Viittakarin kokonaiskilpailun voitto ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa

Kokonaiskilpailun voittajan vauhdikasta spinnuajoa

Jalan Jalan jäi taakse mutta ei riittävästi...

Keskittyneenä

Kauden viimeinen Viittakari Cup purjehdittiin navakassa, mutta melko tasaisessa lounaistuulessa. S/Y Meriharakan kannalta tilanne oli haastava, sillä täydellinen oma suorituskaan ei nostaisi meitä kokonaiskilpailun voittoon, vaan oman onnistumisen lisäksi sijoitusten pitäisi mennä sopivasti ristiin.

No, me lähdimme siis riskillä hakemaan voittoa, vaikka kovanpuoleinen tuuli kyllä ennakkoon ajatellen suosi hai- ja h-veneitä. Ennen lähtöä meillä oli jo melkoista ”hässäkkää” hakiessamme oikeaa purjevaihtoehtoa keulaan. Reippaasta tuulesta huolimatta valitsimme keulaan 2-genoan ajatuksella ottaa isosta tarvittaessa riittävästi painetta pois.

Lähtölinja oli tällä kertaa hyvin selkeä ja pyrimme lähtemään styyralla mahdollisimman läheltä lippua. Reippaassa tuulessa lähestyimme linjaa vauhdilla ja yritimme sopivasti ”jarrutella”, mutta ajoimme itsemme hieman hankalaan rakoon ja hai vene pääsi nostattamaan meitä ja niinhän siinä kävi, että meille tuli täpärä varaslähtö, vaikkakin lippu nousi pienellä viiveellä. Sanontahan kuuluu, että ratakisassa joka seitsemäs lähtö kuuluu olla varaslähtö, jos haluaa onnistua lähdössä. No välttämättä sitä ei olisi juuri tähän kohtaan kaivattu…

Nöyrästi kuitenkin hyväksyimme tilanteen ja suoritimme rangaistuskierroksen vaikka olimmekin huomioineet tuomariveneessä olevan Ilona Tuulikin ”miehistöä” ja lähdimme fliitin perään. Ilmeisesti ei muidenkaan lähtö ollut ihan nappiin mennyt, sillä edellemme päässyt fliitti ei ollut kaukana. Ylämerkille tultaessa olimme jo saavuttaneet fliitin ja olimme kisassa mukana.
Haasteena kylläkin se, että olimme koko ryhmään nähden paaran halsilla ja siten siis väistämisvelvollisia. Kun kippari vielä ajoi ylämerkille täysin nurkkaan, oli hässäkkä valmis, mitä vielä edesauttoi jumiin jäänyt skuutti. Merkin jälkeen leikkasimme reilusti ennen jiippiä ja spinnu nostettiin vasta jiipin jälkeen. Reippaassa tuulessa oli hieman haasteellista saada vene vakautettua. ”Heijaaminen” olikin hetkittäin aika hurjaa. Pekan varmoilla komennoilla ja skuuttaamisella homma kuitenkin pysyi hanskassa, vaikka kipparin näkökulmasta homma ei ollutkaan ihan hallinnassa.

Alamerkkiä lähestyessämme päätimme laskea spinnun hyvissä ajoin välttääksemme alamerkin hässäkän. Tämä oli hyvä valinta, sillä näin pääsimme lähestymään merkkiä hieman loivemmassa kulmassa ja niinpä kuittasimmekin heti merkillä FE 83:n ja hetkeä myöhemmin hai-veneen. Luovi ylämerkille sujui virheittä ja päätimme jälleen leikata ennen jiippiä ja samalla saimme tyylikkäästi väistettyä ”tuttua kaveriamme”, Naantaliin matkaavaa laivaa. Jiipin jälkeen spinnu ylös ja vauhdikasta ajoa maaliin. Edellisen kierroksen ”heijauksista” huolestuneina spinnumme oli varovaisesti yliskuutattu, mikä tuskin kylläkään hidasti vauhtiamme. Maalin tulimme täpärästi luokkamme toisena veneenä varaslähdöstä ja ensimmäisen kierroksen ylämerkin hässäkästä huolimatta. Jotain olemme varmasti oppineet, sillä nyt vene tuntui kulkevan myös reippaan tuulen luovilla ja ilman varaslähtöä tuloslista olisi voinut olla toisenlainen.

Tasaisen kauden jälkeen sijoituimme kokonaiskilpailussa hienosti kolmanneksi. Mahdollisuudet olivat parempaankin, mutta vielä tällä kertaa rahkeemme eivät riittäneet korkeammalle. Paljon voidaan spekuloida eri venetyppien ominaisuuksia ja sitä kautta mahdollisuuksista menestyä. Sail Fast Teamille tärkeintä on tehdä hyvä ja onnistunut suoritus ja katsoa mihin se riittää, mutta silti on myönnettävä, että voittaminen on kivaa. Pitäisikö vaihtaa venettä vai harjoitella lisää…