Pyytinkarin kilpailu loi uskoa tulevaisuuteen

Voiko reitin kiertää lyhyemmin....huomio luovikulmat;-)


Alun alkujaan Pyytinkarin kilpailu ja siinä menestyminen oli asetettu kauden päätavoitteeksemme. Kauden alun menestyksemme ei kuitenkaan lupaillut hyvää ja miehistön sekä eritoten kipparin usko onnistumiseen oli vahvasti horjumassa. Perjantaiaamun valjetessa alkoi kilpailutunnelma kuitenkin nousta. Varakipparimme Juha oli uhrannut osan edellisyön yöunestaan valmisteluihin tutustumalla sääennusteisiin ja hiomalla taktiikkaamme sen mukaisesti. Veneelle päästyämme siirsimme reitin PC:ltä plotterille ja varustelimme veneen kisakuntoon. Turhat tavarat pois ja muonat paikoilleen sekä viimeiset maston säädöt kohdalleen ja näin tunnelma sekä kisafiilis olivat kohdallaan. Heikki oli hankkinut tiimillemme uudet tiimipaidat ja sekös vielä nostatti tunnelmaa.

Kaiken ollessa valmista irrotimme köydet ja suuntasimme kohti lähtöaluetta. Purjeet ylös ja säädöt kohdalleen ja olimme enemmän kuin valmiit kisaan.
Saimme kohtuullisen hyvän lähdön, mutta päästäksemme pois samaan aikaan lähteneiden veneiden "pakkituulesta” teimme lähes välittömästi vendan ja suunnitelmiemme mukaisesti ajoimme Airiston länsireunaa kohti Orhisaarta. Melko nopeasti saavutimme ensimmäiset edellämme lähteneistä veneistä. X-99 tuli perä edellä vastaan, ja jossain kohtaa Airistoa sivuutimme molemmat edellämme lähteneet Sun Odysseyt samalla taistellen tasapäisesti Swan 37 Ligaturan kanssa. Ennen Orhisaarta jouduimme vielä tekemän pienen korjaavan vendan samalla todeten, että takanamme tulevat tuntuivat selkeästi hyötyvän muuttuneesta tuulen suunnasta. Spinnuja alkoi nousta heti Orhisaaren jälkeen, ja kun takanamme tuleva Siesta 32 nosti spinnun, oli myös meidän se tehtävä. Ratkaisu oli oikea ja eroa takanamme oleviin alkoi syntyä, kunnes reitti hieman kääntyi ja meidän oli hetkeksi laskettava spinnu saadaksemme ajettua parempaan suuntaan. Kaitkiven kohdalla spinnu taas ylös, jolloin matka jatkui vauhdikkaasti ja saavutimme edellemme päässeen Ligaturan. Muutaman huonon yrityksen jälkeen teimme mallikkaan ohituksen ja Ligatura alkoi jäädä... Hyvä me! :-)

Yön hämärtyessä matkamme jatkui vauhdikkaasti, vaikkakin takaa alkoi ilmaantua meitä nopeampia veneitä ja meidän oli oltava hereillä, ettei ohitus tapahtuisi liian läheltä meitä vieden meiltä hetkeksi tuulen. Tämän myös viestitimme selkeästi ohi yrittäville nostattamalla hillitysti. Tämä johti siihen, että mm. ORCi luokan voittajalta Prospect of Whitbyltä kesti tovin päästä ohitsemme. Ennen Fiskötä ajoimme pitkään lähes tasapäisesti nopeaksi tunnustetun Dat Wor Etin kanssa. Samalla tarkkailimme edellämme olevaa, ennakkoon yhdeksi kovimmaksi haastajaksemme kaavailemaamme, ExKania, mutta tuntui, että myös he olivat hyvässä vauhdissa, sillä ero pieneni piinaavan hitaasti.

