Pyytinkari 2009

Lisää kuvia täältä

Tämän vuoden Pyytinkarin kilpailu oli jälleen kerran vähätuulinen, joten viime vuoden nopean kisan jälkeen veneet kärsivät tällä kertaa enemmän tai vähemmän pläkästä ja hyvällä onnella oli astetta isompi vaikutus kuin viime vuonna. Tuloksien valossa voidaan selkeästi todeta, että pienemmät veneet hyötyivät aikaisesta starttiajasta näiden valloittaessa yhteistuloksien kärkipaikat.
Itse olimme ennakkoon arvelleet päävastustajiemme löytyvän kolmikosta Ilona Tuulikki, Exkani ja Xanthe ja näistä etukäteen arvelimme kovimmaksi vastukseksi Xanthen. Tulokset kuitenkin osoittivat, että Pyytin kisassa kaikki on mahdollista ja Xanthekin lyötävissä.

Lähtömme oli klo 18.53 samanaikaisesti mm. Xanthen ja Ligaturan (Svan 37) kanssa. Lähtömme onnistui hyvin ja lähdimme luovimaan tasapäisesti Airiston itäreunaa kanssakilpailijoidemme kanssa. Heti Airistolla Lattomatalan kohdalla tuuli alkoi tyyntyä. Edellämme olevat veneet ajoivat matalan itäpuolelta meidän lähtiessämme kiertämään lännen puolelta. Ratkaisumme osoittautui oikeaksi, sillä ennen Orhisaarta ohitimme ensimmäiset h-veneet ja mm. Hai 2000:n. Taakse jäi myös viime vuoden kova kilpakumppanimme Ligatura. Orhisaaren jälkeen tuuli nousi hetkeksi ja etenimme vauhdilla kohti Insinööri Petterssonia, kunnes tuuli sitten tyyntyi lähes kokonaan Innamon kohdalla ja ryhmä alkoi kerääntyä kasaan. Tuulen kadottua ja illan kylmetessä harmittavaisesti havaitsimme mm. Exkanin ja Ilona Tuulikin, samoin kuin hyvin aloittaneen Xanthenkin, etenevän pläkän toisella puolella. Onneksi täydellistä pläkää ei kestänyt kovinkaan pitkään ja pääsimme etenemään hämärän laskeutuessa ja kylmyyden yrittäessä saada otteen miehistöstä. Mikähän saa purjehtijan vuodesta toiseen lähtemään mukaan tähän kilpailuun…

Hitaasti, mutta määrätietoisesti purjehdimme eteenpäin. Toki kryssiminen lähes tyynessä oli melkoista tuskaa ja vauhdin kerääminen käännöksien jälkeen tuskallisen hidasta. Jälkikäteen spekuloiden olisi kenties kannattanut ajaa riskillä hieman pidempiä luoveja eikä liikaa seurata väreitä veden pinnalla.

Kittuisten kohdalla onnistuimme sopivasti ylittämään laivaväylän ennen laivojen tuloa ja niinpä olimme laivoihin nähden vähäisen tuulen oikealla puolella. Tässä vaiheessa kipparille tuli uni silmään, mutta onneksi ruoriin tarttuivat levänneet kädet ja kippari pystyi huoletta keräämään voimia aamun koitoksiin. Jatkoimme sinnikästä luovimista Fisköseen asti, jossa tuuli hieman aukesi ja saimme ajaa pitkän vedon seuraavalla kääntömerkille. (Tällä pitkällä halssilla meidät ohitti kipparin ”unelma” Finngulf 331.) Ennen merkkiä kurssimme kuitenkin laski sen verran, että jouduimme ottamaan yhden pienen ”korjaavan” ennen ylösajoa Kihdillä. Kihdillä keskityimme lähinnä venevauhdin ylläpitämiseen, kunnes edessämme nousi pari spinnua. Niinpä mekin nostimme spinnun ja osalle miehistöstä tuli kiire aamupalan viimeistelyssä.

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä spinnulla kurssimme laski niin rajusti, että päätimme ottaa sen melko ripeästi alas ja jatkaa genoalla. FG 331 ajoi sitkeästi huomattavasti alempaa kurssia spinnulla laskien sen hieman ennen Bådania hetkeksi ja nostivat tyylikkäästi merkille. Ilmeisesti ko. veneessä luettiin tarkkaan polarisaatiotaulukkoa. Me emme taulukkoa tulkinneet, mutta oli selvää, että ainakin meidän osaltamme kurssi olisi laskenut liiaksi, joten ratkaisumme ajaa genolla oli oikea.

