Sail Fast Team

Sail Fast Teamille uusi vene

2011-05-18T15:33:00.004+03:00

Sail Fast Team jatkaa kilpailujaan uuden kipparin johdolla Elan 37 s/y Feex veneellä, joka purjehdittiin pääsiäisenä Saksasta Suomeen. Tästä on juttu tulossa lähiaikoina....
Samalla tämän sivuston luonne muuttuu ja jatkossa saat kenties lukea enemmän Sail Fast Teamin entisen kipparin loma- ja matkapurjehduksista.

Pirkan hiihto 2011

2011-03-09T19:51:00.006+02:00

Purjehduskautta odotellessani olen hoitanut fyysistä kuntoani hiihtämällä. Harjoitteluni tavoitteena oli selvitä kunnialla vuosittain maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina hiihdettävästä 90 km:n mittaisesta Pirkan hiihdosta, joka hiihdetään Niinisalosta Tampereelle. Aiemmin olen kyseiseen koitokseen osallistunut viisi kertaa pyöräilyurani aikana, mutta edellisestä hiihdostani oli kulunut aikaa jo lähes 20 vuotta.

Hyvä talvi antoi upeat lähtökohdat hiihtoharjoittelulle, jonka aloitinkin jo hyvissä ajoin syksyllä hakemalla ensi tuntumaa hiihtämiseen Paimion hiihtoputkesta. Hiihtokilometrien karttuessa alkoi myös tavoitteet koventua. Jos ensin tavoitteena oli selvitä urakasta kunnialla läpi, aloin talven edetessä asettamaan itselleni aikatavoitteita. Ensin puhuin 7 tunnin aloituksesta, mutta hyvät harjoitukset loivat uskoa, ja niinpä lopullisen tavoitteeni kiinnitin 6,5 tuntiin.

Helmikuun toisen viikon vietin Levillä tarkoituksenani tehdä muutama ylipitkä harjoitus, mutta kovat pakkaset hieman kiusasivat ja hiihtolenkit jäivät yhtä lukuun ottamatta vain kahden tunnin mittaisiksi. Tämä loi hieman epävarmuuden tunnetta tulevaan pitkään koitokseen, vaikka talven harjoittelu kokonaisuutena oli sujunut hienosti. Viimeisen kahden viikon aikana en enää uskaltautunut ylipitkiä harjoituksia tehdä, vaan keskityin lähinnä herkistelyyn ja hiihtokunnon ylläpitämiseen sekä kävin pariin otteeseen hierojalla. Viimeistä edellisellä viikolla testasin hieman vauhtikestävyyttä. Olo tuntui hyvältä, mutta sitten viikkoa ennen hiihdetty reilun kolmen tunnin hiihto sujui huonosti ja lisäsi epävarmuuden tunnettani. Epävarmuutta lisäsi vielä perhepiiriin iskenyt flunssa-aalto. Hiihtoa edeltävänä keskiviikkona vedin vielä reipasvauhtisen harjoituksen, joka sujui hienosti ja kasvatti luottamustani. Seuraavana päivänä puolestaan olo tuntui taas takkuiselta, joten hiihdin vain kevyesti tunnin verran. Koitosta edeltävänä aamuna kävin testaamassa suksia ja kroppa tuntui todella väsyneeltä. Alkoi jo tuntua, että kaikki ei olisi kunnossa.

Kilpailun startti tapahtui Niinisalon varuskunta-alueelta klo 7.00, minne matkasin hiihtokavereideni kanssa yhteiskuljetuksella, joka lähti Turusta aamuyöllä klo 3.30. Perillä Niinisalossa olimme kuuden aikoihin ja sitten viimeiset wc-käynnit ja kisa-asu päälle. Lähtöpaikalle siirryimme kaverini kanssa hyvissä ajoin ennen starttia. Olin saanut järjestäjien kanssa sovittua itselleni ns. 1-ryhmän lähtönumeron vanhojen ”meriittieni” perusteella, joten lähdöstä tulisi kiivastahtinen. Muutamat kaverini ottivat lähtöpaikan aivan lähtövaatteen alta, mutta minulla oli sen verran kunnioitusta kilpakumppaneitani kohtaan, että peruutin muutaman rivin ja taisin lähteä viidennestä rivistä. Lähtölaukauksen jälkeen alkoi hillitön tasatyöntö ja selkeästi mentiin oman vauhtini ylärajoilla. Muutaman kilometrin jälkeen tilanne rauhoittui ja jokainen alkoi löytää paikkansa.

Ensimmäinen pieni mäki oli vastassa viiden kilometrin työntämisen jälkeen ja siinä sain jo ensiviitteitä suksieni pidon puutteesta. Vielä kuitenkin yritin itselleni uskotella, että lumen koostumus varmasti muuttuu ja suksi alkaa pitää. Jämille (hiihdetty 18 km) saavuimme arvioitua nopeammin. Olimme tavoitelleet 55 min alitusta, mutta aikaa Jämille kulutimme vain 53 min. Jämin jälkeisissä nousuissa pelkoni pidon puutteesta konkretisoitui ja jouduin Jämin nousutkin työntämään tasatyöntöä. Ennen Vatulaan (33 km) saapumista on yksi jyrkempi nousu, jonka alla päätin lisätä pitoa säästääkseni käsivoimiani. Kaverini hyvällä avustuksella saimme voitelun suoritettua ripeästi. Voitelu kyllä kannatti, vaikka samalla putosimme hyvästä letkasta. Pidon myötä hiihdosta tuli rennompaa ja tilanne rauhoittui.

Vatulan jälkeen kaverillani oli aavistuksen vahvempi olo ja hän ohitti letkan, jonka olimme saavuttaneet. Itse jäin letkaan ja matka jatkui tiukkaa tasatyöntöä. Juuri ennen puolimatkaa aivan yllättäen alkoi tiukan työntämisen seurauksena vatsalihakset krampata ja putosin letkasta. Puolimatkan paalun ohitin ajassa 2.43 mikä oli huomattavasti alle tavoitteeni eli 3 tunnin. Kyröskoskelle päästyäni oli pito taas häipynyt ja päätin toistamiseen lisätä pitoa ennen mäkiosuuden alkua. Pirkan perinteisiin kuuluu kilometrin kävely-/juoksuosuus Kyröskoskella, jonka suoritin kevyesti hölkäten, mutta muutama kovakuntoisempi kyllä juoksi ohi. Juoksuosuuden jälkeen alkoi sitten ensimmäiset mäet ja nyt oli kyllä kiva hiihtää, kun suksissa oli pito ja taas saavutin edellä olevia.

Lintuharjun nousujen jälkeen iski jälleen krampit vatsaan, kun ei geelit ja kuntojuomat oikein menneet alas. Hetki rennommin auttoi ja muutama vuorohiihtoveto ja taas matka jatkui tasatyönnöin. Ennen Rokkakosken nousua lisäsin vielä kertaalleen pitoa ja mäet nousivatkin hyvin ja tunsin olevani hyvissä voimissa. Pentimaalle päästyäni aloin uskoa 6 tunnin alitukseen, vaikka krampit tekivätkin kiusaa. Geelin lisäksi join pari mukillista vettä, mutta geelin nauttiminen teki taas kuvottavan olon ja itse asiassa kaduin heti geelin ottamista. Julkujärven huoltoasemalla 9 km ennen maalia en uskaltanut enää nauttia kuin vettä. Nyt oltiin kuitenkin jo niin lähellä maalia, että kyllä tästä selvittäisiin, vaikka vain sisulla. Viimeiset kilometrit työntelin pääasiassa tasatyöntöä muutamaa haarakäyntinousua lukuun ottamatta. Maalilinjan ylitin sinällään hyvävoimaisena ajassa 5.54.15, mikä oikeutti omassa sarjassani sijalle 45/492.

Hiihtourheiluun kuuluu spekulointi välineistä, mutta hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että paremmalla suksella ajasta olisi lähtenyt 10-15 min ja jos vielä tankkaus olisi onnistunut eikä kramppeja olisi tullut, olisi kenties 5,5 tuntia ollut alitettavissa. Kaikesta huolimatta voin olla tyytyväinen suoritukseeni, sillä alittuihan tavoitteeni selkeästi ja jopa maagisena pitämäni 6 tunnin raja.

Aika paljon on tuo perinteisen hiihto 20 vuodessa muuttunut. Vuorohiihdon sijaan matka taittuu tällaisissa pitkän matkan hiihdoissa pääsääntöisesti tasatyönnöin. Itsekin taisin työntää 80 % koko matkasta.

Lähtövoitto kauden viimeisessä kilpailussa

2010-09-20T07:42:00.004+03:00

Upea sateenkaari

Hengataan

Paljussa

Sail Fast Team on perinteisesti päättänyt kilpailukautensa Mustfinnö Raceen ja niin myös tänä vuonna. Kilpailu ajettiin kahtena lyhyehkönä lähtönä Pohjois-Airistolla, lähtöjen ollessa meille tutun Viittakarin edustalta. Tuuliennusteet lupailivat kilpailun ajaksi kevyttä etelän puoleista tuulta. Toisaalta itäisellä taivaalla oli hyvinkin tummia pilviä, joten tuulen ennustaminen tulisi olemaan vaikeaa. Ajoimme moottorilla lähelle lähtöaluetta, jossa sitten nostimme ison ja keulaan vedimme hyvin palvelleen 1- genoan. Tällä kertaa trimmit tuntuivat löytyvän helposti, ja niinpä lähdimme pyörimään lähtöalueelle.

Tälle kaudelle tyypilliseen tapaan lähtö meni taas osittain poskelleen, ja kevyessä tuulessa ylitimme lähtölinjan lähes minuutin myöhässä. Onneksemme myös moni kanssakilpailijamme tyri lähdön, ja näin huolimatta heikosta lähdöstämme kisa oli vielä tuloksien näkökulmasta täysin auki. Ylämerkillä Merenna käänsi ensimmäisenä, meidän tullessa merkille toisena hieman ennen isomman luokan Dat wor et’iä. Merkin jälkeen, miehistöömme tähän kisaan vahvistukseksi saatu kovan tason avomeripurjehtija, Jukka toimi innokkaasti ”pianossa” vetäen ylägaijan piukkaan ennen kuin keulagasti oli ehtinyt kiinnittää sen puomiin. Gaija karkasi mastolle. Ripeästi uusi pianistimme kuitenkin paikkasi virheensä kiiveten epäröimättä keulagastin avustamana mastoon noutamaan gaijan. Kipparilta ja Sail Fast Teamin vanhemman ikäluokan miehistöltä tämä olisi jäänyt tekemättä. Suorituksesta ylpeä kippari lupasikin tästä upeasta toiminnasta ylimääräisen konjakin kisan jälkeen. Sitten spinnu ripeästi ylös, ja homma taas hanskaan. Spinnun noston yhteydessä Dat wor et ohitti meidät lähes kosketusetäisyydeltä. Onneksemme Merennassa oli myös töpeksitty ihan huolella; spinnu oli nostettu väärästä kulmasta ylös. Näin ollen me olimme nyt luokkamme keulilla.

Tuulessa oli selkeästi aukkoja, ja hetkittäin alempana oleva Merenna näytti kulkevan todella kovaa. Luotimme kuitenkin itseemme, ja vauhtimme ainakin Dat wor etiin verrattuna oli kohdallaan. Uhkaavasti myös näytti siltä, että osa takanamme tulevista oli löytänyt hyvän vauhdin. Ennen alamerkkiä meidän oli jiipattava kahdesti tullaksemme merkille siten, että saisimme genoan tyylikkäästi ylös ennen merkkiä. Jiipit menivät kohdilleen, ja käänsimme merkillä heti Dat wor et’in jälkeen. Nyt vain tiukkaa luovia takaisin ylämerkille pitäen venevauhti kohdallaan. Pyrimme selkeästi omaan purjehdukseen kipparin ajaessa tarkasti lankojen mukaan. Takaa tulevista ainakin Milou näytti tulevan hyvää vauhtia. Viimeinen lähestymisvenda merkille meni kerrankin nappiin, ja saimme ajaa vauhdilla merkille. Ennen merkin kiertoa isomman luokan Garfield ehti sisäpuolellemme, ja meidän oli annettava heille merkillä tilaa. Merkillä syntyi kuitenkin tiukka tilanne, kun toinen isomman luokan vene, Moondance, ajoi törkeästi paaralla merkille, ja huuteli ilman oikeuksia tilaa. Yhteentörmäyksen välttämiseksi meidän oli tehtävä väistöliike. Huutelimme protestia kuitenkaan sitä jättämättä.

Viimeinen veto maaliin olikin sitten tylsähköä ajelua hieman auki olevassa tuulessa, miehistön trimmatessa aktiivisesti purjeita. Aktiivisen ajon seurauksena ajoimme yllätykseksemme samaa vauhtia isomman luokan Moondancen kanssa. Liekö merkillä ollut tiukka tilanne herpaannuttanut kilpakumppanin keskittymisen? Maalilinjan ylitimme luokkamme ensimmäisenä, mutta maalipaukkua emme saaneet. Tuomariston ruuti taisi olla kastunut sateessa…

Ennen uutta lähtöä panostimme miehistön henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen ollaksemme valmiina kauden viimeisen lähtöön, joka oli myös viimeinen tilaisuus ottaa puutuva lähtövoitto kaudelle 2010. Ennen lähtöä tuuli hiipui, ja kääntyi itään. Edessä olikin yhtäkkiä spinnulähtö. Lähtö oli tasainen, mutta Daniela ja Merenna pääsivät hieman irti muusta fliitistä. Pian kuitenkin myös me löysimme tuulenhenkäykset ja pääsimme Danielan ohi. Merenna oli päässyt yllättävästi karkuun.

Lähes tyynessä yritimme pitää veneen liikkeessä, ja hetken näytti siltä, että tuuli nousisi takaa, jolloin takanamme tulevat selkeästi hyötyisivät. Daniela tuntui hakevan omia linjoja leikaten muista poiketen huomattavasti. Merkille tullessamme olimme hieman epävarmoja, pääsemmekö jiipin turvin ajamaan oikeaa kurssia Rajakarin ohi. Jiippi meni kuitenkin tyylikkäästi, ja kun Merenna vielä sopivasti mokasi omansa, olimme lähes tasoissa heidän kanssaan. Spinnulla ei kuitenkaan pystynyt ajamaan oikeaa kurssia, joten otimme spinnun alas ja nostimme genoan ylös. Nyt vain keskittymään tarkkaan ajoon ja venevauhdin pitämiseen.

Merkin kierto ja genoan nosto sujuivat siis tyylikkäästi. Tuulen viritessä olimme nopeasi irtaantuneet karkuteille muusta fliitistä yhdessä Merennan ja Dat wor et’in kanssa. Seuraavalla merkillä käänsimmekin luokkamme kärjessä, Merennan ollessa jo useamman veneen mitan jäljessä. Merkin jälkeen spinnu ylös, vaikkakin kulma oli tosi pieni, mutta kevyessä tuulessa pystyimme ajamaan puhtaalla lenssispinnullamme melko ylös. Tuulen hieman voimistuessa jouduimme pudottamaan kurssia, ja oli aika ottaa spinnu alas. Täysin oikea ajoitus, sillä vauhtimme nousi, ja nyt saimme ajaa suoraan merkille. Viimeinen veto maaliin meni yhdellä tiukalla halssilla.

Maalilinjan ylitimme fanfaarien soidessa. Nyt oli tuomariston ruutikin jo kuivunut, ja saimme ”paukun”. Merenna ylitti maalilinjan toisena, mutta muut luokkamme veneet olivat kyllä niin kaukana, että niistä ei ollut uhkaa. Nopeasti kellotimme aikaeromme Merennaan ja olimme varovaisen optimistisia lähtövoitosta.

Kisan jälkeen oli aika rentoutua. Suunnistimme kipparin kotiin, missä meitä odotti lämmin sauna ja palju sekä maittava illallinen. Saunan jälkeen vilkaisu nettiin: päivän tuloksena oli se tältä kaudelta puuttunut lähtövoitto ja yhteistuloksissa toinen sija. Aamulla radalle lähtiessä asetimme tavoitteeksi lähtövoiton eli herää kysymys, olimmeko turhan vaatimattomia tavoitteenasettelussa. ;-)

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää kausi. Jäi sopivasti nälkää ensi kautta silmällä pitäen. Ensi kausi on tosin vielä täysin auki niin miehistön kokoonpanon kuin veneenkin suhteen, mutta kilpakumppaneille tiedoksi: täältä tullaan vielä!

Kipparilta alokasmainen "moka" kauden viimeisen Viittakari Cupin lähdössä

2010-09-09T23:21:00.003+03:00

Kauden viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin kevyessä, 2-3 m/s SW tuulessa. Purjevalinnat olivat siis selkeät: 1-genoa keulaan ja säädöt kohdalleen. ;-) Mukaan oli ilmaantunut mukavasti veneitä, joten lähdössä oli tyypilliseen tapaan ahdasta. Mielestämme meillä oli hieno suunnitelma, jota kippari ei kuitenkaan täysin noudattanut. Lähestyimme lähtölinjan poijunpuoleista päätä lähtölinjan suuntaisesti ja niinhän siinä kävi, että Ariel nostatti meidät tyylikkäästi. Jouduimme heittämään ympäri ja lähtemään uudelleen fliitin hänniltä. Lieneekö syynä tällä kaudelle kokonaan väliin jääneet 606-purjehdukset, mutta rehellisesti on todettava, että lähtömme ovat tällä kaudella olleet todella huonoja. Tuskin kilpailun voitto kuitenkaan tähän ratkesi, mutta annettua tasoitusta on vaikea kuroa umpeen, ja ainakin henkistä puolta tällainen nöyryytys koettelee.

Toisaalta nyt pääsimme kyllä purjehtimaan vapaissa tuulissa ja saimme keskittyä oman venevauhtimme ylläpitämiseen. Luovi toimikin hienosti, ja olimme ylämerkillä neljäntenä heti Merennan, Jalan Jalanin ja Ilona Tuulikin perässä. Kevyen kelin spinnuajo on yleensä ollut meidän vahvaa osaamistamme, mutta nyt emme saaneet vauhtia täysin kohdalleen. Hieman luimme myös tuulensuunnan muutoksia väärin. Alamerkillä olimme kuitenkin jo toisena, vaikkakin selkeästi Merennan takana. Jalan Jalan oli myös tullut kovaa ja käänsi aivan perässämme, samoin kuin isomman luokan Dat wor et. Onneksemme jalan Jalan jäi meidän ”pakkeihimme”, ja heittivät pois alta. Nyt oli taas luovivauhti kohdallaan, ja tarkalla ajolla saavutimme Merennaa. Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana…

Viimeisen spinnuosuuden alussa Jalan Jalan meinasi väkisin tunkea ohi, mutta hieman heitä nostattamalla ja ajamalla nopeamman venevauhdin turvin alemmas, saimme heidät karistettua ja pääsimme vapaisiin tuuliin. Tuulessa oli selkeitä aukkoja, ja hetkittäin saavutimme Merennaa, mutta loppulegin jiipeistä huolimatta emme päässeet niin lähelle, että olisimme saaneet heitä häirittyä. Maalinjan ylitti jälleen ensimmäisenä isomman luokan Dat wor et. Täytyy olla tylsää olla aina ensimmäisenä maalissa. ;-)

Takaa tulleista Jalan Jalan ja Ilona Tuulikki vielä ohittivat meidät tasoitetussa ajassa. Näin käteen jäi tällä kertaa neljäs sija. Kuten olen aiemminkin ottanut kantaa, on tuuliolosuhteilla kenties vähän liian suuri merkitys loppusijoituksia jaettaessa. Kevyessä kelissä h- ja haiveneet löytyvät takaatamme, kun taas kovassa kelissä ovat useimmiten edellämme. Jotta mielenkiinto Viittakari Cupiin säilyisi, soisi mielellään näkevänsä lähtölinjalla enemmän Artinan tyyppisiä matkaveneitä…

Kausi on ollut tasaisen keskinkertainen, jota kuvaa hyvin kokonaissijoituksemme 8/18. Tosin aktiivisesti mukana olleista kuuluimme tuloksien valossa "sarjaan ym" ;-) Haluan kuitenkin itseni ja miehistöni puolesta kiittää kilpakumppaneitamme ja eritoten järjestäjiä, jotka ovat jaksaneet/viitsineet uhrata iltoja, ja näin mahdollistaneet meille tämän hauskanpidon.

Venevauhti kateissa kauden toiseksi viimeisessä Viittakari Cupissa

2010-09-01T21:44:00.000+03:00

Kauden toiseksi viimeinen Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin hienossa loppukesän säässä ja sateeltakin vältyttiin, vaikka irrottaessamme köydet laiturista näkyi taivaanrannalla uhkaavia pilviä. Perustuuli puhalteli 5 m/s lounaasta, mutta hetkittäin tuuli kävi mittarimme mukaan kyllä yli 7 m/s. Keulaan laitoimmekin tällä kertaa 1-genoan, joka perustuulessa toimi erinomaisesti, mutta kovimmissa puuskissa vene tuntui kulkevan liian kallellaan, ja vauhti jäi kateisiin.

Tällä kertaa kilpailun järjestäjät onnistuivat ratavalinnassa, ja turhilta laivaväylän ylityksiltä vältyttiin. Lähtölinja oli tehty melko lyhyeksi, mikä omalta osaltaan teki pienemmän luokan 13 veneen lähdön haasteelliseksi. Lähtöhetkellä kuuluikin huutoja venekuntien vaatiessa oikeuksiaan. Protesteilta ja törmäilyiltä onneksi kuitenkin vältyttiin. Meidän ajatuksenamme oli ajaa vauhdilla lähtölinjan yli poijun puoleisesta päästä, mutta hieman ahdasta tuli, koska myös kanssakilpailijoillamme oli samansuuntaisia ajatuksia. Lähtömme ei ollut huono, mutta jäimme pahasti Jalan Jalanin pakkituuliin, minkä vuoksi heitimme nopeasti vendan päästäksemme vapaisiin tuuliin. Puuskaisesta tuulesta johtuen vene tuntui vaikealta ajaa, ja se viimeisin vauhti uupui. Ylämerkille ehtivät ensimmäisinä Merenna ja takaa hurjaa vauhtia tullut isomman luokan kova menijä Dat wor et vierellään Ariel, meidän ehtiessämme merkille neljäntenä.

Spinnu nousi ripeästi, ja saimme ajaa suoraan merkille ilman jiippiä, kuten ilmeisesti kaikki muutkin venekunnat tekivät. Venevauhtimme turvin ja aktiivisella spinnun trimmauksella saavutimme nopeasti Arielin eikä Merennakaan kaukana ollut. Ennen merkkiä miehistön keskuudessa heräsi keskustelu, missä vaiheessa spinnu lasketaan ja nostetaan genoa, koska ilman jiippiä genoan nostaminen oikealle puolelle ei onnistuisi. Ajatuksenamme oli lennättää spinnua ilman puomia, kunnes kippari teki viime käden päätöksen jiipistä, joka oli virhe. Hetken päästä spinnu olikin ”tyylikkäästi” etustaagin ympärillä… Saimme kuitenkin spinnun alas ja genoan ylös, mutta merkille tulomme ei ulkopuolisen silmin katsottuna varmastikaan ollut purjehduksen oppikirjasta.

Sähläyksemme seurauksena Merenna sai lisättyä etumatkaansa, ja Arielkin pyyhkäisi ohitsemme. Isomman luokan Favola tuli merkille samaan aikaan, mutta he kiersivät merkin sen verran kaukaa, että saimme rauhassa kiertää merkin ja nollata tilanteen. Luovi oli yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kierroksella, ja ylämerkillä olimme Merennan perässä, mutta kuitenkin selkeästi ennen Arielia. Jatkoa ajatellen kipparin pitäisi varmasti enemmän keskittyä ajamiseen ja siftien lukemiseen. Nyt mennään liikaa mutu-periaatteella.

Spinnupätkä maaliin oli taas vauhdikas, ja saavutimme Merennaa, vaikka se luokkamme ensimmäisenä maalilinjan ylittikin. Me ylitimme maalinjan toisena hyvin tietoisina siitä, että useimmat takanamme tulevista venekunnista sijoittuisivat lopputuloksissa tasoitetussa ajassa meidän edellemme. Sijaluvuksemme tuli 8/13, mikä sinällään suoritukseen nähden on tyydyttävä, mutta mikä tärkeintä, meillä kaikilla oli taas kerran mukava ilta. Koska sitä täydellistä onnistumista ei vieläkään tullut, jäi myös jossittelulle edelleen tilaa. ;-)

Sail Fast Teamilla ehjä suoritus Viittakari Cupissa

2010-08-20T13:36:00.002+03:00

Sail Fast Team palasi kesälomatauolta ollen mukana, kun kauden kuudes Viittakari Cup purjehdittiin 6-8m/s itätuulessa. Tuulta oli hieman liikaa, jotta keulaan olisi voitu laittaa täysikokoinen 1-genoa. Ennen starttia tuulimittarimme näytti puuskissa jopa yli 10 m/s, keskituulen ollessa kuitenkin huomattavasti alhaisempi. Päädyimme 2-genoaan. Ennen kesälomaa hankittu uusi rodkick mahdollisti nyt isopurjeen tehokkaamman säädön, ja perussäädöt löytyivätkin helposti ennen starttia. Niinpä käänsimme keulan positiivisella mielellä kohti starttilinjaa.

Kuluvan kauden aikana olemme lähes poikkeuksetta epäonnistuneet startissa eikä tämänkertaisestakaan lähdöstä kehuja voi antaa. Keskivertolähdön seurauksena lähdimme joukon keskivaiheilla. Alkuun ajaminen oli hankalaa ja venevauhti täysin hukassa. Lyhyessä ratakisassa lähdön merkitys korostuu, ja näin ollen lähdön taktiikkaan ja ajamiseen on tulevaisuudessa panostettava.

Ensimmäisen vendan jälkeen pääsimme vapaisiin tuuliin, ja hyvän venevauhtimme turvin aloimme nostaa itseämme fliitin keulille. Ensimmäisellä ylämerkillä olimme kolmantena heti Jalan Jalanin jälkeen, kun kärjessä käänsi hienosti purjehtiva h-vene Ariel. Merkin jälkeen tuuli oli ensin hieman sivusta, minkä vuoksi odotimme hetken ennen spinnun nostoa. Pian spinnun nostettuamme ohitimme Jalan Jalanin, samalla saavuttaen vauhdikkaasti Arielia. Ennen alamerkkiä ohitimmekin myös Arielin, ja olimme kärjessä.

Merkillä otimme ensin spinnun alas, minkä jälkeen jiippasimme, ja sitten nopeasti 2-genoa ylös. Upea suoritus koko miehistöltä. Seuraavalle merkille tuuli oli auki, ja pyrimme vain optimaaliseen venevauhtiin. Takanamme tulevista Ariel tuli hienosti tämänkin osuuden spinnun kanssa, meidän ja muiden pitäessä spinnut kannella. Seuraavalta merkiltä taas tiukkaa luovia ylämerkille. Nyt suurimman haasteen muodostivat laivat, koska jouduimme jälleen ylittämään laivaväylän. Omalta osaltamme ylitys sujui ongelmitta, mutta jotkin kilpakumppaneistamme saivat kyllä torvifanfaaria. Tällä kryssillä isomman luokan Dat wor et meni vääjäämättä ohitsemme, mutta toisaalta me kyllä kasvatimme tasaisesti eroa oman luokkamme takanamme tuleviin tiedostaen tosin, että ainakin Ariel oli aivan liian lähellä.

Seuraava spinnuosuus meni hienosti yhdellä jiipillä, vaikkakin alamerkillä kääntäessämme olimme selkeästi jääneet lisää Dat wor et’ille eikä ero Arieliinkaan tuntunut kasvavan. Viimeinen kryssiosuus toimi hyvin, vaikka viimeiset siftit luimme hieman väärin, ja kääntö meni vähän pitkäksi. Merkin jälkeen enää lyhyt spinnuosuus maaliin, jossa merkittäviä eroja ei juuri enää syntynyt. Maalinjan ennen meitä ylitti ainoastaan ison luokan kova menijä, Dat wor et. Me siis ylitimme maalilinjan toisena, selkeällä erolla luokkamme muihin veneisiin. Tasoitusten jälkeen suorituksemme riitti kuitenkin vain kuudenteen sijaan 12 veneen fliitissä. Voittoon olisi tarvittu yli 4 minuuttia nopeampi suoritus ja kolmas sijakin olisi edellyttänyt 3 minuutin parannusta. Vaikea ymmärtää, mistä nuo tarvittavat minuutit saisi puristettua. Todettakoon kuitenkin, että isossa luokassa olisi tasoitettu aikamme riittänyt toiseen sijaan. Pitäisiköhän vaihtaa luokkaa… ;-)

Tulokset täällä

Pyytinkari 2010

2010-06-22T06:44:00.005+03:00

Lisää kuvia voit katsella täältä

Pyytinkarin tämän vuoden kilpailu purjehdittiin kovassa tuulessa, joten tälle kisalle tyypillistä auringonlaskun jälkeistä ”pläkää” ei koettu – päinvastoin. Ennakkoon ajatellen kovatuulinen kilpailu ei välttämättä suosi s/y Meriharakkaa, mutta Sail Fast Team lähti hakemaan tasapainoista suoritusta rennolla asenteella. Tänä vuonna veneet oli jaettu neljään eri luokkaan tasapuolisemman kilpailun aikaansaamiseksi. Meriharakka kilpaili kymmenen muun venekunnan kanssa LYS 3:ssa.