Fiskön kulmalla teimme hallitun jiipin ja jatkoimme vauhdikasta spinnuajoa voimistuvassa tuulessa. Rinnallemme saimme selkeästi nopeamman Kracer 36:n mutta onnistuimme spinnun trimmauksessa kiitettävästi ja ajoimme tasapäisesti Snöbådalle asti jossa länsiviitan kierron jälkeen tuuli kääntyi enemmän sivulle ja spinnuajosta tuli haasteellisempaa veneen pyrkiessä ajoittain voimallisesti broachaamaan, mutta hyvällä ruorimiehen ja skuuttaajan yhteistyöllä homma toimi ja matka eteni vauhdilla. ExKanin saavutimme vasta Kihdin pohjoispäässä länsimerkin kohdalla, spinnuosuuden päätteeksi. Tämä ei lupaillut hyvää voittoa ajatellen sillä ennakkoon olimme kaavailleet, että ero on saatava aikaiseksi spinnulla. Samassa kohtaa ruorimiehen väsymyksen seurauksena meinasi pohjoisviitta mennä väärältä puolelta, mutta onneksemme Moondancesta kohteliaasti varoitettiin ja vältimme pohjakosketuksen. Aamun väsymyksestä huolimatta luovi sujui mallikkaasti, ja saimme jätettyä Exkania tasaisesti. Ykskarin kohdalla totesimme jo alkuillasta ohittamamme Ligaturan tavoittaneen meitä, joten nyt oli oltava tarkkana, että saisimme pidettyä heidät takanamme maaiin asti. Kuivakalsaarin itäviitan jälkeen oli vielä lyhyt spinnuosuus maaliin. Spinnun nostossa meillä oli pieniä haasteita, mutta saimme ne voitettua ja laskettelimme kohti maalia samalla tarkkaillen, ettei meitä yllätetä takaa. Kauniissa aurinkoisessa säässä ylitimme maalilinjan klo 10.17.53 ollen purjehditussa ajassa luokkamme nopein vene. Saimme siis maalipaukun. Lopullisissa tuloksissa reilu 15 tunnin suorituksemme palkittiin kunniakkaalla kolmannella sijalla. Rantautumisen jälkeen oli aika nauttia maittava lounas ja rentoutua paluukilpailua varten.

Paluukilpailun aamu valkeni sateisena, mutta ennen starttiamme aurinkokin alkoi jo näyttäytyä pilvien lomasta. Startti tapahtui myötätuulen ja siis spinnulla, mikä sopi meille erinomaisesti. Lähestyimme starttilinjaa baaran halssilla ja heti lähtölinjan ylitettyämme teimme jiipin ja nostimme spinnun. Saimme hyvän startin ja ajoimme tasapäisesti eilisen kilpakumppanimme Ligaturan kanssa välillä vaikuttaen, että pääsemme edelle, mutta voimakkaammissa puuskissa tilanne taas tasoittui. Näin etenimme tasaisesti Taipaluksen ohi, missä laskimme spinnun välttäen näin ajautumasta liian alas.

Iso-Kuusisen sivuutimme kenties hieman liian lähellä rantaa ja hetken tuuli oli kadoksissa, kunnes se niemen ohituksen jälkeen taas voimistui. Puuskissa pyrimme ottamaan nousua talteen päästäksemme suoraan merkille, missä onnistuimmekin, vaikka juuri ennen merkkiä tilanne vaikutti hetken aikaa huolestuttavalta. Heti merkin jälkeen spinnu ylös ja taktiikkana ajaa suoraan Orhisaareen. Taktiikkamme onnistuikin hyvin ja saimme kurottua eroa kiinni ExKaniin ja ohitettua Ligaturan, jotka kummatkin leikkasivat huomattavasti alemmas kuin me. Orhisaaren jälkeen mallikas spinnujiippi ja nyt sitten vain tarkkaa spinnuajoa maaliin asti. Airismaan kohdalla ohitimme ExKanin, mutta Ligatura lähestyi huolestuttavasti. Taistelimme tasapäisesti Ligaturan kanssa, kunnes äkkiä kuului kova pamahdus ja spinnupuomi paiskautui kiinni etustaakiin. Nopeasti meille selvisi, että spinnuskuutin takakulman ploki oli pettänyt. Yritimme vielä vinssata skuuttia sisään, mutta koska emme onnistuneet keventämään painetta spinnusta kääntämällä venettä myötäiseen, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi laukaista spinnu ja nostaa ripeästi 1-genoa. Nopeasti meille kuitenkin selvisi, ettei meillä olisi enää mahdollisuuksia taistella kärkisijoista ja niinpä lyhyen keskustelun jälkeen kippari teki kipeän päätöksen nostaa perälippu ja ilmoittaa kilpailulautakunnalle keskeytyksestämme.

