Allt för Sjön

Marraskuun toinen viikonloppu vietettiin jälleen kerran perinteitä noudattaen Turun Pursiseuran ansiokkaasti järjestämällä messumatkalla Tukholman venemessuille. Tällä kertaa matkaan lähdettiin koko perheen voimin perjantai-iltana Silja Europalla. Laivalle päästyämme tutustuimme pikaisesti laivan palveluihin tiedostaen kuitenkin seuraavan aamun aikaisen herätyksen.
Tutustuttuamme heräävään Tukholmaan, saavuimme messualueelle heti näyttelyn avautuessa klo 10.00.
Venealan yleisten trendin seuraamisen lisäksi mielenkiintomme kohdistui tänä vuonna patjastoihin ja kangasmateriaaleihin sekä värisävyihin, sillä suunnitelmissamme on uusia S/Y Meriharakan 20 vuotta vanhat patjat. Perheemme juniorien suurin mielenkiinto kohdistui näyttelyn suurimpiin moottoriveneisiin ja niinpä tänä vuonna tuli poikkeuksellisesti tutustuttua myös useaan moottoriveneeseen, mutta onhan niissäkin patjastot. ;-)
Venekoon kasvu näyttää edelleen jatkuvan ja veneet ovat valtavan tilavia myös sisätiloiltaan. Messuilla kierrellessä tuntuu suhteellisuuden taju katoavan ja tutustuessa ns. normaalikokoiseen Suomen saaristo-olosuhteisin sopivaan veneeseen, vaikuttaa se jo ahtaalta. Toisinaan herää kysymys, mihin veneessä tarvitaan salonkiryhmää, jonka ympärille mahtuu istumaan 10 henkeä tai onko tarvetta kahdelle wc:lle ja suihkulle. Voi vain miettiä miten tällaisessa avarassa salongissa liikutaan turvallisesti kovalla tuulella ja isossa aallokossa. Veneiden avotilat ovat myös kasvaneet, mikä sinällään on hyvä ja positiivinen asia, mutta joissakin veneissä avotilat ovat jo niin leveitä, ettei purjehdittaessa taida saada riittävää jalkatukea mistään.
Selkeästi vaikuttaa myös siltä, että veneiden koon kasvu on tapahtunut laadun ja viimeistelyn kustannuksella. Monissa veneissä mm. turkkilevyt ovat halvoista materiaaleista ja niiden sovitus on viimeistelemätöntä. Heloituksien osalta on tehty valtavasti kompromisseja ja useimmissa veneissä mm. vinssit vaikuttavat alimitoitetuilta ja muutenkin purjehduksen kannalta oleelliset helat ja plokit ovat puutteellisia. Rahallahan niitä saa toki ostaa lisää, mutta kumpi on tärkeämpää veneen koon kasvattaminen vai purjehdusominaisuuksien lisääminen. No, tarpeita toki on erilaisia ja onneksi vaihtoehtojakin löytyy…
Omasta mielestäni näyttelyn mielenkiintoisin purjevene oli Salona 37, missä oli todella panostettu kannen heloitukseen ja vaikutti siltä, että työn jälkikin oli kokonaisuutena ihan kohtuullista. Se on omasta mielestäni selkeästi vene, jossa hinta-laatu kohtaavat melko hyvin.
Moottoriveneiden osalta asiantuntemukseni ei ole riittävällä tasolla, mutta varmaa on ainakin se, että veneitä löytyy kaikkien makuun ja kokovaihtoehtoja löytyy vaativallekin ostajakunnalle.
Messuovien sulkeuduttua meille jäi vielä sopivasti aikaa hoitaa ravintotankkaus ja tutustua Tukholman keskustaan. Pikaisen shoppailun tuloksena ja itse asiassa messumatkan ainoana ostoksena mukaan jäivät hienot lasiset joulukuusen pallot. ;-)

Tällä kertaa paluumatka tapahtui poikkeuksellisesti Kapellskäristä Naantalin, missä olimme aamuvarhaisella. Kiitos kaikille mukavasta matkaseurasta ja erityiskiitos matkan järjestäjälle.

S/Y Meriharakka talviunille

Kulunut kesä oli varmasti monen purjehtijan näkökulmasta ilmojen osalta huono. Kovatuulisia päiviä oli kenties liian paljon ja kuten yleensä, tuuli väärästä suunnasta. Vai liekö sittenkin kyse reitin valinnasta. ;-)

Joidenkin mielestä Suomen purjehduskausi on kenties liian lyhyt ja loppuu aina kesken, mutta omalta osaltani nostan veneen syksyisin hyvillä mielin talviteloille. Näin aikaa jää enemmän myös muille harrastuksilleni. Toisaalta olen huomannut, että talven "pakollisen" tauon jälkeen on keväällä jälleen innostus ja motivaatio korkealla.

Varsinaisen kauden nyt päättyessä, lienee aika keskittyä purjehdukseen teorian kautta. Loistavan mahdollisuuden tähän tarjoaakin Turun Pursiseuran kilpailupurjehdusillat ja muut mielenkiintoiset merihenkiset luennot. Omalta osaltaan talveen kuuluvat myös venemessut, joista ensimmäisenä on vuorossa Turun Venemessut ja marraskuussa seuraa jatkoa jo perinteeksi muodostuneiden Tukholman Venemessujen muodossa. Kevään kohokohtaan kuuluvat tietysti myös perinteiset Helsingin Venemessut, jolloin jo malttamattomasti odotamme uuden kauden alkua.

Kulunutta kautta varten S/Y Meriharakkaa päivitettiin melko paljon purjehduksellisesti, mutta tulevaa kautta silmällä pitäen on tarkoitus enemmänkin panostaa pienten korjaus-/kunnostustöiden ohella viihtyvyyteen ja mukavuuteen uusimalla mm. veneen patjat.

Vaikka aktiivinen kausi nyt siis on ohi, kannattaa Sail Fast Teamin sivuilla kuitenkin vierailla säännöllisesti. Tarkoituksenani on päivittää sivua myös varsinaisen purjehduskauden ulkopuolella venealan mielenkiintoisilla aiheilla.

Onnistuminen tuli kauden viimeisessä kilpailussa

Kulunut kausi on ollut kaksijakoinen. Kauteen on sisältynyt välineiden rikkoutumisia ja epäonnea mutta toki onnistumisiakin. Niinpä lähdimme kauden viimeiseen koitokseen Mustfinnön kilpailuun tekemään parhaamme ilman suurempia menestymisen paineita tai odotuksia. Muutama tiimimme jäsenistä oli estynyt osallistumaan tähän kauden viimeisen koitokseen ja näin ollen vahvistuksia oli haettu muulta, mutta tästä huolimatta yhteistyö kilpailun tiimellyksissä sujui mitä mainioimmalla tavalla.

Kilpailuun oli ilmoittautunut ilahduttavan paljon veneitä, sillä LYS luokassa oli yhteensä 13 venekuntaa ja IMS luokassa 4 venekuntaa mikä varmasti omalta osaltaan kertoo aktiivisesta kilpapurjehdus harrastuksesta Turun alueella. LYS oli jaettu kahteen eri luokkaan tasopuolisen kilpailun varmistamiseksi.
Kilpailu koostui kahdesta lähdöstä ja lopullinen sijoitus muodostui sijalukujärjestelmän mukaan siten muutettuna, että lopputuloksissa huomioidaan molemmat purjehdukset niin, että lähdön voittaja saa 0,75 p, toinen 2 p, kolmas 3 p jne.. Vene alimmalla pistesummalla on voittaja.
Tasapistetilanteessa ratkaisee keskinäinen sijoitus toisessa purjehduksessa.
Kummatkin lähdöt ajettiin samalla radalla ja tuulikin pysyi koko kilpailun ajan melko vakiona puhaltaen 4-5m/s suunnasta 160-180.

Ensimmäisessä lähdössä saimme hyvän startin ja purjehduksemme kokonaisuutena oli lähes virheetöntä, ehkä lukuun ottamatta kipparin pientä otteen herpaantumista alamerkin jälkeen, jolloin hetken aikaa yritimme ajaa hieman liian ylös. Virheetön purjehdus johtikin hienosti lähtövoittoon.

Toisen startin valmiusviesti annettiin lähes välittömästi viimeisen veneen maaliin tulon jälkeen mutta tauosta muodostui todella pitkä, sillä pienen LYS luokan viimeinen vene viihtyi todella pitkään radalla ensimmäisessä lähdössä. Liekö tässä syy, että emme olleet täysin "hereillä" toisen lähdön startissa. Ennen lähtöä yritimme vähän turhaan nostattaa kilpakumppania ja tämän yksitäisen tilanteen seurauksena olimme itse hieman myöhässä ja ylitimme lähtölinjan selkeästi joukon keskivälin huonommalla puolella. Ensimmäisen luovin alku oli hankalaa ja tuulikin oli "reikäinen" mutta luovin puolivälissä saimme venevauhdin kohdalle ja olimme taas kisassa mukana. Spinnuajo sujui mallikkaasti ja ajoimme selkeästi suorempaa reittiä merkille kun pahimmat kilpailijamme. Teimme jiipin ajoissa ja saimme selkeästi kavennettua eroa mm. edellämme olleeseen Moondanceen. Alamerkillä olimme juuri hieman ennen Albin Express Jalan Jalania ja näin käänsimme ennen heitä. Jalan Jalan heitti heti merkin jälkeen vendan päästäkseen vapaosiin tuuliin meidän jatkaessamme samalla halssilla. Seuraavan kohtaamisen yhteydessä totesimme, Jalan Jalanin päässen niukasti edellemme ja niinpä jouduimme kevyesti väistämään perän puolelta. Tästä ja omista havainnoistamme päättelimme tuulen olevan edullisempi radan lännen puoleisessa reunassa ja niinpä ajoimme nyt pitkän halssin tätä laitaa. Päätös kannatti sillä tämän ratkaisun seurauksena saimme kasvatettua eroa takanamme tuleviin. Viimeisellä ylämerkille siftit eivät täysin meitä suosineet ja niinpä jouduimme ottamaan yhden ylimääräisen "korjaavan" vendan. Merkin jälkeen meillä oli heti spinnu valmiina mutta samanaikaisesti linjallemme osui proomua vetävä hinaaja, joka äänimerkin ilmoitti meidän olevan heidän reitillään. Näin ollen ajoimme genoalla hieman sivuun ennen spinnun nostoa mutta tuskin me tämän seurauksena paljoakaan hävisimme. Takanamme tulevista vaikuttti siltä, että ainakin Exkani kärsi huomattavasti. Viimeisen spinnu osuuden pyrimme ajamaan tyyntyvässä tuulessa mahdollisimman tarkasti samalla kuitenkin todeten, että ero Jalan Jalaniin ei kasvanut riittävän nopeasti. Maalissa olimme luokkamme neljäntenä veneenä, joka tasoitusten jälkeen oikeutti kolmanteen sijaan. Näin ollen olimme yhteistuloksissa hienosti 2. sijalla. Aina voidaan spekuloida mutta eroa voittajaan syntyi kyllä niin paljon, että tuskin virheetönkään purjehdus toisessa lähdössä olisi meitä voittoon nostanut. Tähän on hyvä päättää kausi ja kiittää kaikkia miehistön jäseniä ja erityisesti kilpailujen järjestäjiä jotka ovat mahdollistaneet tämän meille.

Viittakari Cupin osakilpailuvoitto jäi saavuttamatta kaudella 2008

S/Y Meriharakka ei ilmaantunut lähtölinjalle kahteen viimeiseen Viittakari Cupiin mutta kyse ei ole luovuttamisesta vaikka kuluva kausi olikin Viitakari Cupin osalta tiimillemme haasteellinen ja onnistumiset ja ilonaiheet jäivät vähiin. Yhteistuloksissa olimme "rikkinäisen" kauden jälkeen sijalulla 12/23 mikä on selkeä pettymys.
Vaikka menestys jäikin saavuttamatta uskon, että kausi on kuitenkin olla meille opettavainen. Olemme osin tuurilla mutta varmasti myös kilpailukokemuksen lisääntymisen seurauksena onnistuneet muutaman kerran lähdössä upeasti ja venevauhtikin on hetkittäin ollut kohdallaan.
Oman lisähaasteensa onnistumiseen on tuonut harjoittelun puute ja miehistön vaihtuminen, jolloin myös roolit ovat olleet hieman epäselvät. Tämän seurauksena olemmekin onnistuneet aikaan saamaan muutamia hyviä "hässäköitä" mm. spinnu manööverissä. Kauteen on myös mahtunut turhan paljon välinerikkoja, jotka tietysti kuuluvat tähän lajiin mutta niiden seurauksena olemme kyllä menettäneet pari hyvää sijoitusta.
Kipparin on myös jatkossa onnistuttava herättämään miehistössä voitonnälkä niin, että kaikki ovat aktiivisia ja "hereillä" koko kilpailun ajan. Nyt tilanne on kipparin johdolla välillä mennyt vain "seilailuksi".
Sinällään voidaan kuitenkin todeta, että ainakin osittain saavutimme kaudelle 2008 asettamamme tavoitteet sillä onnistuimme parantamaan edelliskauden sijoitustamme Pyytinkarin matkakilpailussa saavuttamalla upeasti kolmannen sijan.
Kausi jatkuu vielä kilpailujen osalta 20.9 MUSTFINNÖKAPPSEGLINGEN, johon lähdemme hakemaan rennolla mielellä hyvää suoritusta ja katsotaan sitten mihin se riittää. Tämän jälkeen S/Y Meriharakka riisutaan purjeista ja nostetaan talvehtimaan 29.9

