y Meriharakkaa, mutta Sail Fast Team lähti hakemaan tasapainoista suoritusta rennolla asenteella. Tänä vuonna veneet oli jaettu neljään eri luokkaan tasapuolisemman kilpailun aikaansaamiseksi. Meriharakka kilpaili kymmenen muun venekunnan kanssa LYS 3:ssa.

Ennen starttia tuuli puhalteli kaakosta 10-14 m/s. Airiston luoviin varustauduimme 3-genoalla ja yhdellä reivillä tiedostaen, ettei kilpailu vielä Airistolla ratkea, mutta onnistunut kryssi antaisi henkisesti voimia yön koitoksiin. Ilmeisesti sitkeä harjoittelumme oli tuottanut tulosta, sillä heti startista saimme purjeisiin erinomaiset säädöt, ja venettä oli helppo ajaa. Venevauhtimme oli kohdallaan, ja kun luovikulmakin oli hyvä, niin edellä lähteneiden kilpakumppaniemme peräpeilit lähestyivät vauhdilla. Itse asiassa saavutimme Tiiraa ja Merennaa lukuun ottamatta luokkamme muut veneet ennen Orhisaaren ohitusta. Kilpailu oli siis käynnistynyt osaltamme erinomaisesti. Ennen Innamoa tuuli rauhoittui ollen 7-8m/s, joten päätimme vaihtaa keulaan 2-genoan. Vaihto sujui ripeästi, vaikkakin skuuttia jouduttiin hieman korjailemaan, koska se oli vahingossa mennyt kaidevaijerin väärältä puolelta.

2-genoan tuoman lisävauhdin myötä saavutimme tasaisesti Merennaa ja Kaitkiven kohdalla sitten saavutimme heidät. Ilmeisesti Merennassa valmistauduttiin hetkeksi spinnun nostoon, mutta häiritsimme heitä sen verran, että he luopuivat ajatuksesta. Pian tämän jälkeen pääsimmekin nousemaan Merennan yläpuolella ja ohitimme heidät. Tuuli oli melko reikäinen ja haimme kannelle jo 1-genoan, mutta 7 m/s puuskat pitivät isomman keulapurjeen vielä kannella paketissa.

Pippäran kohdalla kurssimme kääntyi länteen, ja edellämme alkoi nousta spinnuja. Nopeasti myös Meriharakassa nousi spinnu, ja Fiskö ohitettiin jo puolenyön aikaan. Vauhtimme oli ollut todella hyvä. Fiskön jälkeen jiippasimme liian nopeasti ja kurssimme oli kohti kivikkoa. Uuteen jiippiin valmistautuessamme roolit olivat hieman sekaisin ja vene heijasi alkaneessa aallokossa melko levottomasti. Niinpä vahinkojen välttämiseksi jiipin sijaan kippari antoi käskyn ottaa spinnu alas. Spinnu siis alas, tilanteen ”nollaus” ja miehistön tankkaus. Aiemmin ohittamamme Merenna jatkoi vielä spinnulla ja pääsivät näin ohitsemme. Hetkeä myöhemmin myös Merennassa laskettiin spinnu. (Maalissa kuulimme, että myös heillä oli ollut vaikeuksia veneen heijaamisen kanssa.)

Snöbådanin jälkeen spinnu uudelleen ylös ja vauhdikasta ajoa Kihtiä ylös. Torsholmakobbenin jälkeen meidät ohitti vauhdikkaasti partiovene Theia vetäen perässään mahtavat peräaallot, jotka herättivät hieman ”nukuksissa” olleen kipparin.
Spinnu laskettiin Kihdin pohjoisosassa ja taas olimme tasoissa Merennan kanssa, mutta Tiiraa emme olleet nähneet. Tuuli oli nyt tyyntynyt ollen 5 m/s. Laitoimme keulaan 1-genoan. Tämä toimikin hyvin ja Merenna jäi nopeasti taaksemme. Me kryssimme pohjoispuolen reunaa, mikä oli selkeästi virheellinen valinta. Merenna valitsi toisen laidan ja sai huomattavasti paremmat tuulet ja pääsi jälleen ohitsemme. Tarkalla ajolla saimme kuitenkin heihin hieman eroa ennen Isoleton kääntömerkkiä. Tuuli kuitenkin yltyi uudelleen ja 1-genoamme alkoi olla selkeästi liikaa. Valitettavasti emme olleet riittävän hereillä, vaan ajoimme aivan liian kallellaan ja venevauhti oli kateissa. Niinpä Merenna saavutti meidät ja meni ohi. Valmistauduimme taas purjeen vaihtoon, ja nyt keulaan laitettiin 2-genoa. (Jälkikäteen ajateltuna kenties 3-genoa olisi ollut parempi vaihtoehto 10 m/s tuuleen.) Tietty aktiivisuus puuttui, ja kesti todella pitkään ennen venevauhdin löytymistä. Merenna meni menojaan, ja koska emme olleet Tiiraa nähneet oli meidän tyydyttävä varmistamaan kolmas sija. Viimeinen spinnuajo Kuiva Kalsaarelta maaliin sujui virheittä, ainoana huolena tuulen hiipuminen. Maalilinjan ylitimme vauhdikkaan kilpailun jälkeen aamulla klo 9.14.17. Näin meiltä siis kului tähän 81 mpk:n kierrokseen 14 h 16 min 17 s, ja aikamme riitti luokassamme kunniakkaaseen kolmanteen sijaan. Vauhdikkaan purjehduksen seurauksena venekunnilla jäi hyvin aikaa rentoutumiseen sekä kokemusten vaihtoon yön koitoksista.


