Pyytinkari 2009

Lisää kuvia täältä

Tämän vuoden Pyytinkarin kilpailu oli jälleen kerran vähätuulinen, joten viime vuoden nopean kisan jälkeen veneet kärsivät tällä kertaa enemmän tai vähemmän pläkästä ja hyvällä onnella oli astetta isompi vaikutus kuin viime vuonna. Tuloksien valossa voidaan selkeästi todeta, että pienemmät veneet hyötyivät aikaisesta starttiajasta näiden valloittaessa yhteistuloksien kärkipaikat.
Itse olimme ennakkoon arvelleet päävastustajiemme löytyvän kolmikosta Ilona Tuulikki, Exkani ja Xanthe ja näistä etukäteen arvelimme kovimmaksi vastukseksi Xanthen. Tulokset kuitenkin osoittivat, että Pyytin kisassa kaikki on mahdollista ja Xanthekin lyötävissä.

Lähtömme oli klo 18.53 samanaikaisesti mm. Xanthen ja Ligaturan (Svan 37) kanssa. Lähtömme onnistui hyvin ja lähdimme luovimaan tasapäisesti Airiston itäreunaa kanssakilpailijoidemme kanssa. Heti Airistolla Lattomatalan kohdalla tuuli alkoi tyyntyä. Edellämme olevat veneet ajoivat matalan itäpuolelta meidän lähtiessämme kiertämään lännen puolelta. Ratkaisumme osoittautui oikeaksi, sillä ennen Orhisaarta ohitimme ensimmäiset h-veneet ja mm. Hai 2000:n. Taakse jäi myös viime vuoden kova kilpakumppanimme Ligatura. Orhisaaren jälkeen tuuli nousi hetkeksi ja etenimme vauhdilla kohti Insinööri Petterssonia, kunnes tuuli sitten tyyntyi lähes kokonaan Innamon kohdalla ja ryhmä alkoi kerääntyä kasaan. Tuulen kadottua ja illan kylmetessä harmittavaisesti havaitsimme mm. Exkanin ja Ilona Tuulikin, samoin kuin hyvin aloittaneen Xanthenkin, etenevän pläkän toisella puolella. Onneksi täydellistä pläkää ei kestänyt kovinkaan pitkään ja pääsimme etenemään hämärän laskeutuessa ja kylmyyden yrittäessä saada otteen miehistöstä. Mikähän saa purjehtijan vuodesta toiseen lähtemään mukaan tähän kilpailuun…

Hitaasti, mutta määrätietoisesti purjehdimme eteenpäin. Toki kryssiminen lähes tyynessä oli melkoista tuskaa ja vauhdin kerääminen käännöksien jälkeen tuskallisen hidasta. Jälkikäteen spekuloiden olisi kenties kannattanut ajaa riskillä hieman pidempiä luoveja eikä liikaa seurata väreitä veden pinnalla.

Kittuisten kohdalla onnistuimme sopivasti ylittämään laivaväylän ennen laivojen tuloa ja niinpä olimme laivoihin nähden vähäisen tuulen oikealla puolella. Tässä vaiheessa kipparille tuli uni silmään, mutta onneksi ruoriin tarttuivat levänneet kädet ja kippari pystyi huoletta keräämään voimia aamun koitoksiin. Jatkoimme sinnikästä luovimista Fisköseen asti, jossa tuuli hieman aukesi ja saimme ajaa pitkän vedon seuraavalla kääntömerkille. (Tällä pitkällä halssilla meidät ohitti kipparin ”unelma” Finngulf 331.) Ennen merkkiä kurssimme kuitenkin laski sen verran, että jouduimme ottamaan yhden pienen ”korjaavan” ennen ylösajoa Kihdillä. Kihdillä keskityimme lähinnä venevauhdin ylläpitämiseen, kunnes edessämme nousi pari spinnua. Niinpä mekin nostimme spinnun ja osalle miehistöstä tuli kiire aamupalan viimeistelyssä.

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä spinnulla kurssimme laski niin rajusti, että päätimme ottaa sen melko ripeästi alas ja jatkaa genoalla. FG 331 ajoi sitkeästi huomattavasti alempaa kurssia spinnulla laskien sen hieman ennen Bådania hetkeksi ja nostivat tyylikkäästi merkille. Ilmeisesti ko. veneessä luettiin tarkkaan polarisaatiotaulukkoa. Me emme taulukkoa tulkinneet, mutta oli selvää, että ainakin meidän osaltamme kurssi olisi laskenut liiaksi, joten ratkaisumme ajaa genolla oli oikea.