Toimitsijana E-jollien SM-kisoissa

Viikonloppuna järjestettiin E-jollien SM-kilpailut Pohjois-Airistolla. Lauantaina järjestelytehtävissä oli Sail Fast Teamin jäsenistä mukana Juha ja Eero. Juha toimi lähtöveneessä kilpailupäällikön tiukan valvonnan alaisuudessa ja Eero radanvalmistelu tehtävissä. Lauantain tuuli tai sen puuttuminen aiheutti pieniä haasteita toimitsijoille ja ratamerkkejä jouduttiin siirtelemään useampaan kertaan. Ensikertalaiselle oppia ratakilpailujen järjestelytehtävistä tuli kertaheitolla runsaasti. Haasteista huolimatta saatiin kuitenkin kaksi lähtöä purjehdittua enemmän tai vähemmän tasapuolisissa olosuhteissa.
Uutena toimitsijana oli itse kilpailun seuraaminen mielenkiintoista. Oli hämmästyttävää todeta miten hyvin 19 veneen fliitissä kaikki löysivät tilaa lähtölinjalta. Suurimpana erona köliveneiden lähtötilanteeseen oli kuitenkin se, ettei viivalle tultu vauhdilla vaan lähtölinjalle tultiin hetkeä ennen starttia ja linjalla roikuttiin lähtöhetkeen asti ja sitten koko fliitti heitti yli, jonka jälkeen jokainen pyrki hakeutumaan edullisiin asemiin ja vapaisiin tuuliin. Ulkopuolisen asiaa syvällisemmin ymmärtämättömän näkökulmasta voisi vaikuttaa siltä, että vaatii melkoisesti onnea löytää fliitistä hyvä paikka ja siten menestyä kilpailussa. Totuus taitaa silti liittyä osaamiseen ja taktiseen silmään sillä kyllä parhaat erottautuivat ja olivat kärjessä jokaisessa lähdössä. Katso tulokset täältä...
Kölivenepurjehtijalle toimiminen järjestelijänä oli uusi ja hauska kokemus ja suosittelen kokemusta muillekin. Olemalla yhteydessä oman seurasi kilpailujärjestäjiin, löydät varmasti itsellesi sopivan tehtävän.

Sail Fast Teamin jäsenet hakevat oppia Logitech Cupista.

Kuluvan kauden menestys ei ole tyydyttänyt kaikkia Sail Fast Teamin jäseniä ja niinpä Juha ja Eero ovat aktiivisesti keränneet kilpailukokemusta ratapurjehduksesta 606-veneillä. Kevään kilpapurjehdusiltojen yhteydessä kävi ilmi, että TPS:llä on kolme kilpailukykyistä 606 venettä, jotka ovat vapaasti seuramme jäsenistön käytettävissä. Kevään kokouksien yhteydessä sovimme myös, että Sail Fast Team ottaa Juhan vetämänä vastuulleen veneen nro 33 ja huolehtii veneen ylläpidosta ja aktiivisesta osallistumisesta ratakilpailuihin.
Kyseinen veneluokka antaa aivan uuden näkökulman kilpapurjehdukseen. Veneiden ollessa tasavertaisia ei kilpailun jälkeen tarvitse miettiä ja spekuloida mihin tuloksemme tasoituksien jälkeen riitti. Kilpailujen myötä purjehduksen taktinen silmä kasvaa. Veneiden ollessa suorituskyvyiltään samanarvoisia korostuu lähdön merkitys entisestään. Hyvällä lähdöllä pääset hallitsijan rooliin ja voit tarkkailla kanssakilpailijoiden tekemisiä. Oman lisämausteensa kilpailuihin tuo tiukat tilanteet niin ylä- kuin alamerkilläkin.

Eilen ajettiin taas kolme lähtöä kauniissa kesäillassa sijoituksiemme ollessa 2-2-1, eli pääsimme siis myös maistelaan voiton makua.
Ensimmäisessä lähdössä myöhästyimme selkeästi eikä vauhtimme luovillakaan ollut ihan huipussaan. Myötätuuliajo meni kuitenkin sen verran vauhdikkaasti, että olimme maalissa kakkosena. Omalta osaltaan tilannetta auttoi kilpakumppanimme pienet haasteen spinnun kanssa.
Toisessa lähdössä taistelimme jo tasapäisesti voitosta mutta toisen kierroksen ylämerkillä spinnu nousi aavistuksen hitaasti ja lisäksi spinnun yläosa jäi hieman kierteelle. Pienen ajoherpaantumisen myötä kilpakumppanimme pääsi alapuolen kautta ohi ja kun vielä alamerkillä töpeksimme oikein kunnolla oli peli pelattu.
Kolmas lähtö oli todella onnistunut ja pääsimme heti kärkipaikalta hallitsemaan kisaa. Kun vielä luovivauhti oli kohdallaan ja spinnun nostot ja laskut onnistuivat hienosti, oli tuloksena selkeä ykköstila. Tästä on hyvä jatkaa...

Ei vieläkään onnistumista Viittakari Cupissa:-(

Kesätauon jälkeen lähtölinjalle ilmestyi peräti 19 venettä nauttimaan purjehduskilpailun tunnelmasta eli lähtölinjalla oli siis ruuhkaa ja tiukkoja tilanteita. Tuuli oli lounaasta ja vaihteli 3-5m/s välillä.
Onnistuimme lähdössä erinomaisesti ja saimme kärkipaikan. Takaa tuli kuitenkin Loiskis ihan omaa vauhtiaan mitä kyllä 1,43 mittalukukin edellyttää. Ensimmäisen merkin jälkeen oli lyhyt avotuuliosuus alamerkille mutta liekö miehistön ja kipparin tyytyväisyys hyvään lähtöön aikaansaanut sen ettei spinnu ollut merkillä valmiina ja näin se jäi nostamatta vaikka kaikki kovimmat vastustajamme näin tekivät. Ilona Tuulikki tuli spinnulla aivan takanamme, mutta onnistuimme kuitenkin, sen verran peittämään etteivät he ohi päässeet. Alamerkille tulimme samanaikaisesti X-99 Taxin kanssa ja merkillä oli jopa hieman ahdasta mutta ilman törmäilyjä selvittiin. Melko pian merkin jälkeen teimme vendan, mutta tämä oli selkeä kipparin arviointivirhe, sillä merkillä taakse jäänyt X-99 oli myös tehnyt vendan ja kryssillä se nousi huomattavasti meitä paremmin ja kohta olimmekin sen "pakki" tuulissa. Päästäksemme vapaisiin tuuliin meidän oli pakko heittää uudelleen venda. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen luoviosuus meni ihan hyvin lukuun ottamatta yhtä pientä "korjaavaa" ennen ylämerkkiä. Merkin jälkeen teimme ensin jiipin ja vasta sitten spinnu ylös. Mielestämme kaikki meni hyvin ja spinnuvauhtikin oli kohdallaan mutta hieman meitä ihmetytti Albinien kova vauhti takanamme-;). Parilla jiipillä pääsimme vauhdikkaasti alamerkille, jossa spinnun lasku sujui mallikkaasti ja ei muuta kuin tiukkaa kryssia takasin ylämerkille josta sitten voisimme spinnulla vauhdikkaasti lasketella maaliin. Luovi menikin taas ihan kohullisesti vaikka ensimmäisen kierroksen kaltaisesti jouduimme taas tekemään pienen korjaavan vendan koska tuuli ei siftaillut odotuksiemme mukaisesti. Hetkeä ennen merkkiä kippari havahtui kysymään spinnun perään jolloin totesimme sen olevan pakkaamattomana sisällä. Nopealla toiminnalla spinnu kuitenkin saatiin pakattua ennen merkkiä ja niinpä valmistauduimme nostoon heti merkillä. Jotain kuitenkin meni pieleen ja spinnu oli keulassa "solmussa". Skuuttajaan kiristäessä skuuttia ja "piano miehen" yrittäessä nostaa kun keulasta kuului huuto; "ei tarvii nostaa enää, repes jo".
Tässä kohtaa kipparin henkinen kantti petti ja kun vielä kilpakumppanimme takana lähestyivät spinnulla, teki kippari häpeällisen päätöksen keskeyttämisestä ja kurvasi suoraan kotisatamaan...
Suorituksestamme löytyy paljon positiivisia asioita mutta kehitettävääkin löytyy ihan riittävästi jos menestystä halutaan. Hyvänä päivänä ja kaiken mennessä nappiin voi se onnistuminenkin tulla...mutta ilman kaikkien aktiivista otetta se jää tulematta.

S/Y Meriharakka valmiina syksyn kilpailuihin

Harken 40 ST

Ilta Irisholmassa

Auringonlasku Irisholmassa

Lomapurjehtijoita

Ilta Storogskärissä

Sisäänajo Storogskäriin

Vaikka alkukautemme Viittakari Cupin osalta ei sujunutkaan ihan odotuksiemme mukaisesti on Sail Fast Team jälleen valmiina syksyn koitoksiin. Miehistön jäsenet ovat kukin omilla tahoillaan pitäneet yllä tuntumaa purjehdukseen eri suuntiin suuntautuneilla lomapurjehduksilla. S/Y Meriharakka on kierrellyt pääasiassa Saaristomerellä ja upeissa Merikarhu-paikoissa, jonka jäseneksi kippari tällä kaudella liittyi. Toki lomapurjehdukseen sisältyi pakollinen vierailu Maarianhaminaan.

Myös veneen varusteluun on panostettu. Pyytinkarin paluukilpailussa rikkoutunut spinnun ploki on uusittu astetta isompaan ja merkki vaihtui Bartonista Harkeniin. Samassa yhteydessä avotilan rikkoutunut tuulisuoja saatiin uusittua MP-Venekuomun ripeällä avustuksella ennen lomapurjehduksia. Laidoille asennettiin uudet Harkenin 40 ST -vinssit helpottamaan miehistön tuskaa kipparin halutessa keulapurjeen ripeästi oikeaan kireyteen. Samalla uusittiin ison jaluksen talja, josta nyt löytyy riittävästi voimaa ison latistamiseen välityssuhteen ollessa 6:1.

Merkittävin hankinta lienee kuitenkin uusi keulapurje 2-genoa, joka yhdessä Purjeneulomo Niinirannan Timo Telkolan suosituksesta valittiin NorLam 7,0 oz. kankaasta. Näin se palvelee erinomaisesti myös matkapurjehdusta. Purje leikattiin siten, että se on mahdollista rullata säilytykseen ja näin sen käyttö on helppoa myös matkapurjehduksessa. Purjeessa ei ole rullaustäytettä eikä aurinkosuojaa, mutta lomapurjehduksen hyvien kokemusten perusteella purjeeseen on varmaankin hankittava päällevedettävä säilytyssukka suojaamaan uv-säteiltä. Uskon kilpailukykymme paranevan tämän purjeen hankinnan myötä huomattavasti, sillä tähän asti olemme joutuneet ajamaan 1-genoalla liian kovassa tuulessa ja toisaalta voimistuneessa tuulessa vaihdettuamme 3-genoan, on se useasti ollut kuitenkin hieman liian pieni. Oikeilla purjesäädöillä voidaan ykkösellä ajaa 5-6 m/s, kakkosella lähelle 10 m/s ja kolmosella yli 10 m/s tuulissa.

Lomapurjehduksella uusi purje on sisäänajettu ja äärimmäisen hyväksi todettu. Toimii erinomaisesti 5 m/s-8 m/s tuulissa ja yhdellä reivillä mennään hienosti 10 m/s tuuleen. Purjeen lopulliset hienosäädöt täytynee kuitenkin hakea kilpailukokemusten kautta. Ainakin vielä tuntuu skuuttipisteen oikea paikka olevan hieman hakusessa, mutta osaavan miehistön avustuksella tämäkin asia varmasti saadaan ennen kauden loppua kohdalleen.

Pyytinkarin kilpailu loi uskoa tulevaisuuteen

Voiko reitin kiertää lyhyemmin....huomio luovikulmat;-)


Alun alkujaan Pyytinkarin kilpailu ja siinä menestyminen oli asetettu kauden päätavoitteeksemme. Kauden alun menestyksemme ei kuitenkaan lupaillut hyvää ja miehistön sekä eritoten kipparin usko onnistumiseen oli vahvasti horjumassa. Perjantaiaamun valjetessa alkoi kilpailutunnelma kuitenkin nousta. Varakipparimme Juha oli uhrannut osan edellisyön yöunestaan valmisteluihin tutustumalla sääennusteisiin ja hiomalla taktiikkaamme sen mukaisesti. Veneelle päästyämme siirsimme reitin PC:ltä plotterille ja varustelimme veneen kisakuntoon. Turhat tavarat pois ja muonat paikoilleen sekä viimeiset maston säädöt kohdalleen ja näin tunnelma sekä kisafiilis olivat kohdallaan. Heikki oli hankkinut tiimillemme uudet tiimipaidat ja sekös vielä nostatti tunnelmaa.