Ennen starttia tuuli puhalteli kaakosta 10-14 m/s. Airiston luoviin varustauduimme 3-genoalla ja yhdellä reivillä tiedostaen, ettei kilpailu vielä Airistolla ratkea, mutta onnistunut kryssi antaisi henkisesti voimia yön koitoksiin. Ilmeisesti sitkeä harjoittelumme oli tuottanut tulosta, sillä heti startista saimme purjeisiin erinomaiset säädöt, ja venettä oli helppo ajaa. Venevauhtimme oli kohdallaan, ja kun luovikulmakin oli hyvä, niin edellä lähteneiden kilpakumppaniemme peräpeilit lähestyivät vauhdilla. Itse asiassa saavutimme Tiiraa ja Merennaa lukuun ottamatta luokkamme muut veneet ennen Orhisaaren ohitusta. Kilpailu oli siis käynnistynyt osaltamme erinomaisesti. Ennen Innamoa tuuli rauhoittui ollen 7-8m/s, joten päätimme vaihtaa keulaan 2-genoan. Vaihto sujui ripeästi, vaikkakin skuuttia jouduttiin hieman korjailemaan, koska se oli vahingossa mennyt kaidevaijerin väärältä puolelta.

2-genoan tuoman lisävauhdin myötä saavutimme tasaisesti Merennaa ja Kaitkiven kohdalla sitten saavutimme heidät. Ilmeisesti Merennassa valmistauduttiin hetkeksi spinnun nostoon, mutta häiritsimme heitä sen verran, että he luopuivat ajatuksesta. Pian tämän jälkeen pääsimmekin nousemaan Merennan yläpuolella ja ohitimme heidät. Tuuli oli melko reikäinen ja haimme kannelle jo 1-genoan, mutta 7 m/s puuskat pitivät isomman keulapurjeen vielä kannella paketissa.

Pippäran kohdalla kurssimme kääntyi länteen, ja edellämme alkoi nousta spinnuja. Nopeasti myös Meriharakassa nousi spinnu, ja Fiskö ohitettiin jo puolenyön aikaan. Vauhtimme oli ollut todella hyvä. Fiskön jälkeen jiippasimme liian nopeasti ja kurssimme oli kohti kivikkoa. Uuteen jiippiin valmistautuessamme roolit olivat hieman sekaisin ja vene heijasi alkaneessa aallokossa melko levottomasti. Niinpä vahinkojen välttämiseksi jiipin sijaan kippari antoi käskyn ottaa spinnu alas. Spinnu siis alas, tilanteen ”nollaus” ja miehistön tankkaus. Aiemmin ohittamamme Merenna jatkoi vielä spinnulla ja pääsivät näin ohitsemme. Hetkeä myöhemmin myös Merennassa laskettiin spinnu. (Maalissa kuulimme, että myös heillä oli ollut vaikeuksia veneen heijaamisen kanssa.)

Snöbådanin jälkeen spinnu uudelleen ylös ja vauhdikasta ajoa Kihtiä ylös. Torsholmakobbenin jälkeen meidät ohitti vauhdikkaasti partiovene Theia vetäen perässään mahtavat peräaallot, jotka herättivät hieman ”nukuksissa” olleen kipparin.
Spinnu laskettiin Kihdin pohjoisosassa ja taas olimme tasoissa Merennan kanssa, mutta Tiiraa emme olleet nähneet. Tuuli oli nyt tyyntynyt ollen 5 m/s. Laitoimme keulaan 1-genoan. Tämä toimikin hyvin ja Merenna jäi nopeasti taaksemme. Me kryssimme pohjoispuolen reunaa, mikä oli selkeästi virheellinen valinta. Merenna valitsi toisen laidan ja sai huomattavasti paremmat tuulet ja pääsi jälleen ohitsemme. Tarkalla ajolla saimme kuitenkin heihin hieman eroa ennen Isoleton kääntömerkkiä. Tuuli kuitenkin yltyi uudelleen ja 1-genoamme alkoi olla selkeästi liikaa. Valitettavasti emme olleet riittävän hereillä, vaan ajoimme aivan liian kallellaan ja venevauhti oli kateissa. Niinpä Merenna saavutti meidät ja meni ohi. Valmistauduimme taas purjeen vaihtoon, ja nyt keulaan laitettiin 2-genoa. (Jälkikäteen ajateltuna kenties 3-genoa olisi ollut parempi vaihtoehto 10 m/s tuuleen.) Tietty aktiivisuus puuttui, ja kesti todella pitkään ennen venevauhdin löytymistä. Merenna meni menojaan, ja koska emme olleet Tiiraa nähneet oli meidän tyydyttävä varmistamaan kolmas sija. Viimeinen spinnuajo Kuiva Kalsaarelta maaliin sujui virheittä, ainoana huolena tuulen hiipuminen. Maalilinjan ylitimme vauhdikkaan kilpailun jälkeen aamulla klo 9.14.17. Näin meiltä siis kului tähän 81 mpk:n kierrokseen 14 h 16 min 17 s, ja aikamme riitti luokassamme kunniakkaaseen kolmanteen sijaan. Vauhdikkaan purjehduksen seurauksena venekunnilla jäi hyvin aikaa rentoutumiseen sekä kokemusten vaihtoon yön koitoksista.

Paluukilpailu

Paluukilpailun aamu valkeni aurinkoisena, mikä loi positiivisen ilmapiirin myös Sail Fast Teamin jäseniin. Tarkkaan tutkittiin päivän tuuliennusteita, jotka lupailivat tuulta 6 m/s etelästä. Hieman arvuuttelimme, lähdemmekö matkaan 1- vai 2-genoalla, mutta koska laskimme tiukkaa luovia olevan vain Taipaluksesta alas tuulen muuten ollessa meille sopivasti auki, päätimme laittaa keulaan 1-genoan.

Osa kilpakumppaneistamme lähti matkaan spinnulla, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Merenna mm. taisteli aikansa spinnun kanssa, ja saavutimme Merennaa heidän broachatessaan tai joutuessaan ajamaan turhan alas. Harmiksemme he kuitenkin luopuivat spinnusta melko nopeasti. Oma venevauhtimme oli kohdallaan ja saavutimme tasaisesti edellämme lähteneitä. Loukeenkarien kohdalla saavutimme Comfortina 32:n ja välttääksemme heidän pakkituulensa, teimme vendan. Tämän vendan ajoimme kenties hieman turhan pitkälle, sillä vasemmassa reunassa tuuli oli selkeästi parempi. Tällä kertaa tuulien haltija oli meidän puolellamme, sillä ennakkoon meitä huolestuttaneen tiukan kryssin ajaksi tuuli tyyntyi ollen vain 4-5m/s, ja näin ollen 1-genoamme toimi erinomaisesti.

Hepokarin koillispuolella olevan pohjoisviitan kierron jälkeen osassa veneistä nousi jälleen spinnu. Tuuli oli kuitenkin aivan sivusta ja voimistunut taas, ollen nyt 6-8 m/s. Emme siis lähteneet edes yrittämään nostaa meidän puhdasta lenssispinnuamme. Keskityimme virheettömään ajoon ja pyrimme pitämään venevauhdin kohdallaan. Muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia spinnun kanssa ja mm. Marthan (1/4 tonnari) spinnu lensi kaukana sivulla miehistön yrittäessä saada sitä ehjänä alas.

Takaamme tuli isomman luokan veneistä spinnulla ohi ennen Orhisaarta Dat wor et ja Mizar. Dat wor et meni menojaan, mutta nostettuamme spinnun Orhisaareen kohdalla ohitimme Mizarin uudelleen. Spinnuajo sujui 6-8 m/s etelätuulessa vauhdikkaasti ja ylitimme maalilinjan virheettömän purjehduksen jälkeen luokkamme kolmantena veneenä. Huomionarvoista on, että kaikki luokat huomioiden olimme tasoitetussa ajassa viidenneksi nopein vene. Tämän onnistumisen jälkeen on hienoa aloittaa kesäloma ja nauttia ihan vaan matkapurjehduksesta. Kippari haluaakin kiittää Sail Fast Teamin jäseniä sitoutumisestaan ja aktiivisuudestastaan alkukauden aikana. S/y Meriharakka nähdään taas lähtöviivalla kesälomien jälkeen.

Kauden 5. VC jäi Sail Fast Teamilta purjehtimatta

2010-06-16T20:04:00.004+03:00

Kipparin ja miehistön jäsenten kiireiden vuoksi kauden 5. Viittakari Cupin osakilpailu jäi Sail Fast Teamilta purjehtimatta. Keskittyminen Pyytinkarille on kuitenkin käynnistynyt. Sail Fast Team lähteekin tulevan viikonlopun koitokseen nöyränä mutta nälkäisenä. VC:n kokonaiskilpailussa s/y Meriharakka on tällä hetkellä, heikosti sujuneen ratapurjehduksen ja väliin jääneen osakilpailun seurauksena, pudonnut jo sijaluvulle 7.

VC:n ratakilpailu purjehdittu

2010-06-09T14:41:00.002+03:00

Viittakari Cupiin kuuluva ratakilpailu purjehdittiin kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina aurinkoisessa säässä, tuulen puheltaessa puuskaisesti etelästä 5-9m/s. Mukana oli 15 venekuntaa, joista 4 isommassa LYS 1-luokassa. Veneiden määrä alkaa siis vakiintua. Toki enemmänkin veneitä radalle kyllä sopisi. Itse ainakin toivoisimme viivalle mukaan lisää samankaltaisia ”matkaveneitä”. Tämänhetkisen fleetin maaliintulojärjestykseen tuntuu vaikuttavan vallitsevat tuuliolosuhteet merkittävästi, ja vene venettä vastaan kamppailuja ei oikein tahdo syntyä. Eli kaikki vaan rohkeasti mukaan kokemaan VC:n tunnelma.

Puuskainen tuuli asetti omat haasteensa purjevalintaan, mutta selvää oli, että 1-genoa olisi meille vallitsevassa tuulessa liikaa, ja niinpä keulaan nostettiin 2-genoa. Kyseinen purje on leikattu siten, että se on rullattavissa ja näin alaosastaan hieman tehoton, koska rullalaite ei ole kanteen upotettuna. Ennen lähtöä yritimme kyllä kiinnittää purjeen alakulman kannen tasolle, mutta tällöin emme saaneet takaliikkiä riittävästi kiristettyä. Niinpä oivasta ajatuksestamme oli luovuttava.

Lähtötaktiikkamme oli selkeä: vauhdilla styyralla ja aivan tuomariveneen vierestä. Omasta mielestämme olimme oikein sijoittautuneina, mutta ilmeisesti useamman veneen samanaikainen lähestyminen hieman sekoitti tuulta, emmekä saaneet venevauhtia kohdalleen. Niinpä olimme selkeästi myöhässä, vaikkakin oikealla puolella fleettiä.

Puuskaisessa tuulessa venevauhdin löytäminen oli haasteellista ja epäonnistunut lähtökin painoi takaraivossa. Ylämerkillä taisimme kääntää ryhmämme keskivaiheilla ilman suurempia haasteita, joihin muutamat takanamme joutuivat. Ainakin Ilona Tuulikki ja Logathrix olivat selkeästi vaikeuksissa. Merkin jälkeen spinnu ylös ja melko nopeasti jiippi edessä. Jiipin kanssa meillä oli vaikeuksia ja jossain vaiheessa vene jo heijasi ihan kiitettävästi. Tähän ei kuitenkaan kulunut merkittävästi aikaa, ja jiipin jälkeen saimmekin ajaa rauhassa alamerkille. Spinnun lasku ja alamerkin kierto sujuivat mallikkaasti ja saimme pidettyä sisäpuolen paikan. Kannen siivoamisen jälkeen heitimme vendan, mutta toinen skuutti oli jäänyt spinnupuomin alle, joten oli pakko heittää takaisin ja selvittää skuutti. No, sattuu kait näitä virheitä muillekin…

Luovivauhti oli edelleen hieman hakusessa, ja säädimme keulan skuuttipistettä pariin otteeseen yrittäessämme hakea parasta vauhtia ja trimmiä. Ylämerkin jälkeen ajoimme hetken leikaten ilman spinnua ja nostimme spinnun vasta jiipin jälkeen. Voi tuntua tyhmältä, mutta uskon, että ainakin meidän puhtaalla lenssispinnulla tämä oli selkeästi paras ratkaisu. Maalilinjan ylitimme luokkamme neljäntenä, joten jo ennen tasoituksien laskemista oli selvää, että tässä lähdössä ei menestystä tullut.

Ennen toista lähtöä tuuli tuntui ainakin puuskissa yltyvän ja päätimmekin ainakin harjoitusmielessä vaihtaa keulaan 3-genoan paremman luovikulman toivossa. Päätös vaihdosta syntyi viime hetkellä ja tämän seurauksena myöhästyimme hieman lähdöstä. Voidaan siis ainakin todeta, että lähtöjä lienee syytä harjoitella lisää. 30 sekunnin viivästymistä on vaikea kuroa purjehtimalla kiinni.

3-genoa toimi puuskissa erinomaisesti, mutta tuulen ollessa lähempänä 6m/s olisi voimaa kaivattu selkeästi enemmän. Taktisesti luovi meni hyvin ja saimme ajaa omaa ajoamme. Merkin jälkeen sama ajatus kuin ensimmäisen lähdön toisella kierroksella eli spinnun nosto vasta jiipin jälkeen. Lensillä tuuli tuntui taas hieman tyyntyvän. Niinpä vaihdoimme lenssin aikana keulaan taas 2-genoan. Miehistö toimi hienosti, ja kaikki oli ennen alamerkkiä valmista. Seuraavalle luoville siis taas 2-genoan voimin. Viimeinen luovi ja lenssi menivät virheittä, ja vaikka purjehduksemme perusasiat olivat kohdallaan, jäi menestyksemme ratakilpailujen osalta vaatimattomaksi. Tulokset löydät täältä

Positiivista oli, että yhteistyö miehistön kesken kehittyy lähtö lähdöltä, ja koko porukalla on hauskaa, vaikkakin kipparin kovan tason kilpailuvietti joutuu kyllä melkoiselle koetukselle kun onnistuminen antaa odotuttaa…

Tiukkaa taistoa kauden toisessa VC:ssa

2010-06-02T15:31:00.002+03:00

Kauden toinen Viittakari Cup ajettiin aurinkoisessa alkukesän illassa, tuulen puhaltaessa NW-NE suunnalta 2-7m/s. Radalla oli kaikkiaan 15 venekuntaa nauttimassa kilpapurjehduksen tunnelmasta.

S/y Meriharakan isopurjeen säädöt ovat alkukeväällä olleet hieman hukassa, mutta ennen starttia taisi tähänkin löytyä selitys. Isopurjeen etualakulman sakkeli oli talven aikana vaihtunut liian lyhyeen, ja näin ollen isopurjetta ei saatu nostettua merkkiin asti. Tämän seurauksena takaliikki ei sulkenut, vaikka ison skuuttia kiristettiin jo niin, että puomi taipui. Ennen starttia siis vaihdoimme tähän toisen sakkelin ja heti homma parani.

Kilpailunjärjestäjät rakensivat radan myötätuulilähdöllä. Päätimme lähestyä linjaa styyran halssilla 1-genoalla, spinnu valmiina nostoon heti linjalla. Taktiikkamme purikin hyvin ja ylitimme lähtölinjan ensimmäisenä, vaikka mekin myöhästyimme muutaman sekunnin. Spinnu nousi linjan jälkeen ripeästi, mutta emme saaneet sitä heti hyvään vetoon. Kenties liikaa tarkkailimme takanamme tulevien spinnua sen sijaan, että olisimme keskittyneet omaan ajoon. Ilona Tuulikki tulikin takaa reippaasti, ja selkeän arviointivirheen seurauksena he pääsivät ohittamaan meidät. Tuuli oli puuskaista ja siftaili melko paljon puhaltaen välillä jo sivusta. Näin ollen jiippejä ei syntynyt, ja pääsimme laskemaan hyvää vauhtia merkille. Jouduimme kuitenkin antamaan merkkitilaa Merennalle, ExKanille ja Jalan Jalanille, mutta toisaalta onnistuimme jarruttelemaan sen verran, että pääsimme heidän sisäpuolelleen.

Merkin jälkeen olikin sitten tiukka tilanne, kun Jalan Jalan oli lähellä tulla kylkeen, mutta tästäkin selvittiin hienosti ja nopeasti pääsimme ajamaan omaa ajoamme. Ajoimme ainakin alkuun hieman turhan ylös, mutta venevauhti oli kuitenkin sen verran kohdillaan, että käänsimme ensimmäisenä merkillä lähes samaan aikaan Merennan kanssa. Merkin jälkeen spinnu laitettiin valmiiksi, mutta tuuli oli kääntynyt 45 astetta ja selkeästi koventunut, joten meidän puhdas lenssispinnu sai pysyä pussissa. Osa takana tulevistamme yritti sinnikkäästi ajaa spinnulla, mutta kaikilla Dat wor etiä lukuun ottamatta tuntui olevan suuria vaikeuksia, ja he joutuivat ajamaan liian alas. Dat wor et ajoi tyylikkäästi litteällä sivutuulispinnulla ja käänsi ensimmäisenä merkillä. Me käänsimme selkeästi luokkamme ykkösenä Dat wor etin perässä, saamaan aikaan isomman luokan Ridas 31:n kanssa. Ridas pääsi merkillä sisäpuolelle, ja tästä kehkeytyi melko tiukka tilanne, kun me ensin nostatimme heitä ja sitten vastaan alkoi tulla perässä tulevia venekuntia. Teimme kyllä tilaa, mutta Ridas ajoi rohkeasti kahden vastaantulevan veneen välistä.

Loppu olikin sitten vain tarkkaa ajoa miehistön keskittyessä venevauhdin ylläpitoon.

Tuulen äkillinen muuttuminen muutti kilpailun luonnetta, ja purjehdittu aika jäi huomattavasti tavoiteajasta. Niinpä myös tulosluettelo muodostui tiukaksi. Tosin Hai-veneistä nopeampi Haitar oli omaa luokkaansa.

s/y Meriharakka mukana Kihti Two Star -kilpailussa

2010-05-31T15:03:00.001+03:00

Turun Pursiseuran aktiivinen kilpapurjehdusjaosto pyrkii löytämään uusia tuulia Turun alueen kilpapurjehdustoimintaan ja järjesti Kihti Two Star -kilpailun köliveneille, joissa on 2-hengen miehistö. Mukaan oli ilmoittautunut 13 venekuntaa, joista lähtölinjalle koleana lauantaiaamuna ilmaantui 11. Näistä isompaan LYS 1 -luokkaan kolme venekuntaa ja loput kahdeksan pienempään luokkaan.

Tuuli oli etelästä, ja päiväksi oli luvattu kovenevaa tuulta ja vesisadetta. Lähtö tapahtui Kuuvan edestä. Ilmeisesti aikaisen aamun vuoksi olimme vielä vähän nukuksissa ja myöhästyimme hieman startista. Toisaalta toisin kuin ratakisassa, ei matkakisassa lähdöllä ole niin suurta merkitystä lopputulokseen. Tärkeintä on, että pääsee ajamaan omaa venevauhtiaan vapaissa tuulissa. No, kenties henkiselle puolelle lähdön pienellä viivästymisellä oli hienoinen merkitys.

Lähdön jälkeen tuuli oli puuskainen ja voimakkuudeltaan 6-8m/s. Puuskissa keulaan valitsemamme 2-genoa toimi mainiosti, mutta tuulen ollessa lähellä 6m/s kaipasimme peräsimeen enemmän painetta. Airiston motellin pohjoispuolella saimme vastaamme ensimmäiset sadepilvet ja pilvirintaman jälkeen tuuli tyyntyi. Vaihdoimme keulaan 1-genoan. Vaihdossa kului aikaa, koska s/y Meriharakassa ei ole kahta toimivaa nostinta tahi toisia skuutteja. No, ainakin kansipojalle (Eero) tuli lämmin ja kävihän se hyvästä harjoituksesta. 1-genoa toimi hyvin ja olimme taas kisassa mukana, kunnes tuuli nousi uudelleen Askgrundin kohdalla. Pärjäsimme kuitenkin isommalla keulalla hyvin Pensariin asti, kunnes sitten Gullgronan aukolla tuuli jälleen yltyi, ollen puuskissa jo yli 10m/s. Niinpä ennen Trollholmenia keulagasti pääsi jälleen harjoittelemaan purjeen vaihtoa. Kovenevassa tuulessa vaihto oli jo huomattavasti haasteellisempaa kuin tyyntyvässä tuulessa suoritettu edellinen vaihto. Tästäkin kuitenkin selvittiin, mutta aikaa siihen tuhrautui ja viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, ettei s/y Meriharakka miehistönään Juha & Eero taistele kärkisijoista tässä kisassa.

Ajo seuraavalle kääntömerkille Västra ja Östra Dömmaskärille oli tiukkaa vastaista kovenevassa tuulessa, ja nyt oli jo aallokkokin noussut niin, että hetkittäin vauhtimme pysähtyi hakatessamme vasta-aallokkoon. Vaikka otimme isosta paineen pois, vene oli aivan liian kallellaan ja niinpä oli aika ottaa isoon yksi reivi.
Ajoimme samaa vauhtia pienemmän mittaluvun omaavan J30:n kanssa, mikä kävi kyllä luonnon päälle - etenkin kun takaa meitä vielä saavutti huomattavasti pienemmällä mittaluvulla ajava pikkuluokan voittaja Solaia. Käännön jälkeen ajoimme vauhdikasta slööriä kohti maalia ja yllätykseksemme myös J30 kulki samaa vauhtia. Trutbådarnan jälkeen olisi ollut jopa mahdollisuus ajaa mailin verran spinnulla, mutta tässä vaiheessa sillä ei olisi enää saavuttanut muuta kuin hieman arvostusta kanssakilpailijoidemme silmissä ja niinpä annoimme sen olla pussissa.

Lopputuloksena päivän puurtamisesta oli sijaluku 7/8, joten sijoituksen näkökulmasta tästä ei jäänyt jälkipolville paljoakaan kerrottavaa.

Mukavassa seurassa vietetyn illan ja nukutun yön jälkeen mieli oli jo valoisampi ja katse suunnattu tuleviin koitoksiin.
Kilpailunjärjestäjille kiitokset järjestelyistä ja tarjoilusta Svinössä.

Vaihtoehtoisista radoista olivat kilpailunjärjestäjät valinneet radan nro 1

Sail Fast Teamin kilpailukausi avattu

2010-05-19T10:10:00.003+03:00

Kauden ensimmäinen Viittakari Cup purjehdittiin lämpimässä alkukesän säässä tuulen ollessa 3-4m/s NW. Tällä kaudella kilpailun lähdöt on siirretty Kuuvan kärkeen, mikä mahdollistaa turvallisen ja tasapuolisen lähtölinjan asettamisen ja samalla vältytään turhalta laivaväylän ylitykseltä. (Tosin tälläkin kertaa jokin venekunta sai Viking Linen kipparin innostumaan äänimerkin antamiseen kilpailun tuoksinassa.)
Kevään ensimmäisen osakilpailun lähtölinjalle oli uskaltautunut mukaan 10 venekuntaa, joista 8 venekuntaa kilpaili pienemmässä LYS 2-luokassa. Isomman luokan tilanne näyttää melko haastavalta, sillä lähtölinjalle ei tunnu riittävän veneitä kunnon kilpailun aikaansaamiseksi.
Tähän kauteen lähdimme jälleen kerran rennolla asenteella pyrkien hyödyntämään Viittakari Cupia hyvänä harjoituksena kauden pääkilpailua, Pyyrinkaria silmällä pitäen. Roolijakomme on pysynyt samana, mutta varmistaaksemme aktiivisen ajamisen Pyytinkarilla, on kipparin lisäksi myös muiden haettava tuntumaa ajamiseen ja näin ollen avauskisassa ratin takana oli Kjell. Kuitenkin niin, että lähdön ajoi kippari itse.
Saavuimme kisa-alueelle hyvissä ajoin, jotta saimme testattua spinnun ja haettua purjeisiin perussäädöt paikoilleen ennen varsinaista kisaa. Lähtöalueella tuuli oli kevyt ja jonkin verran ”reikäinen”, tuomariveneen puoleisen pään ollessa selkeästi tuulisempi. Lähtö ei mennyt tällä kertaa nappiin. Olimme selvästi myöhässä, ja mikä pahinta, jäimme fleetin alapuolelle. Huonon lähdön jälkeen teimme seuraavan mokan ajaessamme itsemme Dolcen alapuolelle. Näin tilanne johti siihen, että meidän oli pyydettävä tilaa välttääksemme pohjakosketuksen. Ylämerkillä käänsi ensimmäisenä Merenna meidän kääntäessä neljäntenä. Spinnu nousi rivakasti, ja nopeasti saavutimme edellämme olleen Jalan Jalanin ja Dolcen. Meranna kulki spinnulla yllättävän kovaa ja se käänsi selkeästi ykkösenä meidän tullessa alamerkille tasapäisesti Dolcen kanssa. Seuraava luovi oli perusajoa, mutta paras vauhti oli vielä kateissa. Toinen spinnuajo sujui sen verran vauhdikkaasti, että pääsimme kääntämään toisena. Spinnun lasku ei onnistunut täydellisesti ja niinpä heti merkin jälkeen Dolce pääsi ohitsemme. Tämän seurauksena meidän oli heitettävä venda päästäksemme vapaisiin tuuliin. Luokkamme kolme ensimmäistä venettä ylittivät maalilinjan 37 sekunnin sisällä järjestyksessä Dolce, Merenna ja Meriharakka. Lähdön epäonnistumista lukuun ottamatta suorituksemme oli kohtuullinen ja tästä on hyvä jatkaa parempien sijalukujen metsästämistä.
Tasoituksen jälkeen kauden ensimmäinen suorituksemme riitti tiukassa taistossa 3/8 sijaan. Katso tulokset täältä.

S/Y Meriharakka taas iskussa

2010-05-11T21:22:00.003+03:00

S/Y Meriharakka laskettiin kylmän ja pitkän talven jälkeen vesille perjantaina 23.4.2010 ja saman tien saatiin myös masto paikoilleen. Seuraava päivä kuluikin sitten maston tarkemmassa virittelyssä ja köysien sekä purjeiden asennuksessa. Aikaa vievää puuhaa, muiden tavaroiden paikalleen asettelusta puhumattakaan.

Viikonlopun aktiivisen puurtamisen jälkeen kaikki kuitenkin saatiin suurin piirtein paikoilleen.
Varsinainen koepurjehdus suoritettiin seuraavana viikonloppuna 10 m/s NW tuulessa. Purjehduksellisesti kaikki tuntui toimivan hyvin, vaikka ilmeisesti kylmän sään vaikutuksesta kippari olikin vielä hieman talvitunnelmissa ja otti yhden märän broachin Orhisaaren lähistöllä. No, onneksi vain kipparin jalat kastuivat. ;-)

Paluumatkalla huomasimme autopilotin toiminnassa häiriöitä, mutta kyseinen vika saatiin hoidettua kuntoon NavSystemsin ammattimaisella avustuksella. Samalla järjestelmä päivitettiin gyrokompassilla.

Sail Fast Team on talvehtinut vähintäänkin hyvin ja miehistön fyysinen kunto on kohdallaan.
S/Y Meriharakka avaa siis kilpailukautensa tiistaina 18.5. ilmaantumalla nöyränä, mutta nälkäisenä Viittakari Cupin lähtölinjalle.

Vanhaan totuttuun tapaan voit seurata tiimimme edesottamuksia kauden aikana tällä sivustolla.

Sail Fast Team päätti kilpailukautensa

2009-09-21T12:03:00.013+03:00

Katso lisää kuvia täältä

Sail Fast Teamin osalta kilpailukausi päättyi Mustfinnö-kisaan. Kilpailu purjehdittiin ihanteellisissa olosuhteissa tuulen ollessa 4-6 m/s lännen suunnalta, kääntyen päivän edetessä luoteeseen. Mukaan oli uskaltautunut 13 venekuntaa ja tällä kertaa LYS 1:n luokkajako alkoi 1,11:sta ja näin ollen myös me kilpailimme poikkeuksellisesti ns. isossa LYS-luokassa. Ennakkoon aika haastavaa, koska viivalla oli mukana tämän vuoden SM-voittaja (Baltic Offshore), Dat wor et.