Bådanin jälkeen nostimme spinnun tyylikkäästi ylös ja ajoimme tasavertaisesti mm. Bestinan kanssa. Ennen Laupusta takaa lähestyi X-37 ja sen ohittaessa meitä keskityimme ehkä hieman liikaa heihin ja unohdimme oman ajamisemme. Yhdellä jiipillä ajoimme kuitenkin tyylikkäästi seuraavalle merkille, jossa kurssi muuttui ja muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia saada spinnua pysymään vedossa ja osa jopa laski spinnun. Me päätimme kuitenkin rohkeasti ajaa spinnulla ja tästä tulikin kisan vauhdikkain muutaman mailin pätkä. Pakinaisten kohdalla päätimme edellä ajavistamme poiketen ajaa Pakinaisten reunaa. Valintamme oli onnistunut ja saimme kasvatettua eroa takanamme tuleviin. Muutama ripeä jiippi ennen Kuiva Kalsaaren jälkeistä itäviittaa ja sitten vielä viimeiset luovit maaliin. Tuloksien valossa kisamme ei ehkä aivan täyttänyt ennakko-odotuksiamme, mutta kokonaisuutena suorituksemme oli hyvä. Niin ja tulipahan ainakin luovittua;-)



Paluukilpailun aamu valkeni sateisena ja kovatuulisena. Herätys oli vauhdikas, sillä voimakkaan itätuulen noustessa veneiden ankkurit alkoivat pettää. Niinpä myös me siirsimme veneen ripeästi lännen puolelle ennen aamupalan nauttimista. Iso osa veneistä näytti pelästyneen myräkkää ja suuntaavan suoraan kohti kotisatamia. Kieltämättä tämä kävi myös kipparin mielessä, kun tiedossa oli kovatuulinen kryssikisa. Keulaan valitsimme kolmos genoan ja isoon otimme yhden reivin. Sitten lähtölinjalle. Roikuimme lähtölinjan styyran puoleisessa päässä mutta arviomme ajan lähtölinjalle väärin ja myöhästyimme selkeästi. Tähän ei kyllä kisa ratkennut. Tuuli oli melko puuskaista ja teimmekin muutaman ”tyylikkään” broachin, jotka samalla hidastivat etenemistämme. Taipaluksen jälkeinen tiukka veto alas Iso-Kuusiselle oli osaltamme todella surkea ja mm. Ligatura karkasi selkeästi. Jostain syystä kuitenkin huonollakin vedolla saavutimme Ilona Tuulikin ja pääsimme jopa ohi ennen pohjoisviitan kiertoa. Pohjoisviitan jälkeen tuuli oli hetkittäin todella kova ja puuskainen ja venettä oli vaikea pitää kurssissa. Liekö tässä syy, että kippari yritti tutustua lähemmin seuraavaan eteläviittaan ;-). Melko pian otimme isoon toisen reivin, mikä tuntui hyvältä ratkaisulta, sillä nyt vene kulki tasaisemmin ja pysyimme paremmin fliitin mukana. Ilona Tuulikki jäi meille tässä vaiheessa selkeästi mutta muut kovimmista kilpakumppaneistamme olivat jo kaukana edessä.

Orhisaaren jälkeen otimme isosta reivit pois ja ajoimme vauhdilla kohti maalia tuulen ollessa edelleen puuskainen. Ajoittain paine peräsimessä kasvoi liiaksi ja toisaalta välillä keulaan olisi tarvittu lisää neliöitä. Maaliin saavuimme joukon hännillä kylminä ja märkinä, mutta kuitenkin jälleen yhtä kokemusta rikkaampina. Kuten useasti olen todennut, on S/Y Meriharakan kovan tuulen kryssi hakusessa ja tähän osa-alueeseen lienee syytä nyt toden teolla syventyä. No, uusi isopurje on jo tilattu ja vakavasti on harkittava ison levankikiskon ja -vaunun vaihtamista. Toisaalta uskon, että perussäädöillä on vielä paljon tehtävissä. Onneksi kilpailuihin tulee nyt kesälomatauko ja välillä saa purjehdusta vähän ” harrastaakin”.
Tarkemmat tulokset Turun Pursiseuran sivuilla.

P.S Jutun julkaisu viivästyi koska heti kilpailun jälkeen kippari lähti työmatkalle Norjaan ja palattuaan matkalta S/Y Meriharakka osallistui perhemiehistöllä Turun Pursiseuran saaristoeskaaderille Ahvenanmaan ympäri.