Paluukilpailu

Paluukilpailun aamu valkeni aurinkoisena, mikä loi positiivisen ilmapiirin myös Sail Fast Teamin jäseniin. Tarkkaan tutkittiin päivän tuuliennusteita, jotka lupailivat tuulta 6 m/s etelästä. Hieman arvuuttelimme, lähdemmekö matkaan 1- vai 2-genoalla, mutta koska laskimme tiukkaa luovia olevan vain Taipaluksesta alas tuulen muuten ollessa meille sopivasti auki, päätimme laittaa keulaan 1-genoan.

Osa kilpakumppaneistamme lähti matkaan spinnulla, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Merenna mm. taisteli aikansa spinnun kanssa, ja saavutimme Merennaa heidän broachatessaan tai joutuessaan ajamaan turhan alas. Harmiksemme he kuitenkin luopuivat spinnusta melko nopeasti. Oma venevauhtimme oli kohdallaan ja saavutimme tasaisesti edellämme lähteneitä. Loukeenkarien kohdalla saavutimme Comfortina 32:n ja välttääksemme heidän pakkituulensa, teimme vendan. Tämän vendan ajoimme kenties hieman turhan pitkälle, sillä vasemmassa reunassa tuuli oli selkeästi parempi. Tällä kertaa tuulien haltija oli meidän puolellamme, sillä ennakkoon meitä huolestuttaneen tiukan kryssin ajaksi tuuli tyyntyi ollen vain 4-5m/s, ja näin ollen 1-genoamme toimi erinomaisesti.

Hepokarin koillispuolella olevan pohjoisviitan kierron jälkeen osassa veneistä nousi jälleen spinnu. Tuuli oli kuitenkin aivan sivusta ja voimistunut taas, ollen nyt 6-8 m/s. Emme siis lähteneet edes yrittämään nostaa meidän puhdasta lenssispinnuamme. Keskityimme virheettömään ajoon ja pyrimme pitämään venevauhdin kohdallaan. Muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia spinnun kanssa ja mm. Marthan (1/4 tonnari) spinnu lensi kaukana sivulla miehistön yrittäessä saada sitä ehjänä alas.

Takaamme tuli isomman luokan veneistä spinnulla ohi ennen Orhisaarta Dat wor et ja Mizar. Dat wor et meni menojaan, mutta nostettuamme spinnun Orhisaareen kohdalla ohitimme Mizarin uudelleen. Spinnuajo sujui 6-8 m/s etelätuulessa vauhdikkaasti ja ylitimme maalilinjan virheettömän purjehduksen jälkeen luokkamme kolmantena veneenä. Huomionarvoista on, että kaikki luokat huomioiden olimme tasoitetussa ajassa viidenneksi nopein vene. Tämän onnistumisen jälkeen on hienoa aloittaa kesäloma ja nauttia ihan vaan matkapurjehduksesta. Kippari haluaakin kiittää Sail Fast Teamin jäseniä sitoutumisestaan ja aktiivisuudestastaan alkukauden aikana. S/y Meriharakka nähdään taas lähtöviivalla kesälomien jälkeen.

Kauden 5. VC jäi Sail Fast Teamilta purjehtimatta

Kipparin ja miehistön jäsenten kiireiden vuoksi kauden 5. Viittakari Cupin osakilpailu jäi Sail Fast Teamilta purjehtimatta. Keskittyminen Pyytinkarille on kuitenkin käynnistynyt. Sail Fast Team lähteekin tulevan viikonlopun koitokseen nöyränä mutta nälkäisenä. VC:n kokonaiskilpailussa s/y Meriharakka on tällä hetkellä, heikosti sujuneen ratapurjehduksen ja väliin jääneen osakilpailun seurauksena, pudonnut jo sijaluvulle 7.