Meidän luokassamme lähti kahdeksan venekuntaa. Lähtö tapahtui hieman avoimeen tuuleen ja tärkeää oli saada hyvä lähtö vapaista tuulista. Lähellä lippua oli ahdasta ja protestiakin jo huudeltiin, mutta hyvin selvisimme ja ylitimme lähtölinjan oikea-aikaisesti aivan lipun vierestä. Vauhdikasta ajoa ensimmäiselle merkille. Tärkeintä oli säilyttää optimaalinen suunta ja venevauhti. Luokkamme veneistä Dat wor et ja Marimii 2 käänsivät ennen meitä. Me saavuimme merkille samaan aikaan pienemmän luokan Avance 245:n kanssa, joten siihen nähden ensimmäinen veto oli hyvä. Merkin jälkeen jiippasimme ja leikkasimme hieman korkeutta. Epäröimme hieman spinnun nostoa, mutta takanamme tulleen Xanthen spinnun noustessa, nousi se myös meillä, vaikka tuuli olikin melko sivusta. Spinnun lasku onnistui hyvin, vaikka hetken näytti hieman haasteelliselta spinnun päästessä veteen. Seuraavaksi tiukkaa luovia, mutta nyt venevauhti ei ollut ihan kohdallaan. Kippari taisi tarkkailla liian intensiivisesti edellemme päässeen Xanthen luovikulmaa.

Seuraava spinnuosuus meni virheittä, mutta se viimeinen vauhti jäi kadoksiin, vaikkakin hetkittäin saavutimme edellemme päässyttä Xanthea. Uudella kierroksella luovikin tuntui toimivan paremmin, kun keskityimme omaan ajoon. Spinnuajo sujui toistamiseen virheittä, mutta vauhdista puuttui se jokin. Viimeiseltä merkiltä edellämme ajaneista ainakin Dat wor et ja Xanthe ajoivat spinnulla maaliin, mutta totesimme heillä olevan hetkittäin vaikeuksia, joten oli selvää, että meidän ei kannattanut yrittää puhtaalla lenssispinnullamme. Näin siis merkillä spinnu alas ja vauhdikkaasti maaliin. Takanamme tulevista Exkani yritti spinnulla siinä kuitenkaan onnistumatta ja he selkeästi jäivät meille. Tasainen suoritus antoi sijaluvuksi 5/8.

Ennen toista lähtöä oli miehistöllä hetki aika tankata ja sitten taas keskittyneenä radalle. Tuuli oli nyt kääntynyt selkeästi luoteeseen ja lähtö olikin avotuuleen. Lähtömme onnistui toistamiseen hyvin ja spinnu taisi nousta meillä ensimmäisenä. Alapuolellemme jäänyt Banner 28 pääsi kuitenkin vähän yllättämään kipparin sen noustessa yläpuolellemme ja niinpä olimme hetkittäin melko sotkuisissa tuulissa. Ennen merkkiä oli aika ahdasta meidän, Exkanin ja Dat wor etin ollessa lähes rinnakkain ja Xanthen tullessa heti takaa. Meillä oli kuitenkin oikeus merkkitilaan ja pidimme tästä tiukasti kiinni. Hetkittäin kuitenkin vaikutti, että kosketuksilta ei vältytä, mutta kaikki kipparit osasivat asiansa ja merkistä selvittiin kunnialla. Luovi sujui virheittä ja tällä kertaa pysyimme lähes Xanthenkin vauhdissa. Exkani teki myös hienoa suoritusta ja se luovi lähes samaan tahtia kanssamme. Saatuamme spinnun ylös saavutimme selkeästi edellämme olevaa Xanthea ja hetken tuntui jo siltä, että pääsemme ohi. Xanthessa oltiin kuitenkin hereillä ja he tekivät oman ratkaisunsa kiertämällä Kurjenkarin eri puolelta kuin muut. Heidän ratkaisunsa tuntui toimivan ja ero meihin kasvoi. Porokarin merkin jälkeen jiippi ja reilusti leikaten viimeiselle merkille. Leikkasimme selkeästi enemmän kuin muut, mutta tämän seurauksena saimme jiipin jälkeen spinnun pysymään koko ajan vedossa ja ajoimme vauhdilla maaliin. Tällä kertaa emme vielä olleet valmiita Xanthen lyömisen, mutta ero pienenee. Tasaista esitystämme kuvaa hyvin myös toisen lähdön viides sijamme. Viikonlopun osalta tuloslista muodostui odotetuksi, mutta listalta kannattaa poimia Exkanin vahva esitys.

Kippari kiittää miehistöä kuluneesta kaudesta.

Viittakarin kokonaiskilpailun voitto ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa

2009-09-14T10:23:00.008+03:00

Kokonaiskilpailun voittajan vauhdikasta spinnuajoa

Jalan Jalan jäi taakse mutta ei riittävästi...

Keskittyneenä

Kauden viimeinen Viittakari Cup purjehdittiin navakassa, mutta melko tasaisessa lounaistuulessa. S/Y Meriharakan kannalta tilanne oli haastava, sillä täydellinen oma suorituskaan ei nostaisi meitä kokonaiskilpailun voittoon, vaan oman onnistumisen lisäksi sijoitusten pitäisi mennä sopivasti ristiin.

No, me lähdimme siis riskillä hakemaan voittoa, vaikka kovanpuoleinen tuuli kyllä ennakkoon ajatellen suosi hai- ja h-veneitä. Ennen lähtöä meillä oli jo melkoista ”hässäkkää” hakiessamme oikeaa purjevaihtoehtoa keulaan. Reippaasta tuulesta huolimatta valitsimme keulaan 2-genoan ajatuksella ottaa isosta tarvittaessa riittävästi painetta pois.

Lähtölinja oli tällä kertaa hyvin selkeä ja pyrimme lähtemään styyralla mahdollisimman läheltä lippua. Reippaassa tuulessa lähestyimme linjaa vauhdilla ja yritimme sopivasti ”jarrutella”, mutta ajoimme itsemme hieman hankalaan rakoon ja hai vene pääsi nostattamaan meitä ja niinhän siinä kävi, että meille tuli täpärä varaslähtö, vaikkakin lippu nousi pienellä viiveellä. Sanontahan kuuluu, että ratakisassa joka seitsemäs lähtö kuuluu olla varaslähtö, jos haluaa onnistua lähdössä. No välttämättä sitä ei olisi juuri tähän kohtaan kaivattu…

Nöyrästi kuitenkin hyväksyimme tilanteen ja suoritimme rangaistuskierroksen vaikka olimmekin huomioineet tuomariveneessä olevan Ilona Tuulikin ”miehistöä” ja lähdimme fliitin perään. Ilmeisesti ei muidenkaan lähtö ollut ihan nappiin mennyt, sillä edellemme päässyt fliitti ei ollut kaukana. Ylämerkille tultaessa olimme jo saavuttaneet fliitin ja olimme kisassa mukana.
Haasteena kylläkin se, että olimme koko ryhmään nähden paaran halsilla ja siten siis väistämisvelvollisia. Kun kippari vielä ajoi ylämerkille täysin nurkkaan, oli hässäkkä valmis, mitä vielä edesauttoi jumiin jäänyt skuutti. Merkin jälkeen leikkasimme reilusti ennen jiippiä ja spinnu nostettiin vasta jiipin jälkeen. Reippaassa tuulessa oli hieman haasteellista saada vene vakautettua. ”Heijaaminen” olikin hetkittäin aika hurjaa. Pekan varmoilla komennoilla ja skuuttaamisella homma kuitenkin pysyi hanskassa, vaikka kipparin näkökulmasta homma ei ollutkaan ihan hallinnassa.

Alamerkkiä lähestyessämme päätimme laskea spinnun hyvissä ajoin välttääksemme alamerkin hässäkän. Tämä oli hyvä valinta, sillä näin pääsimme lähestymään merkkiä hieman loivemmassa kulmassa ja niinpä kuittasimmekin heti merkillä FE 83:n ja hetkeä myöhemmin hai-veneen. Luovi ylämerkille sujui virheittä ja päätimme jälleen leikata ennen jiippiä ja samalla saimme tyylikkäästi väistettyä ”tuttua kaveriamme”, Naantaliin matkaavaa laivaa. Jiipin jälkeen spinnu ylös ja vauhdikasta ajoa maaliin. Edellisen kierroksen ”heijauksista” huolestuneina spinnumme oli varovaisesti yliskuutattu, mikä tuskin kylläkään hidasti vauhtiamme. Maalin tulimme täpärästi luokkamme toisena veneenä varaslähdöstä ja ensimmäisen kierroksen ylämerkin hässäkästä huolimatta. Jotain olemme varmasti oppineet, sillä nyt vene tuntui kulkevan myös reippaan tuulen luovilla ja ilman varaslähtöä tuloslista olisi voinut olla toisenlainen.

Tasaisen kauden jälkeen sijoituimme kokonaiskilpailussa hienosti kolmanneksi. Mahdollisuudet olivat parempaankin, mutta vielä tällä kertaa rahkeemme eivät riittäneet korkeammalle. Paljon voidaan spekuloida eri venetyppien ominaisuuksia ja sitä kautta mahdollisuuksista menestyä. Sail Fast Teamille tärkeintä on tehdä hyvä ja onnistunut suoritus ja katsoa mihin se riittää, mutta silti on myönnettävä, että voittaminen on kivaa. Pitäisikö vaihtaa venettä vai harjoitella lisää…

Viittakari Cupin kokonaiskilpailun voitto ratkeaa vasta viimeisessä osakilpailussa

2009-08-26T10:26:00.008+03:00

Kauden toiseksi viimeinen Viittakari Cup purjehdittiin mitä hienoimmassa loppukesän säässä. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi 6m/s lounaasta. Kaikkiaan mukaan oli lähtenyt 16 venekuntaa, joista 10 kilpaili pienemmässä LYS-luokassa.

Tällaisessa lyhyessä ”ratakilpailussa” lähdön tärkeys korostuu ja niinpä jälleen kerran pyrimme optimaaliseen lähtöön, mutta pieleen meni. Yritimme ”roikkua” lähellä lähtölinjaa, kun järkevämpää olisi ollut lähestyä lähtölinjaa vauhdilla. Niinpä vaikka olimme lähes oikea-aikaisesti viivalla, jäimme koko fleetin alapuolelle ja välttääksemme toisten veneiden pakkituulen, jouduimme heti tekemään vendan. Paaran halssi kulki vauhdilla, mutta seuraavalla styyran halssilla tuntui olevan käsijarru päällä. Ylämerkkiä lähestyimme heti Exkanin ja Ilona Tuulikin perässä. Itse asiassa olimme lähes tasoissa Ilona Tuulikin kanssa, mutta ennen viimeistä paaran heittoa merkkiä lähestyi spinnulla kilpailun ulkopuolinen partiolippukunnan vene, jota jouduimme väistämään ja hävisimme useamman veneen mitan. Lopputuloksia analysoidessa menetimme tähän väistöön ainakin yhden sijaluvun.

Kuten aiemminkin tällä kaudella spinnuajo sujui jälleen mallikkaasti, vaikka olisimme vauhdin kasvattamiseksi kaivanneet hieman reippaampia tuulenpuuskia. Pääsimme kuitenkin Ilona Tuulikin ohi ja juuri ennen alamerkkiä ohitimme myös Exkanin. Spinnun laskimme ”riittävän” ajoissa ja näin viimeiset metrit ennen merkin kiertoa olivat melko tuskaisia ja Ilona Tuulikkikin pääsi aivan meidän ja Exkanin perään. Luoviosuus sujui ongelmitta, mutta emme vaan saaneet venevauhtia täysin kohdalleen ja niinpä jälleen ylämerkille päästyämme Exkani ja Ilona Tuulikki olivat täpärästi edellämme. Viimeisen lenssiosuuden ajoimme kuitenkin sen verran vauhdilla, että olimme luokkamme ykkösenä maalissa tietäen kuitenkin, että ainakin Exakani ja Ilona Tuulikki olivat tasoituksissa edellämme. No, ehtipä sinne pari muutakin venettä, kun epäonnistuneen lähdön ja ensimmäisen ylämerkin väistöjen jälkeen sijaluvuksemme muodostui 5/10. Katso tarkemmat tulokset täältä.
Kokonaiskilpailun voitosta tullaan käymään tiukka kilpailu viimeisessä kisassa. Tällä hetkellä vahvimmin voitossa on kiinni Ilona Tuulikki mutta ainakin teoriassa myös meillä on mahdollisuus nousta kokonaiskilpailun voittoon…

Viittakari Cup käynnistyi lomakauden jälkeen

2009-08-17T11:24:00.005+03:00

Kuten tekstistä selviää kippari ei ollut kisassa täysin hereillä;-)

S/Y Meriharakka oli jälleen mukana Viittakari Cupin jatkuessa lomakauden jälkeen. Kauniin kesäillan innostamana mukaan oli uskaltautunut 11 venettä. Valtaosa veneistä kisaili pienemmässä luokassa ja isommassa luokassa oli mukana vain kaksi venekuntaa. Herää taas kysymys, onko tälle luokkajaolle tarvetta.

Kesätauon aikana S/Y Meriharakan purjevarustusta oli uudistettu uudella isolla (Dyneema Gatorback S 130 TX) ja miehistö sekä kippari odottivat innolla, miten se toimisi kilpailutilanteessa. Reippaanpuoleisessa etelätuulessa valitsimme keulaan 2-genoan ja haimme perussäädöt kohdalle ennen starttia. Lähtölinja oli jälleen kerran melko suora ja lyhyt, mikä teki lähdöstä haasteellisen. Päätimme ottaa styyran lähdön ja ajoimme useamman kerran ennen starttia linjalle varmistaaksemme oikea-aikaisen lähdön.

Kippari oli kuitenkin vielä hieman kesälomalla ja kenties edellisten starttien ”läheltä piti” -tilanteet johtivat liialliseen varovaisuuteen ja niinpä myöhästyimme selkeästi startista. Heti linjan jälkeen FE 83 heitti hieman törkeästikin eteemme ja jouduimme tosi sotkuisiin tuuliin. Tämän vuoksi päätimme heittää heti vendan ja ajaa paaran halssia. Tuulen ollessa puuskainen ja ”reikäinen ” ajotuntuman löytäminen oli hankalaa. Hetkittäin venevauhti oli kohdallaan, mutta pääsääntöisesti aikamoista hapuilua. Kenties myös lähdön epäonnistuminen kaiversi ainakin kipparin mieltä ja keskittymistä. Lisää ”vettä myllyyn” heitti Dat wor et tultuaan ohi jo ensimmäisellä kryssiosuudella.

Ylämerkillä spinnu nousi ripeästi ja ajoimme vahvasti kohti alamerkkiä saavuttaen luovilla karkuun päässyttä h-vene Lassua ja Jalan Jalania. Itse asiassa saavutimme jopa Dat wor et'iä. Ennen merkkiä tuuli hetkellisesti kuitenkin laantui ja laskettuamme spinnun hieman liian aikaisin menetimme asemiamme. Toinen luovi olikin sitten jälleen kerran aika tuskaista, emmekä saaneet venevauhtia kohdalleen. Ylämerkille tulimme luokkamme veneistä kolmantena, mutta viimeinen veto meni sen verran pieleen skuuttipisteen säätököyden päästyä irtoamaan, että jouduimme ottamaan vielä pienen korjaavan, jolloin h-vene Ariel pääsi sisäpuolelta ohi. Saimme kuitenkin spinnun nopeasti vetoon ja karistettua Arielin kannoiltamme. Jälleen saavutimme edellemme ehtineitä, mutta ero takana tuleviin kasvoi piinaavan hitaasti. Maaliin saavuimme luokkamme kolmantena, mutta mittaluvun mukaan meidän olisi pitänyt olla selkeästi ykkösenä maalissa.

Sijoitus tasapaksun esityksen jälkeen oli 8/9. Tarkemmat tulokset löydät täältä.
Maaliintulon jälkeen kippari koki miellyttävän yllätyksen, kun miehistön jäsenet halusivat juhlistaa kipparin vuosipäivää lasillisella kuohuviiniä. Kippari kiittää!!!

S/Y Meriharakka saaristoeskaaderilla

2009-07-02T16:51:00.005+03:00

Lisää kuvia täällä...

Pe 19.6.2009 Satava – Svinö (19,1 mpk)
Alkukauden kilpailurupeaman jälkeen S/Y Meriharakan ”kilpapurjeet” oli kannettu varastoon, sillä nyt oli aika osallistua Turun Pursiseuran järjestämälle saaristoeskaaderille Ahvenanmaan ympäri, miehistönä Kasper 8 v, Lotta 6 v, Mari ja Eero. Matkaan lähdettiin juhannusaattona pilvisessä säässä kohti Svinötä ja keskikesän juhlaa, kunhan ensin kaikki tarpeellinen oli saatu sijoiteltua veneen syövereihin. Perillä Svinössä vietimme juhannusjuhlaa perinteisin menoin: juhlaliputus, juhannussauna, kokko, maukasta ruokaa, riittävästi juomaa ja iloista seuraa.

La 20.6.2009 Svinö – Lamman (27,5 mpk)
Tarkoituksenamme oli viettää juhannusta sunnuntaihin asti Svinössä, sillä eskaaderin oli määrä alkaa täältä sunnuntaina. Juhannuspäivän iltapäivänä kuitenkin totesimme ikäväksemme eskaaderia varten täyttämämme jääkaapin toimimattomuuden, mikä muutti suunnitelmiamme. Eskaaderia ajatellen jääkaappi oli nimittäin saatava kuntoon ja koska muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme korjaajan seuraavaksi aamuksi Kittuisiin, päätimme jo juhannuspäivän iltana irrottaa köydet ja suunnata kohti merikarhusatama Lammania ollaksemme lähempänä Kittuista huoltomiehen saapuessa. Jotain positiivista tässä ikävässä takaiskussa sentään oli, sillä kippari pääsi nyt nauttimaan upeasta purjehdusillasta siirtyessämme Lammaniin.

Su 21.6.2009 Lamman – Kittuis – Haplot (1,2 mpk)
Aamupäivällä paikallinen huoltomies ja kippari sitten yhteistuumin totesivat jääkaapin ohjainreleen saaneen merivettä Pyytinkarin paluukilpailussa, minkä seurauksena piirilevy oli vaurioitunut. Oli siis hankittava uusi ohjausrele. Vaihtoehtoinamme oli joko lähteä hakemaan tätä Turusta tai tilata varaosa Kittuisiin. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se mahdollistaisi vielä osallistumisemme eskaaderille. Huoltomies lupasi tilata varaosan maanantaiksi Kittuisiin ja me palasimme Lammania vastapäätä olevaan merikarhusaareen Haplotiin. Päivän aikana muu eskaaderijoukko oli siirtynyt kovassa sumussa Tjärulotaan S/Y Meriharakan pysyessä tukevasti kiinni Haplotin laiturissa. Pidimme kuitenkin tiiviisti yhteyttä eskaaderin vetäjään, S/Y Auraan, informoiden tilanteestamme ja korjauksen edistymisestä.

Ma 22.6.2009 Haplot – Kittuis – Korpoström – Kittuis – Sottunga (45,9 mpk)
Maanantaiaamun muutamien puhelujen jälkeen uskoimme uuden varaosan saapuvan Kittuisiin yhteysaluksella puolen päivän aikaan. Pettymyksemme oli kuitenkin suuri, kun varaosa ei tullutkaan. Matkahuoltoon soittaessamme selvisi, ettei varaosa ollutkaan ehtinyt aamun linja-autoon, vaan tulisi vasta illalla. Jääkaapin oltua lämpimänä jo muutaman päivän, jouduimme luopumaan osasta jääkaapin sisältöä. Niinpä päätimme nauttia aurinkoisesta ilmasta merellä ja käydä täyttämässä muonavarastomme Korpoströmissä varaosaa odotellessamme, vaikkakin S/Y Petteri oli osoittanut erinomaista eskaaderihenkeä luvatessaan hankkia meille välttämättömimmät ruokatarvikkeet. Matkalla Korpoströmiin kohtasimme muut eskaaderilaiset: S/Y Auran, S/Y Petterin, S/Y Jennan ja S/Y Prospectorin, jotka olivat jo matkalla Tjärulotasta Sottungaan. Takaisin Kittuisissa olimme hyvissä ajoin ennen yhteysaluksen saapumista. Hieman jännitti tulisiko varaosa illankaan linja-autossa, mutta onneksemme se kuitenkin tuli ja asennus sujui joutuisasti. Niinpä nostimme juhlallisesti eskaaderiviirin, irrotimme köydet Kittuisista ja suuntasimme kohti Sottungaa. Ylitimme tyynen Kihdin auringon laskiessa moottorilla ajaen ja kiinnityimme muiden eskaaderiveneiden viereen puolen yön aikoihin.

Ti 23.6.2009 Sottunga – Kastelholm (28,4 mpk)
Aamu valkeni aurinkoisena eskaaderijoukon irrottaessa köydet ja jatkaessa matkaa kohti Kastelholmaa. Matkan aikana useassa eskaaderiveneessä nousi värikäs purje, ja matka eteni helteisessä säässä kohti seuraavaa määränpäätämme. Tällä osuudella S/Y Meriharakan kippari joutui sopeutumaan perhemiehistön arkeen, kun hyvässä sivutuulessa purjeet oli laskettava ja annattava miehistölle ruokailurauha. Hernekeitto kun ei kuulemma pysy lautasella veneen kallistuessa ja tämäkös kipparia harmitti. Helteisen purjehduspäivän jälkeen eskaaderijoukko saunoi ja vietti rauhallisen illan Kastelholman satamassa.

Ke 24.6.2009 Kastelholm – Maarianhamina (11,8 mpk)
Aamulla tutustuimme koko eskaaderikunnan voimin Kastelholman linnaan ja retken jälkeen nautimme lounaan ennen köysien irrottamista ja siirtymistä kohti Maarianhaminan itäsatamaa. Reippaassa myötätuulessa S/Y Meriharakka ajoi lomapurjehtijoiden tapaan ”virsikirjaa” ja spinnu pidettiin vielä toistaiseksi visusti pussissa. Osa eskaaderiryhmästä purjehti pelkällä keulapurjeella ja niinpä me etenimme sen verran muita nopeammin, että ehdimme juuri sopivasti Lemströmin kanavan sillan avaukseen muun ryhmän joutuessa odottamaan tunnin ajan seuraavaa avausta. Kesän tässä vaiheessa Maarianhaminan satamassa ei ollut vielä tungosta ja vapaa paikka löytyikin helpolla. Muun eskaaderiporukan saapuessa pyrimme opastamaan heidät hyville paikoille. S/Y Prospectorilla oli kuitenkin ison kokonsa (Hanse 400) vuoksi pieniä haasteita löytää reippaassa tuulessa suojaisaa paikkaa, mutta loppujen lopuksi kaikille kuitenkin löytyi hyvät ja turvalliset paikat. Illalla S/Y Auran kippari kutsui koko porukan terassille tarjotakseen synttärijuomat. :-)

To 25.6.2009 Maarianhamina
Torstaipäivä kului aurinkoisella Lilla Holmenin uimarannalla lasten nauttiessa vesileikeistä. Iltapäivällä pyykkäsimme, shoppailimme Maarianhaminan putiikeissa ja pulahdimme vielä hotelli Arkipelagin uima-altaan vilvoittavaan veteen. Illalla eskaaderiporukka vahvistettuna S/Y Zanon ja S/Y Acquarellen miehistöllä kokoontui yhteiselle illalliselle.

Pe 26.6.2009 Maarianhamina – Käringsund (35,0 mpk)
Perjantaina pääsimme taas itse asiaan ja saimme purjehtia upeassa säässä kohti Käringsundia. Tosin alkumatkan jouduimme ajamaan moottorilla. Spinnujen sitten noustessa tuuli tyyntyi ja kääntyi hetken kuluttua niin, että pääsimmekin luovimaan. Vaikka kyseessä oli lomapurjehdus ja perhe-eskaaderi, oli S/Y Meriharakan kipparin itsetunto koetuksella S/Y Petterin näyttäessä peräpeiliään luovilla. Rantaan koko eskaaderiporukka kuitenkin saapui lähes samanaikaisesti lukuun ottamatta S/Y Prospectoria, joka oli matkan aikana turvautunut enenevässä määrin moottorin apuun. Kaikille löytyi suojaiset paikat, vaikkakin meidän rantautuessamme eräs ruotsalaisvenekunta oli meidän kanssamme ensin hieman erimieltä valitsemastamme paikasta, mutta määrätietoisuutemme palkittiin ja saimme hyvän paikan S/Y Auran vierestä. Onnistuneen rantautumisen jälkeen joimme jo perinteeksi muodostuneet ”rantautumismaljat” yhdessä S/Y Auran Sallan ja Teron kanssa.

La 27.6.2009 Käringsund
Lauantaipäivä kului Käringsundissa miehistön kerätessä voimia tulevia legejä varten. ”Muonituksen” riittävyyden eskaaderiporukka varmisti osallistumalla Eckerö Linjenin risteilylle Grisslehamniin. Eskaaderiporukan hyvää yhteishenkeä kuvastaa hyvin se, että kaikki osallistuivat risteilylle ja toisiamme auttaen varmistimme, että kaikkien ostokset saatiin kannettua veneisiin asti.

Su 28.6.2009 Käringsund – ”Paratiisisaari” (29,5 mpk)
Sunnuntaiaamu valkeni jo totuttuun tapaan aurinkoisena ja helteisenä ja niinpä suuntasimme jälleen merelle. S/Y Meriharakassa nousi purjeet heti satamasta ulos päästyämme muun ryhmän turvautuessa moottorin voimaan. Tunnin luovin jälkeen tilanne kyllä vaikutti melko toivottomalta, kun satama edelleen näkyi takanamme. Mutta nythän oli loma eikä meillä ollut kiirettä seuraavaan kohteeseen. Melko pian tuuli kuitenkin voimistui sen verran, että matkamme eteni helteisessä säässä vauhdikkaasti. Purjeet laskimmekin vasta lähestyessämme Ahvenanmaan pohjoispuolella illan kohdettamme ”Paratiisisaarta”. Vaikka muu joukko oli tehnyt koko päivän matkaa moottorilla, eivät he olleet olleet kovinkaan paljon ennen meitä perillä. Valitsemamme kohde oli upea ja rauhallinen. Illalla vietimme lettukestejä ”Paratiisisaaren” kalliolla Sallan paistaessa koko eskaaderiväelle lettuja.

Ma 29.6.2009 ”Paratiisisaari” – Bärö (33,2 mpk)
Maanantaina malttamattomimmat venekunnat (lue lapsettomat) lähtivät ennen muita kohti Bärötä. Tässä vaiheessa eskaaderia lapset olivat jo tutustuneet paremmin toisiinsa ja niinpä he vaihtoivatkin ahkerasti veneestä toiseen. Tämän päivän etapille saimme vahvistukseksi Aaronin S/Y Auran miehistöstä.
Irrotimme köydet samanaikaisesti S/Y Auran ja S/Y Prospectorin kanssa. Saatuamme purjeet ylös purjehdimme peräkkäin, kunnes tuulen kääntyessä S/Y Prospectorissa nousi genaakkeri ja niinpä spinnu kaivettiin myös meillä esille ja viriteltiin vetoon. Tuuli oli kevyt ja vaihteleva ja ohittelimme vuorotellen toisiamme S/Y Auran tullessa myös vahvasti takanamme. Onneksi tuuli sentään hieman nousi ja matka alkoi edetä vauhdikkaammin. Tuulen voimistuessa S/Y Auran oli pienempänä veneenä annettava periksi ja S/Y Prospectorkin joutui genaakkerillaan leikkaamaan sen verran, että saimme pidettyä heidät takanamme. Upean purjehduspäivän jälkeen rantauduimme Bärön vanhalle merivartioasemalle, missä jälleen kerran nautimme upean yhteisen illallisen. Lapsille järjestettiin vielä illan päätteeksi vanhempien näkökulmasta kenties hieman liiankin jännittävä retki käytöstä poistettuun merivartioston torniin.

Ti 30.6.2009 Bärö – Lappo – Marholmsören (20,3 mpk)
Tiistaiaamuna köydet irrotettiin jo aikaisin aamulla ja keula suunnattiin kohti Lappoota, missä meillä olisi mahdollisuus täydentää tyhjäksi käynyttä jääkaappia. Alkuun tuuli oli aivan vastainen ja etenimme kaikki moottorin voimin. S/Y Meriharakassa tämä kuitenkin tuotti sen verran tuskaa, että melko pian oli purjeet kuitenkin nostettava. Tuuli oli kevyt ja vastainen sekä väylä kapea, joten hetkeksi oli annettava periksi ja käynnistettävä moottori, kunnes taas tovin kuluttua saimme nostaa purjeet uudelleen ja matka jatkui purjein Lappooseen asti. Lappoossa kävimme pikaisesti kaupassa ja nautimme jätskit. Ennen matkan jatkumista ja köysien irrottamista saimme jälleen miehistövahvistusta, Auran S/Y Aurasta ja Aaronin S/Y Prospectorista. Lappoosta suuntasimme illaksi Turun Pursiseuran saareen Marholmsöreniin, jossa vietimme tämän upean saaristoeskaaderin päätösjuhlaa kuohuviinin ja hyvän musiikin kera.

Ke 1.7.2009 Marholmsören – Pyytinkari – Satava (31,9 mpk)
Keskiviikkoaamuna tunnelmat olivat hieman haikeat eskaaderin nyt päättyessä ja venekuntien suunnatessa kukin tahoilleen. Meidän osaltamme matka jatkui Pyytinkarin kautta Satavaan ja näin upea kierros Ahvenanmaan ympäri oli osaltamme päättynyt. Maileja S/Y Meriharakalle kertyi eskaaderista kaikkiaan 283,8. S/Y Meriharakka miehistöineen kiittää muita eskaaderille osallistuneita ja erityisesti eskaaderin järjestäjiä Teroa ja Sallaa upeasta purjehdustapahtumasta.