Kaiken ollessa valmista irrotimme köydet ja suuntasimme kohti lähtöaluetta. Purjeet ylös ja säädöt kohdalleen ja olimme enemmän kuin valmiit kisaan.
Saimme kohtuullisen hyvän lähdön, mutta päästäksemme pois samaan aikaan lähteneiden veneiden "pakkituulesta” teimme lähes välittömästi vendan ja suunnitelmiemme mukaisesti ajoimme Airiston länsireunaa kohti Orhisaarta. Melko nopeasti saavutimme ensimmäiset edellämme lähteneistä veneistä. X-99 tuli perä edellä vastaan, ja jossain kohtaa Airistoa sivuutimme molemmat edellämme lähteneet Sun Odysseyt samalla taistellen tasapäisesti Swan 37 Ligaturan kanssa. Ennen Orhisaarta jouduimme vielä tekemän pienen korjaavan vendan samalla todeten, että takanamme tulevat tuntuivat selkeästi hyötyvän muuttuneesta tuulen suunnasta. Spinnuja alkoi nousta heti Orhisaaren jälkeen, ja kun takanamme tuleva Siesta 32 nosti spinnun, oli myös meidän se tehtävä. Ratkaisu oli oikea ja eroa takanamme oleviin alkoi syntyä, kunnes reitti hieman kääntyi ja meidän oli hetkeksi laskettava spinnu saadaksemme ajettua parempaan suuntaan. Kaitkiven kohdalla spinnu taas ylös, jolloin matka jatkui vauhdikkaasti ja saavutimme edellemme päässeen Ligaturan. Muutaman huonon yrityksen jälkeen teimme mallikkaan ohituksen ja Ligatura alkoi jäädä... Hyvä me! :-)

Yön hämärtyessä matkamme jatkui vauhdikkaasti, vaikkakin takaa alkoi ilmaantua meitä nopeampia veneitä ja meidän oli oltava hereillä, ettei ohitus tapahtuisi liian läheltä meitä vieden meiltä hetkeksi tuulen. Tämän myös viestitimme selkeästi ohi yrittäville nostattamalla hillitysti. Tämä johti siihen, että mm. ORCi luokan voittajalta Prospect of Whitbyltä kesti tovin päästä ohitsemme. Ennen Fiskötä ajoimme pitkään lähes tasapäisesti nopeaksi tunnustetun Dat Wor Etin kanssa. Samalla tarkkailimme edellämme olevaa, ennakkoon yhdeksi kovimmaksi haastajaksemme kaavailemaamme, ExKania, mutta tuntui, että myös he olivat hyvässä vauhdissa, sillä ero pieneni piinaavan hitaasti.

Fiskön kulmalla teimme hallitun jiipin ja jatkoimme vauhdikasta spinnuajoa voimistuvassa tuulessa. Rinnallemme saimme selkeästi nopeamman Kracer 36:n mutta onnistuimme spinnun trimmauksessa kiitettävästi ja ajoimme tasapäisesti Snöbådalle asti jossa länsiviitan kierron jälkeen tuuli kääntyi enemmän sivulle ja spinnuajosta tuli haasteellisempaa veneen pyrkiessä ajoittain voimallisesti broachaamaan, mutta hyvällä ruorimiehen ja skuuttaajan yhteistyöllä homma toimi ja matka eteni vauhdilla. ExKanin saavutimme vasta Kihdin pohjoispäässä länsimerkin kohdalla, spinnuosuuden päätteeksi. Tämä ei lupaillut hyvää voittoa ajatellen sillä ennakkoon olimme kaavailleet, että ero on saatava aikaiseksi spinnulla. Samassa kohtaa ruorimiehen väsymyksen seurauksena meinasi pohjoisviitta mennä väärältä puolelta, mutta onneksemme Moondancesta kohteliaasti varoitettiin ja vältimme pohjakosketuksen. Aamun väsymyksestä huolimatta luovi sujui mallikkaasti, ja saimme jätettyä Exkania tasaisesti. Ykskarin kohdalla totesimme jo alkuillasta ohittamamme Ligaturan tavoittaneen meitä, joten nyt oli oltava tarkkana, että saisimme pidettyä heidät takanamme maaiin asti. Kuivakalsaarin itäviitan jälkeen oli vielä lyhyt spinnuosuus maaliin. Spinnun nostossa meillä oli pieniä haasteita, mutta saimme ne voitettua ja laskettelimme kohti maalia samalla tarkkaillen, ettei meitä yllätetä takaa. Kauniissa aurinkoisessa säässä ylitimme maalilinjan klo 10.17.53 ollen purjehditussa ajassa luokkamme nopein vene. Saimme siis maalipaukun. Lopullisissa tuloksissa reilu 15 tunnin suorituksemme palkittiin kunniakkaalla kolmannella sijalla. Rantautumisen jälkeen oli aika nauttia maittava lounas ja rentoutua paluukilpailua varten.

Paluukilpailun aamu valkeni sateisena, mutta ennen starttiamme aurinkokin alkoi jo näyttäytyä pilvien lomasta. Startti tapahtui myötätuulen ja siis spinnulla, mikä sopi meille erinomaisesti. Lähestyimme starttilinjaa baaran halssilla ja heti lähtölinjan ylitettyämme teimme jiipin ja nostimme spinnun. Saimme hyvän startin ja ajoimme tasapäisesti eilisen kilpakumppanimme Ligaturan kanssa välillä vaikuttaen, että pääsemme edelle, mutta voimakkaammissa puuskissa tilanne taas tasoittui. Näin etenimme tasaisesti Taipaluksen ohi, missä laskimme spinnun välttäen näin ajautumasta liian alas.

Iso-Kuusisen sivuutimme kenties hieman liian lähellä rantaa ja hetken tuuli oli kadoksissa, kunnes se niemen ohituksen jälkeen taas voimistui. Puuskissa pyrimme ottamaan nousua talteen päästäksemme suoraan merkille, missä onnistuimmekin, vaikka juuri ennen merkkiä tilanne vaikutti hetken aikaa huolestuttavalta. Heti merkin jälkeen spinnu ylös ja taktiikkana ajaa suoraan Orhisaareen. Taktiikkamme onnistuikin hyvin ja saimme kurottua eroa kiinni ExKaniin ja ohitettua Ligaturan, jotka kummatkin leikkasivat huomattavasti alemmas kuin me. Orhisaaren jälkeen mallikas spinnujiippi ja nyt sitten vain tarkkaa spinnuajoa maaliin asti. Airismaan kohdalla ohitimme ExKanin, mutta Ligatura lähestyi huolestuttavasti. Taistelimme tasapäisesti Ligaturan kanssa, kunnes äkkiä kuului kova pamahdus ja spinnupuomi paiskautui kiinni etustaakiin. Nopeasti meille selvisi, että spinnuskuutin takakulman ploki oli pettänyt. Yritimme vielä vinssata skuuttia sisään, mutta koska emme onnistuneet keventämään painetta spinnusta kääntämällä venettä myötäiseen, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi laukaista spinnu ja nostaa ripeästi 1-genoa. Nopeasti meille kuitenkin selvisi, ettei meillä olisi enää mahdollisuuksia taistella kärkisijoista ja niinpä lyhyen keskustelun jälkeen kippari teki kipeän päätöksen nostaa perälippu ja ilmoittaa kilpailulautakunnalle keskeytyksestämme.

Asiasta toipuminen vaatinee oman aikansa, kun vielä tulosluettelosta havaitsimme Ligaturan sijoittuneen toiseksi. No, tärkeintä kuitenkin oli, ettei kukaan loukannut itseään plokin rikkoutumisen yhteydessä. Toisaalta saimme rutkasti lisää itseluottamusta ja uskoa, että hyvänä päivänä meillä on vielä mahdollisuus saavuttaa se täydellinen onnistuminen. Sen aika vain ei ollut vielä...

Haluankin tässä yhteydessä aidosti kiittää koko tiimiä erinomaisesta suorituksesta ja aktiivisuudesta koko viikonlopun ajan.

Skipper of Sail Fast Team

S/Y Meriharakka tuli totaalisesti nöyryytetyksi

Lähtöä edeltäneestä sateesta ja hurjasta ukkospuuskasta huolimatta lähtölinjalle oli uskaltautunut 12 venekuntaa. Onkohan kyse hulluudesta ja rakkaudesta purjehdukseen vai mikä lienee syynä, että myös Sail Fast Team hakeutui merelle uhmaten sadetta ja puuskissa yli 15m/s yltyneeseen tuuleen. Lähtöpaikalle mennessämme tuuli oli todella puuskainen ja otimme isoon kaksi reiviä. Kävimme pyörähtämässä lähtöalueella ja nostimme 3 genoan. Hetkeä ennen lähtöä tuuli alkoi laantua ja poistimme 2-reivin ja suuntasimme kohti tuomarivenettä selvittääksemme purjehdittavan radan. Samalla kuitenkin huomasimme keulapurjeen skuutin menevän vantin väärältä puolelta. Eipä siinä muuta kuin venda ja skuutin korjaus ja kohti lähtöpaikkaa. Kaikesta huolimatta saimme tyydyttävän startin, tosin fleetin väärältä puolelta.
Kippari ylitti turhan sitkeästi nostaa Ilona Tuulikin yläpuolelle ja kesti aikansa ennen kuin ymmärsimme hieman laskea kurssia ja ajaa vauhdilla "karkuun"....tuuli kuitenkin tyyntyi koko ajan emmekä saaneet riittävästi painetta purjeisiin. Ilmeisesti kipparin hermoilusta johtuen vaikutti siltä, että tuulikin vielä olisi epäedullinen radan vasemmassa reunassa ja niinpä heitimme vendan ja jouduimme kevyesti väistämään Ilona Tuulikkia perän puolelta. Muut väistettävät olivat sentään jääneet sen verran jälkeemme, että muita tilanteita ei syntynyt. Ajoimme baaran halssilla niin pitkälle, että pääsisimme seuraavalla halssilla suoraan merkille. Käännöksen jälkeen poistimme reivin samalla todeten tuulen totaalisesti moinaavan, emmekä päässeet suoraan merkille ja niinpä jouduimme vielä kertaalleen vaihtamaan halssia. Merkille päästyämme tuuli oli lähes olematonta ja vaikka ennen lähtöä olimme kovasta tuulesta johtuen päättäneet pitää spinnun pussissa ja ehjänä Pyytinkarin kisaa silmällä pitäen oli se nyt kaivettava esiin. Miehistö taisi olla aika kylmissään saderyöpyn jäljiltä vai mikähän oli syy, että muiden ajaessa edellä spinnu ylhäällä me vasta availimme köysinippuja.
Lopulta myös me saimme spinnun ylös mutta peli oli jo tämän kisan osalta menetetty. Toiselle kierrokselle lähdettäessä nöyryytys vielä jatkui FE 83:n tullessa luovilla takaa meitä kovempaa. Ylämerkille tultaessa tuuli alkoi taas yltyä eikä kippari enää saanut piiskatua miehistöön virtaa niin, että spinnu olisi noussut ja näin saimme vielä kokea miltä tuntuu kuin lyötyä lyödään H-veneen mennessä spinnulla ohi. Maalin tulimme kolmanneksi viimeisenä ja taaksemme jäi purjehditussa ajassa vain pari H-venettä joten oli selvää että lopputuloksissa olisimme viimeisiä. No more comments...tulokset kertoo kaiken

Pyytinkarille on ilmoittauduttu ja sinne mennään mutta jos sijoitukset eivät parane niin kipparin tämän hetkisten tunteiden perusteella tämä oli tässä :-(

Ratapurjehdus osoitti haasteellisuutensa

Kauden kolmas ja neljäs Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin Pohjois-Airistolla aurinkoisessa säässä kahtena ratapurjehduksena. S/Y Meriharakka lähti merelle luottavaisin mielin ja ennen lähtöä kippari yritti nostattaa tunnelmaa soittamalla isolla volyymille Cascadaa mutta miehistön soraäänistä päätellen musiikki oli väärin valittu ja parempaan tunnelmaan olisi ilmeisesti päästy soittamalla Motörheadia. Hieman epätietoisena rata-alueesta suuntasimme veneen keulan kohti Viittakaria mutta samalla totesimme muiden veneiden siirtyvän länteen päin. Pienen tähystyksen jälkeen myös me löysimme suunnan itse rata-alueelle.
Aamu oli vähätuulinen ja tuulen viritessä lautakunta joutui siirtämään lähtöä ja merkitsemään radan uudelleen ja näin myös kaikki halukkaat ehtivät rata-alueelle ennen kilpailun alkua. Paikalle oli poikkeavasta ajankohdasta huolimatta ilmaantunut 12 venekuntaa.
Ensimmäisessä lähdössä tuuli oli 4-5 m/s WSW tai jotain sinnepäin ja jo heti lähdössä riitti säpinää veneiden pyrkiessä hakeutumaan hyviin asemiin. Kipparin kokemattomuutta ja puutteellisen sääntötuntemuksen seurauksena saimme huonohkon startin ja jäimme heti altavastaajan asemaan. Luovilla yritimme parhaan kykymme mukaan saada venevauhdin kohdalleen mutta siitä huolimatta tuntui, että toiset karkaavat. Kääntömerkillä spinnu nousi vaikka ei välttämättä ihan yhtä rivakasti kuin kanssakilpailijoilla mutta siitä huolimatta saimme edellämme olleita kiinni ja vaikutti, että pääsisimme taas kisaan mukaan. Seuraava luovi oli taas aika "räpellystä" parasta venevauhtia hakiessamme mutta kun ei osaa niin ei...
Tuloksena tästä lähdötä oli 7 sija.

