maanantai 21. syyskuuta 2009

Sail Fast Team päätti kilpailukautensa


Katso lisää kuvia täältä
Sail Fast Teamin osalta kilpailukausi päättyi Mustfinnö-kisaan. Kilpailu purjehdittiin ihanteellisissa olosuhteissa tuulen ollessa 4-6 m/s lännen suunnalta, kääntyen päivän edetessä luoteeseen. Mukaan oli uskaltautunut 13 venekuntaa ja tällä kertaa LYS 1:n luokkajako alkoi 1,11:sta ja näin ollen myös me kilpailimme poikkeuksellisesti ns. isossa LYS-luokassa. Ennakkoon aika haastavaa, koska viivalla oli mukana tämän vuoden SM-voittaja (Baltic Offshore), Dat wor et.

Meidän luokassamme lähti kahdeksan venekuntaa. Lähtö tapahtui hieman avoimeen tuuleen ja tärkeää oli saada hyvä lähtö vapaista tuulista. Lähellä lippua oli ahdasta ja protestiakin jo huudeltiin, mutta hyvin selvisimme ja ylitimme lähtölinjan oikea-aikaisesti aivan lipun vierestä. Vauhdikasta ajoa ensimmäiselle merkille. Tärkeintä oli säilyttää optimaalinen suunta ja venevauhti. Luokkamme veneistä Dat wor et ja Marimii 2 käänsivät ennen meitä. Me saavuimme merkille samaan aikaan pienemmän luokan Avance 245:n kanssa, joten siihen nähden ensimmäinen veto oli hyvä. Merkin jälkeen jiippasimme ja leikkasimme hieman korkeutta. Epäröimme hieman spinnun nostoa, mutta takanamme tulleen Xanthen spinnun noustessa, nousi se myös meillä, vaikka tuuli olikin melko sivusta. Spinnun lasku onnistui hyvin, vaikka hetken näytti hieman haasteelliselta spinnun päästessä veteen. Seuraavaksi tiukkaa luovia, mutta nyt venevauhti ei ollut ihan kohdallaan. Kippari taisi tarkkailla liian intensiivisesti edellemme päässeen Xanthen luovikulmaa.

Seuraava spinnuosuus meni virheittä, mutta se viimeinen vauhti jäi kadoksiin, vaikkakin hetkittäin saavutimme edellemme päässyttä Xanthea. Uudella kierroksella luovikin tuntui toimivan paremmin, kun keskityimme omaan ajoon. Spinnuajo sujui toistamiseen virheittä, mutta vauhdista puuttui se jokin. Viimeiseltä merkiltä edellämme ajaneista ainakin Dat wor et ja Xanthe ajoivat spinnulla maaliin, mutta totesimme heillä olevan hetkittäin vaikeuksia, joten oli selvää, että meidän ei kannattanut yrittää puhtaalla lenssispinnullamme. Näin siis merkillä spinnu alas ja vauhdikkaasti maaliin. Takanamme tulevista Exkani yritti spinnulla siinä kuitenkaan onnistumatta ja he selkeästi jäivät meille. Tasainen suoritus antoi sijaluvuksi 5/8.

Ennen toista lähtöä oli miehistöllä hetki aika tankata ja sitten taas keskittyneenä radalle. Tuuli oli nyt kääntynyt selkeästi luoteeseen ja lähtö olikin avotuuleen. Lähtömme onnistui toistamiseen hyvin ja spinnu taisi nousta meillä ensimmäisenä. Alapuolellemme jäänyt Banner 28 pääsi kuitenkin vähän yllättämään kipparin sen noustessa yläpuolellemme ja niinpä olimme hetkittäin melko sotkuisissa tuulissa. Ennen merkkiä oli aika ahdasta meidän, Exkanin ja Dat wor etin ollessa lähes rinnakkain ja Xanthen tullessa heti takaa. Meillä oli kuitenkin oikeus merkkitilaan ja pidimme tästä tiukasti kiinni. Hetkittäin kuitenkin vaikutti, että kosketuksilta ei vältytä, mutta kaikki kipparit osasivat asiansa ja merkistä selvittiin kunnialla. Luovi sujui virheittä ja tällä kertaa pysyimme lähes Xanthenkin vauhdissa. Exkani teki myös hienoa suoritusta ja se luovi lähes samaan tahtia kanssamme. Saatuamme spinnun ylös saavutimme selkeästi edellämme olevaa Xanthea ja hetken tuntui jo siltä, että pääsemme ohi. Xanthessa oltiin kuitenkin hereillä ja he tekivät oman ratkaisunsa kiertämällä Kurjenkarin eri puolelta kuin muut. Heidän ratkaisunsa tuntui toimivan ja ero meihin kasvoi. Porokarin merkin jälkeen jiippi ja reilusti leikaten viimeiselle merkille. Leikkasimme selkeästi enemmän kuin muut, mutta tämän seurauksena saimme jiipin jälkeen spinnun pysymään koko ajan vedossa ja ajoimme vauhdilla maaliin. Tällä kertaa emme vielä olleet valmiita Xanthen lyömisen, mutta ero pienenee. Tasaista esitystämme kuvaa hyvin myös toisen lähdön viides sijamme. Viikonlopun osalta tuloslista muodostui odotetuksi, mutta listalta kannattaa poimia Exkanin vahva esitys.