Pyytinkari 2009

2009-06-15T08:41:00.003+03:00

Lisää kuvia täältä

Tämän vuoden Pyytinkarin kilpailu oli jälleen kerran vähätuulinen, joten viime vuoden nopean kisan jälkeen veneet kärsivät tällä kertaa enemmän tai vähemmän pläkästä ja hyvällä onnella oli astetta isompi vaikutus kuin viime vuonna. Tuloksien valossa voidaan selkeästi todeta, että pienemmät veneet hyötyivät aikaisesta starttiajasta näiden valloittaessa yhteistuloksien kärkipaikat.
Itse olimme ennakkoon arvelleet päävastustajiemme löytyvän kolmikosta Ilona Tuulikki, Exkani ja Xanthe ja näistä etukäteen arvelimme kovimmaksi vastukseksi Xanthen. Tulokset kuitenkin osoittivat, että Pyytin kisassa kaikki on mahdollista ja Xanthekin lyötävissä.

Lähtömme oli klo 18.53 samanaikaisesti mm. Xanthen ja Ligaturan (Svan 37) kanssa. Lähtömme onnistui hyvin ja lähdimme luovimaan tasapäisesti Airiston itäreunaa kanssakilpailijoidemme kanssa. Heti Airistolla Lattomatalan kohdalla tuuli alkoi tyyntyä. Edellämme olevat veneet ajoivat matalan itäpuolelta meidän lähtiessämme kiertämään lännen puolelta. Ratkaisumme osoittautui oikeaksi, sillä ennen Orhisaarta ohitimme ensimmäiset h-veneet ja mm. Hai 2000:n. Taakse jäi myös viime vuoden kova kilpakumppanimme Ligatura. Orhisaaren jälkeen tuuli nousi hetkeksi ja etenimme vauhdilla kohti Insinööri Petterssonia, kunnes tuuli sitten tyyntyi lähes kokonaan Innamon kohdalla ja ryhmä alkoi kerääntyä kasaan. Tuulen kadottua ja illan kylmetessä harmittavaisesti havaitsimme mm. Exkanin ja Ilona Tuulikin, samoin kuin hyvin aloittaneen Xanthenkin, etenevän pläkän toisella puolella. Onneksi täydellistä pläkää ei kestänyt kovinkaan pitkään ja pääsimme etenemään hämärän laskeutuessa ja kylmyyden yrittäessä saada otteen miehistöstä. Mikähän saa purjehtijan vuodesta toiseen lähtemään mukaan tähän kilpailuun…

Hitaasti, mutta määrätietoisesti purjehdimme eteenpäin. Toki kryssiminen lähes tyynessä oli melkoista tuskaa ja vauhdin kerääminen käännöksien jälkeen tuskallisen hidasta. Jälkikäteen spekuloiden olisi kenties kannattanut ajaa riskillä hieman pidempiä luoveja eikä liikaa seurata väreitä veden pinnalla.

Kittuisten kohdalla onnistuimme sopivasti ylittämään laivaväylän ennen laivojen tuloa ja niinpä olimme laivoihin nähden vähäisen tuulen oikealla puolella. Tässä vaiheessa kipparille tuli uni silmään, mutta onneksi ruoriin tarttuivat levänneet kädet ja kippari pystyi huoletta keräämään voimia aamun koitoksiin. Jatkoimme sinnikästä luovimista Fisköseen asti, jossa tuuli hieman aukesi ja saimme ajaa pitkän vedon seuraavalla kääntömerkille. (Tällä pitkällä halssilla meidät ohitti kipparin ”unelma” Finngulf 331.) Ennen merkkiä kurssimme kuitenkin laski sen verran, että jouduimme ottamaan yhden pienen ”korjaavan” ennen ylösajoa Kihdillä. Kihdillä keskityimme lähinnä venevauhdin ylläpitämiseen, kunnes edessämme nousi pari spinnua. Niinpä mekin nostimme spinnun ja osalle miehistöstä tuli kiire aamupalan viimeistelyssä.

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä spinnulla kurssimme laski niin rajusti, että päätimme ottaa sen melko ripeästi alas ja jatkaa genoalla. FG 331 ajoi sitkeästi huomattavasti alempaa kurssia spinnulla laskien sen hieman ennen Bådania hetkeksi ja nostivat tyylikkäästi merkille. Ilmeisesti ko. veneessä luettiin tarkkaan polarisaatiotaulukkoa. Me emme taulukkoa tulkinneet, mutta oli selvää, että ainakin meidän osaltamme kurssi olisi laskenut liiaksi, joten ratkaisumme ajaa genolla oli oikea.

Bådanin jälkeen nostimme spinnun tyylikkäästi ylös ja ajoimme tasavertaisesti mm. Bestinan kanssa. Ennen Laupusta takaa lähestyi X-37 ja sen ohittaessa meitä keskityimme ehkä hieman liikaa heihin ja unohdimme oman ajamisemme. Yhdellä jiipillä ajoimme kuitenkin tyylikkäästi seuraavalle merkille, jossa kurssi muuttui ja muutamilla edellämme olevista oli vaikeuksia saada spinnua pysymään vedossa ja osa jopa laski spinnun. Me päätimme kuitenkin rohkeasti ajaa spinnulla ja tästä tulikin kisan vauhdikkain muutaman mailin pätkä. Pakinaisten kohdalla päätimme edellä ajavistamme poiketen ajaa Pakinaisten reunaa. Valintamme oli onnistunut ja saimme kasvatettua eroa takanamme tuleviin. Muutama ripeä jiippi ennen Kuiva Kalsaaren jälkeistä itäviittaa ja sitten vielä viimeiset luovit maaliin. Tuloksien valossa kisamme ei ehkä aivan täyttänyt ennakko-odotuksiamme, mutta kokonaisuutena suorituksemme oli hyvä. Niin ja tulipahan ainakin luovittua;-)

Paluukilpailun aamu valkeni sateisena ja kovatuulisena. Herätys oli vauhdikas, sillä voimakkaan itätuulen noustessa veneiden ankkurit alkoivat pettää. Niinpä myös me siirsimme veneen ripeästi lännen puolelle ennen aamupalan nauttimista. Iso osa veneistä näytti pelästyneen myräkkää ja suuntaavan suoraan kohti kotisatamia. Kieltämättä tämä kävi myös kipparin mielessä, kun tiedossa oli kovatuulinen kryssikisa. Keulaan valitsimme kolmos genoan ja isoon otimme yhden reivin. Sitten lähtölinjalle. Roikuimme lähtölinjan styyran puoleisessa päässä mutta arviomme ajan lähtölinjalle väärin ja myöhästyimme selkeästi. Tähän ei kyllä kisa ratkennut. Tuuli oli melko puuskaista ja teimmekin muutaman ”tyylikkään” broachin, jotka samalla hidastivat etenemistämme. Taipaluksen jälkeinen tiukka veto alas Iso-Kuusiselle oli osaltamme todella surkea ja mm. Ligatura karkasi selkeästi. Jostain syystä kuitenkin huonollakin vedolla saavutimme Ilona Tuulikin ja pääsimme jopa ohi ennen pohjoisviitan kiertoa. Pohjoisviitan jälkeen tuuli oli hetkittäin todella kova ja puuskainen ja venettä oli vaikea pitää kurssissa. Liekö tässä syy, että kippari yritti tutustua lähemmin seuraavaan eteläviittaan ;-). Melko pian otimme isoon toisen reivin, mikä tuntui hyvältä ratkaisulta, sillä nyt vene kulki tasaisemmin ja pysyimme paremmin fliitin mukana. Ilona Tuulikki jäi meille tässä vaiheessa selkeästi mutta muut kovimmista kilpakumppaneistamme olivat jo kaukana edessä.

Orhisaaren jälkeen otimme isosta reivit pois ja ajoimme vauhdilla kohti maalia tuulen ollessa edelleen puuskainen. Ajoittain paine peräsimessä kasvoi liiaksi ja toisaalta välillä keulaan olisi tarvittu lisää neliöitä. Maaliin saavuimme joukon hännillä kylminä ja märkinä, mutta kuitenkin jälleen yhtä kokemusta rikkaampina. Kuten useasti olen todennut, on S/Y Meriharakan kovan tuulen kryssi hakusessa ja tähän osa-alueeseen lienee syytä nyt toden teolla syventyä. No, uusi isopurje on jo tilattu ja vakavasti on harkittava ison levankikiskon ja -vaunun vaihtamista. Toisaalta uskon, että perussäädöillä on vielä paljon tehtävissä. Onneksi kilpailuihin tulee nyt kesälomatauko ja välillä saa purjehdusta vähän ” harrastaakin”.
Tarkemmat tulokset Turun Pursiseuran sivuilla.

P.S Jutun julkaisu viivästyi koska heti kilpailun jälkeen kippari lähti työmatkalle Norjaan ja palattuaan matkalta S/Y Meriharakka osallistui perhemiehistöllä Turun Pursiseuran saaristoeskaaderille Ahvenanmaan ympäri.

Sail Fast Teamilla vahva esitys Viittakari Cupissa

2009-06-05T15:28:00.008+03:00

Lisää kuvia täällä

Sunnuntaina purjehdittiin kaksi Viittakari Cupiin kuuluvaa ratakilpailua Pohjois-Airistolla. Kuten usein alkukesästä, Airisto oli lähes tuuleton ja heti alkuun nousi AP-lippu osoituksena lähdön siirtymisestä. Tällä kertaa kilpailijat eivät joutuneet kärsimään kylmyydestä, sillä puolilta päivin elohopeamittari oli kohonnut jo lähes kolmeenkymmeneen.

Odottaminen palkittiin ja kevyt tuuli nousi etelän suunnalta tunnin odottelun jälkeen, ollen kilpailun aikana 1-3 m/s. Kevyessä tuulessa lähdettäessä on tärkeää, että venevauhti on kohdallaan heti lähdön tapahduttua ja siihen siis mekin pyrimme. Luokkalipun noustua haimme aktiivisesti oikeaa lähtöpaikkaa. Hieman ennen lähtöä isommassa luokassa kisaava Xantippa ”heitti” pienen kierroksen lähtöalueella aiheuttaen pientä hämmennystä luokkamme lähtöön. Lähtömme onnistui kuitenkin erinomaisesti ja saimme heti johtopaikan ja näin mahdollisuuden tehdä omia ratkaisuja tarvitsematta kärsiä kilpakumppaniemme ”pakkituulista”. Selkeän styyralähdön myötä ajoimme radan vasenta reunaa ylämerkille, kuten näyttivät tekevän myös kilpailijamme alempana ja taaempana. Tiukinta kisaa kävimme Ilona Tuulikin kanssa, mutta ainakin meidän mielestämme he ajoivat ensimmäisen styyran halssin liian pitkälle meidän heittäessä vendan huomattavasti aiemmin. Merkillä spinnu nousi vauhdikkaasti ja ajoimme ongelmitta yhdellä jiipillä suoraan alamerkille. Toiselle kierrokselle lähdettäessä olimmekin sitten jo reilusti kilpailijoitamme edellä ja kryssimme tehokkaasti radan vasenta reunaa ylämerkille. Heti merkin jälkeen spinnu nousi tyylikkäästi, vaikkakin skuutti pääsi noston yhteydessä irtoamaan. Onneksi tuuli oli kevyt ja tämä saatiin nopeasti korjattua. Alamerkille tulimme samaan aikaan isomman luokan Dat wor etin kanssa ja kipparin ajolinjan herpaantumisen seurauksena jäimme merkin jälkeen hetkeksi heidän pakkituuleensa. No, sijoitukseemme tämä ei vaikuttanut, sillä voittomarginaalimme oli reilu.

Maaliin tulomme jälkeen tuuli jälleen tyyntyi, josta luokkamme pienimmät veneet kärsivät selkeästi. Meille pitkittynyt tauko antoi aikaa kahvinkeittoon ja eväiden syömiseen. Taisipa siinä helteessä myös olut maistua. ;-)

Ennen toista lähtöä järjestäjät käänsivät hieman rataa siirtämällä ylämerkkiä. Samalla tehtiin päätös, että kevyen tuulen vuoksi purjehditaan vain yksi kierros. Ennen lähtöä kipparilla oli edellisen lähdön onnistumisen pohjalta itseluottamus kohdallaan ja ajoimme hieman ”törkeästi” Jalan Jalanin eteen, mutta onneksemme protestilippu jäi nousematta. Taas saimme siis hyvän lähdön ja mm. Exkani ja Ariel jäivät huonoon asemaan meihin nähden ja he tekivätkin melko nopeasti vendan. Tässä taisikin olla aika pitkälti ratkaisu heihin nähden, sillä edelleen vasen reuna oli huomattavasti edullisempi. Me ajoimme tasapäisesti Ilona Tuulikin kanssa, meidän nousukulmamme ollessa hieman parempi. Jälleen he ajoivat styyralla meitä pidemmälle, mutta tällä kertaa meidän paaran vetomme oli surkea. Emme saaneet keulapurjetta toimimaan ja niinpä ylämerkillä olimme lähes samanaikaisesti Ilona Tuulikin kanssa. Spinnun nosto sujui jälleen ongelmitta ja tuulen ollessa kevyt leikkasimme reilusti ennen jiippiä. Ilona Tuulikki leikkasi meitäkin enemmän ja se lähestyi vauhdilla. Etenkin kun jäimme vielä hieman huonoon tuulirakoon isomman luokan Xantippan ohittaessa meidät. Ennen alamerkkiä tuuli tyyntyi lähes kokonaan ja vaivoin saimme spinnun pysymään ylhäällä. Merkin jälkeen saimme kuitenkin sen verran tuulta, että pääsimme kunniakkaasti maalilinjan yli. Ilona Tuulikki oli niin lähellä, että uskoimme sen korjaavan voiton tästä lähdöstä, mutta heidän epäonnekseen Dat wor et tuli heidän kanssaan samaan aikaan merkille ja häiritsi sen verran, että saimme toisestakin lähdöstä täpärän voiton.

Tulokset osoittavat jälleen kerran, kuinka paljon tuuliolosuhteet vaikuttavat LYS-luokkien tulokseen. Toiset pärjääjät kovemmassa kelissä ja päinvastoin. Niin vai olisikohan menestymisemme takana tällä kertaa ollut mukaan lähtenyt naispuolinen Sail Fast Teamin jäsen. ;-)

Tällä hetkellä S/Y Meriharakka lienee kokonaiskilpailun johdossa, mutta tulevan viikon osakilpailu jää väliin kipparin nauttiessa kesäteatteritarjonnasta. Näin ollen S/Y Meriharakka nähdään tositoimissa seuraavan kerran Pyytinkarin kisoissa

Tiukkoja tilanteita kauden kolmannessa Viittakari Cupissa

2009-05-27T22:59:00.004+03:00

Kauden kolmas Viittakari Cup purjehdittiin 6-8 m/s etelätuulessa, joten keulaan valitsimme 2-genoan. Ennen starttia Airiston ylle ilmaantui tummia pilviä, jotka enteilivät haasteellista tuulta ja kosteaa keliä. Lähtöä edeltäneet olosuhteet yllättivät ainakin kipparin ja osan miehistöstä, jotka olivat vaatetuksen osalta varautuneet lämpimämpään keliin. No, onneksi veneestä löytyi lämmintä päälle laitettavaa.

Kilpailun lähtö sisälsi dramatiikka vähän liiankin kanssa. Olimme lähtemässä paaralla, koska styyran halssi oli nousun kannalta huomattavasti epäedullisempi. Ennen lähtölinjaa arvioimme ehtivämme styyran halssia lähestyvän Arielin edestä, mutta venevauhtimme ei riittänytkään ja niinpä ajoimme pahasti Arielin eteen. Arielissa oltiin kuitenkin hereillä ja he tekivät tyylikkään väistöliikkeen välttäen törmäyksen. Välttääksemme protestin aloimme heti tehdä sakkokierrosta. Samanaikaisesti Jalan Jalan ajoi eteemme ja olimme lähellä kolaroida heidän kanssaan, mutta tältäkin törmäykseltä onneksi vältyttiin, vaikka keulakaiteemme taisikin kevyesti hipaista heidän puomiaan. Samanaikaisesti tuli yleinen takaisinkutsu, jonka syyksi myöhemmin selvisi useamman veneen varaslähtö. Edessä oli siis uusintalähtö.

Valitsimme edelleen paaran lähdön, mutta tällä kertaa emme halunneet ottaa turhia riskejä ja pyrimme ajamaan vapaissa tuulissa luottaen venevauhtimme riittävän hitaimpien karistamiseen. Lähestyessämme lähtölinjaa paaralla, styyran halssia tuli Hai-vene, jota päätimme väistää edellisestä lähtöyrityksestä oppineina peränpuolelta. Exkani ei ilmeisesti huomannut Hai-venettä ja niinpä se ajoi itsensä pahasti tämän eteen. Hai-veneen kippari ei ehtinyt tehdä väistöliikettä vaan ajoi suoraan Exkanin kyljestä sisään. Törmäyksen jälkeen Exkani leikkasi edestämme pyrkien ajamaan altamme pois. Taisimme myös me olla tiukasta tilanteesta hieman hämillämme, sillä vei hetken ennen kuin saimme kryssisäädöt kohdalleen ja nostatettua veneen heidän yläpuolelleen oikealle kurssille.

Kaikesta hässäkästä huolimatta saimme vähintäänkin tyydyttävän lähdön ja pääsimme ajamaan vapaissa tuulissa. Säädöt tuntuivat olevan kohdallaan, mutta vauhtia emme saaneet riittävästi, sillä ainakin lukujen valossa hitaampi Katariina tuli kanssamme lähes samaa vauhtia. Kryssiosuuden puolivälissä vaikutti, että kurssi alkoi laskea ja heitimme vendan. Katariina päätyi samaan ratkaisuun Ilona Tuulikin jatkaessa paaralla. Ylämerkille tultaessa olimme saaneet Katariinan jäämään selkeästi taaksemme. Sen sijaan Ilona Tuulikki käänsi merkillä aavistuksen ennen meitä. Merkin jälkeen tuuli oli hieman puuskainen, joten spinnun nostossa päätimme tarkkailla muita. Nopeasti kuitenkin päätimme sen nostaa ja ajoimmekin reipasta vauhtia lähes suoraan merkille. Alamerkillä ensimmäisenä käänsi Ilona Tuulikki ja heti heidän peräänsä isomman luokan Dat wor et ja me siis kolmantena. Merkin jälkeen jäimme hieman huonoon tuulirakoon edellä ajavien taakse ja niinpä heitimme melko nopeasti vendan vapaisiin tuuliin. Toinen kryssi onnistui meiltä sen verran paremmin, että pääsimme kääntämään ennen Ilona Tuulikkia. Tuuli oli merkin jälkeen puuskainen ja voimakas. Dat wor etillä näytti olevan pieniä vaikeuksia spinnun kanssa, minkä vuoksi päätimme olla nostamatta omaamme. Takanamme tullut Ilona Tuulikki sen sijaan nosti spinnun heti, mutta heillä oli vaikeuksia saada sitä pysymään vedossa, eivätkä he saavuttaneet meitä. Tuulen tyyntyessä spinnuja alkoi nousta muillakin, joten myös Meriharakka tuli lopun matkaa spinnulla. Maalissa olimme luokkamme ensimmäisenä samalla tiedostaen, että pienemmän mittaluvun veneet olivat liian lähellä.

Purjehduksellisesti teimme hyvän suorituksen ja mikä tärkeintä, kaikilla oli hauskaa ja nautimme kisasta. Tuloksellisesti kisa meni hieman alakanttiin ja ainoaksi spekuloitavaksi asiaksi jäi viimeisen osuuden spinnun nosto, mutta tuskin ripeämpi toiminta olisi sijalukuamme pykälää enempää parantanut. Muut olivat tällä kertaa voittamattomia.
Tulokset täältä

Kauden toinen Viittakari Cup toi voiton Sail Fast Teamille

2009-05-20T11:58:00.009+03:00

Onnistuminen irrottaa hymyn ;-)

Kauden toinen Viittakari Cup purjehdittiin kevyessä lännen puoleisessa tuulessa. Lähtölinjalle oli uskaltautunut 11 venekuntaa. Lähtömme ei ollut aivan täydellinen, mutta siitä huolimatta saimme ”piikkipaikan” Exkanin ollessa aivan tuntumassamme. Tiukalla ajollamme saimme kuitenkin pakotettua heidät alapuolellemme, Ilona Tuulikin ollessa vielä alempana. H-vene ja Exkani pyrkivät hakemaan suotuisia tuulia Kuuvan rantaviivan tuntumasta ja vaikutti, että ainakin ensimmäinen halssi oli heille hieman suotuisampi.

Paaralla tullessamme olimme väistämisvelvollisia ja näin heitimme vendan H-veneen ja Exkanin eteen, Exkanin ollessa kuitenkin selkeästi takanamme. Melko nopeasti H-vene heitti uuden päästäkseen vapaisiin tuuliin. Vaikutti silti, että koko fliitti meitä lukuun ottamatta pyrki hakemaan suotuisia tuulia rannan tuntumasta meidän hakeutuessa ainoana veneenä selkeästi eri suuntaan. Taktiikkamme kannatti ja saimme hyvät siftit ja selkeän eron muuhun fliittiin. Merkillä spinnu nousi ripeästi ja laskettelimme vauhdikkaasti alamerkkiä kohti. Kevyessä tuulessa jouduimme vauhdin ylläpitämiseksi hieman leikkaamaan, mutta yhdellä jiipillä pääsimme merkille. Spinnun lasku tapahtui kenties hieman liian aikaisin, mutta toisaalta näin kansimiehille jäi aikaa kannen siivoamiseen ennen luoviosuutta.

Toisen luoviosuuden saimme purjehtia ilman kilpakumppanien häirintää ja keskittyä venevauhdin ylläpitämiseen sekä siftien tarkkaan lukemiseen. Lähestyessämme ylämerkkiä saimme jälleen hyvät siftit, joiden turvin nousimme vahvasti merkille. Merkille saapuessamme kansimiehille ei jäänyt ylimääräistä aikaa spinnun valmisteluun, mutta ripeän toiminnan ansioista spinnu nousi taas heti merkillä. Lenssin puolivälissä tuuli alkoi hiipua ja vauhdin varmistamiseksi leikkasimme hieman enemmän. Jiipin jälkeen saimmekin sitten lasketella vauhdilla ensimmäisenä veneenä maalilinjan yli. Hyvä me!!!

Tulokset TPS:n sivuilla

Sail Fast Team avasi kilpailukauden

2009-05-13T22:08:00.004+03:00

Meillä oli styyra;-)

Sail Fast Team avasi tiistaina kilpailukautensa ja samalla tiimin uudet jäsenet saivat tulikasteensa.

Kauden avauskilpailu purjehdittiin todella haastavien tuulien vallitessa. Valmistautuessamme lähtöön ja hakiessamme purjesäätöjä kohdalleen tuulen voimakkuus ja suunta vaihtelivat voimakkaasti. Tuuliennuste oli luvannut navakkaa 8-10 m/s tuulta pohjoisluoteesta, mutta juuri ennen lähtöä saapuneet pilvet tekivät tilanteesta todella haasteellisen. Niinpä lähtö sitten tapahtuikin spinnulla täysin tyynessä. Koko fliitti oli näin sopivasti keskellä laivaväylää odottamassa tuulenvireitä ja ainakin osa fliitistä kärsi laivasta. Vieressämme olleista Hai-vene Chris joutui jopa turvautumaan moottoriin päästäkseen alta pois.

Saavuttaessamme Kuuvannokan tuuli kuitenkin nousi ja laskimme spinnun ja luovimme reippaassa tuulessa ylämerkille. H-veneessä oltiin hyvin hereillä ja se sai ensimmäisenä veneenä hyvät tuulet ja näytti jo heti alussa menevän menojaan meidän jäädessä taistelemaan Hai-veneiden kanssa. Reipas puuskainen tuuli suosi tällä kertaa Hai-veneitä ja meidän keulaan valitsemamme 2-genoa oli kovimmissa puuskissa hieman liikaa. Vene oli hankalasti ohjattavissa ja se kallistui liiaksi miehistön aktiivisesta laidalla olosta huolimatta. Tässä tuulessa emme pystyneet taistelemaan tasapäisesti Hai-veneiden kanssa ja niinpä käänsimme neljäntenä ylämerkillä.

Spinnun nostossa olimme vielä hieman talviunilla, mutta spinnulla pääsimme kuitenkin Hai-veneen ohi, kunnes hieman ennen alamerkkiä reippaassa puuskassa ”broachasimme” tyylikkäästi niin, että osa miehistöstä sai tuntuman keväisen meriveden kylmyyteen. Nopeasti saimme kuitenkin veneen palautettua oikealle kurssille ilman haavereita ja jatkoimme alamerkille. Tässä vaiheessa takaa lähtenyt kilpailun nopein vene, Dat Wor Et, saavutti meidät ja ajoi heti merkin jälkeen vääjäämättä ohi. Masentavaa, kun toisille kaikki on niin helppoa. ;-)

Merkillä tuuli oli reipasta ja luovilla vene ei tahtonut pysyä pystyssä. Lisäksi suunnan pitäminen puuskaisessa tuulessa oli hankalaa. Hai-veneet näyttivät taas vahvuutensa luovittaessa navakassa tuulessa ja viime kauden tiukimpiin kilpakumppaneihimme lukeutuva Exkani myös saavutti meitä jonkin verran. Selkeästikin reippaan tuulen kryssissämme on kehitettävää, kun vain tietäisi mitä…

Ennen ylämerkille saapumistamme tuuli jälleen laantui hieman ja saimme pidettyä venevauhdinkin kohdallaan. Tällä kertaa spinnun nosto sujui todella tyylikkäästi ja saimme keskittyä vauhdin ylläpitämiseen. Heti meidän jälkeen merkin kiertäneen Favolan spinnun nosto kesti huomattavasti pidempään, mutta heidän saatuaan spinnun ylös saavuttivat he vääjäämättä meidät. Teimme saman tien jiipin ja suuntasimme suoraan merkille heidän ottaessaan spinnun alas ja niinpä saimme heihin pienen eron.

Hyvällä spinnuajolla saavutimme myös Hai-veneet. Heti merkin jälkeen Haitar yritti päästä yläpuolellemme siinä kuitenkaan onnistumatta. Takaa tuli vielä vauhdikkaasti Favola yrittäen ohitusta, mutta hyvä ajomme johti siihen, että heidän oli tehtävä yksi ylimääräinen venda päästäkseen pois meidän ”pakkituulista”. Loppumatkan maaliin saimmekin sitten keskittyä oman vauhtimme ylläpitämiseen.

Maalissa olimme oman luokkamme veneistä toisena, mutta korjatussa ajassa putosimme sijaluvulle 4/7. Kokonaisuutena suorituksemme oli hyvä eikä täysin virheetönkään purjehdus olisi nostanut meitä vallitsevissa olosuhteissa taistelemaan tasapäisesti sijoituksista Hai-veneiden kanssa. Kilpailu sijoista neljä eteenpäin oli todella tiukka, mutta tällä kertaa me olimme tiukan sekuntitaiston onnettaria, sillä viidenneksi sijoittunut Exkani hävisi meille vain 16 sekuntia ja luokan viimeinenkin vain 29 sekuntia. Joskus siis aktiivinen ajo loppuun asti palkitaan.

Tämä kausi toi uutuutena Viittakari Cupiin luokkajaon LYS1/LYS2. Tämän tarpeellisuudesta voidaan olla eri mieltä, mutta omasta mielestäni muutos latisti kilpailun tunnelmaa. Lähdön kannalta ratkaisu on varmasti perusteltu, mutta tämän tason viikkokilpailuissa ei ole mielestäni veneiden vähyyden vuoksi perusteltua tehdä luokkajakoa. Lopulliset tulokset löydät Turun Pursiseuran kotisivuilta.

S/Y Meriharakan purjehduskausi on avattu

2009-04-28T08:21:00.008+03:00

Tällä kaudelle vene sai uuden sisustusilmeen veneen patjojen uusimisen myötä. Patjat tilattiin pitkän pohdinnan jälkeen turkulaisesta alan erikoisliikkeestä Venetexistä. Patjat valmistuivat hyvissä ajoin keväällä, mutta viimeistely ja toimitus veneelle tapahtui vasta viikolla 17. Hieman etukäteen ”jännitti”, miten uusi vaaleampi sisustus sopii, mutta ainakin omasta mielestäni valinta oli onnistunut. Koristetyynyillä ja muilla sisustuselementeillä sisustukseen saadaan varmasti sopivasti lisäväriä ja lämpöä.

Viime lauantaina oli vielä edessä makeavesitankin huuhtelu kloridilla ja sitten köydet irti. Kauden ensimmäinen purjehdus kuitenkin viivästyi hieman, kun makeavesitankin huuhtelun yhteydessä huomasin lämminvesivaraajan vuotavan. Ilmeisesti syyshuollossa oli varaajaan jäänyt vettä ja talven pakkaset olivat aikaansaaneet tuhoja. No, tulipa ainakin veneen ”pilssi ” huolellisesti desinfioitua kloridilla.