Bådanin jälkeen nostimme spinnun tyylikkäästi ylös ja ajoimme tasavertaisesti mm. Bestinan kanssa. Ennen Laupusta takaa lähestyi X-37 ja sen ohittaessa meitä keskityimme ehkä hieman liikaa heihin ja unohdimme oman ajamisemme. Yhdellä jiipillä ajoimme kuitenkin tyylikkäästi seuraavalle merkille, jossa kurssi muuttui ja muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia saada spinnua pysymään vedossa ja osa jopa laski spinnun. Me päätimme kuitenkin rohkeasti ajaa spinnulla ja tästä tulikin kisan vauhdikkain muutaman mailin pätkä. Pakinaisten kohdalla päätimme edellä ajavistamme poiketen ajaa Pakinaisten reunaa. Valintamme oli onnistunut ja saimme kasvatettua eroa takanamme tuleviin. Muutama ripeä jiippi ennen Kuiva Kalsaaren jälkeistä itäviittaa ja sitten vielä viimeiset luovit maaliin. Tuloksien valossa kisamme ei ehkä aivan täyttänyt ennakko-odotuksiamme, mutta kokonaisuutena suorituksemme oli hyvä. Niin ja tulipahan ainakin luovittua;-)



Paluukilpailun aamu valkeni sateisena ja kovatuulisena. Herätys oli vauhdikas, sillä voimakkaan itätuulen noustessa veneiden ankkurit alkoivat pettää. Niinpä myös me siirsimme veneen ripeästi lännen puolelle ennen aamupalan nauttimista. Iso osa veneistä näytti pelästyneen myräkkää ja suuntaavan suoraan kohti kotisatamia. Kieltämättä tämä kävi myös kipparin mielessä, kun tiedossa oli kovatuulinen kryssikisa. Keulaan valitsimme kolmos genoan ja isoon otimme yhden reivin. Sitten lähtölinjalle. Roikuimme lähtölinjan styyran puoleisessa päässä mutta arviomme ajan lähtölinjalle väärin ja myöhästyimme selkeästi. Tähän ei kyllä kisa ratkennut. Tuuli oli melko puuskaista ja teimmekin muutaman ”tyylikkään” broachin, jotka samalla hidastivat etenemistämme. Taipaluksen jälkeinen tiukka veto alas Iso-Kuusiselle oli osaltamme todella surkea ja mm. Ligatura karkasi selkeästi. Jostain syystä kuitenkin huonollakin vedolla saavutimme Ilona Tuulikin ja pääsimme jopa ohi ennen pohjoisviitan kiertoa. Pohjoisviitan jälkeen tuuli oli hetkittäin todella kova ja puuskainen ja venettä oli vaikea pitää kurssissa. Liekö tässä syy, että kippari yritti tutustua lähemmin seuraavaan eteläviittaan ;-). Melko pian otimme isoon toisen reivin, mikä tuntui hyvältä ratkaisulta, sillä nyt vene kulki tasaisemmin ja pysyimme paremmin fliitin mukana. Ilona Tuulikki jäi meille tässä vaiheessa selkeästi mutta muut kovimmista kilpakumppaneistamme olivat jo kaukana edessä.

Orhisaaren jälkeen otimme isosta reivit pois ja ajoimme vauhdilla kohti maalia tuulen ollessa edelleen puuskainen. Ajoittain paine peräsimessä kasvoi liiaksi ja toisaalta välillä keulaan olisi tarvittu lisää neliöitä. Maaliin saavuimme joukon hännillä kylminä ja märkinä, mutta kuitenkin jälleen yhtä kokemusta rikkaampina. Kuten useasti olen todennut, on S/Y Meriharakan kovan tuulen kryssi hakusessa ja tähän osa-alueeseen lienee syytä nyt toden teolla syventyä. No, uusi isopurje on jo tilattu ja vakavasti on harkittava ison levankikiskon ja -vaunun vaihtamista. Toisaalta uskon, että perussäädöillä on vielä paljon tehtävissä. Onneksi kilpailuihin tulee nyt kesälomatauko ja välillä saa purjehdusta vähän ” harrastaakin”.
Tarkemmat tulokset Turun Pursiseuran sivuilla.

P.S Jutun julkaisu viivästyi koska heti kilpailun jälkeen kippari lähti työmatkalle Norjaan ja palattuaan matkalta S/Y Meriharakka osallistui perhemiehistöllä Turun Pursiseuran saaristoeskaaderille Ahvenanmaan ympäri.

Sail Fast Teamilla vahva esitys Viittakari Cupissa

Lisää kuvia täällä

Sunnuntaina purjehdittiin kaksi Viittakari Cupiin kuuluvaa ratakilpailua Pohjois-Airistolla. Kuten usein alkukesästä, Airisto oli lähes tuuleton ja heti alkuun nousi AP-lippu osoituksena lähdön siirtymisestä. Tällä kertaa kilpailijat eivät joutuneet kärsimään kylmyydestä, sillä puolilta päivin elohopeamittari oli kohonnut jo lähes kolmeenkymmeneen.