Kippari kiittää miehistöä kuluneesta kaudesta.


maanantai 14. syyskuuta 2009

Viittakarin kokonaiskilpailun voitto ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa

Kokonaiskilpailun voittajan vauhdikasta spinnuajoa

Jalan Jalan jäi taakse mutta ei riittävästi...

Keskittyneenä


Kauden viimeinen Viittakari Cup purjehdittiin navakassa, mutta melko tasaisessa lounaistuulessa. S/Y Meriharakan kannalta tilanne oli haastava, sillä täydellinen oma suorituskaan ei nostaisi meitä kokonaiskilpailun voittoon, vaan oman onnistumisen lisäksi sijoitusten pitäisi mennä sopivasti ristiin.

No, me lähdimme siis riskillä hakemaan voittoa, vaikka kovanpuoleinen tuuli kyllä ennakkoon ajatellen suosi hai- ja h-veneitä. Ennen lähtöä meillä oli jo melkoista ”hässäkkää” hakiessamme oikeaa purjevaihtoehtoa keulaan. Reippaasta tuulesta huolimatta valitsimme keulaan 2-genoan ajatuksella ottaa isosta tarvittaessa riittävästi painetta pois.

Lähtölinja oli tällä kertaa hyvin selkeä ja pyrimme lähtemään styyralla mahdollisimman läheltä lippua. Reippaassa tuulessa lähestyimme linjaa vauhdilla ja yritimme sopivasti ”jarrutella”, mutta ajoimme itsemme hieman hankalaan rakoon ja hai vene pääsi nostattamaan meitä ja niinhän siinä kävi, että meille tuli täpärä varaslähtö, vaikkakin lippu nousi pienellä viiveellä. Sanontahan kuuluu, että ratakisassa joka seitsemäs lähtö kuuluu olla varaslähtö, jos haluaa onnistua lähdössä. No välttämättä sitä ei olisi juuri tähän kohtaan kaivattu…

Nöyrästi kuitenkin hyväksyimme tilanteen ja suoritimme rangaistuskierroksen vaikka olimmekin huomioineet tuomariveneessä olevan Ilona Tuulikin ”miehistöä” ja lähdimme fliitin perään. Ilmeisesti ei muidenkaan lähtö ollut ihan nappiin mennyt, sillä edellemme päässyt fliitti ei ollut kaukana. Ylämerkille tultaessa olimme jo saavuttaneet fliitin ja olimme kisassa mukana.
Haasteena kylläkin se, että olimme koko ryhmään nähden paaran halsilla ja siten siis väistämisvelvollisia. Kun kippari vielä ajoi ylämerkille täysin nurkkaan, oli hässäkkä valmis, mitä vielä edesauttoi jumiin jäänyt skuutti. Merkin jälkeen leikkasimme reilusti ennen jiippiä ja spinnu nostettiin vasta jiipin jälkeen. Reippaassa tuulessa oli hieman haasteellista saada vene vakautettua. ”Heijaaminen” olikin hetkittäin aika hurjaa. Pekan varmoilla komennoilla ja skuuttaamisella homma kuitenkin pysyi hanskassa, vaikka kipparin näkökulmasta homma ei ollutkaan ihan hallinnassa.

Alamerkkiä lähestyessämme päätimme laskea spinnun hyvissä ajoin välttääksemme alamerkin hässäkän. Tämä oli hyvä valinta, sillä näin pääsimme lähestymään merkkiä hieman loivemmassa kulmassa ja niinpä kuittasimmekin heti merkillä FE 83:n ja hetkeä myöhemmin hai-veneen. Luovi ylämerkille sujui virheittä ja päätimme jälleen leikata ennen jiippiä ja samalla saimme tyylikkäästi väistettyä ”tuttua kaveriamme”, Naantaliin matkaavaa laivaa. Jiipin jälkeen spinnu ylös ja vauhdikasta ajoa maaliin. Edellisen kierroksen ”heijauksista” huolestuneina spinnumme oli varovaisesti yliskuutattu, mikä tuskin kylläkään hidasti vauhtiamme. Maalin tulimme täpärästi luokkamme toisena veneenä varaslähdöstä ja ensimmäisen kierroksen ylämerkin hässäkästä huolimatta. Jotain olemme varmasti oppineet, sillä nyt vene tuntui kulkevan myös reippaan tuulen luovilla ja ilman varaslähtöä tuloslista olisi voinut olla toisenlainen.

Tasaisen kauden jälkeen sijoituimme kokonaiskilpailussa hienosti kolmanneksi. Mahdollisuudet olivat parempaankin, mutta vielä tällä kertaa rahkeemme eivät riittäneet korkeammalle. Paljon voidaan spekuloida eri venetyppien ominaisuuksia ja sitä kautta mahdollisuuksista menestyä. Sail Fast Teamille tärkeintä on tehdä hyvä ja onnistunut suoritus ja katsoa mihin se riittää, mutta silti on myönnettävä, että voittaminen on kivaa. Pitäisikö vaihtaa venettä vai harjoitella lisää…