Köydet irti illan jo lähestyessä ja keula kohti Turun Pursiseuran Svinön tukikohtaa, jonne rantauduin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Kausi on siis nyt myös purjehduksellisesti avattu ja S/Y Meriharakka miehistöineen on valmiina kauden koitoksiin.

S/Y Meriharakka vesille

2009-04-17T10:08:00.006+03:00

Tämän vuoden pääsiäisen vietin perheeni kanssa Nokian kylpylässä ja näin veneen kevätkunnostukseen päästiin käsiksi vasta maanantaina, toisena pääsiäispäivänä. Olin kuitenkin ajoittanut muutaman lomapäivän pääsiäisen jatkoksi ja niinpä Meriharakan kyljet kiilsivät auringonpaisteessa, kun se laskettiin vesille torstaina 16.4. Kevätkunnostusta helpotti todella merkittävästi jälleen kerran syksyllä tehty huolellinen pesu ja vahaus.

Tulevaa purjehduskautta silmällä pitäen veneeseen on tehty lähinnä asumismukavuuteen vaikuttavia päivityksiä uusimalla veneen patjat ja korjaamalla jääkaapin kannen saranat. Talven aikana korjattiin myös edellisenä kesänä pienen kolhun saanut keulakaide sekä tiivistettiin rustinrauta, jonka kautta viime kaudella muutamana runsassateisena päivänä pääsi vettä vaatekaappiin. Rikauksen yhteydessä havaitsin ison skuutin puomin puoleisen silmukan popniittien olevan irti ja niinpä vaihdoin uudet niitit ja samalla uusin myös ”kikkitaljan” vastaavan silmukan niitit. Kunhan purjeet vielä saadaan paikoilleen, on S/Y Meriharakka valmiina tulevan kauden koitoksin.

Tulevana kautena tulemme koko perheen voimin osallistumaan Turun Pursiseuran järjestämään saaristoeskaaderiin Ahvenanmaan ympäri, mutta muilta osin lomasuunnitelmat ovat vielä avoinna.

Sail Fast Team tulee myös tänä kesänä olemaan tuttu näky Turun alueen kilpapurjehdustapahtumissa. Tarkoituksenamme on osallistua ainakin aktiivisesti Viittakari Cupiin ja Pyytinkarin kisoihin ja kenties muihinkin Turun alueen ranking-kilpailuihin.
Tulevalle kaudelle emme ole asettaneet menestymisen paineita, mutta talven aikana kippari ja muutamat miehistön jäsenistä ovat osallistuneet sääntöseminaariin ja aluetuomarikurssille varmistaaksemme riittävän sääntötuntemuksen kilpailuja ajatellen.

Miehistöön on tulossa uusia kasvoja ja toivottavasti sen myötä myös uutta tietämystä. Vaikka tulemmekin osallistumaan kilpailuihin ajatuksella "hauskaa täytyy olla", on tarkoituksenamme ottaa hieman ammattimaisempi ote. Olkoon tästä vaikka osoituksena miehistön roolijakokaavio, joka toivottavasti selkeyttää rooleja ja siivittää S/Y Meriharakan parempiin loppusijoituksiin. Tiimimme ensimmäinen taktiikkakokous tullaan pitämään kilpapurjehdusillan yhteydessä 29.4.

Purjehduskausi 2009 lähestyy

2009-02-08T20:26:00.008+02:00

Helmikuussa vuosittain järjestettävät Helsingin Kansainväliset Venemessut on maamme ylivoimaisesti laajin ja samalla tärkein katselmus tulevan kauden tarjonnasta. Tänäkin vuonna esillä on yli 600 venettä, moottoreita, trailereita, elektroniikkaa, navigointilaitteita, veneilytarvikkeita ja -varusteita sekä monenlaista veteen liittyvää harrastusta. Kaikille löytyy siis varmasti mielenkiintoista katsottavaa. Samalla messut on selkeä merkki siitä, että tuleva veneilykausi alkaa olla lähellä, ja kenties ensimmäiset veneet laitetaan veteen jo ensi kuussa. Venealan pitkään jatkunut kasvu taittui viime vuonna, vaikkakin veneala vielä esittää varsin komeita lukuja. Luulisi, että maailmantalouden tilanne vaikeuttaisi ainakin isojen veneiden myyntiä kuluvan vuoden aikana. Messuilla kuitenkin huomasi, että veneala uskoo vahvasti myös tulevaisuuteen, ja näin ollen myös messuihin on panostettu. Messujen kallein vene on Sunseeker 52 Predator, ja ainakin kyseistä venettä kauppaava yritys uskoo myös tämän hintaluokan veneen menevän kaupaksi, itse asiassa jo messujen aikana.

Oma mielenkiintoni messuilla kohdistui ensiesittelyssä olleeseen Finngulf 331:een. 331 on ”päivitetty” versio 33:sta, jota on valmistettu jo 100 kpl. Messuilla oleva 331 oli tämän sarjan ensimmäinen vene ja herätti kiinnostusta minun lisäkseni muissakin messuvieraissa. Suurimpana erona vanhaan 33:een on avoin peräosa, joka selkeästi edustaa nykypäivän sporttisempaa trendiä. 331:ssä on myös ”venytetty” kipparin tilaa 12 cm, mikä on erinomainen asia, sillä ainakin minun näkökulmastani 33:n ratin ja penkin välinen tila on ahdas. Kannen layout on myös uudistunut, kun kuomua varten on tehty ura, missä se on siististi pois tieltä alhaalla ollessa. Myös kannen heloitukseen on panostettu ja mm. vinssit ovat astetta isommat. Sisustuksen osalta ei muutoksia ole tehty, ellei muutokseksi lueta sitä, että teakin saamisen vaikeutumisen myötä sisustus on korvattu mahongilla. Työn jälki ja viimeistely on laadukasta, ja jos aiemmin on tehtaalla ollut laatuongelmia, ei sitä ainakaan viimeistelyssä nyt ole havaittavissa. Tilauskantaa kysellessäni sain vastaukseksi, että uutta mallia on valmistettu jo kuusi kappaletta, joista kolme menee vientiin ja loput kolme jää kotimaahan. Nopealla tilauksella voisi kuulemma vielä varmistaa veneen saamisen tulevalle kaudelle. Kiinnostus kyllä heräili, mutta lienee kuitenkin syytä harkita hetki ennen tilaussopimuksen allekirjoitusta. ;-)

Mitä sitten saisin vaihtamalla 20 vuotta vanhan Artina 33:n uuteen 331:n… Ainakin saisin toimivamman avotilan ja paremmat purjehdusominaisuudet. Artinan iso keulapurje kun asettaa omat haasteensa yksinpurjehdukseen ja pienimmille miehistön jäsenille. Toisaalta selkeästi nopeampi vene, jonka LYS-luku on 1.24, on huomattavasti haasteellisempi vene purjehtia omaan mittalukuunsa nähden. Sisätilojen osalta selkeät plussat löytyvät pentteristä ja tilavammasta wc:stä. Toisaalta tekemäni investoinnit ja muutokset nykyiseen veneeseeni ovat tehneet Artinasta hyvinkin ”käteen sopivan” ja kysymys kuuluukin, että olenko valmis maksamaan 100.000 € edellä mainituista ominaisuuksista...

Vastaukseni taitaa olla, että en ja niinpä S/Y Meriharakka tullaan tulevanakin kautena näkemään Turun alueen kilpailuissa, ja näin pääsen perheineni nauttimaan myöskin S/Y Meriharakan uusituista patjoista.

Allt för Sjön

2008-11-16T20:50:00.004+02:00

Marraskuun toinen viikonloppu vietettiin jälleen kerran perinteitä noudattaen Turun Pursiseuran ansiokkaasti järjestämällä messumatkalla Tukholman venemessuille. Tällä kertaa matkaan lähdettiin koko perheen voimin perjantai-iltana Silja Europalla. Laivalle päästyämme tutustuimme pikaisesti laivan palveluihin tiedostaen kuitenkin seuraavan aamun aikaisen herätyksen.
Tutustuttuamme heräävään Tukholmaan, saavuimme messualueelle heti näyttelyn avautuessa klo 10.00.
Venealan yleisten trendin seuraamisen lisäksi mielenkiintomme kohdistui tänä vuonna patjastoihin ja kangasmateriaaleihin sekä värisävyihin, sillä suunnitelmissamme on uusia S/Y Meriharakan 20 vuotta vanhat patjat. Perheemme juniorien suurin mielenkiinto kohdistui näyttelyn suurimpiin moottoriveneisiin ja niinpä tänä vuonna tuli poikkeuksellisesti tutustuttua myös useaan moottoriveneeseen, mutta onhan niissäkin patjastot. ;-)
Venekoon kasvu näyttää edelleen jatkuvan ja veneet ovat valtavan tilavia myös sisätiloiltaan. Messuilla kierrellessä tuntuu suhteellisuuden taju katoavan ja tutustuessa ns. normaalikokoiseen Suomen saaristo-olosuhteisin sopivaan veneeseen, vaikuttaa se jo ahtaalta. Toisinaan herää kysymys, mihin veneessä tarvitaan salonkiryhmää, jonka ympärille mahtuu istumaan 10 henkeä tai onko tarvetta kahdelle wc:lle ja suihkulle. Voi vain miettiä miten tällaisessa avarassa salongissa liikutaan turvallisesti kovalla tuulella ja isossa aallokossa. Veneiden avotilat ovat myös kasvaneet, mikä sinällään on hyvä ja positiivinen asia, mutta joissakin veneissä avotilat ovat jo niin leveitä, ettei purjehdittaessa taida saada riittävää jalkatukea mistään.
Selkeästi vaikuttaa myös siltä, että veneiden koon kasvu on tapahtunut laadun ja viimeistelyn kustannuksella. Monissa veneissä mm. turkkilevyt ovat halvoista materiaaleista ja niiden sovitus on viimeistelemätöntä. Heloituksien osalta on tehty valtavasti kompromisseja ja useimmissa veneissä mm. vinssit vaikuttavat alimitoitetuilta ja muutenkin purjehduksen kannalta oleelliset helat ja plokit ovat puutteellisia. Rahallahan niitä saa toki ostaa lisää, mutta kumpi on tärkeämpää veneen koon kasvattaminen vai purjehdusominaisuuksien lisääminen. No, tarpeita toki on erilaisia ja onneksi vaihtoehtojakin löytyy…
Omasta mielestäni näyttelyn mielenkiintoisin purjevene oli Salona 37, missä oli todella panostettu kannen heloitukseen ja vaikutti siltä, että työn jälkikin oli kokonaisuutena ihan kohtuullista. Se on omasta mielestäni selkeästi vene, jossa hinta-laatu kohtaavat melko hyvin.
Moottoriveneiden osalta asiantuntemukseni ei ole riittävällä tasolla, mutta varmaa on ainakin se, että veneitä löytyy kaikkien makuun ja kokovaihtoehtoja löytyy vaativallekin ostajakunnalle.
Messuovien sulkeuduttua meille jäi vielä sopivasti aikaa hoitaa ravintotankkaus ja tutustua Tukholman keskustaan. Pikaisen shoppailun tuloksena ja itse asiassa messumatkan ainoana ostoksena mukaan jäivät hienot lasiset joulukuusen pallot. ;-)

Tällä kertaa paluumatka tapahtui poikkeuksellisesti Kapellskäristä Naantalin, missä olimme aamuvarhaisella. Kiitos kaikille mukavasta matkaseurasta ja erityiskiitos matkan järjestäjälle.

S/Y Meriharakka talviunille

2008-10-20T20:36:00.001+03:00

Kulunut kesä oli varmasti monen purjehtijan näkökulmasta ilmojen osalta huono. Kovatuulisia päiviä oli kenties liian paljon ja kuten yleensä, tuuli väärästä suunnasta. Vai liekö sittenkin kyse reitin valinnasta. ;-)

Joidenkin mielestä Suomen purjehduskausi on kenties liian lyhyt ja loppuu aina kesken, mutta omalta osaltani nostan veneen syksyisin hyvillä mielin talviteloille. Näin aikaa jää enemmän myös muille harrastuksilleni. Toisaalta olen huomannut, että talven "pakollisen" tauon jälkeen on keväällä jälleen innostus ja motivaatio korkealla.

Varsinaisen kauden nyt päättyessä, lienee aika keskittyä purjehdukseen teorian kautta. Loistavan mahdollisuuden tähän tarjoaakin Turun Pursiseuran kilpailupurjehdusillat ja muut mielenkiintoiset merihenkiset luennot. Omalta osaltaan talveen kuuluvat myös venemessut, joista ensimmäisenä on vuorossa Turun Venemessut ja marraskuussa seuraa jatkoa jo perinteeksi muodostuneiden Tukholman Venemessujen muodossa. Kevään kohokohtaan kuuluvat tietysti myös perinteiset Helsingin Venemessut, jolloin jo malttamattomasti odotamme uuden kauden alkua.

Kulunutta kautta varten S/Y Meriharakkaa päivitettiin melko paljon purjehduksellisesti, mutta tulevaa kautta silmällä pitäen on tarkoitus enemmänkin panostaa pienten korjaus-/kunnostustöiden ohella viihtyvyyteen ja mukavuuteen uusimalla mm. veneen patjat.

Vaikka aktiivinen kausi nyt siis on ohi, kannattaa Sail Fast Teamin sivuilla kuitenkin vierailla säännöllisesti. Tarkoituksenani on päivittää sivua myös varsinaisen purjehduskauden ulkopuolella venealan mielenkiintoisilla aiheilla.

Onnistuminen tuli kauden viimeisessä kilpailussa

2008-09-22T23:18:00.003+03:00

Kulunut kausi on ollut kaksijakoinen. Kauteen on sisältynyt välineiden rikkoutumisia ja epäonnea mutta toki onnistumisiakin. Niinpä lähdimme kauden viimeiseen koitokseen Mustfinnön kilpailuun tekemään parhaamme ilman suurempia menestymisen paineita tai odotuksia. Muutama tiimimme jäsenistä oli estynyt osallistumaan tähän kauden viimeisen koitokseen ja näin ollen vahvistuksia oli haettu muulta, mutta tästä huolimatta yhteistyö kilpailun tiimellyksissä sujui mitä mainioimmalla tavalla.

Kilpailuun oli ilmoittautunut ilahduttavan paljon veneitä, sillä LYS luokassa oli yhteensä 13 venekuntaa ja IMS luokassa 4 venekuntaa mikä varmasti omalta osaltaan kertoo aktiivisesta kilpapurjehdus harrastuksesta Turun alueella. LYS oli jaettu kahteen eri luokkaan tasopuolisen kilpailun varmistamiseksi.
Kilpailu koostui kahdesta lähdöstä ja lopullinen sijoitus muodostui sijalukujärjestelmän mukaan siten muutettuna, että lopputuloksissa huomioidaan molemmat purjehdukset niin, että lähdön voittaja saa 0,75 p, toinen 2 p, kolmas 3 p jne.. Vene alimmalla pistesummalla on voittaja.
Tasapistetilanteessa ratkaisee keskinäinen sijoitus toisessa purjehduksessa.
Kummatkin lähdöt ajettiin samalla radalla ja tuulikin pysyi koko kilpailun ajan melko vakiona puhaltaen 4-5m/s suunnasta 160-180.

Ensimmäisessä lähdössä saimme hyvän startin ja purjehduksemme kokonaisuutena oli lähes virheetöntä, ehkä lukuun ottamatta kipparin pientä otteen herpaantumista alamerkin jälkeen, jolloin hetken aikaa yritimme ajaa hieman liian ylös. Virheetön purjehdus johtikin hienosti lähtövoittoon.

Toisen startin valmiusviesti annettiin lähes välittömästi viimeisen veneen maaliin tulon jälkeen mutta tauosta muodostui todella pitkä, sillä pienen LYS luokan viimeinen vene viihtyi todella pitkään radalla ensimmäisessä lähdössä. Liekö tässä syy, että emme olleet täysin "hereillä" toisen lähdön startissa. Ennen lähtöä yritimme vähän turhaan nostattaa kilpakumppania ja tämän yksitäisen tilanteen seurauksena olimme itse hieman myöhässä ja ylitimme lähtölinjan selkeästi joukon keskivälin huonommalla puolella. Ensimmäisen luovin alku oli hankalaa ja tuulikin oli "reikäinen" mutta luovin puolivälissä saimme venevauhdin kohdalle ja olimme taas kisassa mukana. Spinnuajo sujui mallikkaasti ja ajoimme selkeästi suorempaa reittiä merkille kun pahimmat kilpailijamme. Teimme jiipin ajoissa ja saimme selkeästi kavennettua eroa mm. edellämme olleeseen Moondanceen. Alamerkillä olimme juuri hieman ennen Albin Express Jalan Jalania ja näin käänsimme ennen heitä. Jalan Jalan heitti heti merkin jälkeen vendan päästäkseen vapaosiin tuuliin meidän jatkaessamme samalla halssilla. Seuraavan kohtaamisen yhteydessä totesimme, Jalan Jalanin päässen niukasti edellemme ja niinpä jouduimme kevyesti väistämään perän puolelta. Tästä ja omista havainnoistamme päättelimme tuulen olevan edullisempi radan lännen puoleisessa reunassa ja niinpä ajoimme nyt pitkän halssin tätä laitaa. Päätös kannatti sillä tämän ratkaisun seurauksena saimme kasvatettua eroa takanamme tuleviin. Viimeisellä ylämerkille siftit eivät täysin meitä suosineet ja niinpä jouduimme ottamaan yhden ylimääräisen "korjaavan" vendan. Merkin jälkeen meillä oli heti spinnu valmiina mutta samanaikaisesti linjallemme osui proomua vetävä hinaaja, joka äänimerkin ilmoitti meidän olevan heidän reitillään. Näin ollen ajoimme genoalla hieman sivuun ennen spinnun nostoa mutta tuskin me tämän seurauksena paljoakaan hävisimme. Takanamme tulevista vaikuttti siltä, että ainakin Exkani kärsi huomattavasti. Viimeisen spinnu osuuden pyrimme ajamaan tyyntyvässä tuulessa mahdollisimman tarkasti samalla kuitenkin todeten, että ero Jalan Jalaniin ei kasvanut riittävän nopeasti. Maalissa olimme luokkamme neljäntenä veneenä, joka tasoitusten jälkeen oikeutti kolmanteen sijaan. Näin ollen olimme yhteistuloksissa hienosti 2. sijalla. Aina voidaan spekuloida mutta eroa voittajaan syntyi kyllä niin paljon, että tuskin virheetönkään purjehdus toisessa lähdössä olisi meitä voittoon nostanut. Tähän on hyvä päättää kausi ja kiittää kaikkia miehistön jäseniä ja erityisesti kilpailujen järjestäjiä jotka ovat mahdollistaneet tämän meille.

Viittakari Cupin osakilpailuvoitto jäi saavuttamatta kaudella 2008

2008-09-12T12:30:00.004+03:00

S/Y Meriharakka ei ilmaantunut lähtölinjalle kahteen viimeiseen Viittakari Cupiin mutta kyse ei ole luovuttamisesta vaikka kuluva kausi olikin Viitakari Cupin osalta tiimillemme haasteellinen ja onnistumiset ja ilonaiheet jäivät vähiin. Yhteistuloksissa olimme "rikkinäisen" kauden jälkeen sijalulla 12/23 mikä on selkeä pettymys.
Vaikka menestys jäikin saavuttamatta uskon, että kausi on kuitenkin olla meille opettavainen. Olemme osin tuurilla mutta varmasti myös kilpailukokemuksen lisääntymisen seurauksena onnistuneet muutaman kerran lähdössä upeasti ja venevauhtikin on hetkittäin ollut kohdallaan.
Oman lisähaasteensa onnistumiseen on tuonut harjoittelun puute ja miehistön vaihtuminen, jolloin myös roolit ovat olleet hieman epäselvät. Tämän seurauksena olemmekin onnistuneet aikaan saamaan muutamia hyviä "hässäköitä" mm. spinnu manööverissä. Kauteen on myös mahtunut turhan paljon välinerikkoja, jotka tietysti kuuluvat tähän lajiin mutta niiden seurauksena olemme kyllä menettäneet pari hyvää sijoitusta.
Kipparin on myös jatkossa onnistuttava herättämään miehistössä voitonnälkä niin, että kaikki ovat aktiivisia ja "hereillä" koko kilpailun ajan. Nyt tilanne on kipparin johdolla välillä mennyt vain "seilailuksi".
Sinällään voidaan kuitenkin todeta, että ainakin osittain saavutimme kaudelle 2008 asettamamme tavoitteet sillä onnistuimme parantamaan edelliskauden sijoitustamme Pyytinkarin matkakilpailussa saavuttamalla upeasti kolmannen sijan.
Kausi jatkuu vielä kilpailujen osalta 20.9 MUSTFINNÖKAPPSEGLINGEN, johon lähdemme hakemaan rennolla mielellä hyvää suoritusta ja katsotaan sitten mihin se riittää. Tämän jälkeen S/Y Meriharakka riisutaan purjeista ja nostetaan talvehtimaan 29.9

Toimitsijana E-jollien SM-kisoissa

2008-08-25T12:49:00.003+03:00

Viikonloppuna järjestettiin E-jollien SM-kilpailut Pohjois-Airistolla. Lauantaina järjestelytehtävissä oli Sail Fast Teamin jäsenistä mukana Juha ja Eero. Juha toimi lähtöveneessä kilpailupäällikön tiukan valvonnan alaisuudessa ja Eero radanvalmistelu tehtävissä. Lauantain tuuli tai sen puuttuminen aiheutti pieniä haasteita toimitsijoille ja ratamerkkejä jouduttiin siirtelemään useampaan kertaan. Ensikertalaiselle oppia ratakilpailujen järjestelytehtävistä tuli kertaheitolla runsaasti. Haasteista huolimatta saatiin kuitenkin kaksi lähtöä purjehdittua enemmän tai vähemmän tasapuolisissa olosuhteissa.
Uutena toimitsijana oli itse kilpailun seuraaminen mielenkiintoista. Oli hämmästyttävää todeta miten hyvin 19 veneen fliitissä kaikki löysivät tilaa lähtölinjalta. Suurimpana erona köliveneiden lähtötilanteeseen oli kuitenkin se, ettei viivalle tultu vauhdilla vaan lähtölinjalle tultiin hetkeä ennen starttia ja linjalla roikuttiin lähtöhetkeen asti ja sitten koko fliitti heitti yli, jonka jälkeen jokainen pyrki hakeutumaan edullisiin asemiin ja vapaisiin tuuliin. Ulkopuolisen asiaa syvällisemmin ymmärtämättömän näkökulmasta voisi vaikuttaa siltä, että vaatii melkoisesti onnea löytää fliitistä hyvä paikka ja siten menestyä kilpailussa. Totuus taitaa silti liittyä osaamiseen ja taktiseen silmään sillä kyllä parhaat erottautuivat ja olivat kärjessä jokaisessa lähdössä. Katso tulokset täältä...
Kölivenepurjehtijalle toimiminen järjestelijänä oli uusi ja hauska kokemus ja suosittelen kokemusta muillekin. Olemalla yhteydessä oman seurasi kilpailujärjestäjiin, löydät varmasti itsellesi sopivan tehtävän.

Sail Fast Teamin jäsenet hakevat oppia Logitech Cupista.

2008-08-21T14:12:00.005+03:00

Kuluvan kauden menestys ei ole tyydyttänyt kaikkia Sail Fast Teamin jäseniä ja niinpä Juha ja Eero ovat aktiivisesti keränneet kilpailukokemusta ratapurjehduksesta 606-veneillä. Kevään kilpapurjehdusiltojen yhteydessä kävi ilmi, että TPS:llä on kolme kilpailukykyistä 606 venettä, jotka ovat vapaasti seuramme jäsenistön käytettävissä. Kevään kokouksien yhteydessä sovimme myös, että Sail Fast Team ottaa Juhan vetämänä vastuulleen veneen nro 33 ja huolehtii veneen ylläpidosta ja aktiivisesta osallistumisesta ratakilpailuihin.
Kyseinen veneluokka antaa aivan uuden näkökulman kilpapurjehdukseen. Veneiden ollessa tasavertaisia ei kilpailun jälkeen tarvitse miettiä ja spekuloida mihin tuloksemme tasoituksien jälkeen riitti. Kilpailujen myötä purjehduksen taktinen silmä kasvaa. Veneiden ollessa suorituskyvyiltään samanarvoisia korostuu lähdön merkitys entisestään. Hyvällä lähdöllä pääset hallitsijan rooliin ja voit tarkkailla kanssakilpailijoiden tekemisiä. Oman lisämausteensa kilpailuihin tuo tiukat tilanteet niin ylä- kuin alamerkilläkin.

Eilen ajettiin taas kolme lähtöä kauniissa kesäillassa sijoituksiemme ollessa 2-2-1, eli pääsimme siis myös maistelaan voiton makua.
Ensimmäisessä lähdössä myöhästyimme selkeästi eikä vauhtimme luovillakaan ollut ihan huipussaan. Myötätuuliajo meni kuitenkin sen verran vauhdikkaasti, että olimme maalissa kakkosena. Omalta osaltaan tilannetta auttoi kilpakumppanimme pienet haasteen spinnun kanssa.
Toisessa lähdössä taistelimme jo tasapäisesti voitosta mutta toisen kierroksen ylämerkillä spinnu nousi aavistuksen hitaasti ja lisäksi spinnun yläosa jäi hieman kierteelle. Pienen ajoherpaantumisen myötä kilpakumppanimme pääsi alapuolen kautta ohi ja kun vielä alamerkillä töpeksimme oikein kunnolla oli peli pelattu.
Kolmas lähtö oli todella onnistunut ja pääsimme heti kärkipaikalta hallitsemaan kisaa. Kun vielä luovivauhti oli kohdallaan ja spinnun nostot ja laskut onnistuivat hienosti, oli tuloksena selkeä ykköstila. Tästä on hyvä jatkaa...

Ei vieläkään onnistumista Viittakari Cupissa:-(

2008-08-15T13:20:00.003+03:00

Kesätauon jälkeen lähtölinjalle ilmestyi peräti 19 venettä nauttimaan purjehduskilpailun tunnelmasta eli lähtölinjalla oli siis ruuhkaa ja tiukkoja tilanteita. Tuuli oli lounaasta ja vaihteli 3-5m/s välillä.
Onnistuimme lähdössä erinomaisesti ja saimme kärkipaikan. Takaa tuli kuitenkin Loiskis ihan omaa vauhtiaan mitä kyllä 1,43 mittalukukin edellyttää. Ensimmäisen merkin jälkeen oli lyhyt avotuuliosuus alamerkille mutta liekö miehistön ja kipparin tyytyväisyys hyvään lähtöön aikaansaanut sen ettei spinnu ollut merkillä valmiina ja näin se jäi nostamatta vaikka kaikki kovimmat vastustajamme näin tekivät. Ilona Tuulikki tuli spinnulla aivan takanamme, mutta onnistuimme kuitenkin, sen verran peittämään etteivät he ohi päässeet. Alamerkille tulimme samanaikaisesti X-99 Taxin kanssa ja merkillä oli jopa hieman ahdasta mutta ilman törmäilyjä selvittiin. Melko pian merkin jälkeen teimme vendan, mutta tämä oli selkeä kipparin arviointivirhe, sillä merkillä taakse jäänyt X-99 oli myös tehnyt vendan ja kryssillä se nousi huomattavasti meitä paremmin ja kohta olimmekin sen "pakki" tuulissa. Päästäksemme vapaisiin tuuliin meidän oli pakko heittää uudelleen venda. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen luoviosuus meni ihan hyvin lukuun ottamatta yhtä pientä "korjaavaa" ennen ylämerkkiä. Merkin jälkeen teimme ensin jiipin ja vasta sitten spinnu ylös. Mielestämme kaikki meni hyvin ja spinnuvauhtikin oli kohdallaan mutta hieman meitä ihmetytti Albinien kova vauhti takanamme-;). Parilla jiipillä pääsimme vauhdikkaasti alamerkille, jossa spinnun lasku sujui mallikkaasti ja ei muuta kuin tiukkaa kryssia takasin ylämerkille josta sitten voisimme spinnulla vauhdikkaasti lasketella maaliin. Luovi menikin taas ihan kohullisesti vaikka ensimmäisen kierroksen kaltaisesti jouduimme taas tekemään pienen korjaavan vendan koska tuuli ei siftaillut odotuksiemme mukaisesti. Hetkeä ennen merkkiä kippari havahtui kysymään spinnun perään jolloin totesimme sen olevan pakkaamattomana sisällä. Nopealla toiminnalla spinnu kuitenkin saatiin pakattua ennen merkkiä ja niinpä valmistauduimme nostoon heti merkillä. Jotain kuitenkin meni pieleen ja spinnu oli keulassa "solmussa". Skuuttajaan kiristäessä skuuttia ja "piano miehen" yrittäessä nostaa kun keulasta kuului huuto; "ei tarvii nostaa enää, repes jo".
Tässä kohtaa kipparin henkinen kantti petti ja kun vielä kilpakumppanimme takana lähestyivät spinnulla, teki kippari häpeällisen päätöksen keskeyttämisestä ja kurvasi suoraan kotisatamaan...
Suorituksestamme löytyy paljon positiivisia asioita mutta kehitettävääkin löytyy ihan riittävästi jos menestystä halutaan. Hyvänä päivänä ja kaiken mennessä nappiin voi se onnistuminenkin tulla...mutta ilman kaikkien aktiivista otetta se jää tulematta.