Asiasta toipuminen vaatinee oman aikansa, kun vielä tulosluettelosta havaitsimme Ligaturan sijoittuneen toiseksi. No, tärkeintä kuitenkin oli, ettei kukaan loukannut itseään plokin rikkoutumisen yhteydessä. Toisaalta saimme rutkasti lisää itseluottamusta ja uskoa, että hyvänä päivänä meillä on vielä mahdollisuus saavuttaa se täydellinen onnistuminen. Sen aika vain ei ollut vielä...

Haluankin tässä yhteydessä aidosti kiittää koko tiimiä erinomaisesta suorituksesta ja aktiivisuudesta koko viikonlopun ajan.

Skipper of Sail Fast Team

S/Y Meriharakka tuli totaalisesti nöyryytetyksi

Lähtöä edeltäneestä sateesta ja hurjasta ukkospuuskasta huolimatta lähtölinjalle oli uskaltautunut 12 venekuntaa. Onkohan kyse hulluudesta ja rakkaudesta purjehdukseen vai mikä lienee syynä, että myös Sail Fast Team hakeutui merelle uhmaten sadetta ja puuskissa yli 15m/s yltyneeseen tuuleen. Lähtöpaikalle mennessämme tuuli oli todella puuskainen ja otimme isoon kaksi reiviä. Kävimme pyörähtämässä lähtöalueella ja nostimme 3 genoan. Hetkeä ennen lähtöä tuuli alkoi laantua ja poistimme 2-reivin ja suuntasimme kohti tuomarivenettä selvittääksemme purjehdittavan radan. Samalla kuitenkin huomasimme keulapurjeen skuutin menevän vantin väärältä puolelta. Eipä siinä muuta kuin venda ja skuutin korjaus ja kohti lähtöpaikkaa. Kaikesta huolimatta saimme tyydyttävän startin, tosin fleetin väärältä puolelta.
Kippari ylitti turhan sitkeästi nostaa Ilona Tuulikin yläpuolelle ja kesti aikansa ennen kuin ymmärsimme hieman laskea kurssia ja ajaa vauhdilla "karkuun"....tuuli kuitenkin tyyntyi koko ajan emmekä saaneet riittävästi painetta purjeisiin. Ilmeisesti kipparin hermoilusta johtuen vaikutti siltä, että tuulikin vielä olisi epäedullinen radan vasemmassa reunassa ja niinpä heitimme vendan ja jouduimme kevyesti väistämään Ilona Tuulikkia perän puolelta. Muut väistettävät olivat sentään jääneet sen verran jälkeemme, että muita tilanteita ei syntynyt. Ajoimme baaran halssilla niin pitkälle, että pääsisimme seuraavalla halssilla suoraan merkille. Käännöksen jälkeen poistimme reivin samalla todeten tuulen totaalisesti moinaavan, emmekä päässeet suoraan merkille ja niinpä jouduimme vielä kertaalleen vaihtamaan halssia. Merkille päästyämme tuuli oli lähes olematonta ja vaikka ennen lähtöä olimme kovasta tuulesta johtuen päättäneet pitää spinnun pussissa ja ehjänä Pyytinkarin kisaa silmällä pitäen oli se nyt kaivettava esiin. Miehistö taisi olla aika kylmissään saderyöpyn jäljiltä vai mikähän oli syy, että muiden ajaessa edellä spinnu ylhäällä me vasta availimme köysinippuja.
Lopulta myös me saimme spinnun ylös mutta peli oli jo tämän kisan osalta menetetty. Toiselle kierrokselle lähdettäessä nöyryytys vielä jatkui FE 83:n tullessa luovilla takaa meitä kovempaa. Ylämerkille tultaessa tuuli alkoi taas yltyä eikä kippari enää saanut piiskatua miehistöön virtaa niin, että spinnu olisi noussut ja näin saimme vielä kokea miltä tuntuu kuin lyötyä lyödään H-veneen mennessä spinnulla ohi. Maalin tulimme kolmanneksi viimeisenä ja taaksemme jäi purjehditussa ajassa vain pari H-venettä joten oli selvää että lopputuloksissa olisimme viimeisiä. No more comments...tulokset kertoo kaiken

Pyytinkarille on ilmoittauduttu ja sinne mennään mutta jos sijoitukset eivät parane niin kipparin tämän hetkisten tunteiden perusteella tämä oli tässä :-(