VC:n ratakilpailu purjehdittu

Viittakari Cupiin kuuluva ratakilpailu purjehdittiin kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina aurinkoisessa säässä, tuulen puheltaessa puuskaisesti etelästä 5-9m/s. Mukana oli 15 venekuntaa, joista 4 isommassa LYS 1-luokassa. Veneiden määrä alkaa siis vakiintua. Toki enemmänkin veneitä radalle kyllä sopisi. Itse ainakin toivoisimme viivalle mukaan lisää samankaltaisia ”matkaveneitä”. Tämänhetkisen fleetin maaliintulojärjestykseen tuntuu vaikuttavan vallitsevat tuuliolosuhteet merkittävästi, ja vene venettä vastaan kamppailuja ei oikein tahdo syntyä. Eli kaikki vaan rohkeasti mukaan kokemaan VC:n tunnelma.

Puuskainen tuuli asetti omat haasteensa purjevalintaan, mutta selvää oli, että 1-genoa olisi meille vallitsevassa tuulessa liikaa, ja niinpä keulaan nostettiin 2-genoa. Kyseinen purje on leikattu siten, että se on rullattavissa ja näin alaosastaan hieman tehoton, koska rullalaite ei ole kanteen upotettuna. Ennen lähtöä yritimme kyllä kiinnittää purjeen alakulman kannen tasolle, mutta tällöin emme saaneet takaliikkiä riittävästi kiristettyä. Niinpä oivasta ajatuksestamme oli luovuttava.

Lähtötaktiikkamme oli selkeä: vauhdilla styyralla ja aivan tuomariveneen vierestä. Omasta mielestämme olimme oikein sijoittautuneina, mutta ilmeisesti useamman veneen samanaikainen lähestyminen hieman sekoitti tuulta, emmekä saaneet venevauhtia kohdalleen. Niinpä olimme selkeästi myöhässä, vaikkakin oikealla puolella fleettiä.

Puuskaisessa tuulessa venevauhdin löytäminen oli haasteellista ja epäonnistunut lähtökin painoi takaraivossa. Ylämerkillä taisimme kääntää ryhmämme keskivaiheilla ilman suurempia haasteita, joihin muutamat takanamme joutuivat. Ainakin Ilona Tuulikki ja Logathrix olivat selkeästi vaikeuksissa. Merkin jälkeen spinnu ylös ja melko nopeasti jiippi edessä. Jiipin kanssa meillä oli vaikeuksia ja jossain vaiheessa vene jo heijasi ihan kiitettävästi. Tähän ei kuitenkaan kulunut merkittävästi aikaa, ja jiipin jälkeen saimmekin ajaa rauhassa alamerkille. Spinnun lasku ja alamerkin kierto sujuivat mallikkaasti ja saimme pidettyä sisäpuolen paikan. Kannen siivoamisen jälkeen heitimme vendan, mutta toinen skuutti oli jäänyt spinnupuomin alle, joten oli pakko heittää takaisin ja selvittää skuutti. No, sattuu kait näitä virheitä muillekin…

Luovivauhti oli edelleen hieman hakusessa, ja säädimme keulan skuuttipistettä pariin otteeseen yrittäessämme hakea parasta vauhtia ja trimmiä. Ylämerkin jälkeen ajoimme hetken leikaten ilman spinnua ja nostimme spinnun vasta jiipin jälkeen. Voi tuntua tyhmältä, mutta uskon, että ainakin meidän puhtaalla lenssispinnulla tämä oli selkeästi paras ratkaisu. Maalilinjan ylitimme luokkamme neljäntenä, joten jo ennen tasoituksien laskemista oli selvää, että tässä lähdössä ei menestystä tullut.

Ennen toista lähtöä tuuli tuntui ainakin puuskissa yltyvän ja päätimmekin ainakin harjoitusmielessä vaihtaa keulaan 3-genoan paremman luovikulman toivossa. Päätös vaihdosta syntyi viime hetkellä ja tämän seurauksena myöhästyimme hieman lähdöstä. Voidaan siis ainakin todeta, että lähtöjä lienee syytä harjoitella lisää. 30 sekunnin viivästymistä on vaikea kuroa purjehtimalla kiinni.