Ennen toista lähtöä oli aikaa suorittaa miehistön tankkaus ja nollata tilanne ja lähteä hakemaan parempaa sijoitusta. Tuuli oli voimistumassa ja hetken meitä jo huolestutti, josko tuuli yltyy liikaa jolloin 1 genoamme olisi liian iso. Tuuli pystytteli kuitenkin 6m/s paikkeilla eli siltä osin ongelmia ei syntyisi. Lähtö meni taas pieleen ja olimme heti vaikeuksissa ja huonoissa asemissa. Ylämerkille pääsimme kuitenkin vielä fleetin mukana mutta ensimmäisen kierroksen spinnun nosto epäonnistui totaalisesti. Saatuamme sen lopulta ylös se oli "rintsikolla" ja ei muuta kuin alas. Tiukassa ratapurjehduksessa ei tällaisen tilanteen korjaamiseen ole aikaa ja niinpä "ajelimme" ilman spinnua alamerkille masentavasti samaa vauhtia Hai veneen kanssa. Jotenkin saimme kuitenkin koottua ajatuksemme ja yrittimme keskittyä venevauhdin ylläpitämiseen. Tilanteen teki helpommaksi se, ettei ollut uhkaa jäädä toisten "pakki" tuuliin, eikä ollut tarvetta väistellä toisia veneitä. Kenties tuskaamme myös hieman helpotti edellämme olevan veneen väärästä kulmasta ylös nostettu spinnu. Maaliin päästyämme oli tunnelma aika maassa ja keskusteluissa viitattiin jo "pyyhkeen kehään" heittämisestä. Tuloksena päivän toisesta lähdöstä oli 8 sija. Arvioitaessa päivän tulosta sijalukujen valossa voidaan tulosta suoritukseemme nähden pitää vähintäänkin tyydyttävänä vaikkakin tiimimme tavoitteet oli asetettu hieman korkeammalle.
Ehkäpä tavoitteista täytyy hieman tinkiä ja heittää tiukat pipot pois kuten jo Viittakari Cupin kilpailuohjeissakin määrätään ja pyrkiä rentouden ja iloisen meiningin kautta katsomaan mihin se tulevaisuudessa riittää.
Ensimmäisestä ratapurjehduskokemuksesta opimme ainakin sen, että säännöt on tunnettava, lähtö on onnistuttava ja miehistön yhteistyö on oltava saumatonta:-)

Lisää kuvia kisatunnelmasta löytyy täältä

Kipparin itsetunto kovilla Viittakari Cupissa

Kauden toinen Viitakari Cup oli tuulen osalta lähes toisinto kauden avaukseen verrattuna. Tuuli oli siis taas voimakas 10 m/s NW ja aika puuskainen, joten jo merelle lähtiessämme tiesimme, että menestymisen mahdollisuudet olivat marginaaliset. Keulaan nostettiin jälleen 3-genoa ja isoon otimme yhden reivin. Lähtölinjalle oli kovasta tuulesta huolimatta uskaltautunut 17 venekuntaa, joten säpinää riitti. Kippari teki heti lähdössä alokasmaisen mokan hakeutumalla ahtaaseen tilaan jolloin Solaia pääsi meitä nostattamaan eikä meille jäänyt muuta vaihtoehtoa kun laskea Solaian perän takaa koko fleetin alapuolelle:-( Startin tapahduttua olimme siis lähes koko joukon hännillä ja toisten pakkituulissa. Xantippa X-362 edellämme broachasi uhkaavasti heti lähdön jälkeen koko joukon keskelle. No onneksi törmäyksiltä vältyttiin ja kaikki löysivät tilaa. Ensimmäisen itä viitan jälkeen alkoi tiukka luovi ylämerkille mutta tuntui siltä, että kippari ei osannut lainkaan lukea siftejä ja jäimme selkeästi jälkeen kärkiveneistä. Tuntui turhauttavalta kryssiä joukon hännillä mittaluvultaan hitaampien veneiden kanssa. Puuskaisesta tuulesta johtuen emme nostaneet spinnua mikä ainakin ensimmäisellä lenssillä taisi olla oikea ratkaisu. Toinen luovi meni ehkä hieman paremmin ja ennen toisen lenssi osuuden alkua poistimme isosta reivin, mutta emme vieläkään nostaneet spinnua. Ylämerkiltä käännyttäessä tuuli oli hieman rauhoittunut ja aiheesta kyllä keskusteltiin mutta ilmeisesti miehistöön oli kipparin johdolla päässyt jo muodostumaan tappiomielialaa. Solaia nosti hetkeksi spinnun mutta ei saavuttanut sillä etua meihin nähden. Takanamme tulevista ainakin Exkanissa spinnu nousi ja todennäköisesti palkinnoksi tästä he voittivat meidät. Ennen viimeistä merkkiä hieman edellämme ollut Sine Qua Non (Mosquito 85) broachasi vielä tyylikkäästi niin, että kiersi merkin väärältä puolelta ja pääsimme ohi. Viimeisellä osuudella tuuli oli jo hieman auki ja pääsimme vauhdikkaasti ajamaan kohti maalia. Tästä kilpailusta ei jäänyt tuleville sukupolville paljoakaan kerrottavaa jos ei sellaiseksi lasketa maalin jälkeen tapahtunutta kipparin purjehdushanskan putoamista mereen ja sen epäonnistunutta pelastustyritystä. Tuloksena illan sähläilystä oli 12. sija. Katso tulokset täältä.

S/Meriharakka mukana TPS:n purjehduskoulussa

S/Y Meriharakka antoi oman panoksensa uusien purjehtijoiden innostamiseen ja kouluttamiseen osallistumalla koulutusveneenä mukaan Turun Pursiseuran järjestämään purjehduskouluun. Ennen viikonloppuna tapahtunutta käytännön opetusta innokkaat oppilaat olivat opiskelleet purjehduksen teoriaa kolmena iltana yhteensä useamman tunnin. Näin ainakin teoriassa purjehduksen sanasto ja perusperiaatteet oli käyty läpi ja kukin oppilas saisi tilaisuuden soveltaa teoriaa käytännön harjoitteissa. Aurinkoinen perjantai-ilta kului veneisiin tutustuttaessa ja samalla kerrattiin termistöä sekä käytiin purjehduksen peruskäsitteitä läpi. Jokainen sai myös tilaisuuden kokeilla moottorilla ajoa ja laiturista lähtöä ja tuloa. Osalle ryhmästä tarjoutui myös tilaisuus päästä kokeilemaan 606- venettä.
Lauantaiaamu valkeni kylmänä ja pilvisenä mutta siitä huolimatta kaikki 24 innokasta kurssilaista olivat ajoissa paikalla ja jako veneisiin saatiin suoritettua aikataulun mukaisesti. Jokainen venekunta sai mukaansa eväspussin, joten myös ravinnon riittävyys oli turvattu. Ensimmäiset veneet saivat köydet irti heti yhdeksän jälkeen ja suuntasivat kohti Airistoa, niin myös S/Y Meriharakka. Purjeet nostettiin heti Iso-Pukin kohdalla josta matka jatkui Viittakarin ohi Airistolle. Airistolla harjoiteltiin aktiivisesti mm. reivin tekemistä, jiippejä (myötätuulikäännös) ja vendoja (vastatuulikäännös). Vapaavuorossa olevat harjoittelivat solmujen tekoa ja vastailivat ohjaajien tekemiin visaisiin kysymyksiin. Lounaan ajaksi palasimme TPS kotisatamaan ja söimme maittavan lounaan Turun Pursiseuran ravintolassa. Ruokailun jälkeen suoritimme miehistöjen vaihdot ja taas uudestaan merelle. Aamupäivän aikana olimme vielä välttäneet vesisateen mutta iltapäivällä saimme kokea, että purjehdukseen kuuluu myös huonompia kelejä tuulen yltyessä puuskissa lähelle 10-11m/s ja vesisateen voimistuessa. S/Y Meriharakassa tämä ei ainakaan tunnelmaa liiemmälti latistanut varsinkin kun kahvi ja muonatarjoilu toimivat jouhevasti. Harjoitukset vietiin suunnitellusti päätökseen ja illaksi suuntasimme veneen keulan takaisin kotisatamaan. Rantaan saapuessamme vesisade vielä voimistui pitäen huolen siitä, että kaikki halusivat rivakasti päästä elpymään kodin lämpöön kukin omille tahoilleen. Illalla seurailtiin vielä tiukasti säätiedotuksia toivoen parempaa ja peläten pahinta.

Aamu valkeni pilvisenä mutta ennusteiden mukaan sää olisi muuttumassa selkeämmäksi. Illaksi tosin luvattiin voimistuvaa tuulta mutta silloinhan kurssi olisi onnellisesti takanapäin. Kurssilaiset olivat hyvissä ajoin paikalla heti yhdeksältä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mikä johtui kenties epätarkoista ohjeista. Tärkeintä kuitenkin oli, ettei ketään ollut pelästynyt eilistä ilmaa ja kaikki olivat edelleen innolla mukana. Uudet miehistöjaot ja tälle päivälle teimme yhteisen reittisuunnitelman. Päätimme purjehtia Naantalin Porhonkalliolle, missä syötäisiin maittava lounas veneissä. Siispä otimme köydet irti ja suuntasimme merelle. Kurssin koulutukseen kuuluu myös ”mies yli laidan” harjoitus ja niinpä S/Y Meriharakassakin valmistauduttiin tilanteeseen. Tällä kertaa onneksi kyse oli pelastusrenkaasta, joka onnistuttiin ripeästi ”pelastamaan” takasin veneeseen. Harjoituksen jälkeen purjeet ylös ja matka jatkui. Tällä kertaa oppilaat saivat myös kokemusta myös reitin suunnitellusta ja matkan arvioimisesta sillä olimme sopineet lounastavamme klo 13.00 ja suoraan purjehtimalla olisimme todennäköisesti olleet liian aikaisin perillä. Niinpä päätimme kiertää Vepsän ja Kaarnittan välistä ja vasta sitten ottaa suunnan kohti Porhonkalliota. Reittivalinta osoittautui hyväksi sillä oikein purjeita säätämällä olimme aikalailla klo 13.00 Porhonkalliolla. Olimme jo matkan aikana laittaneet ruuan uuniin joten rantautumisen jälkeen oli ennen ruokailua edessä vain pöydän kattaus. Liekö kokin hyvät taidot vai kylmä ilma syynä mutta ruoka teki hyvin kauppansa ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Paluupurjehdus toteutettiin leikkimielisenä kilpailuna, jotta kurssilaiset saisivat testata todellisia taitojaan, mutta ennen sitä suoritettiin vielä kertaalleen miehistön vaihto. Kaikki kuusi koulutusvenettä pyörivät lähtölinjalla ja matkaan päästiin samanaikaisesti. La Luna taisi saada parhaan lähdön ja purjehti hieman muiden edellä. S/Y Meriharakan naisisto yritti hieman hermostuttaa kanssakilpailijoita leikkaamalla kanssakilpailijoiden eteeen välttäen kuitenkin kosketuksen ja lähti tavoittamaan edellä olevaa La Lunaa. Eroa alkoi muodostua takana tuleviin mutta ei riittävästi ja niinpä keulaan päätettiin vaihtaa 1 genoa. Vaihto sujui kuin kokeneelta miehistöltä ja vauhti kasvoi ja takana tulevat alkoivat jäädä. Viitakarille tullessamme La Luna oli edelleen hieman edellä ja muut jääneet lisää mutta tuskin riittävästi. Alkoi tiukka luoviosuus kohti maalia ja vaikka meillä oli iso 1-genoa keulassa selvisi meidän naisistomme hienosti luoviosuudesta ja olimme maalissa heti La Lunan jälkeen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tasoituksissa riittänyt neljättä sijaa parempaan mutta varmasti kaikki saivat rutkasti lisää oppia.
Saatuamme köydet kiinni laituriin oli edessä kurssin viimeinen opetus eli purjeiden viikkaus ja tämän jälkeen kurssilaiset suuntasivat vielä lopputenttiin viimeisimmät vinkit mukanaan. S/Y Meriharakka puolestaan suuntasi keulansa kohti kotisatamaa eli Satavan Venepalvelua

