Marraskuun toinen viikonloppu vietettiin jälleen kerran perinteitä noudattaen Turun Pursiseuran ansiokkaasti järjestämällä messumatkalla Tukholman venemessuille. Tällä kertaa matkaan lähdettiin koko perheen voimin perjantai-iltana Silja Europalla. Laivalle päästyämme tutustuimme pikaisesti laivan palveluihin tiedostaen kuitenkin seuraavan aamun aikaisen herätyksen.
Tutustuttuamme heräävään Tukholmaan, saavuimme messualueelle heti näyttelyn avautuessa klo 10.00.
Venealan yleisten trendin seuraamisen lisäksi mielenkiintomme kohdistui tänä vuonna patjastoihin ja kangasmateriaaleihin sekä värisävyihin, sillä suunnitelmissamme on uusia S/Y Meriharakan 20 vuotta vanhat patjat. Perheemme juniorien suurin mielenkiinto kohdistui näyttelyn suurimpiin moottoriveneisiin ja niinpä tänä vuonna tuli poikkeuksellisesti tutustuttua myös useaan moottoriveneeseen, mutta onhan niissäkin patjastot. ;-)
Venekoon kasvu näyttää edelleen jatkuvan ja veneet ovat valtavan tilavia myös sisätiloiltaan. Messuilla kierrellessä tuntuu suhteellisuuden taju katoavan ja tutustuessa ns. normaalikokoiseen Suomen saaristo-olosuhteisin sopivaan veneeseen, vaikuttaa se jo ahtaalta. Toisinaan herää kysymys, mihin veneessä tarvitaan salonkiryhmää, jonka ympärille mahtuu istumaan 10 henkeä tai onko tarvetta kahdelle wc:lle ja suihkulle. Voi vain miettiä miten tällaisessa avarassa salongissa liikutaan turvallisesti kovalla tuulella ja isossa aallokossa. Veneiden avotilat ovat myös kasvaneet, mikä sinällään on hyvä ja positiivinen asia, mutta joissakin veneissä avotilat ovat jo niin leveitä, ettei purjehdittaessa taida saada riittävää jalkatukea mistään.
Selkeästi vaikuttaa myös siltä, että veneiden koon kasvu on tapahtunut laadun ja viimeistelyn kustannuksella. Monissa veneissä mm. turkkilevyt ovat halvoista materiaaleista ja niiden sovitus on viimeistelemätöntä. Heloituksien osalta on tehty valtavasti kompromisseja ja useimmissa veneissä mm. vinssit vaikuttavat alimitoitetuilta ja muutenkin purjehduksen kannalta oleelliset helat ja plokit ovat puutteellisia. Rahallahan niitä saa toki ostaa lisää, mutta kumpi on tärkeämpää veneen koon kasvattaminen vai purjehdusominaisuuksien lisääminen. No, tarpeita toki on erilaisia ja onneksi vaihtoehtojakin löytyy…
Omasta mielestäni näyttelyn mielenkiintoisin purjevene oli Salona 37, missä oli todella panostettu kannen heloitukseen ja vaikutti siltä, että työn jälkikin oli kokonaisuutena ihan kohtuullista. Se on omasta mielestäni selkeästi vene, jossa hinta-laatu kohtaavat melko hyvin.
Moottoriveneiden osalta asiantuntemukseni ei ole riittävällä tasolla, mutta varmaa on ainakin se, että veneitä löytyy kaikkien makuun ja kokovaihtoehtoja löytyy vaativallekin ostajakunnalle.
Messuovien sulkeuduttua meille jäi vielä sopivasti aikaa hoitaa ravintotankkaus ja tutustua Tukholman keskustaan. Pikaisen shoppailun tuloksena ja itse asiassa messumatkan ainoana ostoksena mukaan jäivät hienot lasiset joulukuusen pallot. ;-)
Tällä kertaa paluumatka tapahtui poikkeuksellisesti Kapellskäristä Naantalin, missä olimme aamuvarhaisella. Kiitos kaikille mukavasta matkaseurasta ja erityiskiitos matkan järjestäjälle.