S/Y Meriharakka valmiina syksyn kilpailuihin

2008-08-04T11:01:00.008+03:00

Harken 40 ST

Ilta Irisholmassa

Auringonlasku Irisholmassa

Lomapurjehtijoita

Ilta Storogskärissä

Sisäänajo Storogskäriin

Vaikka alkukautemme Viittakari Cupin osalta ei sujunutkaan ihan odotuksiemme mukaisesti on Sail Fast Team jälleen valmiina syksyn koitoksiin. Miehistön jäsenet ovat kukin omilla tahoillaan pitäneet yllä tuntumaa purjehdukseen eri suuntiin suuntautuneilla lomapurjehduksilla. S/Y Meriharakka on kierrellyt pääasiassa Saaristomerellä ja upeissa Merikarhu-paikoissa, jonka jäseneksi kippari tällä kaudella liittyi. Toki lomapurjehdukseen sisältyi pakollinen vierailu Maarianhaminaan.

Myös veneen varusteluun on panostettu. Pyytinkarin paluukilpailussa rikkoutunut spinnun ploki on uusittu astetta isompaan ja merkki vaihtui Bartonista Harkeniin. Samassa yhteydessä avotilan rikkoutunut tuulisuoja saatiin uusittua MP-Venekuomun ripeällä avustuksella ennen lomapurjehduksia. Laidoille asennettiin uudet Harkenin 40 ST -vinssit helpottamaan miehistön tuskaa kipparin halutessa keulapurjeen ripeästi oikeaan kireyteen. Samalla uusittiin ison jaluksen talja, josta nyt löytyy riittävästi voimaa ison latistamiseen välityssuhteen ollessa 6:1.

Merkittävin hankinta lienee kuitenkin uusi keulapurje 2-genoa, joka yhdessä Purjeneulomo Niinirannan Timo Telkolan suosituksesta valittiin NorLam 7,0 oz. kankaasta. Näin se palvelee erinomaisesti myös matkapurjehdusta. Purje leikattiin siten, että se on mahdollista rullata säilytykseen ja näin sen käyttö on helppoa myös matkapurjehduksessa. Purjeessa ei ole rullaustäytettä eikä aurinkosuojaa, mutta lomapurjehduksen hyvien kokemusten perusteella purjeeseen on varmaankin hankittava päällevedettävä säilytyssukka suojaamaan uv-säteiltä. Uskon kilpailukykymme paranevan tämän purjeen hankinnan myötä huomattavasti, sillä tähän asti olemme joutuneet ajamaan 1-genoalla liian kovassa tuulessa ja toisaalta voimistuneessa tuulessa vaihdettuamme 3-genoan, on se useasti ollut kuitenkin hieman liian pieni. Oikeilla purjesäädöillä voidaan ykkösellä ajaa 5-6 m/s, kakkosella lähelle 10 m/s ja kolmosella yli 10 m/s tuulissa.

Lomapurjehduksella uusi purje on sisäänajettu ja äärimmäisen hyväksi todettu. Toimii erinomaisesti 5 m/s-8 m/s tuulissa ja yhdellä reivillä mennään hienosti 10 m/s tuuleen. Purjeen lopulliset hienosäädöt täytynee kuitenkin hakea kilpailukokemusten kautta. Ainakin vielä tuntuu skuuttipisteen oikea paikka olevan hieman hakusessa, mutta osaavan miehistön avustuksella tämäkin asia varmasti saadaan ennen kauden loppua kohdalleen.

Pyytinkarin kilpailu loi uskoa tulevaisuuteen

2008-06-18T21:32:00.010+03:00

Voiko reitin kiertää lyhyemmin....huomio luovikulmat;-)

Alun alkujaan Pyytinkarin kilpailu ja siinä menestyminen oli asetettu kauden päätavoitteeksemme. Kauden alun menestyksemme ei kuitenkaan lupaillut hyvää ja miehistön sekä eritoten kipparin usko onnistumiseen oli vahvasti horjumassa. Perjantaiaamun valjetessa alkoi kilpailutunnelma kuitenkin nousta. Varakipparimme Juha oli uhrannut osan edellisyön yöunestaan valmisteluihin tutustumalla sääennusteisiin ja hiomalla taktiikkaamme sen mukaisesti. Veneelle päästyämme siirsimme reitin PC:ltä plotterille ja varustelimme veneen kisakuntoon. Turhat tavarat pois ja muonat paikoilleen sekä viimeiset maston säädöt kohdalleen ja näin tunnelma sekä kisafiilis olivat kohdallaan. Heikki oli hankkinut tiimillemme uudet tiimipaidat ja sekös vielä nostatti tunnelmaa.

Kaiken ollessa valmista irrotimme köydet ja suuntasimme kohti lähtöaluetta. Purjeet ylös ja säädöt kohdalleen ja olimme enemmän kuin valmiit kisaan.
Saimme kohtuullisen hyvän lähdön, mutta päästäksemme pois samaan aikaan lähteneiden veneiden "pakkituulesta” teimme lähes välittömästi vendan ja suunnitelmiemme mukaisesti ajoimme Airiston länsireunaa kohti Orhisaarta. Melko nopeasti saavutimme ensimmäiset edellämme lähteneistä veneistä. X-99 tuli perä edellä vastaan, ja jossain kohtaa Airistoa sivuutimme molemmat edellämme lähteneet Sun Odysseyt samalla taistellen tasapäisesti Swan 37 Ligaturan kanssa. Ennen Orhisaarta jouduimme vielä tekemän pienen korjaavan vendan samalla todeten, että takanamme tulevat tuntuivat selkeästi hyötyvän muuttuneesta tuulen suunnasta. Spinnuja alkoi nousta heti Orhisaaren jälkeen, ja kun takanamme tuleva Siesta 32 nosti spinnun, oli myös meidän se tehtävä. Ratkaisu oli oikea ja eroa takanamme oleviin alkoi syntyä, kunnes reitti hieman kääntyi ja meidän oli hetkeksi laskettava spinnu saadaksemme ajettua parempaan suuntaan. Kaitkiven kohdalla spinnu taas ylös, jolloin matka jatkui vauhdikkaasti ja saavutimme edellemme päässeen Ligaturan. Muutaman huonon yrityksen jälkeen teimme mallikkaan ohituksen ja Ligatura alkoi jäädä... Hyvä me! :-)

Yön hämärtyessä matkamme jatkui vauhdikkaasti, vaikkakin takaa alkoi ilmaantua meitä nopeampia veneitä ja meidän oli oltava hereillä, ettei ohitus tapahtuisi liian läheltä meitä vieden meiltä hetkeksi tuulen. Tämän myös viestitimme selkeästi ohi yrittäville nostattamalla hillitysti. Tämä johti siihen, että mm. ORCi luokan voittajalta Prospect of Whitbyltä kesti tovin päästä ohitsemme. Ennen Fiskötä ajoimme pitkään lähes tasapäisesti nopeaksi tunnustetun Dat Wor Etin kanssa. Samalla tarkkailimme edellämme olevaa, ennakkoon yhdeksi kovimmaksi haastajaksemme kaavailemaamme, ExKania, mutta tuntui, että myös he olivat hyvässä vauhdissa, sillä ero pieneni piinaavan hitaasti.

Fiskön kulmalla teimme hallitun jiipin ja jatkoimme vauhdikasta spinnuajoa voimistuvassa tuulessa. Rinnallemme saimme selkeästi nopeamman Kracer 36:n mutta onnistuimme spinnun trimmauksessa kiitettävästi ja ajoimme tasapäisesti Snöbådalle asti jossa länsiviitan kierron jälkeen tuuli kääntyi enemmän sivulle ja spinnuajosta tuli haasteellisempaa veneen pyrkiessä ajoittain voimallisesti broachaamaan, mutta hyvällä ruorimiehen ja skuuttaajan yhteistyöllä homma toimi ja matka eteni vauhdilla. ExKanin saavutimme vasta Kihdin pohjoispäässä länsimerkin kohdalla, spinnuosuuden päätteeksi. Tämä ei lupaillut hyvää voittoa ajatellen sillä ennakkoon olimme kaavailleet, että ero on saatava aikaiseksi spinnulla. Samassa kohtaa ruorimiehen väsymyksen seurauksena meinasi pohjoisviitta mennä väärältä puolelta, mutta onneksemme Moondancesta kohteliaasti varoitettiin ja vältimme pohjakosketuksen. Aamun väsymyksestä huolimatta luovi sujui mallikkaasti, ja saimme jätettyä Exkania tasaisesti. Ykskarin kohdalla totesimme jo alkuillasta ohittamamme Ligaturan tavoittaneen meitä, joten nyt oli oltava tarkkana, että saisimme pidettyä heidät takanamme maaiin asti. Kuivakalsaarin itäviitan jälkeen oli vielä lyhyt spinnuosuus maaliin. Spinnun nostossa meillä oli pieniä haasteita, mutta saimme ne voitettua ja laskettelimme kohti maalia samalla tarkkaillen, ettei meitä yllätetä takaa. Kauniissa aurinkoisessa säässä ylitimme maalilinjan klo 10.17.53 ollen purjehditussa ajassa luokkamme nopein vene. Saimme siis maalipaukun. Lopullisissa tuloksissa reilu 15 tunnin suorituksemme palkittiin kunniakkaalla kolmannella sijalla. Rantautumisen jälkeen oli aika nauttia maittava lounas ja rentoutua paluukilpailua varten.

Paluukilpailun aamu valkeni sateisena, mutta ennen starttiamme aurinkokin alkoi jo näyttäytyä pilvien lomasta. Startti tapahtui myötätuulen ja siis spinnulla, mikä sopi meille erinomaisesti. Lähestyimme starttilinjaa baaran halssilla ja heti lähtölinjan ylitettyämme teimme jiipin ja nostimme spinnun. Saimme hyvän startin ja ajoimme tasapäisesti eilisen kilpakumppanimme Ligaturan kanssa välillä vaikuttaen, että pääsemme edelle, mutta voimakkaammissa puuskissa tilanne taas tasoittui. Näin etenimme tasaisesti Taipaluksen ohi, missä laskimme spinnun välttäen näin ajautumasta liian alas.

Iso-Kuusisen sivuutimme kenties hieman liian lähellä rantaa ja hetken tuuli oli kadoksissa, kunnes se niemen ohituksen jälkeen taas voimistui. Puuskissa pyrimme ottamaan nousua talteen päästäksemme suoraan merkille, missä onnistuimmekin, vaikka juuri ennen merkkiä tilanne vaikutti hetken aikaa huolestuttavalta. Heti merkin jälkeen spinnu ylös ja taktiikkana ajaa suoraan Orhisaareen. Taktiikkamme onnistuikin hyvin ja saimme kurottua eroa kiinni ExKaniin ja ohitettua Ligaturan, jotka kummatkin leikkasivat huomattavasti alemmas kuin me. Orhisaaren jälkeen mallikas spinnujiippi ja nyt sitten vain tarkkaa spinnuajoa maaliin asti. Airismaan kohdalla ohitimme ExKanin, mutta Ligatura lähestyi huolestuttavasti. Taistelimme tasapäisesti Ligaturan kanssa, kunnes äkkiä kuului kova pamahdus ja spinnupuomi paiskautui kiinni etustaakiin. Nopeasti meille selvisi, että spinnuskuutin takakulman ploki oli pettänyt. Yritimme vielä vinssata skuuttia sisään, mutta koska emme onnistuneet keventämään painetta spinnusta kääntämällä venettä myötäiseen, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi laukaista spinnu ja nostaa ripeästi 1-genoa. Nopeasti meille kuitenkin selvisi, ettei meillä olisi enää mahdollisuuksia taistella kärkisijoista ja niinpä lyhyen keskustelun jälkeen kippari teki kipeän päätöksen nostaa perälippu ja ilmoittaa kilpailulautakunnalle keskeytyksestämme.

Asiasta toipuminen vaatinee oman aikansa, kun vielä tulosluettelosta havaitsimme Ligaturan sijoittuneen toiseksi. No, tärkeintä kuitenkin oli, ettei kukaan loukannut itseään plokin rikkoutumisen yhteydessä. Toisaalta saimme rutkasti lisää itseluottamusta ja uskoa, että hyvänä päivänä meillä on vielä mahdollisuus saavuttaa se täydellinen onnistuminen. Sen aika vain ei ollut vielä...

Haluankin tässä yhteydessä aidosti kiittää koko tiimiä erinomaisesta suorituksesta ja aktiivisuudesta koko viikonlopun ajan.

Skipper of Sail Fast Team

S/Y Meriharakka tuli totaalisesti nöyryytetyksi

2008-06-12T13:40:00.003+03:00

Lähtöä edeltäneestä sateesta ja hurjasta ukkospuuskasta huolimatta lähtölinjalle oli uskaltautunut 12 venekuntaa. Onkohan kyse hulluudesta ja rakkaudesta purjehdukseen vai mikä lienee syynä, että myös Sail Fast Team hakeutui merelle uhmaten sadetta ja puuskissa yli 15m/s yltyneeseen tuuleen. Lähtöpaikalle mennessämme tuuli oli todella puuskainen ja otimme isoon kaksi reiviä. Kävimme pyörähtämässä lähtöalueella ja nostimme 3 genoan. Hetkeä ennen lähtöä tuuli alkoi laantua ja poistimme 2-reivin ja suuntasimme kohti tuomarivenettä selvittääksemme purjehdittavan radan. Samalla kuitenkin huomasimme keulapurjeen skuutin menevän vantin väärältä puolelta. Eipä siinä muuta kuin venda ja skuutin korjaus ja kohti lähtöpaikkaa. Kaikesta huolimatta saimme tyydyttävän startin, tosin fleetin väärältä puolelta.
Kippari ylitti turhan sitkeästi nostaa Ilona Tuulikin yläpuolelle ja kesti aikansa ennen kuin ymmärsimme hieman laskea kurssia ja ajaa vauhdilla "karkuun"....tuuli kuitenkin tyyntyi koko ajan emmekä saaneet riittävästi painetta purjeisiin. Ilmeisesti kipparin hermoilusta johtuen vaikutti siltä, että tuulikin vielä olisi epäedullinen radan vasemmassa reunassa ja niinpä heitimme vendan ja jouduimme kevyesti väistämään Ilona Tuulikkia perän puolelta. Muut väistettävät olivat sentään jääneet sen verran jälkeemme, että muita tilanteita ei syntynyt. Ajoimme baaran halssilla niin pitkälle, että pääsisimme seuraavalla halssilla suoraan merkille. Käännöksen jälkeen poistimme reivin samalla todeten tuulen totaalisesti moinaavan, emmekä päässeet suoraan merkille ja niinpä jouduimme vielä kertaalleen vaihtamaan halssia. Merkille päästyämme tuuli oli lähes olematonta ja vaikka ennen lähtöä olimme kovasta tuulesta johtuen päättäneet pitää spinnun pussissa ja ehjänä Pyytinkarin kisaa silmällä pitäen oli se nyt kaivettava esiin. Miehistö taisi olla aika kylmissään saderyöpyn jäljiltä vai mikähän oli syy, että muiden ajaessa edellä spinnu ylhäällä me vasta availimme köysinippuja.
Lopulta myös me saimme spinnun ylös mutta peli oli jo tämän kisan osalta menetetty. Toiselle kierrokselle lähdettäessä nöyryytys vielä jatkui FE 83:n tullessa luovilla takaa meitä kovempaa. Ylämerkille tultaessa tuuli alkoi taas yltyä eikä kippari enää saanut piiskatua miehistöön virtaa niin, että spinnu olisi noussut ja näin saimme vielä kokea miltä tuntuu kuin lyötyä lyödään H-veneen mennessä spinnulla ohi. Maalin tulimme kolmanneksi viimeisenä ja taaksemme jäi purjehditussa ajassa vain pari H-venettä joten oli selvää että lopputuloksissa olisimme viimeisiä. No more comments...tulokset kertoo kaiken

Pyytinkarille on ilmoittauduttu ja sinne mennään mutta jos sijoitukset eivät parane niin kipparin tämän hetkisten tunteiden perusteella tämä oli tässä :-(

Ratapurjehdus osoitti haasteellisuutensa

2008-06-02T17:08:00.008+03:00

Kauden kolmas ja neljäs Viittakari Cupin osakilpailu purjehdittiin Pohjois-Airistolla aurinkoisessa säässä kahtena ratapurjehduksena. S/Y Meriharakka lähti merelle luottavaisin mielin ja ennen lähtöä kippari yritti nostattaa tunnelmaa soittamalla isolla volyymille Cascadaa mutta miehistön soraäänistä päätellen musiikki oli väärin valittu ja parempaan tunnelmaan olisi ilmeisesti päästy soittamalla Motörheadia. Hieman epätietoisena rata-alueesta suuntasimme veneen keulan kohti Viittakaria mutta samalla totesimme muiden veneiden siirtyvän länteen päin. Pienen tähystyksen jälkeen myös me löysimme suunnan itse rata-alueelle.
Aamu oli vähätuulinen ja tuulen viritessä lautakunta joutui siirtämään lähtöä ja merkitsemään radan uudelleen ja näin myös kaikki halukkaat ehtivät rata-alueelle ennen kilpailun alkua. Paikalle oli poikkeavasta ajankohdasta huolimatta ilmaantunut 12 venekuntaa.
Ensimmäisessä lähdössä tuuli oli 4-5 m/s WSW tai jotain sinnepäin ja jo heti lähdössä riitti säpinää veneiden pyrkiessä hakeutumaan hyviin asemiin. Kipparin kokemattomuutta ja puutteellisen sääntötuntemuksen seurauksena saimme huonohkon startin ja jäimme heti altavastaajan asemaan. Luovilla yritimme parhaan kykymme mukaan saada venevauhdin kohdalleen mutta siitä huolimatta tuntui, että toiset karkaavat. Kääntömerkillä spinnu nousi vaikka ei välttämättä ihan yhtä rivakasti kuin kanssakilpailijoilla mutta siitä huolimatta saimme edellämme olleita kiinni ja vaikutti, että pääsisimme taas kisaan mukaan. Seuraava luovi oli taas aika "räpellystä" parasta venevauhtia hakiessamme mutta kun ei osaa niin ei...
Tuloksena tästä lähdötä oli 7 sija.

Ennen toista lähtöä oli aikaa suorittaa miehistön tankkaus ja nollata tilanne ja lähteä hakemaan parempaa sijoitusta. Tuuli oli voimistumassa ja hetken meitä jo huolestutti, josko tuuli yltyy liikaa jolloin 1 genoamme olisi liian iso. Tuuli pystytteli kuitenkin 6m/s paikkeilla eli siltä osin ongelmia ei syntyisi. Lähtö meni taas pieleen ja olimme heti vaikeuksissa ja huonoissa asemissa. Ylämerkille pääsimme kuitenkin vielä fleetin mukana mutta ensimmäisen kierroksen spinnun nosto epäonnistui totaalisesti. Saatuamme sen lopulta ylös se oli "rintsikolla" ja ei muuta kuin alas. Tiukassa ratapurjehduksessa ei tällaisen tilanteen korjaamiseen ole aikaa ja niinpä "ajelimme" ilman spinnua alamerkille masentavasti samaa vauhtia Hai veneen kanssa. Jotenkin saimme kuitenkin koottua ajatuksemme ja yrittimme keskittyä venevauhdin ylläpitämiseen. Tilanteen teki helpommaksi se, ettei ollut uhkaa jäädä toisten "pakki" tuuliin, eikä ollut tarvetta väistellä toisia veneitä. Kenties tuskaamme myös hieman helpotti edellämme olevan veneen väärästä kulmasta ylös nostettu spinnu. Maaliin päästyämme oli tunnelma aika maassa ja keskusteluissa viitattiin jo "pyyhkeen kehään" heittämisestä. Tuloksena päivän toisesta lähdöstä oli 8 sija. Arvioitaessa päivän tulosta sijalukujen valossa voidaan tulosta suoritukseemme nähden pitää vähintäänkin tyydyttävänä vaikkakin tiimimme tavoitteet oli asetettu hieman korkeammalle.
Ehkäpä tavoitteista täytyy hieman tinkiä ja heittää tiukat pipot pois kuten jo Viittakari Cupin kilpailuohjeissakin määrätään ja pyrkiä rentouden ja iloisen meiningin kautta katsomaan mihin se tulevaisuudessa riittää.
Ensimmäisestä ratapurjehduskokemuksesta opimme ainakin sen, että säännöt on tunnettava, lähtö on onnistuttava ja miehistön yhteistyö on oltava saumatonta:-)

Lisää kuvia kisatunnelmasta löytyy täältä

Kipparin itsetunto kovilla Viittakari Cupissa

2008-05-29T15:00:00.009+03:00

Kauden toinen Viitakari Cup oli tuulen osalta lähes toisinto kauden avaukseen verrattuna. Tuuli oli siis taas voimakas 10 m/s NW ja aika puuskainen, joten jo merelle lähtiessämme tiesimme, että menestymisen mahdollisuudet olivat marginaaliset. Keulaan nostettiin jälleen 3-genoa ja isoon otimme yhden reivin. Lähtölinjalle oli kovasta tuulesta huolimatta uskaltautunut 17 venekuntaa, joten säpinää riitti. Kippari teki heti lähdössä alokasmaisen mokan hakeutumalla ahtaaseen tilaan jolloin Solaia pääsi meitä nostattamaan eikä meille jäänyt muuta vaihtoehtoa kun laskea Solaian perän takaa koko fleetin alapuolelle:-( Startin tapahduttua olimme siis lähes koko joukon hännillä ja toisten pakkituulissa. Xantippa X-362 edellämme broachasi uhkaavasti heti lähdön jälkeen koko joukon keskelle. No onneksi törmäyksiltä vältyttiin ja kaikki löysivät tilaa. Ensimmäisen itä viitan jälkeen alkoi tiukka luovi ylämerkille mutta tuntui siltä, että kippari ei osannut lainkaan lukea siftejä ja jäimme selkeästi jälkeen kärkiveneistä. Tuntui turhauttavalta kryssiä joukon hännillä mittaluvultaan hitaampien veneiden kanssa. Puuskaisesta tuulesta johtuen emme nostaneet spinnua mikä ainakin ensimmäisellä lenssillä taisi olla oikea ratkaisu. Toinen luovi meni ehkä hieman paremmin ja ennen toisen lenssi osuuden alkua poistimme isosta reivin, mutta emme vieläkään nostaneet spinnua. Ylämerkiltä käännyttäessä tuuli oli hieman rauhoittunut ja aiheesta kyllä keskusteltiin mutta ilmeisesti miehistöön oli kipparin johdolla päässyt jo muodostumaan tappiomielialaa. Solaia nosti hetkeksi spinnun mutta ei saavuttanut sillä etua meihin nähden. Takanamme tulevista ainakin Exkanissa spinnu nousi ja todennäköisesti palkinnoksi tästä he voittivat meidät. Ennen viimeistä merkkiä hieman edellämme ollut Sine Qua Non (Mosquito 85) broachasi vielä tyylikkäästi niin, että kiersi merkin väärältä puolelta ja pääsimme ohi. Viimeisellä osuudella tuuli oli jo hieman auki ja pääsimme vauhdikkaasti ajamaan kohti maalia. Tästä kilpailusta ei jäänyt tuleville sukupolville paljoakaan kerrottavaa jos ei sellaiseksi lasketa maalin jälkeen tapahtunutta kipparin purjehdushanskan putoamista mereen ja sen epäonnistunutta pelastustyritystä. Tuloksena illan sähläilystä oli 12. sija. Katso tulokset täältä.

S/Meriharakka mukana TPS:n purjehduskoulussa

2008-05-20T15:43:00.009+03:00

S/Y Meriharakka antoi oman panoksensa uusien purjehtijoiden innostamiseen ja kouluttamiseen osallistumalla koulutusveneenä mukaan Turun Pursiseuran järjestämään purjehduskouluun. Ennen viikonloppuna tapahtunutta käytännön opetusta innokkaat oppilaat olivat opiskelleet purjehduksen teoriaa kolmena iltana yhteensä useamman tunnin. Näin ainakin teoriassa purjehduksen sanasto ja perusperiaatteet oli käyty läpi ja kukin oppilas saisi tilaisuuden soveltaa teoriaa käytännön harjoitteissa. Aurinkoinen perjantai-ilta kului veneisiin tutustuttaessa ja samalla kerrattiin termistöä sekä käytiin purjehduksen peruskäsitteitä läpi. Jokainen sai myös tilaisuuden kokeilla moottorilla ajoa ja laiturista lähtöä ja tuloa. Osalle ryhmästä tarjoutui myös tilaisuus päästä kokeilemaan 606- venettä.
Lauantaiaamu valkeni kylmänä ja pilvisenä mutta siitä huolimatta kaikki 24 innokasta kurssilaista olivat ajoissa paikalla ja jako veneisiin saatiin suoritettua aikataulun mukaisesti. Jokainen venekunta sai mukaansa eväspussin, joten myös ravinnon riittävyys oli turvattu. Ensimmäiset veneet saivat köydet irti heti yhdeksän jälkeen ja suuntasivat kohti Airistoa, niin myös S/Y Meriharakka. Purjeet nostettiin heti Iso-Pukin kohdalla josta matka jatkui Viittakarin ohi Airistolle. Airistolla harjoiteltiin aktiivisesti mm. reivin tekemistä, jiippejä (myötätuulikäännös) ja vendoja (vastatuulikäännös). Vapaavuorossa olevat harjoittelivat solmujen tekoa ja vastailivat ohjaajien tekemiin visaisiin kysymyksiin. Lounaan ajaksi palasimme TPS kotisatamaan ja söimme maittavan lounaan Turun Pursiseuran ravintolassa. Ruokailun jälkeen suoritimme miehistöjen vaihdot ja taas uudestaan merelle. Aamupäivän aikana olimme vielä välttäneet vesisateen mutta iltapäivällä saimme kokea, että purjehdukseen kuuluu myös huonompia kelejä tuulen yltyessä puuskissa lähelle 10-11m/s ja vesisateen voimistuessa. S/Y Meriharakassa tämä ei ainakaan tunnelmaa liiemmälti latistanut varsinkin kun kahvi ja muonatarjoilu toimivat jouhevasti. Harjoitukset vietiin suunnitellusti päätökseen ja illaksi suuntasimme veneen keulan takaisin kotisatamaan. Rantaan saapuessamme vesisade vielä voimistui pitäen huolen siitä, että kaikki halusivat rivakasti päästä elpymään kodin lämpöön kukin omille tahoilleen. Illalla seurailtiin vielä tiukasti säätiedotuksia toivoen parempaa ja peläten pahinta.