Sail Fast Team avasi kisakauden 13.5.2008

Sail Fast Teamin kisakausi avattiin Viitakari Cupissa. Avauskisassa mukana olivat Eero, Lasse, Kim, Juha ja uutena vahvistuksena Jouni Kyllönen. Kilpailu käytiin melko kovassa ja puuskaisessa luoteen puoleisessa tuulessa, joka omalta osaltaan toi lisähaastetta talviunilta heränneelle tiimille. Avaukseen oli uskaultautunut mukaan kymmenkunta venettä
Lähdimme merelle hyvissä ajoin ennen starttia saadaksemme purjeiden perussäädöt kohdilleen. Keulaan nostimme 3-genoan ja isoa latistimme mahdollisimman paljon mutta tästä huolimatta puuskissa oli hankaluuksia pitää venettä kurssissa. Ajoimme muutaman kerran kohti lähtölinjaa varmistaaksemme säädöt. Edullisin lähtöpaikka oli ylämerkin vierestä ja sinne toki mekin halusimme kuten niin moni muukin. Oikea-aikainen lähtölinjan lähestyminen puuskaisessa ja kovassa tuulessa oli haasteellista mutta onnistuimme hyvin jarruttelemaan ja olimme merkillä juuri paukun tullessa, vaikka Solaia yritti nostattaa meitä ja Future yritti tunkea itsensä meidän ja merkin väliin onnistuimme startissa upeasti ja ylitimme lähtölinjan ensimmäisenä ja saimme näin avattua kauden piikkipaikalta. Ensimmäisellä merkillä käänsimme johdossa ja päätimme heti ottaa vendan ja ajaa seuraavalle merkille oikeaa reunaa. Tuulen shiftejä oli todella vaikeaa lukea mutta vaikutti siltä, että oikea reuna ei olisi edullisin ja niinpä teimme vendan ja päästäksemme parempiin tuuliin. Olimme Solaian kanssa aivan tasoissa, mutta styyran halssin turvin pääsimme ohi. Merkille tultaessa olimme neljäntenä samanaikaisesti Futuren kanssa, joka koukkasi merkin ja meidän väliin (ehkä vähän sääntöjen vastaisestikin) ja broachasi heti merkin jälkeen niin, että meidän oli väistettävä välttääksemme törmäyksen. Spinnua emme kovasta ja puuskaisesta tuulesta johtuen nostaneet mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi kun katsoimme edellämme olevan Dat Wor Etin hetkittäisiä vaikeuksia spinnun kanssa. Pysyimme hyvin Futuren vauhdissa ja saimme hieman kasvatettua eroa takana tuleviin. Merkin jälkeen päätimme edellisestä luovista oppineina valita tällä kertaa alueen vasemman reunan mikä taisi olla oikea valinta. Toisen lenssi osuuden alussa tuuli hetkittäin rauhoittui ja mietimme jo spinnun nostoa mutta onneksi jätimme nosto haaveet sikseen sillä puuskat voimistuivat ja vauhtimme ilman spinnuakin oli kohtuullinen. Viimeisellä osuudella ennen maalia päätimme keskittyä venevauhdin ylläpitämiseen ja tässä onnistuimmekin puuskaisesta tuulesta huolimatta melko hyvin kunnes sitten hieman ennen maalia tuuli shiftaili meidän näkökulmastamme todella epäedullisesti ja takana tulleista ainakin Solaia saavutti meitä selkeästi. Maalissa olimme neljäntenä ilman suurempia virheitä mikä sinällään oli erinomainen kauden avaus kun ottaa huomioon haasteelliset tuuliolosuhteet, jotka eivät ainakaan meitä suosineet, mutta vielä on paljon tehtävä, jotta saamme S/Y Meriharakan luovivauhdin kohdalleen. Lopulliset tulokset löydät täältä . Tuomaristolle täytyy antaa erityskiitokset erinomaisesta ratavalinnasta
L-Ix–F-B–F–B-M

B Läjitysalueen pohjoisin keltainen erikoismerkki
F Punainen lateraalipoiju, Porokari
I Vihreä lateraaliviitta, Brödragr

S/Y Meriharakka valmiina kauden koitoksiin

Aikaisen kevään ansiosta S/Y Meriharakka laskettiin vesille 11.4. Maston pystytys tapahtui seuraavana päivänä ja näin vene oli valmiina tulevan kauden haasteisiin. Veneen kilpailuominaisuuksia on talven aikana jälleen hieman paranneltu poistamalla Artinalle tyypillinen muovikupu ja korvattu se normaalilla sprayhoodilla ja näin ”pianomiehen työmaa” on saatu toimivammaksi. Samalla uusittiin nostimien vinssit. (Harkenin kaksinopeuksiset itse jalustavat B22) sekä korvattiin ison vaijerinostin dyneemalla. Keulapurjeen säädettävyyttä parannettiin muuttamalla keulapurjeen skuuttipisteen säätö köysisäätöiseksi ja kun listaan lisätään, vielä tilauksessa oleva uusi 2-genoa voidaan todeta S/Y Meriharakan olevan iskussa kauden koitoksia varten.
Miehistön jäsenet ovat kukin tahoillaan huolehtineet fyysisestä kunnostaan. Viikoittaiset kuntosaliharjoitukset ovat kuuluneet ohjelmaan ja peruskunnon riittävyys on varmistettu mm. hiihtolenkeillä ja kevään lämmettyä on lajivalikoima lisääntynyt pyörä- ja soutuharjoituksin. Kaiken pitäisi siis olla kohdallaan ja vene sekä miehistö ovat valmiita kauden koitoksiin. Varsinaiset harjoitukset merellä aloitamme viimeistään 28.4, mutta jo talven aikana olemme pyrkineet ammentamaan oppia lisää osallistumalla aktiivisesti seuramme (TPS) järjestämiin kilpapurjehdusiltoihin. Kauden avaus tapahtuu 13.5 Viittakari Cupin merkeissä.
Viime kaudelle asetimme tavoitteeksemme Viittakari Cupin osakilpailuvoiton ja hyvän sijoituksen kokonaistuloksissa. Osakilpailuvoitto jäi saavuttamatta mutta kokonaiskilpailuissa saavutimme kunniakkaan kolmannen sijan. Turun alueen merkittävimmässä purjehduskilpailussa TPS:n järjestämässä Pyytinkarin kilpailussa kävimme viime kaudella lähinnä keräämässä kokemusta. Tällä kaudelle jatkamme edelleen Viittakari Cupin osakilpailuvoiton metsästystä ja tulemme osallistumaan myös Pyytinkarille missä pyrimme optimaalisen suoritukseen ja parantamaan viimevuotista sijoitustamme.

Miehistö esittely ja roolit

Eero - taktiikka, ruori, navigointi

Juha - ruori, taktiikka, genuan/spinnun trimmaus

Lasse – keulakansi

Kimmo – piano/ison trimmaus

Heikki - trimmaus/vara

Kim - trimmaus/vara, navigointi

Harri – keulakansi/vara

Normaali miehityksemme kilpailuissa on 5 henkilöä mutta pienemmälläkin porukalla viivalle lähdetään…

Kimmo on paljasjalkainen Turkulainen, syntynyt legendaarisella Heidekenillä, joskus kultaisella 60-luvulla. Kimmo on naimisissa, ja kahden lapsen isä. Harrastustoiminnan rahoittamiseksi päivät kuluvat metalli- ja terästukkukaupan parissa. Meri on tullut Kimmolle tutuksi jo alakouluikäisestä lähtien Paraisilla, vanhempien kesämökillä. Purjehdukset omalla veneellä hän aloitti 15 v sitten, lapsien ollessa vielä pieniä, joten myös lapset ovat saaneet kosketuksen mereen ja purjehdukseen varsin varhaisessa vaiheessa. Nykyisin Kimmo purjehtii pääosin kahdestaan vaimonsa kanssa Kimmon toimiessa kansimies- trimmaajana "kipparin" oivallisessa ohjauksessa purjehduksien suuntautuessa Turun upeaan saaristoon. Kesälomapurjehdukset suuntautuvat useimmiten Ahvenanmaalle ja Tukholman saaristoon. Kilpapurjehduksen hän on aloittanut "Sail Fast Teamin" myötä ja ollut mukana alusta asti. Muihin harrastuksiin kuuluvat kuntoilu, lähinnä juoksu ja hiihto.


Kimin purjehduskokemus koostuu normaalista purjehduksesta omalla Finn Express 83 veneellä Itämeren alueella, seurakilpailuista ystävien veneillä Saaristomerellä, yhdestä Atlantin ylitys purjehduksesta sekä muutaman kuukauden siirtopurjehduksesta Karibialla. Sail Fast Teamin jäsenenä hän on ollut alusta alkaen, tehtävien vaihdellessa keulamiehestä trimmaajaan. Ammatiltaan hän on ekonomisti ja työskentelee rahoitusalalla.

Harri on liki kolmekymmenvuotias insinööri ja porukkamme kuopus. Vaikka hän on viettänyt lapsuutensa kaupunkilaisnuorena, on kesään aina kuulunut veneellä saaristossa liikkuminen. Veneily kokemusta on kertynyt isoisän uppoumarunkoiseen moottoriveneen miehistössä, isän purjeveneessä, sekä partiossa olleessaan lippukunnan purjeveneessä. Kouluikäisenä urheiluharrastuksiin kuului kilpasoutu ja usein kouluaikana kesälomapäivät kuluivatkin soutamalla Turun Pitkäsalmessa. Hän on siis pienestä pitäen tottunut suolaiseen meriveteen. Aikaisemmin veneily harras keskittyi matkaveneilyyn Turun saaristossa ja Itämerellä. Kilpapurjehdus on tullut mukaan vasta parin viimeisen vuoden aikana. Ensimmäinen kilpailun ollessa Turun Pursiseuran 100 vuotis juhlavuonna Pyytinkarin kilpailu, johon hän osallistui isänsä s/y Petterin miehistön jäsenenä. Siitä se innostus kilpaveneilyyn sitten alkoi ja seuraavana vuonna hän tuli mukaan Sail Fast Teamiin.

Lasse on tiimimme seniori ja paljasjalkainen Turkulainen. Merellä hän on liikkunut pikku pojasta alkaen. Ensi kosketuksen mereen hän sai onkiretkillä isoisänsä kanssa ja isän viedessä hänet verkkoja kokemaan. Myöhemmin isä hankki erilaisia perämoottoriveneitä, joilla Lasse hankki ensimmäiset navigointi kokemuksensa. Samoihin aikoihin Lasse sai ensi tuntuman purjeveneeseen, kun kesänaapurin poika hankki Vikla jollan, mutta muistikuvat purjehduksesta näiltä ajoilta rajoittuvat muistikuviin, että köysistä oli pakko vetää niin kovaa kuin jaksoi, eikä sekään aina riittänyt.
Lassella on myös kokemusta veneen rakennuksesta hänen rakentaessaan 70-luvun alussa uppoamarunkoisen Barlit 30 mallisen moottoriveneen yhdessä isänsä ja siskon miehen kanssa. Vuonna 1972 Lasse rakensi optarin lasikuidusta, joka vieläkin on toimintakuntoinen ja toimii nykyisin seuramme saaritukikohdassa uusien purjehtija-alkujen oppijollana.
1980 luvun alussa moottoriveneily loppui lähes tyystin kun Lasse vei omat poikansa meripartioon Turun Sinikotkiin. Poikien osallistuessa ensimmäiseen kolkkapurjehdukseen s/y Rhealla pääsi myös Lasse mukaan ja sen jälkeen purjehdus on ollut osa Lassen elämää. Seuraavana vuonna hankittiin vikla, jolla harjoiteltiin kotilahdella kunnes vuonna 1987 hankittiin Inferno 29, joka sitten myöhemmin on tilantarpeen kasvaessa vaihtunut Bavaria 34:een. Vuonna 2002 Lasse liittyi Turun Pursiseuran jäseneksi ja on ollut sen jälkeen aktiivisesti mukana myös kilpailutoiminnassa eri veneiden miehistöissä. Tiimimme jäsenenä Lasse on ollut alusta alkaen ja toimii kansimiehenä.

LYS-IRC-ORC….

Tulevalla kaudella kilpaillaan kolmella eri tasoitusjärjestelmällä. Näistä ORC ja uusi tulokas IRC ovat lähinnä aktiivisesti kilpaileville tarkoitettuja luokkia ja vanha perinteinen LYS lienee enemmänkin käytössä ”harraste” kilpailijoiden keskuudessa sen yksinkertaisuuden ja helppouden vuoksi. Oikeudenmukainen tasoitusjärjestelmä herättääkin usein keskusteluja ja aikaansaa keskusteluja purjehdus piireissä säännöllisesti. Liekö oikeudenmukaista järjestelmää olemassakaan ja onko sellaista ylipäätänsä edes mahdollista luoda. Tärkeintä lienee, että kaikilla halukkailla on niin halutessaan, mahdollisuus osallistua kilpailuihin ja valita luokka omien tavoitteidensa ja tarpeidensa mukaan. Niin ja jäähän meille sitten vielä vaihtoehdoksi "yksityyppi" luokka mutta silloin haasteena lienee osanottajien vähyys;-)

LYS (Leading Yard Stick) on tasoitusjärjestelmä, jonka laskenta perustuu veneen tilastolliseen menestymiseen kilpailuissa suhteessa toisiin purjevenemalleihin. Se on käytössä Suomessa ja Ruotsissa. Muiden tasoitusjärjestelmien tavoin sillä pyritään mahdollistamaan erilaisten purjeveneiden kilpaileminen keskenään. LYS on jaettu eri ryhmiin veneiden erilaisten ominaisuuksien mukaan. LYS on ns. yhden luvun tasoitusjärjestelmä, jossa kullakin venetyypillä on oma, kahden desimaalin tarkkuudella ilmoitettava tasoituslukunsa. Nopealla veneellä luku on suurempi kuin hitaalla. LYS-tasoitusjärjestelmää käytettäessä jokaiselle kilpailuun osallistuvalle veneelle lasketaan tasoitettu aika, joka saadaan kertomalla purjehdukseen käytetty aika veneen LYS-luvulla.