Ratapurjehdus osoitti haasteellisuutensa

Kauden kolmas ja neljäs Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin Pohjois-Airistolla aurinkoisessa säässä kahtena ratapurjehduksena. S/Y Meriharakka lähti merelle luottavaisin mielin ja ennen lähtöä kippari yritti nostattaa tunnelmaa soittamalla isolla volyymille Cascadaa mutta miehistön soraäänistä päätellen musiikki oli väärin valittu ja parempaan tunnelmaan olisi ilmeisesti päästy soittamalla Motörheadia. Hieman epätietoisena rata-alueesta suuntasimme veneen keulan kohti Viittakaria mutta samalla totesimme muiden veneiden siirtyvän länteen päin. Pienen tähystyksen jälkeen myös me löysimme suunnan itse rata-alueelle.
Aamu oli vähätuulinen ja tuulen viritessä lautakunta joutui siirtämään lähtöä ja merkitsemään radan uudelleen ja näin myös kaikki halukkaat ehtivät rata-alueelle ennen kilpailun alkua. Paikalle oli poikkeavasta ajankohdasta huolimatta ilmaantunut 12 venekuntaa.
Ensimmäisessä lähdössä tuuli oli 4-5 m/s WSW tai jotain sinnepäin ja jo heti lähdössä riitti säpinää veneiden pyrkiessä hakeutumaan hyviin asemiin. Kipparin kokemattomuutta ja puutteellisen sääntötuntemuksen seurauksena saimme huonohkon startin ja jäimme heti altavastaajan asemaan. Luovilla yritimme parhaan kykymme mukaan saada venevauhdin kohdalleen mutta siitä huolimatta tuntui, että toiset karkaavat. Kääntömerkillä spinnu nousi vaikka ei välttämättä ihan yhtä rivakasti kuin kanssakilpailijoilla mutta siitä huolimatta saimme edellämme olleita kiinni ja vaikutti, että pääsisimme taas kisaan mukaan. Seuraava luovi oli taas aika "räpellystä" parasta venevauhtia hakiessamme mutta kun ei osaa niin ei...
Tuloksena tästä lähdötä oli 7 sija.

Ennen toista lähtöä oli aikaa suorittaa miehistön tankkaus ja nollata tilanne ja lähteä hakemaan parempaa sijoitusta. Tuuli oli voimistumassa ja hetken meitä jo huolestutti, josko tuuli yltyy liikaa jolloin 1 genoamme olisi liian iso. Tuuli pystytteli kuitenkin 6m/s paikkeilla eli siltä osin ongelmia ei syntyisi. Lähtö meni taas pieleen ja olimme heti vaikeuksissa ja huonoissa asemissa. Ylämerkille pääsimme kuitenkin vielä fleetin mukana mutta ensimmäisen kierroksen spinnun nosto epäonnistui totaalisesti. Saatuamme sen lopulta ylös se oli "rintsikolla" ja ei muuta kuin alas. Tiukassa ratapurjehduksessa ei tällaisen tilanteen korjaamiseen ole aikaa ja niinpä "ajelimme" ilman spinnua alamerkille masentavasti samaa vauhtia Hai veneen kanssa. Jotenkin saimme kuitenkin koottua ajatuksemme ja yrittimme keskittyä venevauhdin ylläpitämiseen. Tilanteen teki helpommaksi se, ettei ollut uhkaa jäädä toisten "pakki" tuuliin, eikä ollut tarvetta väistellä toisia veneitä. Kenties tuskaamme myös hieman helpotti edellämme olevan veneen väärästä kulmasta ylös nostettu spinnu. Maaliin päästyämme oli tunnelma aika maassa ja keskusteluissa viitattiin jo "pyyhkeen kehään" heittämisestä. Tuloksena päivän toisesta lähdöstä oli 8 sija. Arvioitaessa päivän tulosta sijalukujen valossa voidaan tulosta suoritukseemme nähden pitää vähintäänkin tyydyttävänä vaikkakin tiimimme tavoitteet oli asetettu hieman korkeammalle.
Ehkäpä tavoitteista täytyy hieman tinkiä ja heittää tiukat pipot pois kuten jo Viittakari Cupin kilpailuohjeissakin määrätään ja pyrkiä rentouden ja iloisen meiningin kautta katsomaan mihin se tulevaisuudessa riittää.
Ensimmäisestä ratapurjehduskokemuksesta opimme ainakin sen, että säännöt on tunnettava, lähtö on onnistuttava ja miehistön yhteistyö on oltava saumatonta:-)

Lisää kuvia kisatunnelmasta löytyy täältä