Aamu valkeni pilvisenä mutta ennusteiden mukaan sää olisi muuttumassa selkeämmäksi. Illaksi tosin luvattiin voimistuvaa tuulta mutta silloinhan kurssi olisi onnellisesti takanapäin. Kurssilaiset olivat hyvissä ajoin paikalla heti yhdeksältä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mikä johtui kenties epätarkoista ohjeista. Tärkeintä kuitenkin oli, ettei ketään ollut pelästynyt eilistä ilmaa ja kaikki olivat edelleen innolla mukana. Uudet miehistöjaot ja tälle päivälle teimme yhteisen reittisuunnitelman. Päätimme purjehtia Naantalin Porhonkalliolle, missä syötäisiin maittava lounas veneissä. Siispä otimme köydet irti ja suuntasimme merelle. Kurssin koulutukseen kuuluu myös ”mies yli laidan” harjoitus ja niinpä S/Y Meriharakassakin valmistauduttiin tilanteeseen. Tällä kertaa onneksi kyse oli pelastusrenkaasta, joka onnistuttiin ripeästi ”pelastamaan” takasin veneeseen. Harjoituksen jälkeen purjeet ylös ja matka jatkui. Tällä kertaa oppilaat saivat myös kokemusta myös reitin suunnitellusta ja matkan arvioimisesta sillä olimme sopineet lounastavamme klo 13.00 ja suoraan purjehtimalla olisimme todennäköisesti olleet liian aikaisin perillä. Niinpä päätimme kiertää Vepsän ja Kaarnittan välistä ja vasta sitten ottaa suunnan kohti Porhonkalliota. Reittivalinta osoittautui hyväksi sillä oikein purjeita säätämällä olimme aikalailla klo 13.00 Porhonkalliolla. Olimme jo matkan aikana laittaneet ruuan uuniin joten rantautumisen jälkeen oli ennen ruokailua edessä vain pöydän kattaus. Liekö kokin hyvät taidot vai kylmä ilma syynä mutta ruoka teki hyvin kauppansa ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Paluupurjehdus toteutettiin leikkimielisenä kilpailuna, jotta kurssilaiset saisivat testata todellisia taitojaan, mutta ennen sitä suoritettiin vielä kertaalleen miehistön vaihto. Kaikki kuusi koulutusvenettä pyörivät lähtölinjalla ja matkaan päästiin samanaikaisesti. La Luna taisi saada parhaan lähdön ja purjehti hieman muiden edellä. S/Y Meriharakan naisisto yritti hieman hermostuttaa kanssakilpailijoita leikkaamalla kanssakilpailijoiden eteeen välttäen kuitenkin kosketuksen ja lähti tavoittamaan edellä olevaa La Lunaa. Eroa alkoi muodostua takana tuleviin mutta ei riittävästi ja niinpä keulaan päätettiin vaihtaa 1 genoa. Vaihto sujui kuin kokeneelta miehistöltä ja vauhti kasvoi ja takana tulevat alkoivat jäädä. Viitakarille tullessamme La Luna oli edelleen hieman edellä ja muut jääneet lisää mutta tuskin riittävästi. Alkoi tiukka luoviosuus kohti maalia ja vaikka meillä oli iso 1-genoa keulassa selvisi meidän naisistomme hienosti luoviosuudesta ja olimme maalissa heti La Lunan jälkeen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tasoituksissa riittänyt neljättä sijaa parempaan mutta varmasti kaikki saivat rutkasti lisää oppia.
Saatuamme köydet kiinni laituriin oli edessä kurssin viimeinen opetus eli purjeiden viikkaus ja tämän jälkeen kurssilaiset suuntasivat vielä lopputenttiin viimeisimmät vinkit mukanaan. S/Y Meriharakka puolestaan suuntasi keulansa kohti kotisatamaa eli Satavan Venepalvelua

Sail Fast Team avasi kisakauden 13.5.2008

2008-05-14T12:46:00.006+03:00

Sail Fast Teamin kisakausi avattiin Viitakari Cupissa. Avauskisassa mukana olivat Eero, Lasse, Kim, Juha ja uutena vahvistuksena Jouni Kyllönen. Kilpailu käytiin melko kovassa ja puuskaisessa luoteen puoleisessa tuulessa, joka omalta osaltaan toi lisähaastetta talviunilta heränneelle tiimille. Avaukseen oli uskaultautunut mukaan kymmenkunta venettä
Lähdimme merelle hyvissä ajoin ennen starttia saadaksemme purjeiden perussäädöt kohdilleen. Keulaan nostimme 3-genoan ja isoa latistimme mahdollisimman paljon mutta tästä huolimatta puuskissa oli hankaluuksia pitää venettä kurssissa. Ajoimme muutaman kerran kohti lähtölinjaa varmistaaksemme säädöt. Edullisin lähtöpaikka oli ylämerkin vierestä ja sinne toki mekin halusimme kuten niin moni muukin. Oikea-aikainen lähtölinjan lähestyminen puuskaisessa ja kovassa tuulessa oli haasteellista mutta onnistuimme hyvin jarruttelemaan ja olimme merkillä juuri paukun tullessa, vaikka Solaia yritti nostattaa meitä ja Future yritti tunkea itsensä meidän ja merkin väliin onnistuimme startissa upeasti ja ylitimme lähtölinjan ensimmäisenä ja saimme näin avattua kauden piikkipaikalta. Ensimmäisellä merkillä käänsimme johdossa ja päätimme heti ottaa vendan ja ajaa seuraavalle merkille oikeaa reunaa. Tuulen shiftejä oli todella vaikeaa lukea mutta vaikutti siltä, että oikea reuna ei olisi edullisin ja niinpä teimme vendan ja päästäksemme parempiin tuuliin. Olimme Solaian kanssa aivan tasoissa, mutta styyran halssin turvin pääsimme ohi. Merkille tultaessa olimme neljäntenä samanaikaisesti Futuren kanssa, joka koukkasi merkin ja meidän väliin (ehkä vähän sääntöjen vastaisestikin) ja broachasi heti merkin jälkeen niin, että meidän oli väistettävä välttääksemme törmäyksen. Spinnua emme kovasta ja puuskaisesta tuulesta johtuen nostaneet mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi kun katsoimme edellämme olevan Dat Wor Etin hetkittäisiä vaikeuksia spinnun kanssa. Pysyimme hyvin Futuren vauhdissa ja saimme hieman kasvatettua eroa takana tuleviin. Merkin jälkeen päätimme edellisestä luovista oppineina valita tällä kertaa alueen vasemman reunan mikä taisi olla oikea valinta. Toisen lenssi osuuden alussa tuuli hetkittäin rauhoittui ja mietimme jo spinnun nostoa mutta onneksi jätimme nosto haaveet sikseen sillä puuskat voimistuivat ja vauhtimme ilman spinnuakin oli kohtuullinen. Viimeisellä osuudella ennen maalia päätimme keskittyä venevauhdin ylläpitämiseen ja tässä onnistuimmekin puuskaisesta tuulesta huolimatta melko hyvin kunnes sitten hieman ennen maalia tuuli shiftaili meidän näkökulmastamme todella epäedullisesti ja takana tulleista ainakin Solaia saavutti meitä selkeästi. Maalissa olimme neljäntenä ilman suurempia virheitä mikä sinällään oli erinomainen kauden avaus kun ottaa huomioon haasteelliset tuuliolosuhteet, jotka eivät ainakaan meitä suosineet, mutta vielä on paljon tehtävä, jotta saamme S/Y Meriharakan luovivauhdin kohdalleen. Lopulliset tulokset löydät täältä . Tuomaristolle täytyy antaa erityskiitokset erinomaisesta ratavalinnasta
L-Ix–F-B–F–B-M

B Läjitysalueen pohjoisin keltainen erikoismerkki
F Punainen lateraalipoiju, Porokari
I Vihreä lateraaliviitta, Brödragr

S/Y Meriharakka valmiina kauden koitoksiin

2008-04-21T21:15:00.003+03:00

Aikaisen kevään ansiosta S/Y Meriharakka laskettiin vesille 11.4. Maston pystytys tapahtui seuraavana päivänä ja näin vene oli valmiina tulevan kauden haasteisiin. Veneen kilpailuominaisuuksia on talven aikana jälleen hieman paranneltu poistamalla Artinalle tyypillinen muovikupu ja korvattu se normaalilla sprayhoodilla ja näin ”pianomiehen työmaa” on saatu toimivammaksi. Samalla uusittiin nostimien vinssit. (Harkenin kaksinopeuksiset itse jalustavat B22) sekä korvattiin ison vaijerinostin dyneemalla. Keulapurjeen säädettävyyttä parannettiin muuttamalla keulapurjeen skuuttipisteen säätö köysisäätöiseksi ja kun listaan lisätään, vielä tilauksessa oleva uusi 2-genoa voidaan todeta S/Y Meriharakan olevan iskussa kauden koitoksia varten.
Miehistön jäsenet ovat kukin tahoillaan huolehtineet fyysisestä kunnostaan. Viikoittaiset kuntosaliharjoitukset ovat kuuluneet ohjelmaan ja peruskunnon riittävyys on varmistettu mm. hiihtolenkeillä ja kevään lämmettyä on lajivalikoima lisääntynyt pyörä- ja soutuharjoituksin. Kaiken pitäisi siis olla kohdallaan ja vene sekä miehistö ovat valmiita kauden koitoksiin. Varsinaiset harjoitukset merellä aloitamme viimeistään 28.4, mutta jo talven aikana olemme pyrkineet ammentamaan oppia lisää osallistumalla aktiivisesti seuramme (TPS) järjestämiin kilpapurjehdusiltoihin. Kauden avaus tapahtuu 13.5 Viittakari Cupin merkeissä.
Viime kaudelle asetimme tavoitteeksemme Viittakari Cupin osakilpailuvoiton ja hyvän sijoituksen kokonaistuloksissa. Osakilpailuvoitto jäi saavuttamatta mutta kokonaiskilpailuissa saavutimme kunniakkaan kolmannen sijan. Turun alueen merkittävimmässä purjehduskilpailussa TPS:n järjestämässä Pyytinkarin kilpailussa kävimme viime kaudella lähinnä keräämässä kokemusta. Tällä kaudelle jatkamme edelleen Viittakari Cupin osakilpailuvoiton metsästystä ja tulemme osallistumaan myös Pyytinkarille missä pyrimme optimaalisen suoritukseen ja parantamaan viimevuotista sijoitustamme.

Miehistö esittely ja roolit

2008-03-15T21:08:00.003+02:00

Eero - taktiikka, ruori, navigointi

Juha - ruori, taktiikka, genuan/spinnun trimmaus

Lasse – keulakansi

Kimmo – piano/ison trimmaus

Heikki - trimmaus/vara

Kim - trimmaus/vara, navigointi

Harri – keulakansi/vara

Normaali miehityksemme kilpailuissa on 5 henkilöä mutta pienemmälläkin porukalla viivalle lähdetään…

Kimmo on paljasjalkainen Turkulainen, syntynyt legendaarisella Heidekenillä, joskus kultaisella 60-luvulla. Kimmo on naimisissa, ja kahden lapsen isä. Harrastustoiminnan rahoittamiseksi päivät kuluvat metalli- ja terästukkukaupan parissa. Meri on tullut Kimmolle tutuksi jo alakouluikäisestä lähtien Paraisilla, vanhempien kesämökillä. Purjehdukset omalla veneellä hän aloitti 15 v sitten, lapsien ollessa vielä pieniä, joten myös lapset ovat saaneet kosketuksen mereen ja purjehdukseen varsin varhaisessa vaiheessa. Nykyisin Kimmo purjehtii pääosin kahdestaan vaimonsa kanssa Kimmon toimiessa kansimies- trimmaajana "kipparin" oivallisessa ohjauksessa purjehduksien suuntautuessa Turun upeaan saaristoon. Kesälomapurjehdukset suuntautuvat useimmiten Ahvenanmaalle ja Tukholman saaristoon. Kilpapurjehduksen hän on aloittanut "Sail Fast Teamin" myötä ja ollut mukana alusta asti. Muihin harrastuksiin kuuluvat kuntoilu, lähinnä juoksu ja hiihto.

Kimin purjehduskokemus koostuu normaalista purjehduksesta omalla Finn Express 83 veneellä Itämeren alueella, seurakilpailuista ystävien veneillä Saaristomerellä, yhdestä Atlantin ylitys purjehduksesta sekä muutaman kuukauden siirtopurjehduksesta Karibialla. Sail Fast Teamin jäsenenä hän on ollut alusta alkaen, tehtävien vaihdellessa keulamiehestä trimmaajaan. Ammatiltaan hän on ekonomisti ja työskentelee rahoitusalalla.

Harri on liki kolmekymmenvuotias insinööri ja porukkamme kuopus. Vaikka hän on viettänyt lapsuutensa kaupunkilaisnuorena, on kesään aina kuulunut veneellä saaristossa liikkuminen. Veneily kokemusta on kertynyt isoisän uppoumarunkoiseen moottoriveneen miehistössä, isän purjeveneessä, sekä partiossa olleessaan lippukunnan purjeveneessä. Kouluikäisenä urheiluharrastuksiin kuului kilpasoutu ja usein kouluaikana kesälomapäivät kuluivatkin soutamalla Turun Pitkäsalmessa. Hän on siis pienestä pitäen tottunut suolaiseen meriveteen. Aikaisemmin veneily harras keskittyi matkaveneilyyn Turun saaristossa ja Itämerellä. Kilpapurjehdus on tullut mukaan vasta parin viimeisen vuoden aikana. Ensimmäinen kilpailun ollessa Turun Pursiseuran 100 vuotis juhlavuonna Pyytinkarin kilpailu, johon hän osallistui isänsä s/y Petterin miehistön jäsenenä. Siitä se innostus kilpaveneilyyn sitten alkoi ja seuraavana vuonna hän tuli mukaan Sail Fast Teamiin.

Lasse on tiimimme seniori ja paljasjalkainen Turkulainen. Merellä hän on liikkunut pikku pojasta alkaen. Ensi kosketuksen mereen hän sai onkiretkillä isoisänsä kanssa ja isän viedessä hänet verkkoja kokemaan. Myöhemmin isä hankki erilaisia perämoottoriveneitä, joilla Lasse hankki ensimmäiset navigointi kokemuksensa. Samoihin aikoihin Lasse sai ensi tuntuman purjeveneeseen, kun kesänaapurin poika hankki Vikla jollan, mutta muistikuvat purjehduksesta näiltä ajoilta rajoittuvat muistikuviin, että köysistä oli pakko vetää niin kovaa kuin jaksoi, eikä sekään aina riittänyt.
Lassella on myös kokemusta veneen rakennuksesta hänen rakentaessaan 70-luvun alussa uppoamarunkoisen Barlit 30 mallisen moottoriveneen yhdessä isänsä ja siskon miehen kanssa. Vuonna 1972 Lasse rakensi optarin lasikuidusta, joka vieläkin on toimintakuntoinen ja toimii nykyisin seuramme saaritukikohdassa uusien purjehtija-alkujen oppijollana.
1980 luvun alussa moottoriveneily loppui lähes tyystin kun Lasse vei omat poikansa meripartioon Turun Sinikotkiin. Poikien osallistuessa ensimmäiseen kolkkapurjehdukseen s/y Rhealla pääsi myös Lasse mukaan ja sen jälkeen purjehdus on ollut osa Lassen elämää. Seuraavana vuonna hankittiin vikla, jolla harjoiteltiin kotilahdella kunnes vuonna 1987 hankittiin Inferno 29, joka sitten myöhemmin on tilantarpeen kasvaessa vaihtunut Bavaria 34:een. Vuonna 2002 Lasse liittyi Turun Pursiseuran jäseneksi ja on ollut sen jälkeen aktiivisesti mukana myös kilpailutoiminnassa eri veneiden miehistöissä. Tiimimme jäsenenä Lasse on ollut alusta alkaen ja toimii kansimiehenä.

LYS-IRC-ORC….

2008-03-08T16:28:00.009+02:00

Tulevalla kaudella kilpaillaan kolmella eri tasoitusjärjestelmällä. Näistä ORC ja uusi tulokas IRC ovat lähinnä aktiivisesti kilpaileville tarkoitettuja luokkia ja vanha perinteinen LYS lienee enemmänkin käytössä ”harraste” kilpailijoiden keskuudessa sen yksinkertaisuuden ja helppouden vuoksi. Oikeudenmukainen tasoitusjärjestelmä herättääkin usein keskusteluja ja aikaansaa keskusteluja purjehdus piireissä säännöllisesti. Liekö oikeudenmukaista järjestelmää olemassakaan ja onko sellaista ylipäätänsä edes mahdollista luoda. Tärkeintä lienee, että kaikilla halukkailla on niin halutessaan, mahdollisuus osallistua kilpailuihin ja valita luokka omien tavoitteidensa ja tarpeidensa mukaan. Niin ja jäähän meille sitten vielä vaihtoehdoksi "yksityyppi" luokka mutta silloin haasteena lienee osanottajien vähyys;-)

LYS (Leading Yard Stick) on tasoitusjärjestelmä, jonka laskenta perustuu veneen tilastolliseen menestymiseen kilpailuissa suhteessa toisiin purjevenemalleihin. Se on käytössä Suomessa ja Ruotsissa. Muiden tasoitusjärjestelmien tavoin sillä pyritään mahdollistamaan erilaisten purjeveneiden kilpaileminen keskenään. LYS on jaettu eri ryhmiin veneiden erilaisten ominaisuuksien mukaan. LYS on ns. yhden luvun tasoitusjärjestelmä, jossa kullakin venetyypillä on oma, kahden desimaalin tarkkuudella ilmoitettava tasoituslukunsa. Nopealla veneellä luku on suurempi kuin hitaalla. LYS-tasoitusjärjestelmää käytettäessä jokaiselle kilpailuun osallistuvalle veneelle lasketaan tasoitettu aika, joka saadaan kertomalla purjehdukseen käytetty aika veneen LYS-luvulla.

IRC on kansainvälinen, historialtaan englantilais-ranskalainen yksirunkoisten matka- ja kilpaveneiden tasoitussääntö. IRC tarjoaa hyvät, puolueettomat valmiudet nykyaikaisen, yksilöllisen venekannan tasoittamiseen, sekä yksinkertaisen, 100%”läpinäkyvän” tuloslaskentamenetelmän. Sääntö soveltuu erityisen hyvin olosuhteiltaan vaihteleviin saaristo- ja avomeri-kilpailuihin sekä kilpailusarjoihin. IRC perustuu veneen mittojen ja ominaisuuksien mukaan arvioituun suorituskykyyn. Yksinkertaisimmillaan mittakirjan saa ilmoittamalla tiedot itse. Tärkeimmissä kilpailuissa vaaditaan kuitenkin usein ns. vahvistettua (endorsed) mittakirjaa, joka edellyttää normaaleja mittamiehen toimenpiteitä. Useimmissa yksityyppiluokissa mitta-kirjan saa luokkatodistuksen perusteella ilman erityisiä mittauksia. Kilpailujärjestäjän kannalta IRC on helppo ja yksinkertainen sääntö. Kilpailijat toimittavat ilmoittautumisen yhteydessä kopion mittakirjastaan, ja tulokset saadaan korjaamalla purjehdittu aika yksinkertaisella korjauskertoimella mittakirjan mukaan.

ORCi ja ORC Club
Vanha IMS-mittasääntö on uudistunut ORC Internationaliksi, joka on kehitetty VPP -ohjelman pohjalta, mutta laskentaohjelma on kokonaan uusi ja sen uskotaan tasoittavan erilaisia veneitä entistä paremmin. Uudistuksen myötä myös mittakirjojen ulkoasu muuttuu yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi. Kokonaan uudistunut laskentaohjelma on tehokkaampi ja helpompi käyttää, joten myös mittakirjojen laatiminen ja myöntäminen tulee helpottumaan.ORC Club on ORC Internationalin yksinkertaistettu versio, jossa veneen mittaukset ja mittakirjan saanti on helpompaa kuin ORCi:ssa.

Vauhdikasta kesää odotellessa...

Kipparin henkilökuva

2008-02-29T00:21:00.010+02:00

Usein me ihmiset mietimme mistä käyttäytymisemme ja intohimomme juontavat alkunsa. Myös minä olen useasti miettinyt mistä mieltymykseni mereen ja aktiivinen kilpailuviettini ovat saaneet alkunsa. Liekö syynä lapsuuden aikaiset kokemukseni, sillä saamieni tietojen mukaan, ollessani kolme vuotias oli isäni lyönyt ystävänsä kanssa vetoa, kumman poika oppii ensin uimaan ja toisaalta kumman poika sijoittuu paremmin Holmenkollenin 50km:n hiihdossa. Tilanne taisi päättyä tasan sillä minä opin uimaan kolme vuotiaana ja isäni ystävän poika sijoittui myöhäisempinä vuosina kuudenneksi Holmenkollenilla minun täytyessäni tyytyä Pirkan hiihdon tasoisiin koitoksiin.
Nuoruusvuosina harrastin aktiivisesti eri yleisurheilulajeja keskittyen lähinnä kuitenkin kestävyysjuoksuun. Jossain vaiheessa myöhemmällä iällä löysin kilpapyöräilyn. Nyt aktiivisen pyöräilyuran jälkeen olen edelleenkin pyrkinyt säännöllisesti huolehtimaan kunnostani. Tästä osoituksena mm. säännölliset vierailuni Motivuksen kuntokeskuksessa. Turku lähiympäristöineen on myös tullut minulle tutummaksi lukuisien pyörä ja rullaluistele harjoitusten lomassa. Ilmaston lämpenemisen seurauksena aiemmin niin suosittua maastohiihtoharrastusta on ollut vaikea sisällyttää lajiohjelmaani mutta siihen on tuonnut helpotusta Paimioon rakennettu hiihtoputki, jonka tunnelmaan ja lumen laatuun olen viime aikoina myös tutustunut eli lajivalikoimani on kasvanut ja tullut monipuolisemmaksi.
Lapsuuteni kesät vietin perheemme sen aikaisessa kesäpaikassamme Paraisilla ja sieltä varmastikin juontaa myös intohimoni mereen. Muistan jo joskus pienenä poikana tehneeni purjelautan mutta purjeiden puuttuessa purjeeksi kelpasi valkoinen lakana. 80-luvun alussa sitten sain ensikosketuksen köliveneisiin saadessani parina kesänä osallistua Turun alueen purjehduskilpailuihin gastin roolissa. Purjehduksesta minulla ei ollut hajuakaan mutta aktiivisesti vetelin köysistä käskyjen mukaisesti. Tämä johti siihen, että 80-luvun puolivälissä myin muutamaa vuotta aiemmin hankkimani uppoamarunkoisen moottoriveneeni ja ostin ensimmäisen oman purjeveneen Avance 245:n. Melko pian oli kuitenkin perheen perustamisen aika ja taloudellisten syiden pakottamana oli veneestä luovuttava. Kiinnostukseni alkaneeseen purjehdusharrastukseeni ei kuitenkaan laantunut ja niinpä 90-luvun puolessa välissä hankin yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa Sunwind 27:n ja näin pääsin taas merelle ja purjehduksen pariin. Uskalsin jopa osallistua leikkimielisiin kilpailuihin tällä veneellä mutta melko nopeasti minulle selvisi, ettei kyseinen vene ole niitä nopeimpia ja kilpailuihin niillä tuskin kannattanee osallistua. Syntyi päätös veneen vaihdosta ja hankimme Artina 33:n, joka sitten myöhäisemmässä vaiheessa on siirtynyt kokonaan minun omistukseeni.

Päivätyökseni pyrin kuumeisesti löytämään keinoja autojen korjauskustannusten kasvun hillitsemiseksi ja sitä kautta vahinkoinflaation kurissa pitämiseen vakuutusyhtiön näkökulmasta katsottuna. Henkisesti työ on toisinaan hyvinkin raskasta ja kuluttavaa ja silloin tuntuu hyvältä päästä merelle pois arjesta tai vaihtoehtoisesti vaikka pitkälle pyörälenkille.

October Race 2007

2008-02-28T17:58:00.016+02:00

Voittajien hymyä:-)

Lauantai 29.9.2007

S/Y Meriharakan ollessa jo telakoituna avautui osalle Sail Fast Temin jäsenistä mahdollisuus osallistua October Race kisaan EF 34:lle (S/Y Moondance). EF:ään oli kauden kokemuksien perusteella hankittu vielä näin syksyllä uusi 1 genoa, jota nyt siis myös me toivottavasti pääsimme testaamaan. Lisäksi miehistöön oli hankittu muutamia vahvistuksia. Näin ollen avaimet todelliseen menestykseen oli olemassa. Kyseinen kilpailuhan koostuu kahtena eri päivänä purjehdittavasta osakilpailusta. Jo ennen ensimmäistä starttia saimme todeta, olevamme mukaan todellisessa kilpamiehistössä, sillä jo ennen lähtöpaukun ampumista olimme jo muutamaan kertaan ottaneet koestartin ja varmistaneet edullisimman kohdan lähtölinjasta. Samalla olimme tehneet keulapurjeen valinnan ja hakeneet tuntumaa oikeisiin purjesäätöihin. Lähtö tapahtui tiukkaan vastaiseen Airiston motellin edustalta ja saimme upean startin, joten harjoittelumme ennen starttia palkittiin. Meitä paremmman startin sai vain ennakkoon pahimmaksi kilpakumppaniksemmekin arvoimamme Facil 35. He olivat kuitenkin valinneet purjeekseen 2 genoan kun meillä oli fokka ja selvästi oli havaittavissa, että heillä oli vaikeuksia pitää vene kurssissa ja niinpä hieman ennen ensimmäiselle merkille tuloa Facil broachasi lahjakkaasti ja pääsimme piikki paikalle. Merkin jälkeen spinnu nousi ripeästi ylös ja ennakkoon pahimmiksi kaavailemamme kilpakumppanimme seurasivat meitä lähietäisyydeltä ollen välillä lähempänä ja välillä saimme hieman lisättyä eroa vastustajiimme. Reippaassa tuulessa vene ajoittain heijasi aika hurjasti puolelta toiselle eli kipparin ja spinnun skuuttaajan oli siis oltava tarkkana. Hieman ennen ensimmäisen spinnu osuuden päättymistä takanamme ollut vene (Facil 35) yllättäen muutti kurssiaan ja laski spinnun. Hetkeksi tämä myös sekoitti meidän ajatuksiamme olimmekohan menossa itse oikealle merkille. Nopea silmäys kilpailuohjeeseen ja olimme varmoja olevamme oikeassa. Merkin jälkeen tuuli alkoi heiketä ja aloimme keskustelut fokan vaihtamisesta 2 genoaan. Tarkkailimme maltillisesti tuulen kehitystä ja teimme päätöksen purjeen vaihtamisesta. Ajoitimme purjeen vaihdon oikeaoppisesti vendan yhteyteen jolloin ajallinen menetys jäi marginaaliseksi. 2 genoa osoittautuin oikeaksi valinnaksi ja nopeasti saimme säädöt kohdalleen ja pysyimme kärjessä ja itse asiassa kasvatimme tasaisesti eroa takana tuleviin. Edellämme oli vain radan väärin ajanut Facil ja se aiheutti ryhmässämme hieman keskustelua ja epätietoisuuden tunnetta, varsinkin kun se vielä määrätietoisesti jatkoi edellämme ja lähti jopa uudelle spinnu osuudelle.
Loppumatkasta kaikki sujui ilman kommelluksia ja ennen maalilinjaa saimme todeta edellämme olleen veneen ajavan maalinjan ohi, joten viimeinkin meille varmistui heidän kiertäneen radan vääriin ja näin S/Y Moondance sai nauttia maalipaukusta ja osakilpailuvoitosta

Sunnuntai 30.9.2007

Tänään tuuli oli hieman lauantaista kevyempi ja matkaan lähdettiin heti 1 genoalla. Loistava startti ja heti johtoon. Miehistön itseluottamus oli kohdallaan ja tuntui, että tänään meitä oli lähes mahdotonta voittaa kunhan vaan keskitymme omaan suoritukseemme ja venevauhdin ylläpitämiseen. Itse kisa oli aika pitkälti eilisen toistoa eli ei suurempia virheitä ja saimme ajaa koko kisan johtopaikalta. EF:n ja S/Y Moondancen vauhti oli osaavissa käsissä ja oikealla purjevarustuksella löytynyt. Kausi siis päättyi kahteen lähtövoittoon ja luonnollisesti kokonaiskilpailun voittoon. Tarkemmat tulokset löydät täältä.

S/Y Moondancen kipparille suuret kiitokset hienosta kokemuksesta Sail Fast Teamin jäsenet Eero & Lasse

S/Y Meriharakan kilpailukausi kaudella 2007 päättyi Mustin Raceen.

2008-02-28T17:26:00.004+02:00

Sail Fast Teamin osalta kyseessä oli kauden päätöskilpailu ja illaksi olimme valmistelleet yhteisen saunomisen iltapalan kera, joten matkaan lähdettiin taas kertaalleen sillä asenteella, että hauskaa täytyy olla ja tiukat pipot jätimme laiturille.
Airistolle päästyämme totesimme, että tämän vuoden Mustfin race tullaan purjehtimaan aurinkoisessa ja hyvä tuulisessa säässä. Lähdöt tapahtuivat Viittakarin luota. Ensimmäisessä lähdössä tuuli vaihteli 7-8m/s ja päätimme lähteä matkaan 3 genoalla mikä olikin aivan oikea valinta. Tosin kokemuksemme kyseisestä purjeesta olivat vähäiset ja näin ollen olimme välillä hieman epätietoisia miten säätää purjetta ja toisaalta ajettava kulma oli hetkittäin hieman kadoksissa. Ensimmäisen lähdön suorituksemme ei ollut mitenkään erinomainen mutta emme kyllä merkittäviä virheitäkään tehneet sijaluvun ollessa 5/9.
Ennen toista lähtöä miehistöllä oli hetki aikaa suorittaa ravintotankkaus ja sitten taas matkaan. Tuuli oli voimistunut ollen 8-10 m/s ja puuskissa jopa ylikin. Tähän lähtöön saimme huomattavasti paremman startin ja olimme hyvin kisassa mukana mutta kenties kokemuksemme puute kovatuulisemmista kisoista tuli esille ja näin ollen emme päässeet taistelemaan aivan kärkisijoista. Toisen lähdön viimeinen spinnu osuus kuitenkin jäi hyvin mieleemme sillä juuri kun olimme ottamassa spinnua alas tuli voimakkaampi puuska ja kipparin otteen herpaantuessa spinnu pääsi sivulle ja silloin mentiin ihan kunnon broachiin S/Y Meriharakan tehdessä arvokkaan kaatumisen. Onneksemme kukaan ei kuitenkaan huuhtoutunut mereen eikä loukkaantunut ja pääsimme jatkamaan maaliin asti. Jälkeenpäin kuulimme kilpakumppaneiltamme, että he olivat tarkkaillet potkurimme kuntoa;-). Toinen lähtö oli sijoituksen osalta parempi ja tarkempia tuloksia voit halutessasi katsoa täältä.