IRC on kansainvälinen, historialtaan englantilais-ranskalainen yksirunkoisten matka- ja kilpaveneiden tasoitussääntö. IRC tarjoaa hyvät, puolueettomat valmiudet nykyaikaisen, yksilöllisen venekannan tasoittamiseen, sekä yksinkertaisen, 100%”läpinäkyvän” tuloslaskentamenetelmän. Sääntö soveltuu erityisen hyvin olosuhteiltaan vaihteleviin saaristo- ja avomeri-kilpailuihin sekä kilpailusarjoihin. IRC perustuu veneen mittojen ja ominaisuuksien mukaan arvioituun suorituskykyyn. Yksinkertaisimmillaan mittakirjan saa ilmoittamalla tiedot itse. Tärkeimmissä kilpailuissa vaaditaan kuitenkin usein ns. vahvistettua (endorsed) mittakirjaa, joka edellyttää normaaleja mittamiehen toimenpiteitä. Useimmissa yksityyppiluokissa mitta-kirjan saa luokkatodistuksen perusteella ilman erityisiä mittauksia. Kilpailujärjestäjän kannalta IRC on helppo ja yksinkertainen sääntö. Kilpailijat toimittavat ilmoittautumisen yhteydessä kopion mittakirjastaan, ja tulokset saadaan korjaamalla purjehdittu aika yksinkertaisella korjauskertoimella mittakirjan mukaan.

ORCi ja ORC Club
Vanha IMS-mittasääntö on uudistunut ORC Internationaliksi, joka on kehitetty VPP -ohjelman pohjalta, mutta laskentaohjelma on kokonaan uusi ja sen uskotaan tasoittavan erilaisia veneitä entistä paremmin. Uudistuksen myötä myös mittakirjojen ulkoasu muuttuu yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi. Kokonaan uudistunut laskentaohjelma on tehokkaampi ja helpompi käyttää, joten myös mittakirjojen laatiminen ja myöntäminen tulee helpottumaan.ORC Club on ORC Internationalin yksinkertaistettu versio, jossa veneen mittaukset ja mittakirjan saanti on helpompaa kuin ORCi:ssa.

Vauhdikasta kesää odotellessa...

Kipparin henkilökuva

Usein me ihmiset mietimme mistä käyttäytymisemme ja intohimomme juontavat alkunsa. Myös minä olen useasti miettinyt mistä mieltymykseni mereen ja aktiivinen kilpailuviettini ovat saaneet alkunsa. Liekö syynä lapsuuden aikaiset kokemukseni, sillä saamieni tietojen mukaan, ollessani kolme vuotias oli isäni lyönyt ystävänsä kanssa vetoa, kumman poika oppii ensin uimaan ja toisaalta kumman poika sijoittuu paremmin Holmenkollenin 50km:n hiihdossa. Tilanne taisi päättyä tasan sillä minä opin uimaan kolme vuotiaana ja isäni ystävän poika sijoittui myöhäisempinä vuosina kuudenneksi Holmenkollenilla minun täytyessäni tyytyä Pirkan hiihdon tasoisiin koitoksiin.
Nuoruusvuosina harrastin aktiivisesti eri yleisurheilulajeja keskittyen lähinnä kuitenkin kestävyysjuoksuun. Jossain vaiheessa myöhemmällä iällä löysin kilpapyöräilyn. Nyt aktiivisen pyöräilyuran jälkeen olen edelleenkin pyrkinyt säännöllisesti huolehtimaan kunnostani. Tästä osoituksena mm. säännölliset vierailuni Motivuksen kuntokeskuksessa. Turku lähiympäristöineen on myös tullut minulle tutummaksi lukuisien pyörä ja rullaluistele harjoitusten lomassa. Ilmaston lämpenemisen seurauksena aiemmin niin suosittua maastohiihtoharrastusta on ollut vaikea sisällyttää lajiohjelmaani mutta siihen on tuonnut helpotusta Paimioon rakennettu hiihtoputki, jonka tunnelmaan ja lumen laatuun olen viime aikoina myös tutustunut eli lajivalikoimani on kasvanut ja tullut monipuolisemmaksi.
Lapsuuteni kesät vietin perheemme sen aikaisessa kesäpaikassamme Paraisilla ja sieltä varmastikin juontaa myös intohimoni mereen. Muistan jo joskus pienenä poikana tehneeni purjelautan mutta purjeiden puuttuessa purjeeksi kelpasi valkoinen lakana. 80-luvun alussa sitten sain ensikosketuksen köliveneisiin saadessani parina kesänä osallistua Turun alueen purjehduskilpailuihin gastin roolissa. Purjehduksesta minulla ei ollut hajuakaan mutta aktiivisesti vetelin köysistä käskyjen mukaisesti. Tämä johti siihen, että 80-luvun puolivälissä myin muutamaa vuotta aiemmin hankkimani uppoamarunkoisen moottoriveneeni ja ostin ensimmäisen oman purjeveneen Avance 245:n. Melko pian oli kuitenkin perheen perustamisen aika ja taloudellisten syiden pakottamana oli veneestä luovuttava. Kiinnostukseni alkaneeseen purjehdusharrastukseeni ei kuitenkaan laantunut ja niinpä 90-luvun puolessa välissä hankin yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa Sunwind 27:n ja näin pääsin taas merelle ja purjehduksen pariin. Uskalsin jopa osallistua leikkimielisiin kilpailuihin tällä veneellä mutta melko nopeasti minulle selvisi, ettei kyseinen vene ole niitä nopeimpia ja kilpailuihin niillä tuskin kannattanee osallistua. Syntyi päätös veneen vaihdosta ja hankimme Artina 33:n, joka sitten myöhäisemmässä vaiheessa on siirtynyt kokonaan minun omistukseeni.

Päivätyökseni pyrin kuumeisesti löytämään keinoja autojen korjauskustannusten kasvun hillitsemiseksi ja sitä kautta vahinkoinflaation kurissa pitämiseen vakuutusyhtiön näkökulmasta katsottuna. Henkisesti työ on toisinaan hyvinkin raskasta ja kuluttavaa ja silloin tuntuu hyvältä päästä merelle pois arjesta tai vaihtoehtoisesti vaikka pitkälle pyörälenkille.

October Race 2007

Voittajien hymyä:-)

Lauantai 29.9.2007

S/Y Meriharakan ollessa jo telakoituna avautui osalle Sail Fast Temin jäsenistä mahdollisuus osallistua October Race kisaan EF 34:lle (S/Y Moondance). EF:ään oli kauden kokemuksien perusteella hankittu vielä näin syksyllä uusi 1 genoa, jota nyt siis myös me toivottavasti pääsimme testaamaan. Lisäksi miehistöön oli hankittu muutamia vahvistuksia. Näin ollen avaimet todelliseen menestykseen oli olemassa. Kyseinen kilpailuhan koostuu kahtena eri päivänä purjehdittavasta osakilpailusta. Jo ennen ensimmäistä starttia saimme todeta, olevamme mukaan todellisessa kilpamiehistössä, sillä jo ennen lähtöpaukun ampumista olimme jo muutamaan kertaan ottaneet koestartin ja varmistaneet edullisimman kohdan lähtölinjasta. Samalla olimme tehneet keulapurjeen valinnan ja hakeneet tuntumaa oikeisiin purjesäätöihin. Lähtö tapahtui tiukkaan vastaiseen Airiston motellin edustalta ja saimme upean startin, joten harjoittelumme ennen starttia palkittiin. Meitä paremmman startin sai vain ennakkoon pahimmaksi kilpakumppaniksemmekin arvoimamme Facil 35. He olivat kuitenkin valinneet purjeekseen 2 genoan kun meillä oli fokka ja selvästi oli havaittavissa, että heillä oli vaikeuksia pitää vene kurssissa ja niinpä hieman ennen ensimmäiselle merkille tuloa Facil broachasi lahjakkaasti ja pääsimme piikki paikalle. Merkin jälkeen spinnu nousi ripeästi ylös ja ennakkoon pahimmiksi kaavailemamme kilpakumppanimme seurasivat meitä lähietäisyydeltä ollen välillä lähempänä ja välillä saimme hieman lisättyä eroa vastustajiimme. Reippaassa tuulessa vene ajoittain heijasi aika hurjasti puolelta toiselle eli kipparin ja spinnun skuuttaajan oli siis oltava tarkkana. Hieman ennen ensimmäisen spinnu osuuden päättymistä takanamme ollut vene (Facil 35) yllättäen muutti kurssiaan ja laski spinnun. Hetkeksi tämä myös sekoitti meidän ajatuksiamme olimmekohan menossa itse oikealle merkille. Nopea silmäys kilpailuohjeeseen ja olimme varmoja olevamme oikeassa. Merkin jälkeen tuuli alkoi heiketä ja aloimme keskustelut fokan vaihtamisesta 2 genoaan. Tarkkailimme maltillisesti tuulen kehitystä ja teimme päätöksen purjeen vaihtamisesta. Ajoitimme purjeen vaihdon oikeaoppisesti vendan yhteyteen jolloin ajallinen menetys jäi marginaaliseksi. 2 genoa osoittautuin oikeaksi valinnaksi ja nopeasti saimme säädöt kohdalleen ja pysyimme kärjessä ja itse asiassa kasvatimme tasaisesti eroa takana tuleviin. Edellämme oli vain radan väärin ajanut Facil ja se aiheutti ryhmässämme hieman keskustelua ja epätietoisuuden tunnetta, varsinkin kun se vielä määrätietoisesti jatkoi edellämme ja lähti jopa uudelle spinnu osuudelle.
Loppumatkasta kaikki sujui ilman kommelluksia ja ennen maalilinjaa saimme todeta edellämme olleen veneen ajavan maalinjan ohi, joten viimeinkin meille varmistui heidän kiertäneen radan vääriin ja näin S/Y Moondance sai nauttia maalipaukusta ja osakilpailuvoitosta




Sunnuntai 30.9.2007

Tänään tuuli oli hieman lauantaista kevyempi ja matkaan lähdettiin heti 1 genoalla. Loistava startti ja heti johtoon. Miehistön itseluottamus oli kohdallaan ja tuntui, että tänään meitä oli lähes mahdotonta voittaa kunhan vaan keskitymme omaan suoritukseemme ja venevauhdin ylläpitämiseen. Itse kisa oli aika pitkälti eilisen toistoa eli ei suurempia virheitä ja saimme ajaa koko kisan johtopaikalta. EF:n ja S/Y Moondancen vauhti oli osaavissa käsissä ja oikealla purjevarustuksella löytynyt. Kausi siis päättyi kahteen lähtövoittoon ja luonnollisesti kokonaiskilpailun voittoon. Tarkemmat tulokset löydät täältä.

S/Y Moondancen kipparille suuret kiitokset hienosta kokemuksesta Sail Fast Teamin jäsenet Eero & Lasse

S/Y Meriharakan kilpailukausi kaudella 2007 päättyi Mustin Raceen.

Sail Fast Teamin osalta kyseessä oli kauden päätöskilpailu ja illaksi olimme valmistelleet yhteisen saunomisen iltapalan kera, joten matkaan lähdettiin taas kertaalleen sillä asenteella, että hauskaa täytyy olla ja tiukat pipot jätimme laiturille.
Airistolle päästyämme totesimme, että tämän vuoden Mustfin race tullaan purjehtimaan aurinkoisessa ja hyvä tuulisessa säässä. Lähdöt tapahtuivat Viittakarin luota. Ensimmäisessä lähdössä tuuli vaihteli 7-8m/s ja päätimme lähteä matkaan 3 genoalla mikä olikin aivan oikea valinta. Tosin kokemuksemme kyseisestä purjeesta olivat vähäiset ja näin ollen olimme välillä hieman epätietoisia miten säätää purjetta ja toisaalta ajettava kulma oli hetkittäin hieman kadoksissa. Ensimmäisen lähdön suorituksemme ei ollut mitenkään erinomainen mutta emme kyllä merkittäviä virheitäkään tehneet sijaluvun ollessa 5/9.
Ennen toista lähtöä miehistöllä oli hetki aikaa suorittaa ravintotankkaus ja sitten taas matkaan. Tuuli oli voimistunut ollen 8-10 m/s ja puuskissa jopa ylikin. Tähän lähtöön saimme huomattavasti paremman startin ja olimme hyvin kisassa mukana mutta kenties kokemuksemme puute kovatuulisemmista kisoista tuli esille ja näin ollen emme päässeet taistelemaan aivan kärkisijoista. Toisen lähdön viimeinen spinnu osuus kuitenkin jäi hyvin mieleemme sillä juuri kun olimme ottamassa spinnua alas tuli voimakkaampi puuska ja kipparin otteen herpaantuessa spinnu pääsi sivulle ja silloin mentiin ihan kunnon broachiin S/Y Meriharakan tehdessä arvokkaan kaatumisen. Onneksemme kukaan ei kuitenkaan huuhtoutunut mereen eikä loukkaantunut ja pääsimme jatkamaan maaliin asti. Jälkeenpäin kuulimme kilpakumppaneiltamme, että he olivat tarkkaillet potkurimme kuntoa;-). Toinen lähtö oli sijoituksen osalta parempi ja tarkempia tuloksia voit halutessasi katsoa täältä.