3-genoa toimi puuskissa erinomaisesti, mutta tuulen ollessa lähempänä 6m/s olisi voimaa kaivattu selkeästi enemmän. Taktisesti luovi meni hyvin ja saimme ajaa omaa ajoamme. Merkin jälkeen sama ajatus kuin ensimmäisen lähdön toisella kierroksella eli spinnun nosto vasta jiipin jälkeen. Lensillä tuuli tuntui taas hieman tyyntyvän. Niinpä vaihdoimme lenssin aikana keulaan taas 2-genoan. Miehistö toimi hienosti, ja kaikki oli ennen alamerkkiä valmista. Seuraavalle luoville siis taas 2-genoan voimin. Viimeinen luovi ja lenssi menivät virheittä, ja vaikka purjehduksemme perusasiat olivat kohdallaan, jäi menestyksemme ratakilpailujen osalta vaatimattomaksi. Tulokset löydät täältä

Positiivista oli, että yhteistyö miehistön kesken kehittyy lähtö lähdöltä, ja koko porukalla on hauskaa, vaikkakin kipparin kovan tason kilpailuvietti joutuu kyllä melkoiselle koetukselle kun onnistuminen antaa odotuttaa…

Tiukkaa taistoa kauden toisessa VC:ssa

Kauden toinen Viittakari Cup ajettiin aurinkoisessa alkukesän illassa, tuulen puhaltaessa NW-NE suunnalta 2-7m/s. Radalla oli kaikkiaan 15 venekuntaa nauttimassa kilpapurjehduksen tunnelmasta.

S/y Meriharakan isopurjeen säädöt ovat alkukeväällä olleet hieman hukassa, mutta ennen starttia taisi tähänkin löytyä selitys. Isopurjeen etualakulman sakkeli oli talven aikana vaihtunut liian lyhyeen, ja näin ollen isopurjetta ei saatu nostettua merkkiin asti. Tämän seurauksena takaliikki ei sulkenut, vaikka ison skuuttia kiristettiin jo niin, että puomi taipui. Ennen starttia siis vaihdoimme tähän toisen sakkelin ja heti homma parani.

Kilpailunjärjestäjät rakensivat radan myötätuulilähdöllä. Päätimme lähestyä linjaa styyran halssilla 1-genoalla, spinnu valmiina nostoon heti linjalla. Taktiikkamme purikin hyvin ja ylitimme lähtölinjan ensimmäisenä, vaikka mekin myöhästyimme muutaman sekunnin. Spinnu nousi linjan jälkeen ripeästi, mutta emme saaneet sitä heti hyvään vetoon. Kenties liikaa tarkkailimme takanamme tulevien spinnua sen sijaan, että olisimme keskittyneet omaan ajoon. Ilona Tuulikki tulikin takaa reippaasti, ja selkeän arviointivirheen seurauksena he pääsivät ohittamaan meidät. Tuuli oli puuskaista ja siftaili melko paljon puhaltaen välillä jo sivusta. Näin ollen jiippejä ei syntynyt, ja pääsimme laskemaan hyvää vauhtia merkille. Jouduimme kuitenkin antamaan merkkitilaa Merennalle, ExKanille ja Jalan Jalanille, mutta toisaalta onnistuimme jarruttelemaan sen verran, että pääsimme heidän sisäpuolelleen.

Merkin jälkeen olikin sitten tiukka tilanne, kun Jalan Jalan oli lähellä tulla kylkeen, mutta tästäkin selvittiin hienosti ja nopeasti pääsimme ajamaan omaa ajoamme. Ajoimme ainakin alkuun hieman turhan ylös, mutta venevauhti oli kuitenkin sen verran kohdillaan, että käänsimme ensimmäisenä merkillä lähes samaan aikaan Merennan kanssa. Merkin jälkeen spinnu laitettiin valmiiksi, mutta tuuli oli kääntynyt 45 astetta ja selkeästi koventunut, joten meidän puhdas lenssispinnu sai pysyä pussissa. Osa takana tulevistamme yritti sinnikkäästi ajaa spinnulla, mutta kaikilla Dat wor etiä lukuun ottamatta tuntui olevan suuria vaikeuksia, ja he joutuivat ajamaan liian alas. Dat wor et ajoi tyylikkäästi litteällä sivutuulispinnulla ja käänsi ensimmäisenä merkillä. Me käänsimme selkeästi luokkamme ykkösenä Dat wor etin perässä, saamaan aikaan isomman luokan Ridas 31:n kanssa. Ridas pääsi merkillä sisäpuolelle, ja tästä kehkeytyi melko tiukka tilanne, kun me ensin nostatimme heitä ja sitten vastaan alkoi tulla perässä tulevia venekuntia. Teimme kyllä tilaa, mutta Ridas ajoi rohkeasti kahden vastaantulevan veneen välistä.

Loppu olikin sitten vain tarkkaa ajoa miehistön keskittyessä venevauhdin ylläpitoon.

Tuulen äkillinen muuttuminen muutti kilpailun luonnetta, ja purjehdittu aika jäi huomattavasti tavoiteajasta. Niinpä myös tulosluettelo muodostui tiukaksi. Tosin Hai-veneistä nopeampi Haitar oli omaa luokkaansa.