Odottaminen palkittiin ja kevyt tuuli nousi etelän suunnalta tunnin odottelun jälkeen, ollen kilpailun aikana 1-3 m/s. Kevyessä tuulessa lähdettäessä on tärkeää, että venevauhti on kohdallaan heti lähdön tapahduttua ja siihen siis mekin pyrimme. Luokkalipun noustua haimme aktiivisesti oikeaa lähtöpaikkaa. Hieman ennen lähtöä isommassa luokassa kisaava Xantippa ”heitti” pienen kierroksen lähtöalueella aiheuttaen pientä hämmennystä luokkamme lähtöön. Lähtömme onnistui kuitenkin erinomaisesti ja saimme heti johtopaikan ja näin mahdollisuuden tehdä omia ratkaisuja tarvitsematta kärsiä kilpakumppaniemme ”pakkituulista”. Selkeän styyralähdön myötä ajoimme radan vasenta reunaa ylämerkille, kuten näyttivät tekevän myös kilpailijamme alempana ja taaempana. Tiukinta kisaa kävimme Ilona Tuulikin kanssa, mutta ainakin meidän mielestämme he ajoivat ensimmäisen styyran halssin liian pitkälle meidän heittäessä vendan huomattavasti aiemmin. Merkillä spinnu nousi vauhdikkaasti ja ajoimme ongelmitta yhdellä jiipillä suoraan alamerkille. Toiselle kierrokselle lähdettäessä olimmekin sitten jo reilusti kilpailijoitamme edellä ja kryssimme tehokkaasti radan vasenta reunaa ylämerkille. Heti merkin jälkeen spinnu nousi tyylikkäästi, vaikkakin skuutti pääsi noston yhteydessä irtoamaan. Onneksi tuuli oli kevyt ja tämä saatiin nopeasti korjattua. Alamerkille tulimme samaan aikaan isomman luokan Dat wor etin kanssa ja kipparin ajolinjan herpaantumisen seurauksena jäimme merkin jälkeen hetkeksi heidän pakkituuleensa. No, sijoitukseemme tämä ei vaikuttanut, sillä voittomarginaalimme oli reilu.

Maaliin tulomme jälkeen tuuli jälleen tyyntyi, josta luokkamme pienimmät veneet kärsivät selkeästi. Meille pitkittynyt tauko antoi aikaa kahvinkeittoon ja eväiden syömiseen. Taisipa siinä helteessä myös olut maistua. ;-)

Ennen toista lähtöä järjestäjät käänsivät hieman rataa siirtämällä ylämerkkiä. Samalla tehtiin päätös, että kevyen tuulen vuoksi purjehditaan vain yksi kierros. Ennen lähtöä kipparilla oli edellisen lähdön onnistumisen pohjalta itseluottamus kohdallaan ja ajoimme hieman ”törkeästi” Jalan Jalanin eteen, mutta onneksemme protestilippu jäi nousematta. Taas saimme siis hyvän lähdön ja mm. Exkani ja Ariel jäivät huonoon asemaan meihin nähden ja he tekivätkin melko nopeasti vendan. Tässä taisikin olla aika pitkälti ratkaisu heihin nähden, sillä edelleen vasen reuna oli huomattavasti edullisempi. Me ajoimme tasapäisesti Ilona Tuulikin kanssa, meidän nousukulmamme ollessa hieman parempi. Jälleen he ajoivat styyralla meitä pidemmälle, mutta tällä kertaa meidän paaran vetomme oli surkea. Emme saaneet keulapurjetta toimimaan ja niinpä ylämerkillä olimme lähes samanaikaisesti Ilona Tuulikin kanssa. Spinnun nosto sujui jälleen ongelmitta ja tuulen ollessa kevyt leikkasimme reilusti ennen jiippiä. Ilona Tuulikki leikkasi meitäkin enemmän ja se lähestyi vauhdilla. Etenkin kun jäimme vielä hieman huonoon tuulirakoon isomman luokan Xantippan ohittaessa meidät. Ennen alamerkkiä tuuli tyyntyi lähes kokonaan ja vaivoin saimme spinnun pysymään ylhäällä. Merkin jälkeen saimme kuitenkin sen verran tuulta, että pääsimme kunniakkaasti maalilinjan yli. Ilona Tuulikki oli niin lähellä, että uskoimme sen korjaavan voiton tästä lähdöstä, mutta heidän epäonnekseen Dat wor et tuli heidän kanssaan samaan aikaan merkille ja häiritsi sen verran, että saimme toisestakin lähdöstä täpärän voiton.

Tulokset osoittavat jälleen kerran, kuinka paljon tuuliolosuhteet vaikuttavat LYS-luokkien tulokseen. Toiset pärjääjät kovemmassa kelissä ja päinvastoin. Niin vai olisikohan menestymisemme takana tällä kertaa ollut mukaan lähtenyt naispuolinen Sail Fast Teamin jäsen. ;-)

Tällä hetkellä S/Y Meriharakka lienee kokonaiskilpailun johdossa, mutta tulevan viikon osakilpailu jää väliin kipparin nauttiessa kesäteatteritarjonnasta. Näin ollen S/Y Meriharakka nähdään tositoimissa seuraavan kerran Pyytinkarin kisoissa