Laituriin päästyämme riisuimme S/Y Meriharakan purjeet ja kausi oli purjehduksen osalta päätöksessä. Jäljellä oli enää kauden yhteenveto ja saunominen mutta tämä onkin sitten ihan oma tarinansa

Pyytinkari 2007

Pyytinkarin kilpaili on ehdottomasti alueemme tunnetuin purjehduskilpailu. Kilpailun luonteeseen kuuluu tyyntä, vilua, nälkää ja tietysti onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita mutta siellä koettua tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla vaan se täytyy itse kokea.
Niinpä myös me päätimme osallistua ko. kilpailuun. Viralliseksi tavoitteeksemme asetimme sijoittumisen omassa luokassamme (LYS 2) ensimmäisen kolmanneksen joukkoon. Mutta myönnettäköön, että ainakin kippari mielessään piti mahdollisena sijoittumistamme jopa palkintosijoille.
Kilpailu osoitti, että pitkässä matkakilpailussa on oltava koko ajan ”hereillä”. Teimme heti alkuyöstä ratkaisevan virheen ajamalla ”pläkään” ja jossain vaiheessa aamuyöstä olimmekin lähes koko joukon hännillä. Aamun valjetessa alkoi jo kadoksissa oleva tuuli kiristää ilmapiiriä veneessä mutta onneksemme tuuli hetkeksi nousi ja saimme lyhyellä spinnu osuudella ison ryhmän veneitä kiinni ja niinpä olimme taas kisassa mukana. Fiskön jälkeen jatkoimme nousuamme kunnes tuuli taas tyyntyi jossain Snöbådan paikkeille. Tuulen taas hieman noustessa pääsimme spinnun avulla irtaantumaan lähellämme olleista kilpakumppaneistamme. Loppu osan Kihtiä luovimme ylös mutta emme pystyneet enää parantamaan sijoitustamme varsinkin kun matkaa oli tuulettomuudesta johtuen lyhennetty.
Lopulliset tulokset löydät täältä. Eli virallinen tavoite saavutettiin mutta nälkää tuleville vuosille jäi;-)

Pyytinkarin paluukilpailu alkoi reippaassa tuulessa ja lähdimme kenties väärällä purjevalinnalla valitessamme 1 genoan. Meillä oli selvästi ensimmäisellä kryssillä vaikeuksia saada pidettyä vene pystyssä ja ison levankia oli säädettävä aktiivisesti. Ensimmäinen spinnu osuus oli lyhyt ja tuuli oli vielä aika reipas ja katsoessamme miten edessä olevat veneet broachasivat epäröimme hieman spinnun nostossa mutta lopulta myös me päätimme nostaa spinnun. Lyhyen spinnu osuuden jälkeen luovimme tasapäisesti kilpakumppaniemme kanssa samalla kun takaa lähestyi uhkaavasti nopeampia veneitä. Orhisaaren kohdilla tuntui olevan välillä jopa hieman ruuhkaista.
Airistolle tultaessa tuuli kuitenkin alkoi yllättäen tyyntyä muutaman sadepisaran kastellessa miehistöämme. Yllättäen edessämme alkoi taas nousta spinnuja mutta tällä kertaa olimme hereillä ja saimme spinnun ripeästi ylös ja ennen maalilinjaa olimme ohittaneet useamman kilpailijamme ja parantaneet loppusijoitustamme huomattavasti. Hyvä me:-)
Paluukilpailun lopulliset sijoitukset löydät täältä.

Viittakari Cup 2007

Kaudelle 2007 asetimme "viralliseksi" tavoitteeksemme osakilpailuvoiton Viittakari Cupissa. Aivan täysin emme tavoiteessamme onnistuneet sillä parhaimmaiksi osakilpailutulokseksi jäi 2.sija. Yhteistuloksissa saavutimme kuitenkin tiukan väännön jälkeen kunniakaan kolmannen sijan. Tuloksista tarkemmin täältä.

Kilpapurjehdus matkaveneelläkin on mahdollista

Toisen purjeveneen ilmestyessä näköpiiriin ryhdytään miltei kaikissa purjeveneissä kilpailullisiin toimenpiteisiin; tarkistetaan purjeiden säädöt, mietitään purjeiden säätöjen sopivuutta vallitseviin olosuhteisiin, ja varmistetaan, että kaikki muukin on kunnossa. Näin on aina ollut ja tulee mitä ilmeisimmin aina olemaan. Nykyisessä työelämässä ja kaikessa muussakin on ihan riittävästi kilpailua ja paineita ilman kilpapurjehdustakin, jos kilpapurjehduksen paineeksi kokee. Minä en näin ole kokenut ja siksi kai vuosia jatkuneen matkapurjehdusharrastukseni myötä mielessäni alkoi rakentua ajatus kilpailemisesta. Olin jo joskus nuoruusiässä kerännyt kokemuksia kilpailujen ilmapiiristä osallistumalla gastin roolissa oikeisiin kilpailuihin, mutta vielä en ollut itse uskaltautunut omalla perhekäyttöön tarkoitetulla veneelläni osallistumaan kilpailuihin, jos ei kilpailuksi luokitella seuran sisäisiä leikkimielisiä kilpailuja. Kolme vuotta sitten tämä päätös kuitenkin syntyi, kun ystäväpiiristäni löytyi samanhenkisiä purjehdushulluja, jotka halusivat syventää purjehdusharrastustaan ja kerätä uusia kokemuksia. Syntyi Sail Fast Team.

Veneeni S/Y Meriharakka on tyypiltään Artina 33 (LYS 1.15) vuodelta 1988, ja veneeni kotisatama sijaitsee Turussa. Näin ollen purjehduskokemukseni olen kerännyt pääosin ehkä maailman hienoimmassa saaristossa, missä tuulet ovat hyvin vaihtelevia ja toisinaan jopa oikukkaita. Viime vuosien aikana olen varustellut venettäni paremmin kilpailukäyttöön sopivaksi lähinnä parantamalla heloitusta ja hankkimalla muutaman purjeen, kuitenkin lähtökohtaisesti pitäen budjetin kohtuullisena ja perusajatuksena, että kaikki hankinnat olisivat ainakin jossain mielessä perusteltuja myös matkapurjehduksen näkökulmasta. Kyseisellä venetyypillä on kilpailtu 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa melko aktiivisesti, joten hyviä käytettyjäkin purjeita on ollut saatavilla. Vaikka kyseinen venetyyppi ei mikään äärimmäisen nopea olekaan verrattuna nykyisiin moderneihin veneisiin, on sillä mahdollisuus menestyä LYS-tasoitusjärjestelmän avulla lasketussa ajassa täydellisesti onnistuessamme. Totuushan on kuitenkin se, että mitä nopeampi vene on, sitä vaikeampaa on saavuttaa veneen mittaluvun mukainen optimaalinen venevauhti. Näin ollen tällaisen keskivertoluvun omaavalla veneellä kilpaileminen sopii mitä parhaiten amatööriporukalle, koska pienet virheet eivät rankaise lopputuloksessa niin merkittävästi.

Purjehdus on mitä suurimmassa määrin joukkuelaji. Jokaisen vastuualue ja tehtävät on oltava selkeät. Ryhmä on juuri niin hyvä kuin on sen heikoin lenkki. Minä olen mielestäni onnistunut löytämään ryhmäämme samanhenkisiä purjehtijoita, jotka sopivasti täydentävät toisiaan. Olemme kilpailleet samalla kokoonpanolla vasta pari kautta, ja vaikka viime kauden kehitys olikin hyvä, uskon, että emme ole vielä saavuttaneet sitä tasoa, mihin meillä on harjoittelun kautta mahdollisuus. Tietoisuus tästä pitänee myös ryhmämme motivaatiotason korkealla.

Onnistumisen ilo on aito kun jonakin päivänä sitkeän yrittämisen jälkeen havaitsee hallitsevansa veneensä täysin uudella tavalla. Vene on hyvässä säädössä, purjehduksiin on tullut enemmän ”aihetta” ja kavereiden kanssa on mielenkiintoista keskusteltavaa kilpailujen jälkeen. Myös miehistön taidot kehittyvät jatkuvasti. Etenkin kilpailtaessa samalla kokoonpanolla ja miehistön oppiessa tuntemaan veneen ja tietämään, miten mikäkin säätö vaikuttaa. Parhaimmillaan kilpapurjehdus on myös jännittävää seikkailu-urheilua, josta nykyisin paljon puhutaan.

Purjehdus vaatii aivoja ja fyysistä kuntoa, mutta näiden lisäksi se on myös tekninen laji. Haastavaa ja monipuolista. Perusasiat opittuaan voi satunnaisesti löytää itsensä sijoituksissa hyvin korkealtakin, mutta se vain lisää nälkää. Mitä jos olisimme tehneet näin ja jos startissa olisimme valinneet sittenkin…

Olemme toki pyrkineet myös harjoittelemaan vaikka mielestäni parhaita harjoittelupaikkoja ovat itse kilpailut. Käsittääkseni lähes jokaisen aktiivisen purjehduskaupungin kotivesillä järjestetään jonkin tasoisia ”tiistaikilpailuja”, niin myös meillä Turussa nimellä Viittakari Cup. Osallistuminen on helppoa, kunhan on ensin omassa mielessään uskaltanut tehdä päätöksen kilpailuihin osallistumisesta. Viittakari Cup on saavuttanut alueellamme suuren suosion. Ja kun lähtölinjalle pyrkii parhaimmillaan parikymmentäkin venettä, on tunnelma korkealla ja jännitystä riittävästi. Ohessa varakipparimme yhteenveto yhden ”leikkimielisen” Viittakari Cupin jälkitunnelmista:

”Viides koitos Viittakari Cupissa käytiin eilen sateisella, mutta muuten sopivan seesteisellä Airistolla. Tuuli oli lähtöhetkellä 2-3 m/s kinttailla suurin piirtein NW:in suunnasta. S/Y Meriharakka sai todella hyvän lähdön: suurin osa porukasta jäi kanittamaan tyypilliseen tapaan ylälähtömerkille ja joku tuuppasi ilmeisesti Solaian lähtöviivan yli juuri ennen paukkua ja porukka jäi pahasti pussiin sähläten. Solaijan palatessa viivan Turun puolelle välttäen OCS:ssää, Meriharakalle aukesi ikkuna sumpun alapuolelle ja saimme kiihdytettyä lähes piikkipaikalle. Vain Dat Wor Et, Moondance ja ExKani saivat myös koko revohkan alapuolelta vapaan startin.
Luoviosuudet kulkivat varsin mallikkaasti. Saimme jopa erästä EF34:sta nokitettua molemmilla luoveilla heidän joutuessaan väistämään meitä perän puolelta. Kaikki manooverit onnistuivat jälleen varsin tyylikkäästi spinnujiippiä myöten. Saimme myös kenties hyvän lähdön ansiosta keskittyä melko pitkälti oman venevauhdin ylläpitämiseen. Edessä olivat vain Dat Wor Et ja Favola, mutta suurin osa fleetistä reippaasti takanamme. Ainoa moka oli hieman huonosti tarkistettu rata, jolloin piti nolosti seurata kahta nopeampaa venettä. Maaliin tulimme yhden EF:n kanssa lähes rinta rinnan katsoen kuitenkin, että normaaleista piinaajistamme - Albineista - ExKani oli liian lähellä takana, koska tuuli kääntyi viimeisellä lenssillä lähes tiukaksi kryssiksi, jolloin ei Meriharakan spinnu toiminut parhaalla mahdollisella tavalla.
Kaiken kaikkiaan kisa oli äärimmäisen kutkuttava ja jännittävä sekä mielenkiintoinen jälleen kerran. Viittakarin katsomossa oli arvovaltaista katsojakuntaa tinanappien häikäistessä (TPS:n hallitus) Saaronniemeen asti. Vasta illalla paljastui tuo karu totuus, että ExKani ei todellakaan ollut LIIAN lähellä, vaan maalissa oli eroa tuo vaivainen 24 sekuntia kuitenkin kahden tunnin tiukan väännön jälkeen. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä hakemaan se nappisuoritus Cupin sarjataulukkoon eikä hopea aina ole hävitty, vaikka näin lievän kilpaluonteen omatessa yö menikin vähän kiroillessa. Balsamina haavoille voisi kuitenkin valella selitystä, että Meriharakka tuskin tohtiikaan kärkisijaa ottaa ilman varsinaisen kipparin läsnäoloa.
Muutama oppi kisasta, jotka pitää pistää sydvestin alle hautumaan:
1. Meriharakan luovivauhti styyran halssilla oli hyvä: sillä pääsimme kovemmin kuin EF ja jopa kenties ylempää kurssia. Paaran halssi oli vaikeampi; mielestäni vauhti oli kymmenyksiä hitaampi ja ohjaaminen optimikulmaan vaikeaa, kun muutenkin vähän vieraammalla veneellä haastetta sen pitämiseen riittää. Voiko tehdä jotain tarkistuksia/temppuja?
2. Levangin nosto luuvartin puolelle ja puomin vetäminen keskilinjaan tuntui lisäävän sortoa merkittävästi. Tämä eskaloitui selvästi viimeisellä ylämerkillä, jonne jouduimme vetämään tosi tiukkaa pienen pätkän ja punaisesta lateraalipoijusta näki sorron selvästi - sulkiko iso jo sitten liikaa... Varmaan opeteltava twistin/levangin suhde oikeaksi.
3. Vaikka Albin olisi kuinka lähellä peräpeiliä, niin pitää koettaa tsempata loppuun asti, koska tuuli saattaa moinata perässä tulijoille vaikka maalilinjalla ja 2-3 minsaa voi mennä lilluessa viivalla (eilen taisteltiinkin ja Albin oli lähellä jäädä plitiin - 24s perk...)
Pinnamiehen puolesta isot kiitokset Sail Fast Teamin jäsenille jälleen mukavasta kisasta. Mukanaolijoille sekä fyysisestä että psyykkisestä ja muille henkisestä panoksesta ja tuesta Teamin puolesta.”