Laituriin päästyämme riisuimme S/Y Meriharakan purjeet ja kausi oli purjehduksen osalta päätöksessä. Jäljellä oli enää kauden yhteenveto ja saunominen mutta tämä onkin sitten ihan oma tarinansa

Pyytinkari 2007

2008-02-27T22:22:00.006+02:00

Pyytinkarin kilpaili on ehdottomasti alueemme tunnetuin purjehduskilpailu. Kilpailun luonteeseen kuuluu tyyntä, vilua, nälkää ja tietysti onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita mutta siellä koettua tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla vaan se täytyy itse kokea.
Niinpä myös me päätimme osallistua ko. kilpailuun. Viralliseksi tavoitteeksemme asetimme sijoittumisen omassa luokassamme (LYS 2) ensimmäisen kolmanneksen joukkoon. Mutta myönnettäköön, että ainakin kippari mielessään piti mahdollisena sijoittumistamme jopa palkintosijoille.
Kilpailu osoitti, että pitkässä matkakilpailussa on oltava koko ajan ”hereillä”. Teimme heti alkuyöstä ratkaisevan virheen ajamalla ”pläkään” ja jossain vaiheessa aamuyöstä olimmekin lähes koko joukon hännillä. Aamun valjetessa alkoi jo kadoksissa oleva tuuli kiristää ilmapiiriä veneessä mutta onneksemme tuuli hetkeksi nousi ja saimme lyhyellä spinnu osuudella ison ryhmän veneitä kiinni ja niinpä olimme taas kisassa mukana. Fiskön jälkeen jatkoimme nousuamme kunnes tuuli taas tyyntyi jossain Snöbådan paikkeille. Tuulen taas hieman noustessa pääsimme spinnun avulla irtaantumaan lähellämme olleista kilpakumppaneistamme. Loppu osan Kihtiä luovimme ylös mutta emme pystyneet enää parantamaan sijoitustamme varsinkin kun matkaa oli tuulettomuudesta johtuen lyhennetty.
Lopulliset tulokset löydät täältä. Eli virallinen tavoite saavutettiin mutta nälkää tuleville vuosille jäi;-)

Pyytinkarin paluukilpailu alkoi reippaassa tuulessa ja lähdimme kenties väärällä purjevalinnalla valitessamme 1 genoan. Meillä oli selvästi ensimmäisellä kryssillä vaikeuksia saada pidettyä vene pystyssä ja ison levankia oli säädettävä aktiivisesti. Ensimmäinen spinnu osuus oli lyhyt ja tuuli oli vielä aika reipas ja katsoessamme miten edessä olevat veneet broachasivat epäröimme hieman spinnun nostossa mutta lopulta myös me päätimme nostaa spinnun. Lyhyen spinnu osuuden jälkeen luovimme tasapäisesti kilpakumppaniemme kanssa samalla kun takaa lähestyi uhkaavasti nopeampia veneitä. Orhisaaren kohdilla tuntui olevan välillä jopa hieman ruuhkaista.
Airistolle tultaessa tuuli kuitenkin alkoi yllättäen tyyntyä muutaman sadepisaran kastellessa miehistöämme. Yllättäen edessämme alkoi taas nousta spinnuja mutta tällä kertaa olimme hereillä ja saimme spinnun ripeästi ylös ja ennen maalilinjaa olimme ohittaneet useamman kilpailijamme ja parantaneet loppusijoitustamme huomattavasti. Hyvä me:-)
Paluukilpailun lopulliset sijoitukset löydät täältä.

Viittakari Cup 2007

2008-02-26T14:39:00.006+02:00

Kaudelle 2007 asetimme "viralliseksi" tavoitteeksemme osakilpailuvoiton Viittakari Cupissa. Aivan täysin emme tavoiteessamme onnistuneet sillä parhaimmaiksi osakilpailutulokseksi jäi 2.sija. Yhteistuloksissa saavutimme kuitenkin tiukan väännön jälkeen kunniakaan kolmannen sijan. Tuloksista tarkemmin täältä.

Kilpapurjehdus matkaveneelläkin on mahdollista

2008-02-25T23:15:00.002+02:00

Toisen purjeveneen ilmestyessä näköpiiriin ryhdytään miltei kaikissa purjeveneissä kilpailullisiin toimenpiteisiin; tarkistetaan purjeiden säädöt, mietitään purjeiden säätöjen sopivuutta vallitseviin olosuhteisiin, ja varmistetaan, että kaikki muukin on kunnossa. Näin on aina ollut ja tulee mitä ilmeisimmin aina olemaan. Nykyisessä työelämässä ja kaikessa muussakin on ihan riittävästi kilpailua ja paineita ilman kilpapurjehdustakin, jos kilpapurjehduksen paineeksi kokee. Minä en näin ole kokenut ja siksi kai vuosia jatkuneen matkapurjehdusharrastukseni myötä mielessäni alkoi rakentua ajatus kilpailemisesta. Olin jo joskus nuoruusiässä kerännyt kokemuksia kilpailujen ilmapiiristä osallistumalla gastin roolissa oikeisiin kilpailuihin, mutta vielä en ollut itse uskaltautunut omalla perhekäyttöön tarkoitetulla veneelläni osallistumaan kilpailuihin, jos ei kilpailuksi luokitella seuran sisäisiä leikkimielisiä kilpailuja. Kolme vuotta sitten tämä päätös kuitenkin syntyi, kun ystäväpiiristäni löytyi samanhenkisiä purjehdushulluja, jotka halusivat syventää purjehdusharrastustaan ja kerätä uusia kokemuksia. Syntyi Sail Fast Team.

Veneeni S/Y Meriharakka on tyypiltään Artina 33 (LYS 1.15) vuodelta 1988, ja veneeni kotisatama sijaitsee Turussa. Näin ollen purjehduskokemukseni olen kerännyt pääosin ehkä maailman hienoimmassa saaristossa, missä tuulet ovat hyvin vaihtelevia ja toisinaan jopa oikukkaita. Viime vuosien aikana olen varustellut venettäni paremmin kilpailukäyttöön sopivaksi lähinnä parantamalla heloitusta ja hankkimalla muutaman purjeen, kuitenkin lähtökohtaisesti pitäen budjetin kohtuullisena ja perusajatuksena, että kaikki hankinnat olisivat ainakin jossain mielessä perusteltuja myös matkapurjehduksen näkökulmasta. Kyseisellä venetyypillä on kilpailtu 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa melko aktiivisesti, joten hyviä käytettyjäkin purjeita on ollut saatavilla. Vaikka kyseinen venetyyppi ei mikään äärimmäisen nopea olekaan verrattuna nykyisiin moderneihin veneisiin, on sillä mahdollisuus menestyä LYS-tasoitusjärjestelmän avulla lasketussa ajassa täydellisesti onnistuessamme. Totuushan on kuitenkin se, että mitä nopeampi vene on, sitä vaikeampaa on saavuttaa veneen mittaluvun mukainen optimaalinen venevauhti. Näin ollen tällaisen keskivertoluvun omaavalla veneellä kilpaileminen sopii mitä parhaiten amatööriporukalle, koska pienet virheet eivät rankaise lopputuloksessa niin merkittävästi.

Purjehdus on mitä suurimmassa määrin joukkuelaji. Jokaisen vastuualue ja tehtävät on oltava selkeät. Ryhmä on juuri niin hyvä kuin on sen heikoin lenkki. Minä olen mielestäni onnistunut löytämään ryhmäämme samanhenkisiä purjehtijoita, jotka sopivasti täydentävät toisiaan. Olemme kilpailleet samalla kokoonpanolla vasta pari kautta, ja vaikka viime kauden kehitys olikin hyvä, uskon, että emme ole vielä saavuttaneet sitä tasoa, mihin meillä on harjoittelun kautta mahdollisuus. Tietoisuus tästä pitänee myös ryhmämme motivaatiotason korkealla.

Onnistumisen ilo on aito kun jonakin päivänä sitkeän yrittämisen jälkeen havaitsee hallitsevansa veneensä täysin uudella tavalla. Vene on hyvässä säädössä, purjehduksiin on tullut enemmän ”aihetta” ja kavereiden kanssa on mielenkiintoista keskusteltavaa kilpailujen jälkeen. Myös miehistön taidot kehittyvät jatkuvasti. Etenkin kilpailtaessa samalla kokoonpanolla ja miehistön oppiessa tuntemaan veneen ja tietämään, miten mikäkin säätö vaikuttaa. Parhaimmillaan kilpapurjehdus on myös jännittävää seikkailu-urheilua, josta nykyisin paljon puhutaan.

Purjehdus vaatii aivoja ja fyysistä kuntoa, mutta näiden lisäksi se on myös tekninen laji. Haastavaa ja monipuolista. Perusasiat opittuaan voi satunnaisesti löytää itsensä sijoituksissa hyvin korkealtakin, mutta se vain lisää nälkää. Mitä jos olisimme tehneet näin ja jos startissa olisimme valinneet sittenkin…

Olemme toki pyrkineet myös harjoittelemaan vaikka mielestäni parhaita harjoittelupaikkoja ovat itse kilpailut. Käsittääkseni lähes jokaisen aktiivisen purjehduskaupungin kotivesillä järjestetään jonkin tasoisia ”tiistaikilpailuja”, niin myös meillä Turussa nimellä Viittakari Cup. Osallistuminen on helppoa, kunhan on ensin omassa mielessään uskaltanut tehdä päätöksen kilpailuihin osallistumisesta. Viittakari Cup on saavuttanut alueellamme suuren suosion. Ja kun lähtölinjalle pyrkii parhaimmillaan parikymmentäkin venettä, on tunnelma korkealla ja jännitystä riittävästi. Ohessa varakipparimme yhteenveto yhden ”leikkimielisen” Viittakari Cupin jälkitunnelmista:

”Viides koitos Viittakari Cupissa käytiin eilen sateisella, mutta muuten sopivan seesteisellä Airistolla. Tuuli oli lähtöhetkellä 2-3 m/s kinttailla suurin piirtein NW:in suunnasta. S/Y Meriharakka sai todella hyvän lähdön: suurin osa porukasta jäi kanittamaan tyypilliseen tapaan ylälähtömerkille ja joku tuuppasi ilmeisesti Solaian lähtöviivan yli juuri ennen paukkua ja porukka jäi pahasti pussiin sähläten. Solaijan palatessa viivan Turun puolelle välttäen OCS:ssää, Meriharakalle aukesi ikkuna sumpun alapuolelle ja saimme kiihdytettyä lähes piikkipaikalle. Vain Dat Wor Et, Moondance ja ExKani saivat myös koko revohkan alapuolelta vapaan startin.
Luoviosuudet kulkivat varsin mallikkaasti. Saimme jopa erästä EF34:sta nokitettua molemmilla luoveilla heidän joutuessaan väistämään meitä perän puolelta. Kaikki manooverit onnistuivat jälleen varsin tyylikkäästi spinnujiippiä myöten. Saimme myös kenties hyvän lähdön ansiosta keskittyä melko pitkälti oman venevauhdin ylläpitämiseen. Edessä olivat vain Dat Wor Et ja Favola, mutta suurin osa fleetistä reippaasti takanamme. Ainoa moka oli hieman huonosti tarkistettu rata, jolloin piti nolosti seurata kahta nopeampaa venettä. Maaliin tulimme yhden EF:n kanssa lähes rinta rinnan katsoen kuitenkin, että normaaleista piinaajistamme - Albineista - ExKani oli liian lähellä takana, koska tuuli kääntyi viimeisellä lenssillä lähes tiukaksi kryssiksi, jolloin ei Meriharakan spinnu toiminut parhaalla mahdollisella tavalla.
Kaiken kaikkiaan kisa oli äärimmäisen kutkuttava ja jännittävä sekä mielenkiintoinen jälleen kerran. Viittakarin katsomossa oli arvovaltaista katsojakuntaa tinanappien häikäistessä (TPS:n hallitus) Saaronniemeen asti. Vasta illalla paljastui tuo karu totuus, että ExKani ei todellakaan ollut LIIAN lähellä, vaan maalissa oli eroa tuo vaivainen 24 sekuntia kuitenkin kahden tunnin tiukan väännön jälkeen. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä hakemaan se nappisuoritus Cupin sarjataulukkoon eikä hopea aina ole hävitty, vaikka näin lievän kilpaluonteen omatessa yö menikin vähän kiroillessa. Balsamina haavoille voisi kuitenkin valella selitystä, että Meriharakka tuskin tohtiikaan kärkisijaa ottaa ilman varsinaisen kipparin läsnäoloa.
Muutama oppi kisasta, jotka pitää pistää sydvestin alle hautumaan:
1. Meriharakan luovivauhti styyran halssilla oli hyvä: sillä pääsimme kovemmin kuin EF ja jopa kenties ylempää kurssia. Paaran halssi oli vaikeampi; mielestäni vauhti oli kymmenyksiä hitaampi ja ohjaaminen optimikulmaan vaikeaa, kun muutenkin vähän vieraammalla veneellä haastetta sen pitämiseen riittää. Voiko tehdä jotain tarkistuksia/temppuja?
2. Levangin nosto luuvartin puolelle ja puomin vetäminen keskilinjaan tuntui lisäävän sortoa merkittävästi. Tämä eskaloitui selvästi viimeisellä ylämerkillä, jonne jouduimme vetämään tosi tiukkaa pienen pätkän ja punaisesta lateraalipoijusta näki sorron selvästi - sulkiko iso jo sitten liikaa... Varmaan opeteltava twistin/levangin suhde oikeaksi.
3. Vaikka Albin olisi kuinka lähellä peräpeiliä, niin pitää koettaa tsempata loppuun asti, koska tuuli saattaa moinata perässä tulijoille vaikka maalilinjalla ja 2-3 minsaa voi mennä lilluessa viivalla (eilen taisteltiinkin ja Albin oli lähellä jäädä plitiin - 24s perk...)
Pinnamiehen puolesta isot kiitokset Sail Fast Teamin jäsenille jälleen mukavasta kisasta. Mukanaolijoille sekä fyysisestä että psyykkisestä ja muille henkisestä panoksesta ja tuesta Teamin puolesta.”

Ja kauden viimeisen Viittakari Cupin jälkeen:
”Eilisen, viimeisen Viittakari Cupin tärkein tavoite oli pitää ExKani takanamme ja siten varmistaa kolmas sija yhteistuloksissa. Saimme loistavan startin ja saimme purjehtia täysin vapaissa tuulissa. Ylämerkille tultaessa Dat Wor Et ja Favola olivat saaneet kurottua eron kiinni ja pääsivät nostamaan spinnun hieman ennen meitä. Spinnun nosto sujui osaltamme hienosti ja pääsimme taas vapaissa tuulissa ajamaan suoraan seuraavalle merkille. Seuraavalla luovilla Dat Wor Et ja Favola saivat nopeimpina veneinä kasvatettua eroa meihin, mutta me taistelimme tasapäisesti Leifin EF:n kanssa ExKanin seuratessa takanamme tarkasti ratkaisujamme. Viimeiselle merkille tultaessa EF pääsi hiuksen hienosti edellemme, mutta loistavan spinnun noston ansiosta heti merkillä, pääsimme välittömästi leikkaamaan EF:n etupuolelta vapaisiin tuuliin. Seuraava uhka olikin sitten Silja Line ja niinpä päätimme leikata suht’ jyrkästi laivaväylän yli ja näin välttää laivan aiheuttamat hankaluudet. Viimeisellä spinnuosuudella saimme veneemme kulkemaan kuitenkin niin hyvää vauhtia, että ExKanin oli taipuminen, vaikka hieman ennen maalilinjaa EF yrittikin vielä epätoivoisesti nostattaa meitä. Onneksi EF:ssäkin lopulta ymmärrettiin, ettei kyseinen liike pelasta heitä tappiolta. Maalilinjan leikkasimme siis kolmantena, edellämme Dat Wor Et ja Favola. Takaa tuli kuitenkin vielä Solaia sen verran hyvää vauhtia, että se pääsi edellemme tasoitetussa ajassa.”
Ryhmässämme on hyvä henki ja monipuolisista taustoista ja ikäeroista huolimatta olemme samanhenkisiä. Näin ollen tarinoita riittää ja tylsää meillä ei ole koskaan.
Skipper of Sail Fast Team Eero

Tämä kirjoitus julkaistiin myös Navigare lehdessä.

Avomeripurjehdus on haastavaa, mutta antoisaa

2008-02-25T23:10:00.002+02:00

Avomerellä koet luonnon mahtavuuden ja sen laajuuden. Avomeripurjehduksessa on kyse itsensä kanssa toimeen tulemisesta, tietynlaisesta hulluudesta sekä rakkaudesta purjehdukseen. Merta täytyy kunnioittaa, mutta sitä ei saa pelätä. Hyvällä ja huolellisella valmistautumisella ei riskiä pitkäänkään avomeri-purjehdukseen sisälly. Avomerelle ei kannata lähteä, jos kokee pelkäävänsä aavaa vettä tai haluaa nukkua yönsä turvallisesti laituriin kiinnittyneenä. Hyvät sosiaaliset taidotkin ovat enemmän kuin välttämättömyys, sillä pienessä ja rajatussa ympäristössä on tultava kaikkien kanssa toimeen, jotta yhteistyö ja matkanteko olisivat saumatonta ja turvallista. On myös oltava valmis toimimaan epämiellyttävissä ja toisinaan todella haasteellisissa olosuhteissa. Sanomattakin lienee selvää, että itse veneen on oltava avomerikelpoinen ja teknisesti hyvin varusteltu. Erilaiset "extreme-seikkailut" mitä ihmeellisimmillä veneillä ovatkin sitten jo täysin eri asia kuin turvallinen siirtopurjehdus.
Itse sain tilaisuuden avomeripurjehdukseen, kun kevään venemessumatkan yhteydessä kävi ilmi, että seuramme jäsen, Heikki Herranen, oli ostanut Ranskasta pari vuotta vanhan X-40 purjeveneen, joka oli tarkoitus purjehtia ennen vappua Turkuun. Innokkaana purjehtijana ja seikkailuhenkisen luonteen omaavana tarjouduin tietysti heti mukaan matkalle.

Päätöksen synnyttyä syvennyimme hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä alueen merikarttoihin ja paljon keskusteluja aiheuttaneisiin vuorovesivaihteluihin. Samalla listasimme matkalle mukaan tarvittavat varusteet. Tarkan listan tekeminen olikin mielestäni välttämätöntä varmistaaksemme kaiken tarpeellisen mukaantulon. Onneksemme kipparimme oli sentään toimittanut osan veneeseen asennettavista varusteista lentorahtina, joten ihan kaikkea ei siis tarvinnut omien varusteiden lisäksi kantaa. Kipparimme oli hoitanut kaikki matkustamiseen liittyvät järjestelyt, ja riitti kunhan me muut olimme sovittuna aikana varusteinemme lähtövalmiina.

Veneelle päästyämme kulutimme vajaat kaksi vuorokautta veneen tarkastuksiin ja lisälaitteiden asennuksiin varmistaaksemme veneen merikelpoisuuden ja kaikkien laitteiden toimivuuden pitkää purjehdustamme silmällä pitäen. Oli yllättävää todeta, miten huolettomasti ranskalainen venevälittäjä suhtautui veneen läpikäyntiin kansamme. Vastuu tarkastuksesta ja laitteiden toimivuudesta jäi kyllä täysin meidän harteillemme ja pienet puutteet, joihin toivoimme parannusta, tuntuivat hankalilta toteuttaa. No, sinnikkyys lisättynä omalla osaamisellamme auttoi hyvään lopputulokseen, ja vene saatiin varustettua pitkää merimatkaa varten.

Muonituksen järjestäminen tällaiselle matkalle ei myöskään ole helpoimpia tehtäviä, mutta onneksemme kipparimme oli nähnyt vaivaa tämän asian eteen jo ennen matkalle lähtöä ja saimme kauppareissullemme mukaan lähes täydellisen hankintalistan ja varmistimme näin kaiken tarpeellisen mukaantulon. Kahden päivän tarkastustoimien ja hankintojen jälkeen olimme valmiita irrottamaan köydet ja suuntaamaan veneen keulan kohti Suomen Turkua.

Jo matkan alkutaipaleella tuli hyvin ilmi se, ettei tällaiselle matkalle ole syytä lähteä ilman riittävää teknistä varustusta. Yhdeksi tärkeimmäksi varusteeksi mielestäni osoittautui ehdottomasti tutka. Liikenne Englannin kanaalissa ja Pohjanmeren ”moottoritiellä” on sen verran vilkasta, että oman turvallisuuden ja mielenrauhan kannalta on tärkeää nähdä muut alukset myös sumussa ja pimeässä. Yhtä tärkeää on lisätä veneen varustukseen vuosittain ilmestyvä kirja, josta selviää vuoroveden vaihtelut (esim. Macmillan Reeds Nautical Almanac). Kirjan hyödyntämisen kannalta on myös tärkeää, että veneessä noudatetaan yhteisesti sovittua standardiaikaa. Selkeintä lienee asettaa veneen kello UTC-aikaan (Coordinated Universal Time), joka on maailmanlaajuinen atomikellojen avulla laskettu standardiaika.

Erään miehistömme jäsenen vähintäänkin hyvä englannin kielen taito oli myös selkeästi hyödyksi kommunikoitaessa mm. satamaviranomaisten ja Kielin kanavan viranomaisten kanssa. No, huonommallakin kielitaidolla asiat varmasti olisivat hoituneet. Matkaa siirtopurjehdukselle kertyi kaiken kaikkiaan 2000 mailin verran. Kotiinpaluu tuntui hienolta ja koin kasvaneeni niin purjehtijana kuin ihmisenäkin. Kenties tulevaisuudessa eteen tulee uusia siirtopurjehduksia, mutta niiden aika ei ole ihan vielä...

Haluankin tässä yhteydessä vielä kertaalleen kiittää kippariamme Heikkiä tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta. Oheisen linkin takaa löytyy matkanaikana pitämäni "päiväkirja" ja lisäkuvia matkan varrelta: Meriharakka

S/Y Meriharakka sai uuden teak kannen

2008-02-25T23:02:00.001+02:00

S/Y Meriharakka sai viime talvena uuden tiikkikannen (eli veneen siirtyminen kokonaan omistukseeni on vaan lisännyt panostustani siihen). Seuraavassa yhteenvetoa remontista - ja pieni kuvasarja sen vaiheista.

Päätös teak-kannen uusimiseen syntyi kahdesta syystä: Vaikkakin sen pinta ulkoisesti oli hyvässä kunnossa siitä oli vanhemmiten tullut vaarallisen liukas. Lisäksi paikoitellen saumakitti oli irronnut eikä pintaa voinut enää oikein hioakaan, koska se oli jo kulunut liian ohueksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jäi kannen uusiminen. Suunnitteluvaiheessa oli tehtävä periaatepäätös toteutustavasta: uusi kansi irrallisista tiikkirimoista vai liimaamalla isommasta levystä.
Minä päädyin irrallisiin rimoihin. Työ alkoi veneen siirtämisellä lämpimään halliin ja kannen helojen irrottamisella helmikuun alussa. Helojen irrotustyö sujui pääosin ongelmitta - mitä nyt skuuttikiskon pulttien mutterit olivat kirjahyllyn takana verhoilun alla. Eli myös sisällä piti hiukan purkaa paikkoja ja leikata verhoiluun aukko mattopuukolla - onneksi kohta jää listan taakse piiloon. Seuraavaksi aloitettiin vanhan tiikkikannen irrotus. Ensimmäinen idea kiertää kaikki ruuvit irti osoittautui turhan työlääksi - mutta paineilmakäyttöisellä taltalla irrotus onnistui helposti - kohtuullista varovaisuutta noudattaen. Työtä helpotti huomattavasti, että vanhaa katta ei oltu liimattu kiinni. Vanhan tiikin ja ruuvien irrotuksen jälkeen kansi hiottiin epäkeskokoneella.

Tiikki ostettiin ns. ”pattinkina”, joka sahattiin oikean kokoisiksi rimoiksi. Avotilan istuimista tehtiin paperimuotit, jotka teipattiin vaneripöytään. Rimat sovitettiin sapluunoihin ja ruuvattiin pöytään kiinni. Saumoihin ensin primeria ja sitten kittiä. Kuivumisen jälkeen saumat hiottiin. Kanteen rimat sovitettiin suoraan paikoilleen ja ruuvattiin kiinni. Kannen kaarevimpia rimoja kasteltiin viikon ajan jotta ne hieman helpommin taipuisivat liimausvaiheessa. Kun koko kansi oli kiinnitetty valmistauduttiin liimaukseen. Liimauksessa on hyvä olla useampi henkilö - tätä remonttia teki tässä vaiheessa kolme henkeä. Kertaalleen kiinnitetyt rimat irrotettiin puoli kerrallaan, epoxiliima sekoitettiin ja työ alkoi. Liiman levittäminen sujui parhaiten lastan avulla. Liimaa levitettiin koko puretulle alueella ja sitten nopeasti ruuvaamaan tiikkirimat takaisin paikoilleen ennen sen kuivumista- aikaa 1 tunti! Kaksi henkeä sovittivat rimat takaisin ja ruuvasivat ne kiinni. Yksi henkilö tulppasi ruuvin reiät propulla mahdollisimman nopeasti: tiikkiproppu kastettiin epoxi-liimaan, painettiin paikalle ja nuijittiin vielä vasaralla pohjaan. Proppuja meni noin 1000 kpl!

Seuraavana päivänä saumat käytiin läpi primerilla ja kitattiin. Ennen kittausta reunat teipattiin huolellisesti maalarin teipillä. Kitin kuivuttua kansi hiottiin. Viimeisessä vaiheessa avotilan valmiit levyt liimattiin ja reunat kitattiin. Tämän jälkeen kansi on hyvä pyyhkiä lämpimällä vedellä kastetulla rätillä ennen suurempaa kulkemista kannella. Viimeisenä vaiheena asennettiin kannen helat takaisin ja suoritettiin loppusiivous. Vaikka kaikki luukut oli pyritty pitämään kiinni koko korjauksen ajan oli veneen sisäpuolella paljon pölyä. Huolellinen imurointi ja pyyhkiminen kuitenkin tuottivat tulosta. Tässä vaiheessa elettiin huhtikuun alkua.
Lopputulos miellyttää silmää ja tuntuu siltä, että tehty työ oli hintansa arvoinen - välillä usko oli kyllä kovilla! Erityisesti avotilan pienet yksityiskohdat vievät yllättävän paljon aikaa suhteessa neliömäärään.

Tiikkikannen uusimisen perusedellytyksiä:
lämmin hallitila
kunnon työkalut
kokenut puuseppä
riittävästi aikaa (työmäärä n. 200h)
huolellisuutta ja hyvät hermot

Remontti tehtiin siis itse, kavereiden avustamana, joten työkustannuksia ei juurikaan syntynyt. Tarvikkeet 33-jalkaiseen veneeseen maksoivat n. 3500 euroa. Lisäksi kustannuksia syntyi hallivuokrasta.

Veneemme Artina 33 vm.1988 LYS 1.15

2008-02-25T19:34:00.039+02:00

Purjeet:

1 genoa (mylar)

2 genoa

3 genoa

spinaakkeri

Artinan esite

Vene on hankittu 1998 ja siihen on investoitu tasaisesti ja näin varmistettu, että vene on aina merikelpoisessa kunnossa ja merelle on turvallista lähteä kelissä kuin kelissä. Matkan varrella tehtyjä hankintoja ja parannuksia normaalien ylläpitotöiden lisäksi mm:

1999 uusi CD soitin ja kaiutinjärjestelmä

2000 jääkaapin kompressorin uusinta

2001 purjeiden uusinta (rullagenoa, iso),

2002 painevesi, maasähköjärjestelmä, moottorin vaihto, potkurin vaihto

2003 avotilan pöytä, septikankin uusinta ja imutyhjennysjärjestelmä

2004 kaidevaijerit ja tuulisuojat, potkuriakseli ja uusi boxi

2005 karttaplotteri Raychart 435i, lämminvesivaraaja, genaakkeri, puomipeite, 1 genoa

2006 skegin korjaus ja pohjan primerien uusinta, uusi lämmistyslaite Wallas 30D, lokin uusinta, tv antenni

2007 teak kannen uusinta, sähköjärjestelmän täydellinen uusinta, autopilotin uusinta, tuulimittari, turkkilevyjen lakkaus, uusi spinnu, ison levangin säätököysin lukkojen uusinta, 3 genoa, akkujen vaihto ja kapasiteetin lisäys

2008 sprayhoodin uusinta (Artinan perinteinen kova kupu poistettu), keulapurjeen skuuttipisteen köysisäätöjärjestelmä. Nostimien vinssit vaihdettiin astetta isompiin itsejalustaviin kaksi nopeuksisiin ja genoan vinssit Harkenin 40 ST. Avotilan aurinkosuojien uusinta

2009 patjastot uusittu. Uusi iso purje Dyneema Gatorback S 130 TX

2010 veneen kyljet kiillotettu koneellisesti. Isopurjeen skuutin talja kevennetty tarkamman säädön saavuttamiseksi 6 -kertaisesta 24 - kertaiseksi. Autopilotin päivitys gyrokompassilla ja Raymarine S100 kauko ohjaimella. Vanha Rodkick ilman jousta korvattu uudella Rodkick 10S/1360 Hard jousella. Taulu TV asennettu

2011 veneen pentry uusittu. Uusi isompi jääkappi ja kompressori. Tiskialtaat ja työtaso uusittu. Kaasu uuni vaihdettu Eno Delux malli. Turkkilevyt ja salongin pöytä uusittu