Ja kauden viimeisen Viittakari Cupin jälkeen:
”Eilisen, viimeisen Viittakari Cupin tärkein tavoite oli pitää ExKani takanamme ja siten varmistaa kolmas sija yhteistuloksissa. Saimme loistavan startin ja saimme purjehtia täysin vapaissa tuulissa. Ylämerkille tultaessa Dat Wor Et ja Favola olivat saaneet kurottua eron kiinni ja pääsivät nostamaan spinnun hieman ennen meitä. Spinnun nosto sujui osaltamme hienosti ja pääsimme taas vapaissa tuulissa ajamaan suoraan seuraavalle merkille. Seuraavalla luovilla Dat Wor Et ja Favola saivat nopeimpina veneinä kasvatettua eroa meihin, mutta me taistelimme tasapäisesti Leifin EF:n kanssa ExKanin seuratessa takanamme tarkasti ratkaisujamme. Viimeiselle merkille tultaessa EF pääsi hiuksen hienosti edellemme, mutta loistavan spinnun noston ansiosta heti merkillä, pääsimme välittömästi leikkaamaan EF:n etupuolelta vapaisiin tuuliin. Seuraava uhka olikin sitten Silja Line ja niinpä päätimme leikata suht’ jyrkästi laivaväylän yli ja näin välttää laivan aiheuttamat hankaluudet. Viimeisellä spinnuosuudella saimme veneemme kulkemaan kuitenkin niin hyvää vauhtia, että ExKanin oli taipuminen, vaikka hieman ennen maalilinjaa EF yrittikin vielä epätoivoisesti nostattaa meitä. Onneksi EF:ssäkin lopulta ymmärrettiin, ettei kyseinen liike pelasta heitä tappiolta. Maalilinjan leikkasimme siis kolmantena, edellämme Dat Wor Et ja Favola. Takaa tuli kuitenkin vielä Solaia sen verran hyvää vauhtia, että se pääsi edellemme tasoitetussa ajassa.”
Ryhmässämme on hyvä henki ja monipuolisista taustoista ja ikäeroista huolimatta olemme samanhenkisiä. Näin ollen tarinoita riittää ja tylsää meillä ei ole koskaan.
Skipper of Sail Fast Team Eero

Tämä kirjoitus julkaistiin myös Navigare lehdessä.

Avomeripurjehdus on haastavaa, mutta antoisaa

Avomerellä koet luonnon mahtavuuden ja sen laajuuden. Avomeripurjehduksessa on kyse itsensä kanssa toimeen tulemisesta, tietynlaisesta hulluudesta sekä rakkaudesta purjehdukseen. Merta täytyy kunnioittaa, mutta sitä ei saa pelätä. Hyvällä ja huolellisella valmistautumisella ei riskiä pitkäänkään avomeri-purjehdukseen sisälly. Avomerelle ei kannata lähteä, jos kokee pelkäävänsä aavaa vettä tai haluaa nukkua yönsä turvallisesti laituriin kiinnittyneenä. Hyvät sosiaaliset taidotkin ovat enemmän kuin välttämättömyys, sillä pienessä ja rajatussa ympäristössä on tultava kaikkien kanssa toimeen, jotta yhteistyö ja matkanteko olisivat saumatonta ja turvallista. On myös oltava valmis toimimaan epämiellyttävissä ja toisinaan todella haasteellisissa olosuhteissa. Sanomattakin lienee selvää, että itse veneen on oltava avomerikelpoinen ja teknisesti hyvin varusteltu. Erilaiset "extreme-seikkailut" mitä ihmeellisimmillä veneillä ovatkin sitten jo täysin eri asia kuin turvallinen siirtopurjehdus.
Itse sain tilaisuuden avomeripurjehdukseen, kun kevään venemessumatkan yhteydessä kävi ilmi, että seuramme jäsen, Heikki Herranen, oli ostanut Ranskasta pari vuotta vanhan X-40 purjeveneen, joka oli tarkoitus purjehtia ennen vappua Turkuun. Innokkaana purjehtijana ja seikkailuhenkisen luonteen omaavana tarjouduin tietysti heti mukaan matkalle.

Päätöksen synnyttyä syvennyimme hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä alueen merikarttoihin ja paljon keskusteluja aiheuttaneisiin vuorovesivaihteluihin. Samalla listasimme matkalle mukaan tarvittavat varusteet. Tarkan listan tekeminen olikin mielestäni välttämätöntä varmistaaksemme kaiken tarpeellisen mukaantulon. Onneksemme kipparimme oli sentään toimittanut osan veneeseen asennettavista varusteista lentorahtina, joten ihan kaikkea ei siis tarvinnut omien varusteiden lisäksi kantaa. Kipparimme oli hoitanut kaikki matkustamiseen liittyvät järjestelyt, ja riitti kunhan me muut olimme sovittuna aikana varusteinemme lähtövalmiina.

Veneelle päästyämme kulutimme vajaat kaksi vuorokautta veneen tarkastuksiin ja lisälaitteiden asennuksiin varmistaaksemme veneen merikelpoisuuden ja kaikkien laitteiden toimivuuden pitkää purjehdustamme silmällä pitäen. Oli yllättävää todeta, miten huolettomasti ranskalainen venevälittäjä suhtautui veneen läpikäyntiin kansamme. Vastuu tarkastuksesta ja laitteiden toimivuudesta jäi kyllä täysin meidän harteillemme ja pienet puutteet, joihin toivoimme parannusta, tuntuivat hankalilta toteuttaa. No, sinnikkyys lisättynä omalla osaamisellamme auttoi hyvään lopputulokseen, ja vene saatiin varustettua pitkää merimatkaa varten.

Muonituksen järjestäminen tällaiselle matkalle ei myöskään ole helpoimpia tehtäviä, mutta onneksemme kipparimme oli nähnyt vaivaa tämän asian eteen jo ennen matkalle lähtöä ja saimme kauppareissullemme mukaan lähes täydellisen hankintalistan ja varmistimme näin kaiken tarpeellisen mukaantulon. Kahden päivän tarkastustoimien ja hankintojen jälkeen olimme valmiita irrottamaan köydet ja suuntaamaan veneen keulan kohti Suomen Turkua.

Jo matkan alkutaipaleella tuli hyvin ilmi se, ettei tällaiselle matkalle ole syytä lähteä ilman riittävää teknistä varustusta. Yhdeksi tärkeimmäksi varusteeksi mielestäni osoittautui ehdottomasti tutka. Liikenne Englannin kanaalissa ja Pohjanmeren ”moottoritiellä” on sen verran vilkasta, että oman turvallisuuden ja mielenrauhan kannalta on tärkeää nähdä muut alukset myös sumussa ja pimeässä. Yhtä tärkeää on lisätä veneen varustukseen vuosittain ilmestyvä kirja, josta selviää vuoroveden vaihtelut (esim. Macmillan Reeds Nautical Almanac). Kirjan hyödyntämisen kannalta on myös tärkeää, että veneessä noudatetaan yhteisesti sovittua standardiaikaa. Selkeintä lienee asettaa veneen kello UTC-aikaan (Coordinated Universal Time), joka on maailmanlaajuinen atomikellojen avulla laskettu standardiaika.

Erään miehistömme jäsenen vähintäänkin hyvä englannin kielen taito oli myös selkeästi hyödyksi kommunikoitaessa mm. satamaviranomaisten ja Kielin kanavan viranomaisten kanssa. No, huonommallakin kielitaidolla asiat varmasti olisivat hoituneet. Matkaa siirtopurjehdukselle kertyi kaiken kaikkiaan 2000 mailin verran. Kotiinpaluu tuntui hienolta ja koin kasvaneeni niin purjehtijana kuin ihmisenäkin. Kenties tulevaisuudessa eteen tulee uusia siirtopurjehduksia, mutta niiden aika ei ole ihan vielä...

Haluankin tässä yhteydessä vielä kertaalleen kiittää kippariamme Heikkiä tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta. Oheisen linkin takaa löytyy matkanaikana pitämäni "päiväkirja" ja lisäkuvia matkan varrelta: Meriharakka

S/Y Meriharakka sai uuden teak kannen

S/Y Meriharakka sai viime talvena uuden tiikkikannen (eli veneen siirtyminen kokonaan omistukseeni on vaan lisännyt panostustani siihen). Seuraavassa yhteenvetoa remontista - ja pieni kuvasarja sen vaiheista.

Päätös teak-kannen uusimiseen syntyi kahdesta syystä: Vaikkakin sen pinta ulkoisesti oli hyvässä kunnossa siitä oli vanhemmiten tullut vaarallisen liukas. Lisäksi paikoitellen saumakitti oli irronnut eikä pintaa voinut enää oikein hioakaan, koska se oli jo kulunut liian ohueksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jäi kannen uusiminen. Suunnitteluvaiheessa oli tehtävä periaatepäätös toteutustavasta: uusi kansi irrallisista tiikkirimoista vai liimaamalla isommasta levystä.
Minä päädyin irrallisiin rimoihin. Työ alkoi veneen siirtämisellä lämpimään halliin ja kannen helojen irrottamisella helmikuun alussa. Helojen irrotustyö sujui pääosin ongelmitta - mitä nyt skuuttikiskon pulttien mutterit olivat kirjahyllyn takana verhoilun alla. Eli myös sisällä piti hiukan purkaa paikkoja ja leikata verhoiluun aukko mattopuukolla - onneksi kohta jää listan taakse piiloon. Seuraavaksi aloitettiin vanhan tiikkikannen irrotus. Ensimmäinen idea kiertää kaikki ruuvit irti osoittautui turhan työlääksi - mutta paineilmakäyttöisellä taltalla irrotus onnistui helposti - kohtuullista varovaisuutta noudattaen. Työtä helpotti huomattavasti, että vanhaa katta ei oltu liimattu kiinni. Vanhan tiikin ja ruuvien irrotuksen jälkeen kansi hiottiin epäkeskokoneella.

Tiikki ostettiin ns. ”pattinkina”, joka sahattiin oikean kokoisiksi rimoiksi. Avotilan istuimista tehtiin paperimuotit, jotka teipattiin vaneripöytään. Rimat sovitettiin sapluunoihin ja ruuvattiin pöytään kiinni. Saumoihin ensin primeria ja sitten kittiä. Kuivumisen jälkeen saumat hiottiin. Kanteen rimat sovitettiin suoraan paikoilleen ja ruuvattiin kiinni. Kannen kaarevimpia rimoja kasteltiin viikon ajan jotta ne hieman helpommin taipuisivat liimausvaiheessa. Kun koko kansi oli kiinnitetty valmistauduttiin liimaukseen. Liimauksessa on hyvä olla useampi henkilö - tätä remonttia teki tässä vaiheessa kolme henkeä. Kertaalleen kiinnitetyt rimat irrotettiin puoli kerrallaan, epoxiliima sekoitettiin ja työ alkoi. Liiman levittäminen sujui parhaiten lastan avulla. Liimaa levitettiin koko puretulle alueella ja sitten nopeasti ruuvaamaan tiikkirimat takaisin paikoilleen ennen sen kuivumista- aikaa 1 tunti! Kaksi henkeä sovittivat rimat takaisin ja ruuvasivat ne kiinni. Yksi henkilö tulppasi ruuvin reiät propulla mahdollisimman nopeasti: tiikkiproppu kastettiin epoxi-liimaan, painettiin paikalle ja nuijittiin vielä vasaralla pohjaan. Proppuja meni noin 1000 kpl!

Seuraavana päivänä saumat käytiin läpi primerilla ja kitattiin. Ennen kittausta reunat teipattiin huolellisesti maalarin teipillä. Kitin kuivuttua kansi hiottiin. Viimeisessä vaiheessa avotilan valmiit levyt liimattiin ja reunat kitattiin. Tämän jälkeen kansi on hyvä pyyhkiä lämpimällä vedellä kastetulla rätillä ennen suurempaa kulkemista kannella. Viimeisenä vaiheena asennettiin kannen helat takaisin ja suoritettiin loppusiivous. Vaikka kaikki luukut oli pyritty pitämään kiinni koko korjauksen ajan oli veneen sisäpuolella paljon pölyä. Huolellinen imurointi ja pyyhkiminen kuitenkin tuottivat tulosta. Tässä vaiheessa elettiin huhtikuun alkua.
Lopputulos miellyttää silmää ja tuntuu siltä, että tehty työ oli hintansa arvoinen - välillä usko oli kyllä kovilla! Erityisesti avotilan pienet yksityiskohdat vievät yllättävän paljon aikaa suhteessa neliömäärään.

Tiikkikannen uusimisen perusedellytyksiä:
lämmin hallitila
kunnon työkalut
kokenut puuseppä
riittävästi aikaa (työmäärä n. 200h)
huolellisuutta ja hyvät hermot

Remontti tehtiin siis itse, kavereiden avustamana, joten työkustannuksia ei juurikaan syntynyt. Tarvikkeet 33-jalkaiseen veneeseen maksoivat n. 3500 euroa. Lisäksi kustannuksia syntyi hallivuokrasta.